Tarinoita elävästä elämästä

Kotilasagnea?

2012-01-18T20:39:00.001+02:00

Ylläoleva juttu oli Jurvan sanomissa viime viikolla. Kuva on Susannan ottama, kuten kuvatekstissä mainitaankin. Mistäs sitä tietää, vaikka Suskin ammattina olisi tulevaisuudessa lehtikuvaaja - sitten hän voisi sanoa, että ura alkoi tästä kuvasta!

Mutta tuosta vasemmanpuoleisen kuvan asiasta olen tänään ollut enemmän kuin täpinöissäni: Meille kun tuli koemarkkinointiin lasagne. Todella hyvää!

Reseptiikkaa vielä hiotaan, ja asiakkailta toivotaan palautetta ja ehdotuksia. Hyvää on nykyiselläänkin, omat lapsemmekin voivat todistaa!

Saas nähdä, koska Karvinen saapuu asiakkaaksemme, hänhän on tunnetusti suuri lasagnen ystävä!

Isovanhemmuuden onnea

2012-01-12T00:58:00.001+02:00

Laskinhan minä. Kymmeneen. Ei auta.

Eräs ystäväni neuvoi minua, tulevaa mummia, taannoin seuraavasti: "Muista sitten laskea kymmeneen, ennen kuin otat kukkarostasi sen lapsenlapsen kuvan esitelläksesi sitä ihan jokaiselle! Kaikki eivät välttämättä ole yhtä kiinnostuneita lapsenlapsestasi kuin sinä itse!"

Ystävälläni on lapsenlapsia kertynyt jo melkoinen liuta, joten hyväntahtoisesti lausuttu neuvo sisälsi paljon kokemuksen tuomaa viisautta.

Siitä huolimatta ja juuripa siksi olen NIIIIN täpinöissäni. Meidän isovanhempien onnen taso ei laske, vaikkahan laskisimme miljoonaan.

Tässä linkki sukumme jatkumon maailmaan:

http://www.mutsiavautuu.com/2012/01/vauvanhuoltotauko.html

Kymmenen vuotta euroja

2012-01-02T22:21:00.001+02:00

Tämä kuva on otettu reilut kymmenen vuotta sitten. Joona oli juuri täyttänyt vuoden. Hieman erikoinen yksivuotiskuva...? Näytin juuri Joonalle tätä kuvaa, ja häntäkös kuvan tilanne huvitti.

Nythän on niin, että eurot ovat tämän vuoden alusta olleet käytössä kymmenen vuotta. Vuosikymmen takaperin toimimme Arnold´s- ja Kotipizzayrittäjinä Vaasassa, Rewell Centerissä. Täytyy myöntää, että euroaikaan siirtyminen aiheutti melkoisen hämmentyneen mielialan. Yleensähän yrityksissä tehdään vuodenvaihteessa ns. tilinpäätöshankintoja verotuksellisista syistä, mutta nyt pitikin olla varattuna ylimääräistä rahaa euroina. Asiakkaathan saivat tulla maksamaan meille markoilla, mutta vaihtorahat piti antaakin euroina. Hinnastoista piti ilmetä eurojen lisäksi myös markkahinnat.

Vuodenvaihde olikin melkoista hulinaa, kun kummankin liikkeen vuodenvaihdeinventaarioiden lisäksi piti vaihtaa hinnat. Ilmeisen jouhevasti euroon siirtyminen kuitenkin tapahtui, koska kummoisempaa traumaa ei asian muistelu minulle aiheuta. Jonkun kerran muistan ilmoittaneeni hinnan asiakkaalle täysin päin honkia, silla euromäärien hahmottaminen oli aluksi vaikeaa. Kuuden kertotaulu tuli hyvin kerratuksi. Millähän muuten nykyään pitäisi kertoa, mikäli haluaisi euroja muuntaa markoiksi? Taitaapa viiden kertotaulu riittää, vaiko neljän?

Nythän kovasti puhutaan markan palauttamisesta. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko oman valuutan maamme taloutta parantavan.

"Mummon markka" sentään trimmaa hyvin, mutta "mummon euro" särähtää korvaan. Tyytykäämme siis €uroon.

Uusi vuosi, uudet kujeet

2011-12-31T17:56:00.001+02:00

Tämä kuva on otettu tänään. Kuvassa kanssamme Kari ja Juha Sjöblom, isä ja poika. Eilen teimme heidän kanssaan liiketoimintakaupat, ja tästä päivästä lähtien ScanBurger PuskaJussin yrittäjänä toimiikin sitten Juha.

Joskus uudet suunnitelmat vaativat luopumista. Elämässä eteenpäin päästäkseen täytyy kyetä irrottautumaan jostain, sillä aika on rajallista ja kaikkeen ei ehdi itse. Delegointikaan ei loputtomasti ratkaise asioita.

Ylläolevaan lopputulemaan päädyimme viime kesän kiihkeimmän mansikkasesongin aikaan. Tuolloin vielä yritimme estellä tuota tajuntaamme hiipivää totuutta. Johan me nyt kyetään ja pystytään ja jaksetaan ja niinhän ollaan tehty ennenkin! Rauhoittuuhan elämä aina syksymmällä.

Mutta mitä vielä. Jostakin mieleemme pulpahti uusia suunnitelmia, ja taas uusia! Siinä vaiheessa jouduimme myöntämään, että nyt on pakko luopua jostain. Pelkästään pitkä matka ScanBurger PuskaJussi-grillillemme Kurikkaan alkoi olemaan ylitsepääsemätön ongelma. Kyllä tuonkaltaisessa yrityksessä täytyisi omistajankin olla enemmän läsnä kuin mitä me olemme viimeisen puolentoista vuoden aikana olleet.

Kolmisen kuukautta sitten laitoimme lehteen ensimmäisen myynti-ilmoituksen. Kiinnostusta yritystämme kohtaan oli enemmän kuin uskoimmekaan. Sijoittajiakin oli liikkeellä, mutta heidät karsimme joukosta hetimmiten. Halusimme yrittäjän, joka osallistuu toimintaan itsekin.

Pitkien neuvottelujen tuloksena päädyimme ratkaisuun, joka poikkesi alkuperäisestä suunnitelmastamme. Päädyimme tekemään kaupat vain liiketoiminnasta kalustoineen, rakennus ja tontti jää omistukseemme toistaiseksi. Tonttia emme olleet alunperinkään myymässä, sillä haluamme omistaa palan Kurikan kaupunkia.

Jollakin tavalla tämä vaihtoehto hieman vähentää luopumisen haikeutta. Hieman. Eilinen oli se kauan odotettu "Sit ku"-päivä. Sit ku kaupat on tehty, meillä on aikaa hoitaa myös itseämme, kun saamme keskittyä pelkästään tuon Laihialla sijaitsevan Kotipizzan hoitoon. Ja ja ja, niihin uusiin suunnitelmiin. Mutta iloisuuden sijasta mieleni oli kovin murheinen. Etteikö meillä enää oo PuskaJussia, yääää... Rakkaasta lapsesta luopuminen on haikean vaikeaa.

No, eiköpä se tästä. Uusi yrittäjä on alan ammattilainen, sillä hän omistaa myös Hirsi Grillin Jurvassa. Uudella yrittäjällä on uusia ideoita, ja aivan varmasti hän saa homman toimimaan erinomaisesti.

Miltähän mahtaa tuntua, kun seuraavan kerran menemme Kurikkaan, ja ex-grillillämme on valtaisat jonot?! Tunnenko kenties pienen kateuden piikin sisälläni?! Hei, en todellakaan! Suurella ylpeydellä tulen asiaa katselemaan.

Kiitos kaikille asiakkaillemme, ja onnittelut Juha Sjöblom!

Parhaat kiitokset kuluneesta vuodesta myös Kotipizzan ja marja- ja vihannestilan asiakkaillemme, ja

OIKEIN IHANAA
VUOTTA 2012!

"Äiti, sun sylistä saa VOIMAA!"

2011-12-21T19:58:00.002+02:00

Voi miten nautinkaan, kun saan olla kotona ja leipoa ja kokata! Ja mikä parasta, paikalla on paljon syöjiäkin. Hanne ja Vesku tulivat eilen, ja Johanna istuu parhaillaan junassa. Antti-Ville viettää joulua oman perheensä parissa, kun hänen siskonsakin tulee Suomeen.

Olen leiponut kasapäin erilaisia limppuja ja sämpylöitä, tehnyt laatikkoruokia (aivan niin, niitä taitaa löytyä pakastimesta vielä juhannuksenakin...) ja kokeillut erilaisia gluteenittomia versioita. Melkeinpä kaikki kokkaukseni ja leipomukseni ovat myös vegaaneille sopivia, vanhimmat tyttäremme ovat tämän asian suhteen erittäin tarkkoja. Hyvä niin, he ovat opettaneet minullekin, kuinka monipuolista ja terveellistä ruokaa voi valmistaa vegepohjalta.

Eilen valmistin kuvassa näkyviä mansikkamarmeladikarkkeja. Liivatteen sijasta käytin hyytelöimiseen apteekista ostamaani agar-agar -jauhetta, joten nämä marmeladitkin soveltuvat vegaaneille. Ja mansikkatilan emäntä kun olen, taidan ensi kesänä mainostaa kyseistä ohjetta! Kun valmistuskin on helppoa ja raaka-aineiksi ei tarvita kuin mansikkamehua, sokeria ja tuota jauhetta, niin näitähän voi valmistaa tuliaisiksikin. Itse ajattelin kokeilla seuraavaksi tyrnimarmeladien valmistusta.

Lanttulaatikkosatsi on valmistumassa uunista juuri. Nyt paistelen vielä kinkun. Hanne ja Johanna taitavat tehdä itselleen tofuversion, normikinkkua meillä ei syö isännän ja minun lisäkseni kuin Joona ja Vesku.

Vaihdoin muuten äsken paistoksia odotellessani facebookiin tuon paljonpuhutun ja pelätyn aikajanan. Sehän on hauska! Löysin sieltä 7. lokakuuta 2008 tekemäni päivityksen:

Sain kuulla pahnanpohjimmaiseltani äsken kommentin:

"Äiti, sun sylistä saa VOIMAA!"

(Näin ollen joulustressin iskiessä kannattaa hypätä lähimpään syliin...!)

JK 24.12.2011: Nyt on ihan pakko linkittää vielä seuraava esikoisemme joulutervehdys...
http://www.mutsiavautuu.com/2011/12/eriskummallinen-joulutervehdys.html

Mukavaa joulunaikaa!

2011-12-21T00:12:00.000+02:00

Tänä vuonna päätimme pitää Kotipizzan auki joulupäivänäkin. Vain aattona liikkeemme on suljettuna, mutta joulu- ja tapaninpäivinä avaamme puoliltapäivin. Viime vuonna olimme joulupäivänä liikkeessämme tekemässä esivalmistelutöitä, ja tuolloin puhelin soi monet kerrat. Olipahan kurjaa sanoa, että liike ei ole auki.

Kurikan grillimme on samaten jouluaattona suljettuna, mutta seuraavina päivinä PuskaJussilta saa apetta aamuneljään saakka. Kinkkuun kyllästyy nopeasti, mutta onneksi grilliltämme saa apua jos jonkinmoiseen nälkään.

Täällä marja- ja vihannestilalla odottelemme kovasti lunta mansikkamaiden peitoksi. Viimeinen kausityöntekijöistämme matkasi kotimaahansa Bulgariaan toissapäivänä. Rakennusprojekti saatiin päätökseen, uusi varastotila otettiin käyttöön viime viikolla.

Ensi vuosi tietää monenmoisia uudistuksia kaikilla toiminta-aloillamme. Olemme intoa täynnä, mutta kerrotaanpa suunnitelmistamme tarkemmin sitten kun asiat ovat ajankohtaisia.

Toivotamme kaikille asiakkaillemme ja työntekijöillemme oikein mukavaa joulunaikaa!

Jos pitää nauraa ihan vedet silmis...

