maanantai 30. kesäkuuta 2008

Mansikoita ja vihanneksia nyt myös suoraan tilalta

Joissakin tilanteissa pieni stressi on ihan paikallaan. Sopiva adrenaaliinimäärä veressä tuntuu saavan ajatuksetkin kulkemaan ikään kuin vikkelämmin.

Tämä aamu toi poikkeuksen sääntöihin. Vai mitä mieltä olette siitä, kun mansikkatilan emäntä saa kätensä jumiutumaan termoskaatimen sisään...!?

Aloitimme tänään kotimyynnin, ja asiakkaillehan tarjoilemme donitsikahvit. Laitoin kiireen vilkkaa kahvin tippumaan, ja ajattelin vielä puhdistaa termoskaatimenkin oikein perusteellisesti. Sisusta oli kahvin tummentama, niinpä otin hankausliinan ja lykkäsin käteni termokseen. Humps, sisään meni tämän emännän etukäpälä, mutta pois ei meinannut tulla millään.

Että sellaista meillä. Kotimyyntiä, vaikka myynnissä ei olekaan koteja. Sen sijaan myymme kotoa päin kaikkia samoja tuotteita mitä kauppatorillakin.

Oikein paljon tervetuloa meille Vähäänkyröön, kartta löytyy kotisivuiltamme osoitteesta www.jarmovaltari.fi.

Niin, ja jos joku tulee vastaanne termoskaadin käteen juuttuneena, niin se olen sitten minä.

lauantai 28. kesäkuuta 2008

Piikikästä ystävyyttä


Siili kun popsii
pizzanpalaa,
niin kissu se kokeilee
tassulla salaa,
onko sen piikit
terävät lain,
vai turkkiko pehmeä
siilillä vain.

Vaan siilipä tekikin
semmoisen diilin,
että hakeutui turvaan
kenkäsiilin.
Sitten se pisti
piiloon päänsä,
hämäten karvaista
ystäväänsä.

-rhv

Tämä kuva on kolmen vuoden takaa. Petteri-kissamme oli vielä pentu, ja se yritti sinnikkäästi tehdä tuttavuutta siilin kanssa. Kissoille oli laitettu ruokakuppiin pizzanjämiä, ja siili tykkäsi sekin Kotipizzasta. Mutta Petteriä se pelkäsi.

Meillä on porraspäässä sellainen "kenkäsiili", johon saa pyyhkiä kenkiä. Mitä ilmeisimmin tämä oikea siili tunnisti kenkäsiilin lajitoverikseen, sillä se painautui tiukasti kenkäsiilin kylkeen kiinni turvaa etsien. Otin kuvan siitäkin tilanteesta, ja lähetin paikallislehteen julkaistavaksi.

Tänä kesänä olemme saaneet tyytyä pelkkään kenkäsiiliin - oikeita ei ole näkynyt. Yleensä niitä tepastelee mansikkamaallakin herkkupaloja popsimassa. Kotisivuillamme on kuvakin mansikkaa popsivasta Simo Siilistä.

Toivotaan, että Simo ja kumppanit löytävät meille tänäkin kesänä.

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Positiivista koleutta

Nämä kuvat on otettu alkuviikolla keskitorin myyntipaikaltamme. Jennifer siinä hymyilee.

Kovin on autio tori. No, kuvat on otettu aamulla, jolloin ei vielä muutenkaan ole väki liikkeellä.

Tänään oli ihan toinen meininki. Aurinko sai väen ulos kauppakeskuksien alennusruuhkista tutkailemaan myös kauppatorin tarjontaa. Mansikkamme loppuivat ihan kesken kaiken, ja loppupäivän tytöt myivät lähinnä herneitä ja kirsikoita. Toinen myyntipaikkamme sijaitsee lähellä torikahvilaa.

Koleassa kelissä on ollut hyväkin puoli: Lämpimät pizzat ovat maistuneet pizzeria-asiakkaillemme ennätysmäiseen tahtiin. Olemme tuoneet lisäpöytiä käytävälle, että tilaa on paremmin myös ruuhkahuippuina.

Vaasassa alkaa kahden viikon kuluttua asuntomessut, ja se tietää runsasta turistivirtaa. Ja yrittäjille toivon mukaan paljon uusia asiakkaita. Mielenkiintoinen ja haasteellinen kesä on tulossa. Nyt täytyy laittaa kaikki peliin.

Jo on ilimoja pirelly

Tämä kuva on otettu viime lauantaina eli Juhannuspäivänä ollessamme lähdössä Powerparkista. Ehti muuten keli vaihtua moneen otteeseen senkin käynnin aikana. Välillä paistoi, välillä tuli vettä kuin sanonko-mä-mistä ja puhuri kävi pohjoisesta. No, tenavia ei sade tuntunut haittaavan, ei ku laitteesta toiseen vain. Sallamarikin oli mukana suurimman osan ajasta.

