Lamalääkettä hatusta

Lama, lama, lama.

Median yksi käytetyimmistä sanoista on viime aikoina ollut lama. Ajattelin kysäistä tokaluokkalaiseltamme, miten hän kyseisen sanan ymmärtää.

- Se on vähän niinkuin loma!

Mitä ilmeisimmin Joonalla ei ollut kummoistakaan käsitystä sanan varsinaisesta merkityksestä. Totesin, että lama toden totta tarkoittaa monelle lomautuksia töistä.

- Joo, sitten ne köyhtyy!

Päädyin tiedustelemaan, mitä sitten pitää tehdä jollei ole töitä.

- Pitää laulaa!

Meikäläistä Joonan vastaus ihmetytti kovasti. Kysyinkin, josko poika arvelee laulajien tienaavan hyvin.

- Joo! Voi laittaa hatun maahan ja sitten laulaa ja ihmiset heittää sinne rahaa!

Auseeraamisia

Tämä kuva on tällä hetkellä päätteellämme taustakuvana. Kuuluu samaan sarjaan kuin edellisenkin postaukseni kuva.

Ehtoota. Hengissä ollaan, ollaanpa hyvinkin. Olisiko peräti niin, että on todellakin olemassa oikein elävätä elämääkin, koskapa en oo pahemmin koneelle ehtiny?

No, isäntä on ollut tällä koneella melko tiiviisti. Huomenna selviää, onko uusi kellon ja kalenterin ymmärtävä työvuorosuunnitteluohjelmamme toimintakunnossa. Otamme käyttöön kokonaan nettipohjaisen ohjelman, ja tarkoituksena on päästä eroon kaikista käsin rustatuista tuntilistoista. Työvuorolistat ovat nyt kaikkien työntekijöidemme nähtävissä netissä, ja työntekijät merkkaavat toteutuneet tunnit suoraan päätteelle. Ei enää epäselvien numeroiden kanssa takkuamista, enää ei tarvitse laskea erikseen erilaisia ilta-, yö- ja pyhälisiä yms, kone laskee ne automaattisesti. Samalla ohjelmalla on helppo laskea myös työtehot verrattuna kassavirtaan.

www.puskajussi.fi - kotisivutkin aukeavat mahdollisesti viikon kuluttua. Erään linkin kautta ne ovat nähtävissä jo nyt, mutta eipä näytetä keskeneräistä!

Mobiilimaksusysteemi on otettu hyvin vastaan. Eli jos lomsa jäi kotiin tai katetta ei muuten vain ole, ei hätää: ScanBurger PuskaJussilla voi maksaa myös kännykällä. Erinäistä muutakin mukavaa on tulossa, mutta niistä sitten myöhemmin.

Ensi lauantaina, 31.1. isännöimme lätkämatsia Kurikan jäähallilla. Jarmo pudottaa aloituskiekon ottelussa Ryhti - KieHa. (Kurikka - Ähtäri). Tunnustettakoon, että en ole eläissäni käynyt lätkämatsissa, joten nyt on korkea aika kokea sellainenkin.

TULUKAA TEKIN, matsi alkaa klo 16.00!!! Joo ja jos puhtia riittää, jo perjantai-illalla olis Pitkäs Jussis Souvarit. Vähä oomma suunnitellu, jotta josko mentääs tanssahtelohon. Tosin pitää mennä tyäntekijööltä salaa, muutenhan ne soittaa meirät apuhun sitte ku grillillä rupiaa jonua pökkäämähän...!

Plätinööntiä

Kuvasatoa Järven lenkiltä 7.1.2009

Ärsyttävää. Mua häjyylyttää, mutta ku ei oo kelle häjyylis. Kakarat on kyllä kotosalla, mutta niille ny tuloo pirettyä kurinpalautusta muutenkin, notta niitä ei lasketa.

Meillä piti olla perheen yhtehöönen vapaapäivä. Yleensä lauantaisin oomma pyrkiny teköhön yhyres jotaki kivaa, viimme lauantaina olimma Tropiclandias pulikoomas. Tänään piti mennä ainaki luistelohon. Mutta isäntä joutuuki lähtöhön töihin, tuloo vasta yhyreksän jäläkihin.

No, täs yrittäjäelämäs ollahan toki totuttu, notta läheskään aina ei mee niinku on meinattu. Mutta täytyy sanua, notta vihaksi pistää aina yhtä raskahasti. Viälä ku on tenavillekki luvattu jotta teherähän yhyres sitä sun tätä.