2011-12-08T14:13:00.001+02:00

...niin silloin on pakko linkittää esikoisen blogi tännekin. Jaettua iloa parhaimmillaan!

http://www.mutsiavautuu.com/2011/12/mamaihmisen-takinkaanto-x2.html

Kaalikeitto onkin hyvää!

2011-11-24T18:58:00.001+02:00

Vähän aikaa sitten saimme ystävältämme tuliaisena kaalinpään. Kokoa valkokaalilla oli runsaanpuoleisesti, painoa nelisen kiloa.

Kokonsa takia se on odotellut käyttöä terassillamme, koska jääkaappiin se ei ole mahtunut. Olen laittanut siitä osia salaattiin, ja pariin otteeseen olen silpunnut kaalisuikaleita perinteisen jauhelihakastikkeen sekaan.

Tänään tein kaalisoppaa. Paistelin jauhelihaa, sipulia ja vähän valkosipuliakin, sitten suolaa, pippuria ja meiramia mausteeksi. Kaalia suikaloin kilon verran, ja kuullotin suikaleet paistinpannussa. Sitten koko satsi kiehumaan lihaliemellä maustettuun veteen noin tunnin ajaksi.

Jopas oli hyvää! En edes muista, koska viimeksi olisin moista herkkua valmistanut. Syy tähän löytyy seuraavasta linkistä: http://mansikkamaalta.blogspot.com /2007_12_01_archive.html#961128740267307059 (1. joulukuuta 2007: Kaalisopasta soppaa kerrakseen)

Linkissä mainittuun kaalisoppaan ei kuulu jauheliha. Oikeasti se on pahaa. Ainakin siinä tapauksessa, mikäli joutuu elämään pelkästään sillä. Jollakin tavalla tuon dieettisopan maku on jäänyt mieleeni niin kammottavana, että jauhelihaisen sopan todella hyvä maku yllätti minut täysin. Vegaanisen tästä sopasta saa helposti korvaamalla jauhelihan soijalla ja lihaliemen kasvisliemellä.

Joona ei kylläkään ollut keiton erinomaisuudesta samaa mieltä. Hänen makunystyränsä tuntuivat maistavan jo pelkässä kaalikeitto-sanassa jotain pahaa. Näin ollen päätin, että keitolle on keksittävä hauskempi nimi. Otan nimiehdotuksia vastaan!

Kaalikeiton poristessa liedellä valmistin lanttusämpylöitä. Olen ostanut jättipussin lanttuja, joten niistä riittää raaka-ainetta moneen kokkaukseen ja leipomukseen. Hanne on koonnut Uuden Mustan blogiinsa erilaisia lanttureseptejä. http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/11/17/lanttu-kuoriutui-joulujuureksen-maineesta.html

Tämän lanttusämpyläreseptini kehittelin kylläkin itse. Taikinapyttyyn lensi vesilitran sekaan aamulliset puuronjämät, pähkinöitä, ruisjauhoja, sämpyläjauhoja, siirappia, leseitä - niin, ja kaksi lanttua raastettuina. Sopivasti suolaa, mausteita, siirappia ja öljyä. Hiivaakaan ei sovi unohtaa.

Joona ahmi posket pullollaan lanttusämpylöitä kehuskellen niiden makua. Kerroin, että niissä on lantturaastetta makua antamassa.

- Niin, mutta mähän en tykkää lantusta...?!

Ps. Tämän viikon juureksena Hannella on palsternakka. http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/11/24/kutsu-palsternakka-keittiosi-kunniavieraaksi.html

Myöhäissyksyn väriloistoa

2011-11-16T10:14:00.001+02:00


Tämän kuvan olen ottanut eilen, 15.11.2011. Ohdaketta pidetään vaikeasti hävitettävänä rikkakasvina, mutta jokirannassamme soisin niiden leviävän entisestään. Erityisen piristäviltä ne näyttävät kukkiessaan näin myöhäiseen vuodenaikaan.

Syksyinen sää jatkuu edelleen. Viime yönä pakkasta oli nimeksi, ja kuuraa on maassa vieläkin.

Pojalla on tänään fysiikan kokeet, ja aihepiiriin kuuluu muun muassa veden eri olomuodot. Yleensähän vedellä katsotaan olevan kolme eri olomuotoa, eli kiinteä, neste ja kaasu. Mutta kun Joona pyyhki polkupyöränsä satulasta kuuraa pois kouluun lähtiessään, emme enää olleetkaan varmoja veden olomuotojen määrästä. Lumi ja kuura pitäisi ehdottomasti sisällyttää veden lisäolomuotoihin täällä hyisessä Pohjolassa...!

Vuosi sitten tähän aikaan maa oli valkoisen lumikerroksen peitossa. Lunta kaipaisin nytkin, tosin jonkinmoinen routakerroskin saisi ensin muodostua. Luon joka välissä pelonsekaisia katseita mansikkamaallemme. Mikäli paukkupakkaset yllättävät ilman suojaavaa lumipeittoa, mansikoillemme käy köpelösti. Toisaalta murehtiminen ei auta tässä asiassa yhtään.

*****************

Onneksi menneen kesän korvikkeita ja lohtua tulollaan olevaan talveen löytyy pakastimistamme. Mansikoita ja muita marjoja on pakastettuina runsaasti, mutta tänä aamuna totesin jälleen kerran, että kukaan ei ollut muistanut ottaa uusia marjoja sulamaan. Arrggh! Puuron päälle löytyi onneksi tyrnimarmeladia, vaikkakin lapset kelpuuttavat puuron kyytipojaksi paljon mieluummin mansikan. Mikrossa en kuitenkaan marjoja mielelläni sulattele.

Hanne-tyttäremme tutki mikrotuksen haittoja ja hyötyjä. Perinteisesti perheessämme on mikroaaltouunin läheisyydessä olijaa komennettu sanomalla "mee pois siitä mikron erestä!" Turhaa varovaisuutta vaiko ei? Aikoinaan mikroa paheksuttiin monestakin syystä, mutta miten on nykyään?
http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/11/15/ei-niita-muoviastioita-tai-tuttipulloja-mikroon.html

Kotipizza-ketjun Vuoden yrittäjä

2011-11-03T09:08:00.001+02:00

Pohjankyrö/Kyrönmaa (Klikaten suuremmaksi.)

http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/laihian-kotipizzan-yrittaja-jarmo-valtarista-ketjun-vuoden-yrittaja-1.1091170?localLinksEnabled=false

Äiti isolla äällä

2011-10-22T12:33:00.002+03:00

Pohjankyrön Murtsikka cupin voitto tuli viime kaudella Vähänkyrön Viestille. Kiertopalkinto
on tämän viikon ajan ollut Joonan hoivassa. Viiru-kissa hoitaa pystin kiillotuspuolen.

Tällä syyslomalla olin päättänyt olla Äiti. Järjestin itselleni lähestulkoon koko viikon vapaaksi, sillä kunnon Äiti ei voi toteuttaa itseään olemalla töissä.

Kunnon Äiti huolehtii perheestään. Täsmälliset ruoka-ajat, terveellistä kotiruokaa. Äiti tuoksuu jopa leivältä. Ei tietenkään pullalta, sillä pullahan on epäterveellistä.

Äiti keksii lapsilleen virikkeellistä tekemistä. Syyslomahan ei ole vetelehtimistä varten, vaan silloin hankitaan uusia kokemuksia uusista asioista.

Niin sitä luulisi. Kunnon aamupalalle perhettään ennen aamuyhdeksää herättelevä Äiti on saanut huomata, että syysloma on nukkumista varten. Puolen päivän maissa kiehuva perunasoppa ei ole saanut väkeä kerääntymään padan äärelle, sillä juuri ja juuri heräillyt nuoriso kaipailee tuossa vaiheessa vasta aamupalaa.Äidin suunnittelemat reippaat ulkoilut tyrninpoimintoineen eivät ole aikaansaaneet innostuneita riemunkiljahduksia.

Jossain vaiheessa luovutin. Jääkaappimme on täynnä ruokaa, joka on muuttunut ilmeisesti näkymättömäksi. Pojan mielestä kun siellä ei ole mitään syötävää. Isäntä taas ihmettelee, jotta kuka nämä kaikki ruuat syö. Kerrassaan kummallista.

Syyslomaviikon tarkoituksena tuntuu olevan vuorokausirytmin kääntäminen täysin sekaisin. Illalla ei ketään nukuta, aamulla kylläkin.

Yhteen asiaan olen tyytyväinen: Sain pojan suostuteltua parturiin. Tähän jouduin käyttämään lahjontaa. Seuraavassa ote facebook-päivityksestäni viime torstailta:

Tuon meidän pahnanpohjimmaisemme hiustenleikkuu alkaa tulemaan hintoihinsa. Vaikkakin varsinainen parturimaksu täällä maalla on vain 10 €. MUTTA: Poika vänkää joka kerta, että hän kasvattaa pitkän letin. Ku iskälläkin on, ja sillä ja sillä kaverilla. Mun mielestä meidän pojalle sopii vain ja ainoastaan lyhyet hiukset. Siispä käytän lahjontaa: Tänään sain pojan parturintuoliin lupaamalla 20 €. Kymppi ei piisannu enää.

Noo, illattain meille tuli Joonan kaveri yökylään. Hänellä oli hiukset leikattu siiliksi, ja ehdotin Joonalle seuraavaa kertaa varten kyseistä hiusmallia. "Eeeei.... Tai no, tuallaasesta saa sitten kolmekymppiä...?"

Että näin meillä. Kommenteissa todettiinkin, että Joona on bisnesmiehiä. No, nytpä ovat hiukset lyhyemmät, ja geelillä saa etuhiuksiin sitä bisnestyyliäkin. ;)

Tänään Joona lähti Leppävirralle hiihtoleirille, Jarmo lähti mukaan. Hiihtoputkessa he siellä hiihtävät tukka putkella, ja vesikampauksetkin hoituvat uidessa. Me Suskin kanssa lähdemme pyöräyttelemään pizzoja.

Vielä ehtii

2011-10-20T18:01:00.003+03:00

http://yritysporssi.yrittajat.fi/Epy/Home/SendResponse/EPY-20102011-1420

Kiinnostusta myynnissäolevaa yritystämme kohtaan on ollut kovasti, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty. Tarkemmin ehdimme asian tiimoilta neuvottelemaan vasta marraskuun puolella.

Tuossa Yrityspörssin ilmoituksessa on kyllä iso moka. Ilmoituksen tekovaiheessa on ilmoitettu henkilöstön lukumääräksi 6 - 9 henkilöä, mutta nyt se onkin muuttunut henkilötyövuosiksi. Oleellisesti eri asia. Laitoimme asiasta palautetta, ja ilmoitus tullee korjattuna.

Meikäläinen tässä tahtoo olla joka välissä sitä mieltä, ettei myydäkään. Tiina, esimiehemme, hoitaa tilauksista alkaen kaiken, joten me saamme keskittyä toisiin yrityksiimme täällä Kyrönmaalla. Muutaman kerran viikossa pistäydymme grillillä kyselemässä kuulumisia.

No, eipäs nyt peruta. Myydään pois, silloin on paremmin tilaa uusille suunnitelmille.

On se muuten kumma, kuinka uudet suunnitelmat kutkuttavat. Ihan kuin veri virtaisi suonissa kiihkeämmin... ;)

Asiasta kolmanteen: Tässä taas linkki Hannen Uuden Mustan juttuun.

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/10/18/mista-merkinnoista-tunnistaa-aidon-luomun.html

Tavataan yritysmarkkinoilla!