Koleaa on piisannut siitä lähtien. Tänään on ensimmäinen lämpimän oloinen päivä, ja se johtuu suurimmaksi osaksi puhurin puuttumisesta. Jospa mansikat nyt saisivat nopeammin punaa poskiinsa.

Koko viikko on oltu torilla, mutta koleus on pitänyt asiakkaatkin harvalukuisina. Nyt paistaa aurinkoinen, ja se saa koko kaupungin elämään.

Kotimyynti aloitetaan vasta ensi viikolla. Puuhaa on piisannut viime päivinä mm. kesälomapalkkojen laskemisessa. Esivalmisteluja oli tehtävä rutkasti, ennenkuin kaikki tiedot olivat valmiina siirrettäväksi palkanmaksuohjelmaan. Uusiakin työntekijöitä on tullut monta, joten uusien tiedostojen perustamisessa on aikaa vierähtänyt. Tänään lähtee tileiltä euro poikineen. Meillä on kaikenkaikkiaan kolmisenkymmentä palkansaajaa jo nyt. PuskaJussi-grillillä Kurikassa ja pizzeriassa Vaasassa on parikymmentä yhteensä, sitten täällä kotona nämä ulkomaalaiset puutarhaharjoittelijat, sekä muutama poimijakin on jo työssä. Ensi viikolla pääluku sitten lisääntyy, kun poiminta lähtee kunnolla käyntiin.

Kaikenmoista yllättävää harmiakin on sattunut. Tiistaina oli Vaasan kaupungin alueelta vesi poikki. Se taas aiheutti pizzeriassa melkoisia hankaluuksia. Limsa-automaatti ei toiminut, tiskaus ei onnistunut... Minä en tiennyt asiasta vielä mitään siinä vaiheessa, kun meille tuli Pohjalaisen toimittaja kotiin, ja kyseli Jarmoa. En tiennyt toimittajankaan tulosta ollenkaan, ja soittelin Jarmolle, että missäs oot, oot sopinu kuulemma mansikkajutun teosta. Jarmohan oli unohtanut toimittajan tulon tyystin, kun oli joutunut hätäapuun pizzeriaan. No, onneksi pizzeriassa oli pullojuomia tarpeeksi, että saatiin lounasruuhkat hoidettua. Ja minä juttelin toimittajapojan kanssa mukavia sillä aikaa, kun Jarmo huristeli kotiin mansikkahaastatteluun.

Vesikatkos johtui rikkirusahtaneesta pääputkesta. Ystävämme Rita asuu ihan "rusahduspaikan" vieressä, ja hän oli soittanut mm. radioon ja pyytänyt yleistä tiedotusta. Tilannetiedotuksia tulikin sitten koko päivän. Olimme juuri viime viikolla Ritan luona terassijuhlissa, ja vettä oli tullut melkein tuolle terassille.

No niin. Jarmo soitti torilta, että tuo tytöille topit ja teepaitoja. Olemme teettäneet työntekijöillekin vaatesarjan omalla logollamme, mutta käytössä on ollut vain paksu fleece. Mitä ilmeisemmin torilla oikein tarkenee tänään!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Miehekästä mietintää

- Pitääkö olla miehekäs kun menee naimisiin?

Tällaisen kysymyksen esitti poikamme äsken. Yritin selvittää, mitä hän kysymyksellään tarkoittaa. Kysymykseen ei oikein tullut sen kummempaa tarkennusta, niinpä päätin esittää vertailevia vastakysymyksiä.

- Onko isi sitten miehekäs?

- Ei. Se on ENEMPI kuin miehekäs.

- No oonko mä sitten miehekäs? - Ei, sä oot naisekas.

Huh. Mitähän mä sitten olisin teheny, jos olisin saanu miehekkyystuomion.

Miksikähän muuten kutsutaan miestä, joka "omistaa" naisen? Voisikohan asiantilaa kuvata sanalla naisellinen? Sitten mä olisin kaiketikin miehellinen.


tiistai 24. kesäkuuta 2008

Mansikoota, perunoota - ja kaupan päälle donitsikaffit

Tässä kuvassa Jarmo ohjeistaa uusia työntekijöitämme perunankuokkimisen saloihin: "Varovasti, niitä pitää käsitellä niinku kananmunia. Yhtään ei saa kuari lähtiä." Paitsi että ohjeistus tehtiin englanniksi. Nuo etualalla olevat ovat kylläkin meidän lapsia, ja heidän kanssaan kommunikoimme yleensä pohojalaasittain.