Mä sitten ajattelin, notta kyllähän me ny luistelemahan voimma mennä iliman isäntääkin. Mutta kuinka ollakaan, ne luistimethan oli jo valamihina siälä autos. Nimittäin justihin siinä autos, millä isäntä lähti kohti Kurikkaa. Notta ei sitte menty luistelemahan.

No, tenavilla on ollu kaveria täälä kotona, ovat ollehet innokkahasti punkkamäeski. Tosin konehella ovat kans pelannehet pitkän aikaa, vaikka Joonalla olis viälä peliarestiakin jälijellä, yhyrestä sun toisesta syystä.

Molin naapurin kans lenkillä, ja olin vähä turhan paksusti pukees. Notta hiki kyllä tuli, mutta häjyylyttäminen ei oikeen loppunu kumminkaa. Paula sanoo, notta hän kuuli jo puhelimes mun äänestä, notta moon krätyysellä päällä. Notta onneksi isäntä meni teköhön sen sairastuurauksen enkä minä. Olis pian asiakkahat lähteny karkuhun tälläästä häjyläästä.

Oikiasti mä en eres tiärä mikä mua niin riipii aina vaan. Mutta ku koko huusholli on ku hävityksen kauhistus, ensin kävääsin aamulla yläkerras, ja siälä sellaanenki sotku joka paikas, notta paloo käämit siitäkin. Mitä varte siälä teeveen ääres pitää syärä, ja viälä jättää ne likaaset kipot sinne! Matolta löytyy banaaninkuari ja isoo kasa konvehtipaperia, ja jäliistä päätellen sipsiäkin oli syäty.

Mun kukat on vissihin melekeen kaikki entisiä. Unohrimma, notta Hannen ja Veskun katit tykkää syärä kukkia. Mun juarut ja rönsyliljat on sen verran pahasti kaluttuja, notta pitää koittaa ottaa jotaki juurtumahan mitä viälä on jälijellä ja heittää loput kompostihin. Asparaakuksen juurella ne kerkesivät käyrä asioomas, sitte pantihin muavipussi mullan suajaksi. Mutta näköjään se tiputtaa lehtensä, notta mahtoo saara liika tuhurit lannootukset. Pitää muistaa seuraavalla kerralla viärä kukat johonku piilohon niiltä ihanilta karvatiilta. Piäniä nenänjäläkiä on vähä joka klasis, ku ne tykkäs kattella pihalle. Omat kissat on sitte merkannu klasit ulukopualelta, ku ne taas tykkää istua ikkunan ulukopualeisella pellillä ja kattella sisälle. Joka välis ne kyllä vilahtaa tupahankin, vaikka niillon oma lämmitetty kissataloo.

Meillä jäi yhyren joulukortin lähettäjät täysin arvootukseksi. Kortti on kirijootettu vanhemman ihimisen käsialalla, sitte siinä on vaan lähettäjien etunimet. Sitte siihen on piirretty mansikkakoppa, ja laitettu teksti "Mansikoita, kiitos!" Eli joltakin asiakaspariskunnalta se on, mutta en nimien perusteella yhtään tiärä keltä. Voi olla, jotta se on yhyreltä vanhemmalta pariskunnalta, jotka tapaavat käyrä mansikka-aikana melekeen joka päivä. Useenki sitte juaavat päiväkaffinsa tuas meirän terassilla. Mutta ku en mä heirän nimiä tiärä. Kerran se miäs tuliki vaan yksin, ja mä kysyyn notta mihinkäs se emännän on jättäny. "No ku se rupes pitöhön jotaki ompeluseuraa." Minä kysääsin, notta oikeenko jokku merkkaustyät on emännillä menos, vai tikkuneuleetko oli tekeellä. "Äääh, mitä ku juaruaavat vaan niin kauhiasti nottei sitä kestä kuunnella. Mä ajattelin lähtiä tänne."

Moon koittanu teherä jonkunlaasta listaa viimme vuaren tärkiimmistä tapahtumista. No,tottahan tua Jarmon maailmanmestaruuspizza oli meirän perhees yks tärkiimmistä tapauksista. Kuinka ollakaan, asia oli huamiootu jopa Iltaleheren Vuaren tapahtumis. Samaten ainakin sanomalehti Pohojallinen - eiku Pohojalaanen oli huamioonu asian oikeen kuvan kans vuaren vaihtues.

Niin, mullahan pitääs alakaa ens viikolla kurssi, josta Anne tuas mun eilisen blokin kommentis puhuukin. Pistin syksyllä hakupaperit sanataideohjaajan koulutuksehen. Ajattelin kokeella josko sattuusivat mua hualimahan, vaikken omaakkaan opettajan koulutusta enkä oo kirijastonhoitajakaan. Jompaa kumpaa pohojakoulutusta toivoovat. Kuinka ollakkaan, tulin hyväksytyksi. Mutta nyt ei saara koulutusta käyntihin, ku on liika vähä tulos opiskelijoota. Vissihin vaan viisi, ja pualet enee tarvittaas. Notta ei oo ihime, kun ne munki olis hualinu.