2011-10-07T10:11:00.003+03:00

Nämä kuvat on otettu grillillämme viime vuoden huhtikuussa. Ylen pojat olivat tekemässä tv-ohjelmaa liittyen pizzaan. Jarmohan voitti taannoin New Yorkissa pidetyn pizzan maailmanmestaruuskilpailun Kotipizzan poropizzalla, nyk. Berlusconilla, joka on edelleen Kotipizzan yksi suosikkipizzoista. Ohjelman kuvausaikaan olimme myyneet Rewell Centerin pizzeriamme, ja nykyisestä Laihian pizzeriastamme ei vielä oltu tehty kauppoja. Niinpä ehdimme aloittaa pizzanvalmistuksen myös grillillä, mutta hyvin pian jatkoimme taas Kotipizzayrittäjinä. Tämän takia vedimme pizzat pois grillimme valikoimista, vaikka mm. suunnittelemamme hirvipizza oli todella suosittu. Hirvituotteita on kuitenkin valikoimissamme edelleen, mm. "Hirveä krapulamättö." http://mansikkamaalta.blogspot.com/2010_02_01_archive.html#2474602984232018456

Huomenna lauantaina, 8.10.2011 on grillimme viereisessä hotelli Pitkä-Jussissa yritysmarkkinat. Aivan oikein, näillä markkinoilla myydään yrityksiä. Markkinat alkavat ilmoittautumisella klo 10.45. Tulkaa ihmeessä keskustelemaan, ja tietenkin samalla tutustumaan myynnissä olevaan "tuotteeseemme", koko laajan Pohjanmaan prameimpaan autogrilliin, ScanBurger PuskaJussiin!

Näkemisiin siis yritysmarkkinoilla,

Reija ja Jarmo

Taas niin parasta Hannea

2011-10-07T09:24:00.002+03:00

Mun on ihan pakko laittaa taas linkitys tyttäremme Uuden Mustan juttuun. Juttua lukiessa suupielet vääntyvät väkisin hymyyn...!

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/9/30/perinnetietoiset-hipsterit-loysivat-sienimetsaan.html

ScanBurger PuskaJussi esittäytyy valokuvin

2011-10-05T22:46:00.003+03:00

ScanBurger PuskaJussi-grillin pääluukku sijaitsee rakennuksen itäpäädyssä. Autoilevat asiakkaat ohjataan ensin oikeanpuoleiselle autoluukulle, jossa vastaanotamme tilaukset. Sen jälkeen autot ohjataan rakennuksen vastakkaisella puolella olevalle autoluukulle, josta valmiit annokset tarjoillaan. Näin jonot saadaan kulkemaan nopeasti.

Grillin alueella, kauniin puistoalueen ympärömällä tontilla on useita ulkopöytiä ruokailua varten.

Tältä puistonpuoleiselta autoluukulta vastaanotetaan valmiit annokset.

Takavarastossamme meillä on mm. oma pahvinpuristin.

Grillimme ympärillä on kaunis puistoalue.

Taustalla näkyy katos, jossa on mukava istuskella ruokailemassa.

Grillialueemme on kaunis kaikkina vuodenaikoina.

Grillimme naapurina on hotelli Pitkä-Jussi, joka tuo meille asiakkaita etenkin viikonloppuisin. Myös viereisen ammattikoulun (Koulutuskeskus Sedu) oppilaat käyttävät ahkerasti palvelujamme.

Grilli myynnissä

2011-09-26T18:21:00.001+03:00

Ohhoh, olipahan kotisivuillamme - ja täällä blogissani - ollut hurja määrä kävijöitä parin viimeisen päivän aikana!

Saavuimme juuri kotiin pikaiselta ruskaretkeltä Leviltä. Oikeammin voisi puhua kiipeilyretkestä, sillä ruskaa ei juuri enää ollut. Kiipeilyliikuntaa sen sijaan tuli harrastettua, ja se tuntuu nyt kropassa. Eilen puhelimemme olivat vielä kiinni, sillä lomalla ollaan saavuttamattomissa. Ainakin melkein.

Tämä ilmoitus oli eilen sekä Pohjalaisessa että Ilkassa. Sähköpostiimmekin on näköjään tullut kyseisen asian tiimoilta viestejä, Jarmo ottaa yhteyttä kunhan ehtii. Puhelin on soinut tänään mukavasti.

Saa soitella lisääkin!

Eläkeputki myynnis

2011-09-24T12:12:00.000+03:00

Kurikas on grilli myynnis. Eikä mikä tahansa nakkiputka, vaan nyt on kyse siitä hotelli Pitkä-Jussin vieres olevasta ScanBurger PuskaJussi- autogrillistä, johona on aina jonoa. Mutta mihinä jono etenöö joutuusasti. Sehän on koko laajan lakeuren ja Pohojanmaan tunnetuin grilli, joka tarjoilee muun muassa maakunnan parahimmat kebabannokset reherillä pohojalaashuumorilla höystettyynä. Me myymmä liiketoiminnan lisäksi myös erinomaases kunnos olevan kiinteistön.

Jotta sellaasta oomma ny päättäny. Pyhääses Pohojalaases ja Ilkas on oikeen virallinen myynti-ilimootus.

Meillon taas uurenlaasia yritysideoota muhinu täs piremmän aikaa. Sen takia oomma tullu siihen tuloksehen, jotta meilton Kurikkahan aivan liika pitkä matka. Jos sinne menöö vaan kävääsemähän, niin erestakaasehen matkahan menöö jo kaks tuntia. Siitä tuloo vaan aika monta tuntia pitemmällä aikavälillä. Ja bensaa kuluu, tai dieseliä. Sen tähäre minäkin oon teheny enemmän töitä tuala meirän pizzerias Laihialla, ku sinne ajeloo varttitunnis.

Ei oo muuten heleppua ollu tälläänen päätös. Minäkin oon joka toinen päivä sitä miältä, jotta mitään ei myyrä. Meillon niin hyvät työntekijät grillillä, jotta harvoonhan meitä siälä tarvitahankaan. Ja siälä ku ei tarvitte maksaa myynnistä eres franchising-maksuja, vaikkahan ketjus oommakin mukana!

Jotta sellaasta. Soitelkaa niin saamma kehua lisää! Jarmo numero on 0400-667179.

Satakunnan marjanviljelijät vierailulla

2011-09-22T21:15:00.001+03:00

Tänään saimme linja-autolastillisen vieraita. Marja- ja vihannestilamme oli yksi satakuntalaisten marjanviljelijöiden tutustumiskohteista.

Aamulla Jarmo teki yritysesittelynsä tueksi valokuvakoosteen tietokoneelle, ja muutamia videopätkiäkin marjatilamme erilaisista työvaiheista oli mukana.

Päivä alkoi sateisena, mutta vieraiden saapuessa ilma kirkastui. Tässä muutamia kuvia vierailusta.

(Klikkaamalla saat kuvat suuremmaksi.)

Taustalla liehuu - kuinka ollakaan - mansikkalippu. Se meinasi unohtua salkoon vierailun päätyttyä!

Meille löytää myös täältä

2011-09-20T20:15:00.002+03:00

Esikoisemme Hanne opastaa matkailijoita Pohjanmaalle, Kyrönmaa-turneelle nyt myös lähimatkailupalvelu Nopsassa. Yksi suositeltu kohde on - kuinka ollakaan - meidän marja-ja vihannestilamme.

http://www.nopsatravels.com/maalaistunnelmointia-pohjanmaalla/#kohde8

Linja-autolastillinen satakuntalaisia marjanviljelijöitä matkaa meille visiitille torstaina. Tervetuloa, donitsikahvit odottavat! Valitettavasti satokausi on tältä vuodelta ohi, mutta muistellaan mennyttä ja ennustellaan tulevaa.

Terveisin Jarmo ja Reija

Ja kirjoittavat/juttelevat ne meidän tyttäremmekin...

2011-09-17T14:16:00.000+03:00

http://www.youtube.com/watch?v=iWaIg7wfoLw&feature=player_embedded Tämän linkin kautta voi käydä katsomassa Suskin tekemän videonpätkän, jossa hän vastailee blogilukijoidensa lähettämiin kysymyksiin. Suskin teiniblogi on hyvin valokuvapainotteinen, ja suosittu näyttää olevan. Kiva! http://mytypicalworld.blogspot.com/

Johannan ruokaisassa blogissa meno on välillä raakaa, vaikka veitsi uppoutuukin vain hedelmälihaan. http://leafylunch.blogspot.com/

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/author/hanne Esikoisemme juttuja voi bongata monistakin aikakauslehdistä, mm. Evita, Cosmopolitan ja uusi nuortenlehti Inez. Mutta tuosta blogista pääsee lukemaan hänen Uuden Mustan juttujaan, vaikkapa nojatuolimatkailemaan Berliinissä, jossa Hanne vietti viime viikon.

Motocross-mestarinalkujen tarinointia

2011-09-17T09:52:00.002+03:00

Joona sai kesällä crossipyörän. Kura roiskuu, kun poika ajelee pitkin peltoja. Kerran viikossa hän käy kavereidensa kanssa treenaamassa Sulvalla, josta löytyy kyseistä lajia varten tehty harjoitusrata.

Eilen Joona ajeli täällä meillä kotona Kallen kanssa. Kuva on otettu ennen Kallen saapumista.

Illalla ehdotin pojille tarinan kirjoittamista. Tähän pojat suostuivatkin, kun lupasin julkaisupalkkion, mikäli saan julkaista tarinan täällä.

Oli todella mielenkiintoista seurata, miten vilkkaat pojanviikarit rauhoittuivat keksimään tarinaa. Hiljaisuutta taisi kestää tunnin verran. Välillä tarinan kulkua minulle hieman raoteltiin. Koskapa seikkailun tapahtumat vaikuttivat vaarallisilta, kyselinkin, josko tarinalle on tulossa onnellinen loppu. "Joo, joo!" minulle vakuuteltiin.

Tarina syntyi yhteistyöllä, aivan kuten viikontakainen Antonin ja Joonan kissatarina. Olen kopioinut kirjoituksen lähes tulkoon sellaisenaan, muutamia luettavuutta parantavia korjauksia olen tehnyt. Olen sitä mieltä, että vitosluokkalaisilta ei tule odottakaan oikeakielisyyttä, vaan tärkeintä on tarinan syntyminen. Noo, meidän pojalla tahtoo kiireessä unohtua pilkut ja pisteetkin, mutta kyllä se siitä. Hyvä pojat!

MOTOCROSS-MESTARIT

Olipa kerran Joona ja Kalle. Ja ovat vieläkin. Eräänä päivänä Joona ja Kalle menivät kauas motocross-kisoihin US ja A:han. Kaikki olivat jo lähteneet kun he tulivat. He ajoivat motot radalle, menivät viittäsataa hyppyriin ja lensivät metsikköön ja kaatuivat. Siitä tuli vakavia haavoja.

He joutuivat sairaalaan, mutta heti he karkasivat. Mutta ei tietenkään se käy. Sairaanhoitaja soitti poliisille ja heti sireeni soi. "Poliisit peräs", sanoi Joona. "Ei se käy", sanoi Kalle.

Kallen ja Joonan supermopot olivat parhaita mitä maan päällä on, joten kaasua pukkaa ihan kivasti ja bensaa kuluu. Kun he olivat ajaneet sata kilometriä, bensa oli lopussa. Onneksi lähellä oli tankkausasema. Kallella ja Joonalla oli rahaa 200 €. He kävivät tankkaamassa ja kahvilla. Kahvilan seinällä oli heidän surukseen ilmoitus kahdesta sairaalasta karanneesta tyypistä, ja siinä oli heidän kuvat. He kauhistuivat ja ottivat tekoviikset (jotka he olivat ostaneet edelliseltä huoltoasemalta).

Heitä ei onneksi tunnistettu. He joivat kahvia että pysyvät hereillä ja jatkoivat matkaa. Kun he olivat matkanneet jonkin aikaa, tuli poliisi vastaan. Kalle ja Joona törmäsivät pollaan. Poliisiauton lasi hajosi, ja crossien renkaat puhkesivat. "Huh huh," sanoi Joona. "Ei näin voi käydä," sanoi Kalle.

He ottivat poliisiauton renkaat ja laittoivat ne tuskalla ja vaivalla tilalle. Niillä oli huono ajaa, mutta saivat kelvata. Niillä oli ihan JÄRJETTÖMÄN huono ajaa. Joona ajoi niin kovaa ettei voinut kääntyä mutkassa ja ajoi puuhun. Ja taas sairaalaan! He saivat kahden tuhannen euron sakot koska he olivat vaarallisia.

Heillä ei ollut rahaa, joten heidät tuomittiin vankilaan. Ennen sitä he olivat sairaala Erolpesuksessa. Sairaalassa tarjottiin hyvin, hyvin pahaa ruokaa. Kaiken lisäksi he saivat vatsataudin pahasta ruoasta, joten he joutuivat olemaan sairaalassa vielä kaksi lisäviikkoa oksennustaudin takia. Mutta kaiken lisäksi he saivat tuhkarokon, joten vielä kaksi viikkoa.

Koskapa heillä ei ollut varaa sairaalamaksuun, niin lisää vankeutta... He olivat vankilassa vielä kaksi vuotta. Heti, kun he pääsivät vankilasta, he menivät motocross-radalle Sulvalle, Vaasaan. He ajoivat siellä koko päivän. Kun he tulivat kotiin he olivat todella väsyneitä. He menivät seuraavana päivänä taas radalle, ja seuraavana ja seuraavana...

Eräänä päivänä he menivät taas motocross-kilpailuihin. Ennen kisaa heitä jännitti todella kovaa, mutta jännitys laukesi viisi minuuttia ennen kisaa. Heidän kisansa sujui mahtavasti ja molemmilla oli voittoaika.

Kirjoittaneet Kalle ja Joona 16.9.2011

Viiru

2011-09-12T18:47:00.002+03:00

Tässä Joona lukee Viirulle Risto Räppääjää. Seuraavassa tarinassa Viiru on sen sijaan itse päähenkilönä.

Viime lauantaina Joona oli Anton-kaverinsa kanssa pelaamassa tietokoneella. Minun mielestäni pelaamiskiintiö oli jo siltä päivältä täynnä. Pojat olivat eri mieltä, niinpä teimme sopimuksen, että lisäaika kuitataan tehtävällä. Sovin poikien kanssa, että he kirjoittavat tarinan sillä aikaa kun minä olen töissä. Annoin ohjeeksi, että tarinaa kirjoitetaan vuoron perään.

Palatessani iltamyöhällä kotiin, minua odotti kuin odottikin tarina. Pojat olivat vuoron perään kirjoittaneet tarinaan kolme riviä, kunnes sivu oli täyttynyt. Minusta tarina on ihan kiva, ja se osoittaa, että kirjoituskin onnistuu yhteistyöllä. Tarina kertoo Viiru-kissamme seikkailuista.

(Alkuperäiseen sopimukseemme kuului myös julkaisupalkkion maksaminen, 5 €/poika, mikäli julkaisen tarinan blogissani. Nyt joudun lupaukseni lunastamaan!)

VIIRU PS. Viiru on kissa

Olipa kerran Viiru, ja on vieläkin. Eräänä päivänä Viiru löysi lentorepun, hän ei osannut käyttää sitä. Viiru ei edes tiennyt mikä se on.

Sitten hän hyppäsi lentorepun päälle ja väänsi vahingossa vipua. Lentoreppu syöksyi ilmaan Viiru mukanaan. Viiru ensin säikähti, kunnes se oli kivaa.

Hetken päästä se ei ollut enää kivaa, lentorepusta alkoi vähentyä kaasu. Lentoreppu alkoi pudota, ensin hitaasti, sitten nopeaa. Viirua alkoi pelottaa.

Sitten hän odotti ja hyppäsi trampoliinille. Hän hyppi, tai oikeastaan kimpoili. Viirua pelotti niin, että pissasi trampalle. Hän näki hiiren ja syöksyi saaliiseen.

Hiiri olikin erityinen, se teleporttasi jonnekin. Sitten jetpack tippui ihan Viirun eteen. Viiru säikähti ja lähti juoksemaan. Hetken päästä jetpack räjähti.

Viiru ajatteli, että se oli jännin päivä hänen elämässään, tähän asti. Hän ihmetteli, minne hiiri karkasi. Hän näki hiiren nauravan hänelle, ja Viiru ei pidä siitä.

Joten Viiru nappasi sen ja leikki sillä, ja lopulta söi hiiren. Viirulla tuli paha olo ja kävi makuulleen. Hän näki unta osaavansa lentää. Viiru piti unesta.

Sitten hän heräsi, kun Joona ja Anton tulivat rapsuttamaan. Hän rupesi kerjäämään ruokaa, sillä hänellä oli kova nälkä.

Mutta ruokaa ei ollut, koska Viiru oli syönyt jo kaikki ruuat. Mutta hetken päästä Joonan äiti toi K-Supermarketista ruokaa lisää.

Viiru söi mahansa täyteen ja meni ulos. Hän huomasi koiran jälkiä, ja katsoi ympärilleen. Hän näki koiran ja luuli sitä leikkikaveriksi. Hän juoksi koiran luo, ja koira tietenkin haukkui. Viiru säikähti ja meni Joonan luo.

Joona hätisti koiran ja kaikki oli hyvin.

LOPPU

Lapsenkissat vieraisilla

2011-09-07T17:14:00.000+03:00

Hannen ja Veskun karvapallot Alma ja Pekko. (kuva: Hanne)

Toisilla on lapsenlapsia joita odotellaan kyläilemään. Meillä ei sellaisia vielä ole, mutta onpahan meillä sentäs lapsenkissoja...!

Viimeksi nämä karvaiset vieraamme kävivät meillä runsaat pari viikkoa sitten. Ja aivan kuten isovanhemmat ovat huolissaan lapsenlapsistaan, meilläkin on huoli näistä kissoista. Suurin huolenaihe on aina ollut niiden mahdollinen livahtaminen ulos.

Olimme tuolloin juhlimassa vävypojan synttäreitä Evijärven mökillä yöpyen, ja nuorimmaisemme olivat kotosalla kissojen kanssa. Oma pieni Viiru-kissamme telmi Pekon kanssa sydämensä kyllyydestä, Alma sen sijaan suhtautui riehakkaaseen vauvakissaamme murraten ja sähisten. Petteri-kissamme ei suostunut edes tulemaan sisään, se kun ei siedä reviirillään vierailevia helsinkiläiskatteja laisinkaan.

Sitten se tapahtui: Jossain välissä Alma oli livahtanut ulos. Kotiin saavuttuamme etsimme sitä kaikkialta, ja Joona ja Susanna lähtivät kiertämään naapureita valokuvan kanssa. Kukaan ei ollut Almaa nähnyt.

Hanne etsi kissaansa pimeässä yössä, mutta turhaan. Vettäkin satoi. Seuraavana päivänäkään Almasta ei kuulunut hiiskaustakaan. Vasta yön tultua se saapui syömään terassille, jonne olimme laittaneet ruokakupin. Aivan muina miehinä (huom. Alma on poika) se popsi ruokaansa, ja Jarmo kantoi sen sisään.

Eipä tainnut kissa arvata, millaista huolta sen katoaminen aiheutti. Alma itse taisi vaan nauttia elämänsä seikkailusta.

Tämänpäiväisessä Uuden Mustan jutussaan Hanne kertoilee, millaista luksusta voi lemmikeilleen hankkia vaikkapa kierrätyskeskuksista.

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/9/7/rekku-ja-mirrikin-tahtovat-yksilollisia-ja-kierratettyja-tav.html

Päärynäpiirakkaa Reijan tapaan

2011-09-05T20:18:00.000+03:00

Vanhin päärynäpuistamme on intoutunut tuottamaan satoa runsain mitoin. Puulla on ikää kymmenkunta vuotta, joten jo on aikakin. Harmikseni en muista puun lajiketta. Uusista, erilliseen hedelmäpuutarhaamme istutetuista puista ja pensaista meillä on tarkka lajikekartta pystyäksemme tekemään lajikevertailuja, mutta tämä puutarhassamme kasvava puu on vain päärynäpuu.

Tänään tein päärynäpiirakkaa. Satuin näkemään kaupassa vaniljanmakuista maitorahkaa, joten käytin sitä päällysteessä, mutta yhtä hyvin voi käyttää maustamatonta rahkaa tai kermaviiliä. Pohjataikinaan laitoin fariinisokeria, joka sopii päärynöiden kanssa oikein hyvin. Rahkaan sekoitin ruokokidesokeria, mutta sen olisi voinut jättää pois, sillä makeutta on muutenkin tarpeeksi.

Päärynäpiirakka Reijan tapaan

200 g pehmeää voita

1dl fariinisokeria

2 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte:

2 - 3 dl vaniljanmakuista maitorahkaa

2 kananmunaa

0,5 dl ruokokidesokeria
päärynälohkoja, miel. kotimaisia

Vaahdota voi ja fariinisokeri. Vatkaa munat yksitellen seokseen. Lisää jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Levitä taikina piirakkavuokaan, myös reunoille.

Sekoita maitorahka, 2 kananmunaa ja ruokokidesokeri keskenään. Levitä seos vuokaan, ja asettele päärynälohkot päällysteelle. Paista uunin alaosassa 175 °C n. 25 min.

****

JK: Kuten tuli todettuakin, tämä ohje sisältää runsaasti sokeria. Maitorahka on vaniljanmakuista. Hmm. Vanhimpien tyttäriemme Hannen ja Johannan ansiosta olen ruvennut toden teolla kiinnittämään huomiota lisäainemerkintöihin. Vaniljanmakuista maitorahkaa tyttäremme tuskin olisivat ostoskoriinsa sujauttaneet. Tämänpäiväisessä Uuden Mustan kirjoituksessaan Hanne käsittelee makeutusaineita. Laitanpa linkin tähän.

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/9/5/stevia-korvaa-pian-aspartaamin.html

Älä lähde Kyrönjokea edemmäs kalaan

2011-09-02T22:43:00.001+03:00


Tämän kuvan olen ottanut 30.8.2011 jokirannastamme. Saarensivun riippusilta siintää taustalla.

Joskus jokapäiväisyys turruttaa aistit. Kun saa asua kauniilla Kyrönmaalla, kauneudestakin tulee tavanomaista arkipäivää.

Tyttäremme Hanne suunnitteli ekologisen matkailijan pyöräilyreitin halki Laihian, Isonkyrön ja Vähänkyrön. Lue sinäkin, miten Kyrönmaa katsoo matkailijaa uudesta näkökulmasta!

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/9/2/tiedan-mita-teet-ensi-lomallasi-lahdet-pohjanmaalle.html

Työtä tekeville - missä työttömät luuraavat?

2011-09-02T09:54:00.001+03:00

Ravintola-alalla on jatkuva työvoimapula. Niinhän se on. Tämä on meilläkin ainainen ongelma. Opiskelut ovat vieneet työntekijöitämme muille paikkakunnille, ja äitiyslomasijaistakin tarvitsemme. Hyvänen aika, meillä ei vaadita edes koulutusta, pelkkä oikea asenne riittää, me koulutamme! Tarjolla on myös ilta- ja viikonlopputyötä ilta- ja sunnuntailisineen (=tuplapalkka). Paikkakunta on Laihia.

Muutama päivä sitten joku ehdotti yleisönosastolla, että kannattaa jättää ruokapaikoissa astiat pöytään, jotta yrittäjät voisivat palkata nuoria töihin. Herrijjee, ku töitä olis tarjolla vähän muuhunkin kuin astioiden plokkaukseen.

Ottakaahan työtä tarvitsevat yhteyttä - HETI!

Kyrönmaalaiset huomio!

2011-08-17T08:36:00.001+03:00

Tyttäremme on tekemässä matkailujuttua Kyrönmaasta. Nyt on mainio tilaisuus ilmiantaa "ketä me oikeen oomma ja mistä tuumma." Hanne ottaa mielellään vastaan kaikenmoiset vinkit ja ideat, Uuden Mustan linkki löytyy alhaalta. Tai laittakaa viestiä minulle, niin minä työllistän sähköpostimiestä eteenpäin.

Moikka te ihmiset Kyrönmaan!

Olen tekemässä Kyrönmaasta matkailujuttua alustavalla teemalla "rosoinen ja herkullinen Kyrönmaa". Se ilmestyy sekä Uusi Musta -saitilla että Lähimatkailupalvelu Nopsassa. Olisin superkiitollinen, jos saisin teiltä vähän apua homman työstämiseen.