Jaa jotta mitäkö mä sellaasella koulutuksella luulisin tekeväni? No, se nyt liittyy siihen, mitä mä oikiasti haluaasin teherä isoona. Olis menny sopivasti tyän ohes, aina kerran kuus vaan viikonloppu Ilamajoen opistolla. Muuten sitte etänä, palijo kotitöitä, vuaren verran se olis kestäny. Mutta se ny sitte jää, ainakin täs vaihees.

Mikähän meirän isäntää ny vaivaa. Esti ku se sai vihiroonki avaannipun kevyemmäksi ku pizzeria myytihin, niin jo vaan on taas tekemäs uusia suunnitelmia. Yritysireoota pökkää niin nottei peräs meinaa pysyä. Ja kummasti se saa sen innon tarttumahan muhunkin.

Tavatahan sanua, notta yrittäjän täytyy omata sopivasti luovaa hulluutta. Mutta jos ei me ny viäläkään ymmärretä päästä vähemmällä, niin mun miälestä voi puhua jo täyrestä kaistapäisyyrestä.

PS. Nyt mua ei häjyylytä enää yhtään!

Valakoosta kaffia

- Äiti, mitä varten sä keität valkoista kahvia?

Tällaisen kysymyksen esitti Joona tässä päivänä eräänä. No, siinähän nyt ei käynyt kovinkaan huonosti, vaikka olinkin unohtanut laittaa kahvinporot suodattimeen. Töissä sen sijaan olen yleensä virittänyt suodattimen ihan asiaankuuluvasti, mutta pariin otteeseen olen unohtanut laittaa kannun alle. Säiliöllinen kahvia norumassa ruskeana vanana kohti kylmiön ovea saa adrenaliinin vilkkaaseen liikkeeseen ihan ilman kofeiiniakin. Kuinka ollakaan, tällaiset tapaukset sattuvat aina juuri sillä hetkellä, kun on ruuhka päällä. Yleensä samaan kaaokseen saapuu myös tukkukuorma, joka pitäisi ehtiä purkamaan välittömästi.

Noo, kaiketi sitä aivotkin kuuraantuvat kuten tuo kuvan koiranputkikin, kun on ollut oikein kunnon pakkasiakin. Minkähän syyn sitä muistamattomuudelleen keksisi sitten leudommalla kelillä? Sateella aivot kai vettyvät, ja helteellä aivomassa sulaa. Itteshän ei oo vikaa koskaan.

Joo en tiedä mistä johtuu, mutta mulla on sellainen tunne, että multa on luovuuskin hukassa. Liikunnan puutteesta se ei ainakaan voi johtua, sillä viime aikoina olen todellakin ulkoillut melkein päivittäin. Onkohan tää oire raittiin ilman myrkytyksestä...?

Halla hanhen hännän alla, talvi joutsenen takana

Jarmo kuvasi joutsenet muuttomatkalla 22.11.2008

Jarmolla on taskudigi, joka on aina mukana. Vyökotelossa, siinä kännykän vieressä, kulkee aina mukana kamera, jota isäntä käyttää hyvinkin monipuolisesti. Varsinaisen valokuvaamisen lisäksi sinne tallentuu mm. erilaisia maataloudessa tarpeellisia muistiinpanoja, esim. kuvia eri viljelylohkoilta, joiden perusteella on helpompi myöhemmässä vaiheessa tehdä kirjallisia muistiinpanoja. Kameraan tallentuvat päivämäärät ovat silloin, tällöin olleet korvaamattomana apuna eu-papereita täytettäessä. Joissain tapauksissa se on toiminut myös sanelimena.

Tänään siirsimme koneelle kyseisen kameran sisältöä. Sieltähän löytyi oikea taidekuva! Ylläoleva otos sisältää ainekset mitä parhaimpaan luontokuvaan. Voi olla, että teetän tuon canvas-tauluksi. Tosin pikkupokkarin kuvan laatu kärsii suurennettaessa.

Tuo otsikon kansanviisaus saattaa herättää ihmetystä: Eihän hanhella mitään häntää ole. No, yleisemminhän sanotaan, että "Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana", mutta täällä meillä päin hanhella on tämän sanonnan mukaan aina ollut häntä.

Tuntuu siltä, että todellinen talvi on alkanut vasta nyt. Luntahan satoi jo loka-marraskuun vaihteessa, mutta joki jäätyi meidän kohdalla vasta 27. joulukuuta. Tällä hetkellä lunta on 15 - 20 cm, eli mansikkamme ovat mukavasti suojassa. Pakkasta on tällä hetkellä 18 astetta.

Eilen lunta satoi grillillämme kirjaimellisesti tupaan saakka. Aina kun avasin autoluukun, luoteistuuli tuprutti lunta sisään asti. No, pääasia, että lunta on.

Isäntä on kasannut etukuormaajalla lasten pulkkamäkeä entistäkin korkeammaksi. Oikeasti pulkkamäkemme on nyt punkkamäki - kylpypunkka on nyt uusiokäytössä!

Voi bittien taivas!

Pakkanen on lauhtunut. Mittari näyttää vain kuutta miinusastetta, ja ulkona on sininen hämärä. Kaunista, kaunista. Lunta on mukavasti suojaamassa mansikoitamme.

Ylläoleva kuva on otettu Sri Lankassa 11. toukokuuta viime keväänä. Keli oli aivan toisenlainen kuin meillä nyt, kun vierailimme Rupawansan kalastajaperheen luona. Kuvan on ottanut Sanjeewa, jonka häihin alunperin matkustimme. Hääthän kuitenkin siirtyivät morsiamen sairastumisen takia. Saimme kuvia parilla viikolla siirtyneistä häistä CD:llä, ja minä lupasin tehdä Sanjeewalle kuvakirjan, jossa olisi ensin näitä matkakuviamme, ja loppuosassa sitten kuvia varsinaisista häistä.

Kuinka ollakaan, jotain perin juurin kummallista on tapahtunut keväällisille iPhoton kuvillemme. Osa kuvistamme on jostain syystä vaurioitunut - voimme kyllä katsella niitä koneelta, mutta suurentaminen ei onnistu. En myöskään pysty siirtämään niitä kuvakirjan luomista varten, resoluutio ei riitä. Kummallisinta on se, että vioittuneet kuvat ovat ainoastaan vaakakuvia, kaikki pystykuvat toimivat. Osa vaakakuvistakin kuitenkin toimii - mm. juuri nämä kalastajaperheen luona otetut.

Valokuvat ovat minulle erittäin tärkeitä, ja päähän ottaa niin kovaa ettei kukaan uskokaan. Keväällä teetin Sri Lankan kuvista paperikopioitakin mm. matkalla mukanamme olleelle Ritalle (kuvassa vasemmalla) sekä muille, joiden luona vierailimme, mutta enpähän silloin tilannut itsellemme. Enää se ei onnistu. No, olen jo aloittanut kuvakirjan luomisen noista tallella olevista, ja kirjan loppuun liitän varsinaiset hääkuvat.

Sen tästä opimme, että tästä lähin teemme varmuuskopiot kaikista kuvista lyhyin väliajoin - ei aina koko vuotta kerralla kuten on ollut tarkoitus.

Olemme saaneet valtavasti postia ystäviltämme Sri Lankasta. Kummilapsemme muistavat meitä kirjeillä ja piirustuksilla hyvinkin usein, joulukortit tulivat vasta joulun jälkeen. Kuvassa olevalta kalastajaperheeltäkin saimme aivan upean joulukortin saatekirjeineen. Kirjeen oli kirjoittanut perheen vanhin poika, joka on kuvassa Jarmon vieressä.

Juuri tälle perheelle keräsimme tsunamin jälkeen varat uuteen kalastusveneeseen tsunamissa rikkoutuneen tilalle. Vene on ollut kovassa käytössä, ja perhe on päässyt uudestaan elämään kiinni.

Onnellista Uutta Vuotta 2009!

Voi kissan viikset, että meni vuosi äkkiä. Tulipahan sentään uusi tilalle, onneksi.

Kuvassa on Hannen Pekko-kolli jouluvieraisilla. Se otti saunasta täyden hyödyn jo kiukaan lämpenemistä odotellessa. Kuvan suuremmaksi napsauttamalla voi nähdä oikein kunnon kissamaisen haukotuksen ja kismittelyn.

Samainen kissa onnistui saamaan jääkaappimme oven auki tassullaan. Ellen olisi itse sattunut tapausta näkemään, olisin saattanut todeta vain, että kattia kanssa.

Outoja kissoihin liittyviä sanontoja tuli nyt mieleeni. Mistähän on lähtöisin sellainenkin sanonta, että kulkee kuin kissa pistoksissa?

Arvatkaapa, teinkö Uuden vuoden lupauksia?! Katin kontit, sanon minä! Parempaa Uutta vuotta joka tapauksessa.