Itse olen asustellut Kyrönmaalla viimeksi reilu kymmenen vuotta sitten, eikä lomareissujakaan sinne suuntaan tule liian usein. Saattaakin olla, että tietoni ja ajatukseni kotipitäjästäni ovat pahasti sieltä 90-luvulta. Moni teistäkin on karistanut lakeuksien mullan koivistaan, mutta ehkä tiedätte silti jotain, mitä munkin pitäisi tietää. Mitä paikkoja minun siis kannattaisi jutussa käsitellä teidän mielestänne?

Sen verran Uudesta Mustasta ja Nopsasta, että niiden lukijoita eivät kiinnosta mitkään perusmuseot tai kirkontornit. He tahtovat katsella paikkakuntaa paikkakuntalaisen silmin. He haluavat reissata ekologisesti ja kokea matkoillaan jotain aitoa, jotain uutta. He haluavat shoppailla pikkuputiikeissa ja kirpputoreilla ja ostaa välipalansa pitäjän rouheimmasta ja räkäisimmästä baarista tai suoraan tuottajalta ja vaikka leipurilta. He liikkuvat pyörällä, autoa vältetään. Aitoa elämystä hakevat pyrkivät tietenkin pääsemään kirkolle ajamaan traktorirallia (miten sellainen ulkopaikkakuntalaiselta muuten onnistuisi?). He ovat valmiita uimaan, ratsastamaan ja rämpimään. Kunhan vaiva palkitaan.

Olen tulossa tutkimaan mestoja ja samalla lomailemaan lakeuksille viikon lopussa. Kierrän paikat ja toteutan jutun ensi viikon (viikko 34.) aikana. Teidän vinkit otetaankin täpinällä ja ilolla vastaan ennen sitä.

Olkaa ihania ihmiset, auttakaa (liika)helsinkiläistynyttä pulassa!

Hanne

http://uusimusta.squarespace.com/

http://www.nopsatravels.com/reitit/

Uusi Musta - Etusivu

uusimusta.squarespace.com

Kyllä moon ny oikeen tyrniää!

2011-08-12T16:50:00.002+03:00

Tänään menen töihin vasta illaksi. Nukuimme aamulla pitkästä aikaa hieman pidempään, ja herättyämme menimme isännän kanssa popsimaan vatsat täyteen herukoita ja vadelmia suoraan puskista. Tällaisia aamuja useammin, kiitos!

Tyrnimarjapensaammekin näyttävät tuottavan ensimmäistä kertaa marjoja oikein kunnolla. Vielä ei ole sadonkorjuun aika, mutta vähitellen marjat muuttuvat keltaisemmiksi.

Kuinkahan tulikaan tyrnistä mieleeni murresana, joka ei liity mitenkään tyrnimarjaan. Eikä Marja Tyrniin. Täälä Pohojanmaalla ku saatetahan joskus olla oikeen tyrniää. Soon vähä samaa ku olla kovasti ylypiää. Toisaalta kyseinen sana voi tarkoittaa myös samaa kuin olla olevinaan.

Minä myönnän olevani pikkuusen tyrniää esikoisemme Uuden Mustan tämänpäiväisestä jutusta. Tässä linkki, olkaapa hyvä:

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/8/12/tahdon-takaisin-maalle-ainakin-satokaudeksi.html

JK. Tyrniällä voidaan tarkoittaa myös ylvästä olemusta, pystypäisyyttä, ryhdikkyyttä. Esimerkiksi pikkulapsi saattaa istumaan opetellessaan pidellä päätään tyrniästi, ryhdikkäästi. Siinä sitä ny istutahan niin hellanlettas tyrniästi/tyrniää nottoikeen...!

Se tunne kun...

2011-08-09T23:34:00.001+03:00

Eilen keittelin sekamehua. Valkoherukkaa, punaherukkaa, mustaherukkaa ja vadelmia.

...mikään ei mene niinkuin meinaa. Niin. Näitä "Se tunne kun..." -päivityksiä tuntuu olevan facebook täynnä, ja onpa tämä "tunnevillitys" levinnyt jo aikakauslehdistöönkin. Ihan hupaisaa ilmaisua sinänsä, mutta joku tässä tökkii. Noo, aikansa ilmiö tämäkin, kai.

Minulla on todellakin ollut viime aikoina sellainen tunne, että mikään ei mene niinkuin meinaa. Ilmeisesti ei kannata meinailla yhtään mitään, niin välttyy pettymyksiltä. Töitä nyt vain on aivan liikaa ja meinaa jaksaminen loppua. Tai sitten huvitus, ja siitä seuraa ketutus.

Susannan ja Joonan tehtävänä on poimia joka päivä marjoja. Sen verran, mitä sitten illattain yhdessä laitetaan pakkaseen. Susanna on velvoitteensa hoitanutkin, leipoipa tuossa mustikkapiirakankin iltapalaksi, mutta pojalla meinaa tihkaista. Kaverien kanssa touhaaminen olisi hauskempaa. Olemme koittaneet sanoa, että aina ei voi olla kivaa. Hommat on hoidettava, ennemmin tai myöhemmin. No, tänään poika poimi mustaherukat vasta hämärän tultua, kun päivä oli mennyt vetkuttelussa. Huomisin hänellä on tiedossa metsätöitä isin kanssa. Rankametsällä sitä ovat ennenkin tenavat olleet pienestä pitäen, minäkin. Siellä oli jopa kivaa.

Torstaina Vaasassa on Taiteiden yö. Susannan cheerleader-ryhmällä on esitys Rewell Centerissä, ja me tietenkin menemme katsomaan. Harjoituksia on ollut tuon esiintymisen takia tiheään. Kovin myöhälle tuskin yössä viivymme, sillä lasten unirytmi pitäisi saada kohdalleen. Koulut alkavat maanantaina, eli enää ei sovi "kukkua" yötä myöten.

Rauhoittava sade

2011-08-05T13:11:00.005+03:00

Harvemmin olen pystynyt sateen ropinasta nautiskelemaan. Mansikka-aikana sateeseen herääminen on kamalaa, mutta nyt katselen sademittarin täyttymistä ihmeen rauhallisin mielin. Vadelmapuskista tuli pääsato talteen, joten sade ei haittaa siinäkään mielessä. Herukoita on tarkoitus poimia piskojen välissä.

Paperityötkin ovat loppusilausta vailla. Kesätyöntekijöiden työtodistuksia on vielä kirjoitettavana, ja erinäisiä mainoskyhäelmiä pitäisi vielä tehdä loppuun. En ole kesäkuun alun jälkeen ehtinyt suunnitella grillimme mainontaa lainkaan, mutta nyt on paremmin aikaa siihenkin.

Illattain taidan mennä pizzeriaan, vaikka minulla ei varsinaista työvuoroa olekaan. Perjantai ja sadesää saa kuitenkin väen pizzannälkäiseksi, joten asiakkaita riittää taatusti.

Täällä kotona on oudon hiljaista. Kun koko kesän on tottunut siihen, että kotimyyntiasiakkaita on ollut aamusta iltaan, tällainen rauhallisuus on omituista. En osaa olla vilkuilematta myyntipaikallemme, josko joku olisi ostamassa jotain! Koitahan Reija tajuta: Sesonki meni jo!

Lisäänpähän tänne vielä Uuden Mustan linkin, jossa Hanne-tyttäremme kertoilee käyttövinkkejä mustaherukan lehtien käytöstä.

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/8/5/viinimarjanlehtiin-puetut-kaaryleet.html

Lokoisasti töiden äärellä?

2011-08-04T09:35:00.002+03:00

Viirun mielestä laskupinoa voi käyttää myös makuualustana.

Tämä päivä menee hyvin tiiviisti paperihommissa. On käsittämätöntä, kuinka paljon järjestettävää ja mapitettavaa ja tiliotteiden tarkistusta voi kertyä pienessä ajassa.

Mansikkalippu otettiin pois salosta eilen, ja kohta käydään poistamassa myös tienvarsiopasteet. Lapsilla riittää poimimista marjapuskilla, ja minä keittelen vadelma- ja herukkamehua. Sitä on mansikkamehun lisäksi tarjolla sitten ensi kesänä asiakkaillekin donitsikahvipöydässä.

Vadelmaa ja mustaherukkaa pakastan tietenkin myös survoksena, ja jokavuotinen eriparisten pakasterasioiden kanssa taistelu jatkuu. Hyvänen aika, miten monenlaisia rasioita huusholliimme on vuosien varrella hankittukaan! Taas kerran tein lupauksen, jotta ensi vuotta varten järjestän kaikki saman sarjan rasiat omiin laatikkoihinsa. Vähentäisi muuten huomattavasti kiireisen pakastusajan tuskaa ja ahdistusta!

Viiru tuossa hyrisee laskupinon päällä. Taidan kokeilla samaa.

Missä siilit luuraavat?

2011-08-03T08:32:00.010+03:00

"Kuules siili, tuhmeliini, omin luvin älä juokse mansikoiden luokse."

Nämä kuvat on otettu viime kesänä, 13.7.2010. Tämä siili oli mennyt hakemaan mansikoita suojaverkon (=rastasverkon) alta. Niinhän siinä kävi, että se takertui piikeistään verkkoon eikä päässyt pois. Jarmo irrotti sen Leathermanin monitoimiveitsellä, mutta verkon naruja oli takertuneena sen kaulankin ympäri.

Pelastusoperaatiota jatkettiin, mutta pelastettava ei ollut pelkonsa takia yhteistyökykyinen vaan käpertyi kerälle. Lopulta Jarmo keksi suihkuttaa vettä sen päähän, jolloin se "avautui". Kylvetys tapahtui - marjatilalla kun oltiin - mansikoiden poimintakopassa, josta se ei päässyt kipittämään karkuun. Sitten verkon narut irrotettiin Leathermanin koukkuterällä, jossa ei ole terävää kärkeä. Yksi kerrallaan sen kaulan ympäriltä ja päästä saatiin kiristävät narut pois.

Kun narut oli irroitettu, siili päästettiin kipittämään kohti pesäänsä. Mahtoi sillä tarinaa piisata kavereilleen kerrottavaksi!


Onkohan Leathermania aikaisemmin käytetty siilin pelastamiseen...?!

Tämä viimevuotinen tapahtuma tuli mieleeni eilen, kun rupesin ihmettelemään, miksiköhän siilejä ei tänä vuonna ole näkynyt meillä ensimmäistäkään. Yleensä niitä on käynyt kissankupilla aterioimassa montakin, ja viime kesänä ne valloittivat kissojemme lämmitettävän kopin.

Isäntä kertoi nähneensä jossain yliajetun siilin, mutta minä en ole nähnyt sellaisiakaan koko kesänä. Yleensä yliajettuja näkyy Kurikkaan grillillemme ajellessa matkan varrella useitakin. Liekö viime talvi verottanut siilikantoja, vai onko niistä tullut varovaisempia?

Sitten mansikka-asiaa: Tänään laitamme itsepoimintaan loput mansikat, poimijamme keskittyvät nyt muihin töihin. Koskapa itsepoiminnasta on tullut kyselyjä todella paljon, kannattaa tiedustella tilannetta puhelimitse. Marjaa ei todellakaan ole paljon, joten se menee nopeasti. Olen paikalla klo 10 - 17, illalla on muuta menoa. Voi olla, etten ehdi tekemään kahvipöytään donitseja, mutta kahvit keitän joka tapauksessa. Eiköpä kaappien kätköistä löydy jotain purtavaa.

Kaupunkiin emme enää tänä vuonna pöytiä pystytä, eli suuri kiitos asiakkaillemme ja työntekijöillemme Vaasan kauppatorille!

***************************

Päivitystä klo 11: "Mitä, jottei muka donitseja? No mutta pitäähän niitä ny olla...?!" Näin kommentoi isäntä, kun meinasin laistaa donitsien teon. No, ei kun donitsirobotti päälle vaan.

No nyt on donitsejakin sitten. Onneksi on, sillä äsken tuli lapsiperhe ja kysäisi ensimmäisenä donitseja. Pikkutytön oli kuulemma tullut matkalla kauhea nälkä, kun hän oli muistanut, että meillä saa donitseja...! Niinpä perhe sai poimintaevääksi pussillisen lämpimiä rinkuloita.

Donitsimuistot ovat jääneet mieleen monilla. Myönnettäköön, jotta sellainen on tarkoituskin! ;)

Päivitystä klo 13.25: Kaikki meni eikä piisannutkaan. Poistamme tienvarsiopasteet kunhan ehdimme, ja mansikkalippu lasketaan alas surullisin, mutta kiitollisin mielin. Kausi oli odotettua lyhyempi, sille emme voi mitään.

KIITOS KAIKILLE
ASIAKKAILLEMME JA TYÖNTEKIJÖILLEMME!

Mansikoita aina vaan

2011-08-02T05:52:00.002+03:00

Olin jo päättänyt jättää mansikkakuvat taakse tältä kesältä, mutta en näköjään pysty, en kykene...!

Mansikoitamme saa tänään taas torilta, mutta kotimyyntiä ei ole.

Puhelimeni soi eilenkin monet kerrat, ja mansikan itsepoimintaa kyseltiin. Kaikkiin puheluihin en millään ehtinyt vastaamaan, sillä olin töissä pizzeriassa. Itsepoimintaa on ihan lähipäivinä, mutta suuria määriä ei ole odotettavissa. Katsotaan sitä asiaa huomenna, mutta sitä ennen HYVÄÄ TÄTÄ PÄIVÄÄ!

JK: Iltalehdessä oli eilen niin hyvä marjoja käsittelevä juttu että suosittelen todella lukemaan! Sanonpa vaan, jotta SYÄKÄÄ IHIMISET MARJOJA NIIN PYSYTTÄ TERVEHINÄ!

http://www.iltalehti.fi/terveys/2011080114143454_tr.shtml

Elokuista elämää

2011-08-01T07:08:00.000+03:00

Siperialainen karhunvatukka kukkii hedelmätarhassamme.

Tänään poimijamme menivät taas kuudelta mansikkamaalle, viimeisiä kertoja. Torille menemme yhdeksäksi.

Itsepoimintaa on kyselty kovasti vieläkin. Näillä näkymin ehkä torstaina laitamme uuden istutuksen loppumarjat itsepoimintaan. Sitä ennen ei meillä ole kotimyyntiä muutenkaan, sillä muut työt kutsuvat ja myyjätyttömme Sussekin on jo lomailemassa.

Kovasti on kyselty myös vadelmaa ja muita marjoja. Hedelmäpuutarhassamme tosiaankin kasvaa monenlaisia marjoja, mutta myyntiin asti niitä ei riitä. Kuvassa on kukkiva karhunvatukkamme.

Hyvää alkanutta elokuuta!

Elämää foorilaudalla

2011-07-31T10:46:00.002+03:00

Ullakkoikkunamme "foorilaudan" päällä eletään kiireisiä aikoja. Ruokittavana on monta nokkaa, tarkkaa poikasten lukumäärää emme ole saaneet selville. Elämä foorilaudalla ei ole ainakaan vaakalaudalla, sen voin todeta.

Tässä vaiheessa, kun poikaset vielä pysyttelevät pesässä, ruokintanopeus lienee haarapääskypariskunnan töistä haastavinta. Näin ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna pääskysillä toimii erinomaisen nopea pikaruokapalvelu, fast food -ateriointia parhaimmillaan.

Meikäläisellä perheen ruokintapalvelu sisältää hyvinkin monimuotoisia haasteita, etenkin näin kesäaikaan. Säännöllisistä ruoka-ajoista ei ole tietoakaan. Meillä syödään silloin kun ehditään. On suoranainen ihme, kun en ole onnistunut tuhostamaan kesän mittaan ensimmäistäkään kattilaa tai paistinpannua, vaikka ruoanvalmistus on keskeytynyt monet kerrat, tai kattila on jäänyt porisemaan kuivaksi mennessäni palvelemaan asiakkaita. Myös mehumaijaani on koeteltu, kahteen otteeseen se on keittänyt vedet kuiviin. Viimeksi koko alaosa oli muuttunut punertavanhehkuiseksi, mutta paksun pohjan ansiosta maijani on edelleen käyttökelpoinen.

Sitten kun onnistun saamaan perheellemme ruoat valmiiksi, eteen tuleekin seuraava ongelma: Missä kaikki ruokailijat ovat? Isäntää ei taatusti näy mailla halmeilla tai sitten hän on juuri käynyt pizzeriassamme syömässä. Lapset ovat kavereilla tai "mä oon syäny justihin leipää", sikäli kun eivät ole nukkumassa vielä keskellä päivää. Perheen yhteinen ruokahetki on meillä erittäin harvinaista. Onneksi on keksitty voileivät ja valmisruoat. Ja mikro.

Talvisaikaan perheemme yhteisruokailu onnistuu helpommin, mutta silloinkin turvaudumme usein puolivalmisteisiin, koskapa lasten harrastukset ja niihin kuskaukset syövät aikaa. Joskus saatamme myös lämmitellä monena päivänä samaa soppaa. Ankeaa on pikaruokayrittäjän elämä.

Tänään menen leipomaan pizzoja, siispä tervetuloa Kotipizzaan Laihialle! Tai ScanBurger PuskaJussi-grillillemme Kurikkaan. Uusimmassa Kurikka-lehdessä muuten kiiteltiin työntekijäämme Kirsiä "hyvästä, ellei jopa loistavasta asiakaspalvelusta". Hyvä Kirsi ja koko PuskaJussi-team!

Ps. Marja- ja vihannestilallamme ei ole kotimyyntiä ainakaan ennen keskiviikkoa. Huomisin toki menemme taas kauppatorille.

Markkinameininkiä

2011-07-30T07:18:00.000+03:00

Joskus sitä tulee meikäläisellekin ihan kerkiäväinen olo. Eilen näin tapahtui, kun olin juuri myynyt eräälle naiselle pussillisen herneitä Köpingin markkinoilla, ja vajaan tunnin kuluttua sama nainen tuli asiakkaaksemme Kotipizzaan Laihialle, jonne minä puolestani olin juuri mennyt työvuoroon suoraan markkinoilta.

Köpingin markkinoiden aikaan tuntuu aina olevan aurinkoinen keli. Siitä syystä monilla oli aurinkolasit päässä eilenkin. Totesin taas jälleen kerran, että aurinkolasit vaikeuttavat ihmisten tunnistamista tavattomasti. Köpingissä kun näkee vanhoja tuttuja runsain mitoin, mutta kaikkia ei välttämättä tunnista lasien takaa, etenkin jos edellisestä tapaamisesta on kulunut runsaasti aikaa.

http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/kopingin-markkinat-alkoivat-1.1043374

Tänään menemme taas Köpinkiin, mutta mansikoita ei tänään ole tarjolla. Eilisaamuna meillä oli viisi poikaa poimimassa muutamaa hassua mansikkalaatikollista, ja koskapa poimijoillamme on tuntipalkka, sanonpa, että tappiolle meni niidenkin mollukoiden myynti. Marjaa kun tulee enää kovin huonosti. Seuraavan kerran poimitaan vasta maanantaiaamulla, jotta saadaan kauppatorille hiukan runsaammin myytävää.

Nähdään Köpingissä Tervajoella!
...mutta mulle kannattaa toimitella iliman mustia klaseja... ;)

Loppumaton työmaa

2011-07-29T06:14:00.000+03:00

Vaikkahan mansikanpoimintaa ei suuremmin enää ole, niin työtä riittää mansikan parissa edelleenkin. Perkaaminen on sellainen työmaa, mihin loppua ei ole näkyvissä. Koskapa emme käytä minkäänlaisia torjunta-aineita, rikkaruohotkin kasvavat iloisesti.

Tämän kuvan olen ottanut eilen. Pojat perkaavat "ferrareita" apuna käyttäen. Tällöin perkaus tapahtuu istuen, jolloin selkä pääsee vähemmällä. Aurinkovarjot ovat tarpeen aurinkoisella säällä, ja sadekelilläkin perkaustyö onnistuu, kun varjo suojaa kastumiselta.

Mansikkaa poimitaan tänäänkin, mutta nyt myynti on ainoastaan Köpingin markkinoilla Tervajoella. Markkinat avataan virallisesti tänään klo 11. Minä menen myymään Susannan kanssa, tyttärellämme on mansikoiden, herneiden ja muiden vihannesten lisäksi myynnissä myös ilmapalloja.

Nähdään markkinoilla!

Mitäs ny ku ei oo mansikkaa?

2011-07-28T06:25:00.000+03:00


Viljelemme myös pensasmustikkaa. Satoa on tulossa ihan kivasti, mutta myyntiin asti sitä ei riitä.

Vähiin menee ennenkuin loppuu. Mansikka nimittäin. Tänään lähtee pieni erä juuri poimittua mansikkaa kauppatorin myyntipöytäämme. Kotona meillä ei ole myyntiä lainkaan ainakaan ennen ensi viikkoa. Muut työt kutsuvat.

Taas minulta on muutamaan otteeseen kysytty, että mitäs me sitten teemme kun mansikat on loppu. No, sitten lopetamme mansikkalomailun.

No, en nyt toki ihan noin ole vastannut. Mutta tottahan se on, että me vietämme mansikkaista kesälomaa. Päätyömme on kuitenkin ScanBurger PuskaJussi-grilli Kurikassa sekä Kotipizza Laihialla. Tänä iltana menen taas leipomaan pizzaa, perjantaina myyn Susannan kanssa herneitä Köpingin markkinoilla Tervajoella. Tosin silloinkin menen illattain pizzeriaan.

Niin jotta tervetuloa vähän joka paikkaan, paitsi kotimyynti on nyt suljettuna toistaiseksi.

Pirämmä välipäivän ittepoiminnas

2011-07-27T06:35:00.000+03:00

Joona ja Viiru. Taustalla hulmuaa mansikkalippumme.

Tänään näyttää mansikkaa tulevan niin vähän, että pidämme täällä kotona muutaman välipäivän itsepoiminnankin osalta. Kauppatorin myyntipöydästämme mansikoita on kuitenkin saatavissa aamuyhdeksän jälkeen.

Vielä emme kuitenkaan laske mansikkalippua puolitankoon, vaikkahan mollukat vähiin käyvätkin. Katsotaan tilannetta ensi viikolla!

Tervetuloa donitsipaikkaan!

2011-07-26T05:50:00.003+03:00

Kuva on uusimmalta istutukseltamme. Käytävillä rehottaa keltaisenaan peltokaali. Tässä vaiheessa heiniä ja rikkaruohoja ei niitetä käytäviltä, sillä sateen tullen ne suojaavat mansikoita multaisen veden roiskeilta.

Kuten kuvaa suuremmaksi klikkaamalla voi huomata, osa mansikoista on vielä raakileina. Näin ollen satokausi tulee hetken vielä jatkumaan, mutta hyvin vähäisiä ovat määrät.

Poimijamme käyttävät aina kertakäyttökäsineitä poimiessaan. Oikeastaan voidaan siis sanoa, että mansikkamme on poimittu käsin koskematta!

"Äiti, koska mennään sinne donitsipaikkaan?" Näin oli taas erään asiakkaamme lapsi kysäissyt. Mansikkapaikka olikin muuntautunut lapsen mielessä donitsipaikaksi. No, mikäs siinä, meillähän on tarjolla donitseja. Olin kovasti hyvilläni kyseisestä lausahduksesta.

Itsepoiminta jatkuu tänäänkin, mutta viitseliäisyyttä vaaditaan. Mansikat ovat pieniä eikä niitä ole runsain määrin.

Menenpä laittamaan donitseja esille kahvipöytään. Tervetuloa!

Päivitystä klo 12.50:

Kyllä nyt on itsepoimintapellot tältä erää läpikäytynä. Katsotaan ensi viikolla uudelleen.

Tänään on vielä Sussekin hoitamassa suoramyyntiä, joten herneitä ja muuta hyvää löytyy kyllä. Itse olen muissa töissä jatkossa, viikonloppuna menen Susanna-tyttäremme kanssa Köpingin markkinoille myymään herneitä ja kirsikoita.

Torille poimitaan viimeisimmältä istutukselta taas huomenaamulla, joten jonkin verran on mansikkaa saatavissa torilta.

Lopullansa

2011-07-25T05:59:00.000+03:00

Koko eilinen päivä meni harmitellessa, kun ei ollut mollukoita myytäväksi. Mansikoita olisi ostettu pitkin päivää, mutta tarjolla oli ainoastaan itsepoimintaa. Työntekijöillämme oli vapaapäivä.

Tänään poimijamme taas yrittävät parhaansa mukaan saada poimittua uuden maan Sonataa hieman toripöytien somisteeksi. Kysyntä ylittää tarjonnan reippaasti, mutta eipä voi mitään.

Täällä kotona on jonkin verran itsepoimittavaa vanhojen peltojen loppumarjasta, mutta koko ja määrä on pientä.

Mutta niitä makioota hernehiä olis,

ja donitsikaffit ei maksa mitään!

Lapsuuden mansikkamaa

2011-07-24T08:43:00.004+03:00

Myös lapsuuteeni kuului mansikkamaa. Sinne pääsi polkua pitkin pienen metsän läpi. Punainen taikinavati käsissäni tepastelin leikkimökin takaa kulkevaa polkua pitkin. Muistan vieläkin hämähäkinseitit, jotka takertuivat jalkoihin. Jaloissani oli kumisaappaat, sillä mansikkamaalla oli kosteaa heinää. Usein seurakseni lähti kissa.

"Katto sitten, jottet nouki raakilehia", äiti oli neuvonut. Mutta neuvo unohtui, kun innoissani poimin vadin täyteen. Vasta paluumatkalla huomasin vadissani monta "toispuoleista" mollukkaa, joista punaisena oli vasta toinen poski. Niinpä haukkasin puoliraaoista mollukoista ne kypsät puolet, ja heitin raakilepuolet muurahaiskekoon. Hetkiseksi jäin seuraamaan, kuinka muurahaiset kerääntyivät joukolla ihmettelemään ja maistelemaan "almujani".

Tällaisissa lapsuusajan muisteloissa toivotan teidät tervetulleeksi itsepoimintaan tänään sunnuntainakin. Kissa saattaa tulla teidänkin seuraksenne, Petteri-kissamme on innokas poimintahupulainen. Eilen lähti pikkuinen Viiru-kissammekin mansikkamaaseikkailulle, mutta hetkisen kuluttua maalta kuului surkea miukuminen. Pieni kisulimme oli eksynyt kostean ruohon sekaan, niinpä märkä vauveli haettiin sisään kuivattelemaan.

Itsepoimintahinta on 3 €/Kg, eli litrahinnaksi tulee noin 1,50 €. Kovin suuria saaliita emme lupaa, mutta viitseliäisyys palkitaan.

Ja noita makeita herneitäkin olis tarjolla...!

Mansikkasilmät

2011-07-23T06:39:00.000+03:00

Kun on koko kesän poiminut mansikoita, voisi ajatella mansikoita tulevan jo korvistakin. Dimalla näyttää käyneen hieman toisin: Kun niitä mollukoita etsii päivät pitkät, niin silmätkin muuttuvat mansikoiksi...! Tässä on muuten kyseessä ns. nappipäiset mansikat, joita löytyy niitäkin kun torjunta-aineita ei käytetä. Myyntiin tällaisia ei poimita.

Nämä meidän työntekijämme ovat hupaista sakkia. Huumori kukkii, ja jekkuja keksitään jos jonkinmoisia. Työviihtyvyys on hyvä, niinpä työntekijöistämme moni on työskennellyt meillä monta kesää peräkanaa. Ulkomaalaisista työntekijöistämme kolmella pojalla on jo neljäs kesä meneillään, paikkakuntalaisissakin poimijoissa on "vanhoja tekijöitä". Osaavat työntekijät ovat meille työnantajille suuri helpotus. Jotkut pojista toimivat "pehtooripestissä", eli hoitavat tarpeen tullen työnjohtoakin Jarmon sijaisena.

Mansikkasilmiä tarvitaan taas tänään, mansikoita menisi paljon, kunhan olisi myytävää. Poimijat aloittivat juuri, ja tekevät parhaansa että mollukoita saadaan poimittua.

Itsepoimintapelloilla tuntuu olevan kovasti tavaraa. Eiliset asiakkaamme poimivat suurempia mansikkasaaliita kuin uskoinkaan, ja aurinko on kypsyttänyt taas uusia punaposkisia herkkuja.

TERVETULOA!

Itse poimien mansikoita

2011-07-22T13:40:00.000+03:00

Valtteri oli poimimassa tänä aamunakin.

Nytpä taidan mansikoiden sijasta ryhtyä kertoilemaan herneidenkin terveellisyydestä. Niitä nimittäin riittää, mutta tämän päivän valmiiksipoimitut mansikat ovat täältä kotoa aivan loppu. Torillakin myydään aivan viimeisiä.

Itse poimien toki saa, eli ei hätä ole tämän näköinen. Huomiselle ei isompia tilauksia enää sovi, mutta irtomarjaa viedään torille taas huomisinkin.

Ja niitä makioota hernehiä. Noon kans maharottoman hyviä.

Vähinsä tuloo viäläkin

2011-07-22T06:20:00.001+03:00

Kuvassa näkyviä säkkejä käytetään kateharsojen reunapainoina.

Vuosi sitten tähän aikaan meillä oli mansikkasesonki parhaimmillaan. Nyt sato on viikon verran edellä viime kesästä, ja kausi tuntuukin hiipuvan aivan liian aikaisin. Vielä tulee kuitenkin, ja uusia kypsyy edelleen.

Eilinen pelätty kaatosade jäi onneksemme hyvin vähäiseksi. Yritän parhaani mukaan estellä sadetta tänäänkin. Poimijamme pääsivät aloittamaan päivän ilman ropinaa, ja toivon mukaan sama sateeton keli jatkuu.

Eilen pakastimme mansikoita itsellekin oikein urakalla. Viime keväänä mansikat pääsivät loppumaan pakastimestamme aivan kesken kaiken, ja se jos mikä tuntui aivan katastrofaaliselta!

Tervetuloa poimimaan terveyttä

koko pitkän talven varalle!

Viälä löytyy mansikoota, kunhan viittii kattella

2011-07-21T05:50:00.003+03:00

Kovasti vähiin ovat käymässä mansikkamme. Laatikkotilauksia emme voi enää ottaa vastaan, mutta irtomarjaa toki on myynnissä niin kauppatorilla kuin myös täällä kotitilalla.

Itsepoimintaa jo toppuuttelimme eilen, sillä poimijoita oli runsaasti. Jarmo kuitenkin kävi itsepoiminnassa olevat pellot läpi illattain todeten, että marjaa sieltä jonkin verran löytyy edelleen, mutta puskia pitää "pelemuuttaa". Paikkapaikoin lehvästön sisällä on mansikoita vielä kovastikin, mutta nopeaa poimintaa emme voi luvata.

Iltapäiväksi on tulossa melkoisella todennäköisyydellä runsasta sadetta, joten kannattaa olla aamusta asialla.

Piskoja pidätellen toivotamme teidät tervetulleiksi!

Valtarin marjatilan väki

Päivitystä klo 16.25: Kylläpäs onnistuimmekin pidättelemään piskoja mukavasti, vettä tuli kyllä jonkun aikaa mutta nyt on taas sateetonta. Notta tulukaa tänne vaan noukkimahan!

Mikäs on tässä päivässä kivointa?

2011-07-20T06:14:00.005+03:00

Tämän luonnon oman valoshown on Jarmo ikuistanut kännykällään
viime lauantaina vähän ennen iltayhdeksää.

"Ollessani lapsi perheelläni oli tapana pohtia iltaisin, mikä oli päivän kivoin asia. Päätös oli usein hankala. Oliko se kaupan pihalla syödyt jätskit vai uusi uimapatja? Kun nyt avaan iltaisin kiitollisuuspäiväkirjani, tuntuu kuin makoilisin taas lapsuudenkodissani ja kävisin läpi kulunutta päivää. Pohdinnallani on kuitenkin syvempi tarkoitus. Yritän löytää päivän huippukohtien takaa jotain suurempaa, itseni kiitollisena ihmisenä."

Ylläoleva on ote Evita-lehdestä (6/2011, Aivan aluksi haluaisin kiittää), jossa esikoisemme Hanne pohtii kiitollisuuden syvintä olemusta. Löytääkseen erilaisia lähestymistapoja kiitollisuuteen ja sitä kautta onnellisuuteen, hän kokeili mm. kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamista. Onnellisuuden löytöretkeläistä koeteltiin kovalla kädellä heti alkuunsa, kun korkokenkiä rakastava tyttäremme liukastui. Kipsijalkaisenakin hän kuitenkin opetteli etsimään asioista valoisia puolia. Hanne kävi haastattelemassa useita kiitollisuuden lähettiläitä, sekä etsi vinkkejä kiitollisuutta käsittelevistä kirjoista ja tutkimuksista. Kiitollisuus ei ole mikään turha juttu ollenkaan, kiitos Hanne ajatuksia herättävästä jutusta!

Itse voisin kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaani hyvinkin monenlaisia asioita. Ehkäpä ensimmäisenä kiittäisin säästä, joka on pitänyt pahimmat sateet loitolla. Mansikanviljelijöinä kun elämme luonnon armoilla, ja sato on täysin riippuvainen säästä. Torjunta-aineeton viljelytapamme ei vettä taivaalta tässä vaiheessa kaipaa.

Kiitollisuuslistani taitaisi muodostua todella pitkäksi. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä onnellisemmalta olotilani tuntuu. Oikeasti. Onhan mahtavaa, kun saamme asua maalla, kauniin luonnon keskellä.

Ai niin, siitä mansikasta: Poimijamme aloittivat juuri työnsä, ja aurinko on nousemassa. Itsepoimintaan avaamme tänään uuden peltolohkon, joten tervetuloa tänäänkin noutamaan makeita mollukoita joko itse poimien tai valmiiksipoimittuina. Vaasan kauppatorille menemme yhdeksäksi.

Oikein kivaa mansikkapäivää ihan jokaiselle!

terveisin Valtarin mansikkatilan väki

Tilannepäivitystä klo 13.20: Nyt alkavat itsepoimintapellot olla läpikäytynä tältä päivältä. Laatikkotilauksiakaan emme valitettavasti voi ottaa enempää. Vähihin käy ennen loppumista.

Ja sitten asian vierestä: Seuraavasta linkistä pääsee lukemaan Hannen ehdotelmista mökkituliaisiksi: http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/7/20/diy-mokkituliaiset.html

Nojapyöräillessä kunto kohoaa nojaillen

2011-07-19T07:35:00.003+03:00

Polkuautojen lisäksi marjatilallamme on tänä kesänä huristeltu myös nojapyörällä. Tämä pyöräversio on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Kokemusta on useasti kuvailtu sanoilla "uskomaton ajonautinto". Kyseisiä menopelejä on myös ostettavissa kauttamme.

Nojapyörällä pyöräillessä ilmanvastus on asennosta johtuen normaalipyöräilyä vähäisempää, joten matka sujuu joutuisasti. Nojapyörässä on 3 x 8 vaihdetta.

"Huilitaukoja" on kätevä pitää pyörässä nojaa vasten istuskellen. Auringostakin on mukava nautiskella noja-asennossa!

Viereisessä kuvassa näkyy taustalla myös yksi polkuautoistamme. Niitä on asiakkaittemme käytössä neljä kappaletta, kokoja löytyy pikkulapsista aikuisiin. Niiden valmistaja on Kestocon Oy Sievissä. http://www.kestocon.fi/

Sitten mansikka-asiaa: Itsepoiminta jatkuu tänäänkin Polkan loppusatoa poimien hintaan 4 €/kg. Meillehän voi tulla "kahta kättä heiluttaen", sillä meiltä saa poimintalaatikot veloituksetta. Toki omiinkin astioihin voi poimia, me punnitsemme astiat ensin, niin tiedämme vähentää astioiden painon marjojen painosta.

Eväitäkään meillä ei tarvita, sillä donitsikahvipöydän antimista voi käydä nauttimassa vaikkapa poiminnan välilläkin veloituksetta. Jäätelöitä ja virvokkeita on myynnissä terassillamme.

Valmiiksipoimittuakin on tietenkin saatavilla, joten mikäli haluaa herkkuja helposti ja nopeasti, suoramyynnistämme on ostettavissa makeiden mansikoiden lisäksi myös herneitä, sipuleita, porkkanoita, perunaa ja espanjalaisia kirsikoita.

Muuten: Raparperia löytyy myös. Niitä ei myyntipöydässämme ole esillä, mutta haemme "suoraan puskasta"! Raparperireseptejä ja muuta tietoutta löytyy seuraavasta linkistä: http://www.uusimusta.fi/etusivu/2010/6/9/reseptikoulu-pt-14-raparperia-x-4.html

Susanna voi todistaa, että mansikoiden lisäksi myös herneemme ovat makoisia.

Tervetulotoivotuksin Valtarin mansikkatilan väki
http://www.jarmovaltari.fi/

Mansikkaista maanantaita!

2011-07-18T07:12:00.000+03:00

Niinpä vain näyttää tulevan oikein mukava sää tällekin päivälle. Poimijamme aloittivat jo kuudelta, ja ensimmäisiä itsepoimijoita odottelemme hetkellä millä hyvänsä. Polkan itsepoiminta jatkuu.

Omat poimijamme poimivat tänään Polkan lisäksi Honeoye- ja Sonata-lajikkeita.

Nyt tämä mansikkatilan emäntä tarvitsee ison kupillisen kahvia. Samalla katan donitsikahvipöydän myös asiakkaillemme.

TERVETULOA!

Mansikoita vuoden ympäri

2011-07-17T07:12:00.001+03:00

Mikäli kyseessä on mansikka, voi makeaakin syödä mahan täydeltä.

Marjoissa on runsaasti fenoliyhdisteitä, joista flavonoidit ovat parhaiten tunnettuja. Flavonoidit mm. ehkäisevät syöpäsolujen kasvua.

Eniten flavonoideja on marjojen kuorissa, jossa ne ovat säätelemässä mm. marjan väriä. Flavonoidit kestävät melko hyvin kuumuutta, joten esimerkiksi marjapiirakka sisältää paljon näitä aineyhdisteitä. Myös keittämällä tehty vanhanajan hillo säilöö hyvin terveysvaikutukset. Kaikkein paras tapa säilömiseen on kuitenkin pakastus, jolloin vitamiinitkin säilyvät parhaiten.

Itse keittelen mehumaijalla talven mansikkamehut, ja tuota mehuahan meillä on donitsikahvipöydässä tarjolla myös asiakkaille. Mehustaminen ei kuitenkaan ole flavonoidien säilymisen kannalta paras vaihtoehto, sillä eniten näitä yhdisteitä sisältävät kuorethan menevät mehustaessa hukkaan. Mutta pitäähän sitä mehuakin olla, vitamiineja se sisältää kuitenkin ja ON SE NIIN HYVÄÄ!

Flavonoidit eroavat vitamiineista siinä, että ne eivät varastoidu elimistöön. Vaikka kesällä popsisi marjoja mahan täydeltä päivittäin, vaikutus ei ulotu talven yli. Marjoja ja muita kasvikunnan tuotteita täytyy nauttia joka päivä. Marja-annokseksi suositellaan vähintään yhtä desilitraa.

Nyt kannattaakin pakastaa terveyttä popsittavaksi jokaiselle päivälle. Ensi kesän mansikkakauteen on pitkä aika, joten marjoja kannattaa varata runsaasti. Seuraavasta linkistä löytyy pakastusvinkkejä. http://www.mtv3.fi/makuja/ajankohtaista.shtml?1353408

Itsepoiminta jatkuu myös tänään sunnuntaina, Polkan hinta 5 €/kg. Tilannetietoa minulta puh. 040-5963111/Reija.

Meillä muut vielä nukkuvat, koskapa on sunnuntai. Minä menen nyt paistelemaan donitseja kahvipöytään, tervetuloa kello kymmenestä lähtien,

toivotteleepi Reija

JK klo 10.30: Kotipizzassamme Laihialla on edelleen tarvetta lisätyövoimalle. Yksi uusi työntekijä on jo palkattukin, mutta vielä on paikka vapaana yhdelle. Jarmo työskentelee tänään siellä itsekin koko päivän, joten joka työtä on vailla niin heti ilmoittautumaan! Kokemusta ei vaadita, työhön koulutetaan. Ja ken pizzahommat oppii, aina löytyy työtä mistä päin Suomea tahansa, mikäli elämä myöhemmässä vaiheessa kuljettaa muualle!

Söimmä raakasti mansikkaasta raakapiirasta

2011-07-16T07:17:00.009+03:00

Sanalla "raaka" on kirjakielessämmekin hyvin monta synonyymiä ja erilaisia merkityksiä, mutta täällä Pohjanmaalla pistetään vielä paremmaksi: Meillä raaka tarkoittaa myös runsasta. Otsikko kuuluu siis vapaasti suomennettuna "Söimme runsain mitoin mansikkaista raaka/tuorepiirakkaa".

Johanna-tyttäremme lähti takaisin Helsinkiin jo alkuviikosta, mutta sitä ennen hän ehti kokkailemaan ja leipomaan monenmoista. Ilman uunia valmistuvan mansikkapiirakan ohje löytyy Johannan blogista. http://leafylunch.blogspot.com/2011/07/mansikkapiirakka-raw.html

Eilen Susse palveli asiakkaitamme täällä Vähässäkyrössä melkein koko päivän yksistään, koskapa minä jouduin menemään töihin Kotipizzaamme Laihialle. Välillä täällä oli syntynyt melkoisia ruuhkia, kun Susse oli pinkonut pitkin mansikkapeltoja itsepoimijoita opastamassa normaalin myyntityönsä lisäksi. Myös Susanna-tyttäremme joutui tulemaan ruuhka-avuksi pizzeriaan, jolloin donitsikahvitarjoilu kotimyyntiasiakkaillemme jäi sekin Sussen huolehdittavaksi. "On teillä siälä marjatilalla melekoonen myyjäflikka", kuulimme kommentteja Sussesta. Eikä syyttä.

Eilen meillä oli lankapuhelinliikenne mykkänä melkein koko päivän. Nettikin oli poissa toiminnasta iltaan saakka, syynä Merikaarrossa tapahtunut neljäsataaparisen kaapelin katkeaminen. Itse en pystynyt vastaamaan kaikkiin kännykkäpuheluihinkaan, koskapa olin muussa työssä.

Tänään pyrimme olemaan taas isännän kanssa mansikkahommissa täysillä koko päivän. Laatikkotilauksia emme valitettavasti voi ottaa vastaan enää tälle päivälle, sillä isoja tilauksia on jo sisällä.

Polkan itsepoiminta jatkuu hintaan 5 €/kg, eli litrahinnaksi tulee n. 2,50 €/kg. Valmiiksipoimittua löytyy toki irtomyyntinä, kuin myös porkkanaa, sipuleita, perunaa ja "ylihyviä" herneitä. (Kyseinen vaasalainen ilmaisu jaksaa riemastuttaa muualta päin tulleita!)

TERVETULOA TÄNNE TILALLEMME VÄHÄNKYRÖN JÄRVENKYLÄÄN, TAI VAASAN KAUPPATORIN MYYNTIPISTEISIIMME KLO 9 LÄHTIEN!

Yrttiteetä á la Hanne

2011-07-15T23:20:00.000+03:00

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/7/15/lahimetsan-yrtit-maustavat-kotitekoisen-teen.html

Mansikka - punainen vitamiinipommi

2011-07-15T05:48:00.001+03:00


Sinitaivas, Suomi-neito Susse, päivänkakkarat ja mansikat. Näistä on Suomen suvi tehty.

Eilen Sussella oli vapaapäivä, ja niin vain kotimyyntiasiakkaamme kyselivät häntä. Voin kertoa, että tänään hän on palvelemassa asiakkaitamme taas! Tässä kuvassa hänellä on toisessa kädessään normikokoinen mansikka, toisessa on Rumba-lajikkeen jättimollukka.

Mansikka sisältää runsaasti C-vitamiinia, ja kivennäisaineitakin siitä saa monenlaisia. Se on varsinaista laihduttajan ruokaa, sillä se toimii myös aineenvaihdunnan kiihdyttäjänä jolloin vatsakin toimii paremmin. Kaloreita mansikka sisältää lajikkeesta riippuen 32 - 47 kcal/100 g. Tutkimusten mukaan mansikka ehkäisee syöpää, erilaisia tulehduksia sekä sydän- ja verisuonitauteja. Ja meillä kun viljellään ilman torjunta-aineita, terveysvaikutukset korostuvat entisestään.

Erinäisiä mielenkiintoisia faktoja mansikasta (tieteelliseltä nimeltään Fragaria ananassa) löytyy seuraavasta linkistä:

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=447&lang=fi

Tervetuloa noutamaan terveyttä, vaikkapa itsepoimien!

Jo on mansikalla kokoa ja näköä!

2011-07-14T06:46:00.002+03:00

Meillä on kokeilussa uusi lajike: RUMBA. Vielä ei ole tietoa sen talvenkestävyydestä, sen kummemmin kuin sen soveltuvuudesta torjunta-aineettomaan viljelytapaamme. Mikäli saamme sen onnistumaan, viljelyalaa laajennetaan. Se tekee ihan järjettömän kokoisia mollukoita! Kuten alimmaisesta kuvasta näkyy, yksi komeus painoi peräti 65 grammaa!

Tulevaisuuden "häärumbat" taitavatkin helpottua, kun hääkakun marjoiksi voidaan valita Rumbaa. Saattaapa häävalssikin muuttua rumbaksi!

Rumbaa on meillä myynnissä päivittäin pieniä määriä. Suurimmat poiminnat tehdään Polka-lajikkeesta, myös Honeoyen uusilta istutuksilta poimitaan.

Itsepoiminta Polka-lajikkesta jatkuu.

TERVETULOA!

Mansikoista puheenollen...

2011-07-13T06:29:00.004+03:00

Joonan mielestä mansikat sopivat aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi.

...tämäkin päivä on aivan kuin tehty MANSIKOIDEN POPSIMISEEN!

Tänään heräsimme sateen ropinaan, mutta aamuyhdeksän tienoilla sateen pitäisi oleman jo ohi.

Itsepoiminta jatkuu tänäänkin, ja tietenkin löytyy myös valmiiksipoimittua. Kunnon sadevarusteissa poimitaan myös kosteammalla kelillä.

TERVETULOA joko suoraan tänne mansikkatilallemme tai sitten Vaasan kauppatorin myyntipisteisiimme kello yhdeksästä lähtien!

JK klo 8.25: Rupes Aurinko paistamahan!

Odlade utan bekämpningsmedel, viljelty ilman torjunta-aineita

2011-07-12T13:56:00.002+03:00

Mansikanpoimijan perusvarusteisiin kuuluu päähine. Johanna käyttää tyylikkäästi olkihattua.

Nyt on taas saatavissa Polka-lajikkeen lisäksi Honeoye-mansikoitakin laatikoittain, hintaan 39.90/5 kg juuri poimittuina. Pirauttakaahan, niin tiedämme laittaa varaukseen!

Joku kysyi, että mitäs meillä maksavat ne tavanomaisesti viljellyt. No, eihän meillä sellaisia ole, sillä jokainen mollukkamme on viljelty ilman torjunta-aineita.

Itsepoimijoita on tänäänkin tullut sankoin joukoin, ja lisää sopii mansikkariveihin.

Sään suhteen olemme todella onnekkaita. Vaikka ympäristössä on satanut vettä, niin täällä Järvenkylän yläpuolella on taivaan saderänneissä tulppa. http://ilmatieteenlaitos.fi/sade-ja-pilvialueet

TERVETULOA!