Meillä perunat nostetaan käsityönä. Marketeista saa koneella nostettuja. Niitä, joista on kuori rikki, ja voidaanko puhua uudesta perunastakaan, kun potut ovat ensin olleet ties kuinka kauan tukussa ennen kaupan kaukaloon joutumistaan.

Mansikat ovat meillä aina samana päivänä poimittuja. Poiminta aloitetaan aamukuudelta, torille mennään yhdeksäksi ja lisää myytävää viedään päivän mittaan.

Mansikkamme ovat tämän alueen ainoat ilman torjunta-aineita viljellyt herkut. Kun niitä syö vielä juuri poimittuina, maku vie hurmokseen. Tämän kommentin kuulin asiakkaaltamme.

Kokeilkaapa! Vaasan kauppatorilta aamuyhdeksästä alkaen näitä herkkuja saa.

Ja herneitä, sipuleita, porkkanoita...

Kotimyyntiäkin aloitellaan kohtapuoliin. Huomenna teen ensimmäisen erän cake-donitseja, joita tarjoilemme kotimyyntiasiakkaille kahvin kera. Onneksi minulla on cake-robotti vielä olemassa, niin pääsen huomattavasti helpomalla kuin käsin tehden. Saan samalla muistella Arnolds-yrittäjyyden aikoja...

PostelJoona

No niin, sillä lailla. Tämä flikka osaa mitä vaan, jopa siirtää kuvia koneelle. Tuska opettaa.

Kuka osaa kertoa, mikä kukka on kuvassa? Se kukkii tuolla ylhäisessä yksinäisyydessään kuusiaitamme juurella. Sitä ei sinne kukaan ole istuttanut, eikä se siellä ole aikaisemmin ollut. Luonnonkukka? Se näyttää vähän kuivakukalta, siltä mikä-se-nyt-onkaan-nimeltään, mutta siitä on jo yli kymmenen vuotta kun niitä kasvatin siemenistä. Tuskin olisivat siemenet säilyneet, ja miten ne nyt tuonne aivan eri paikkaan olisivat eksyneet.

Saan muuten kovasti usein viestejä, että kun tänne blogiin on vaikea kommentoida. Sitten jää kommentit kirjoittamatta, kun vaaditaan "tilin avausta". Mun kai pitäis vaihtaa joku yleisemmässä käytössä oleva blogisivusto, mutta ku tähän on niin tottunu. Laittakaa sinne sähköpostiin viestejä, tuleehan ne sitäkin kautta. Eli reija.valtari@netikka.fi, ja sähköposteilJoona lähtee kulkemaan. (Heh, meirän poijalla on nyt oikein nimikkobiisi, tuo uusi kesäbiisiehdokas PostelJoona. Nakuna, nakuna...)

http://www.youtube.com/watch?v=AFqLqFEniVQ

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Näin tehdään katetta - entäs asiakastyytyväisyys?

Juhannusaatto vierähti Lentäjien juhannusjuhlassa Kauhavalla. Lentokoneet sinänsä ovat aina kiehtoneet etenkin Jarmoa, ja onhan hänellä takanaan lentotreenejäkin ultrakevyellä. Tosin runsaasti on lentoja ja kirjallista opiskelua vielä edessä, ennenkuin lentolupakirja taskuun sujahtaa. Moni asia on myös aloitettava alusta, sillä edellisestä lennosta on pidempi aika. Elämän pitäisi vähän rauhoittua, että asiaan olisi aikaa keskittyä.

Lentonäytösten ja lasten tivolikierroksen jälkeen tuli nälkä. Päädyimme hampurilaisaterioille. Saattaa kuulostaa mielikuvituksettomalta, että ScanBurger-yrittäjät valitsevat hampurilaisateriat, mutta totuus on, että yrittäjät käyvät useinkin tutustumassa nimenomaan oman alansa paikkoihin. Täytyyhän tietää, miten kilpailijat toimivat.

Ravintolan vaikein asiakas on alan ammattilainen, niin se vain on. Mutta jos on elämänsä toiminut palvelualalla, lisäksi vielä pikaruokayrittäjänä, tulee väkisinkin tutkailtua asioita "sillä silmällä".

Tilasimme hampurilaisateriat. Mainoskuvassa hampurilaisen välissä oli pihvin lisäksi juusto, salaattia ja tomaattia. Pöytään saimme hampurilaisateriat ilman juustoa, ilman salaattia, ilman tomaattia.

Jarmo tietenkin meni heti kertomaan, mitä aterioistamme on unohtunut. Kassatyttö lupasi asian hoitaa, mutta lisämaksusta. Lisätäytteet kun maksavat.

Tämä vaihe oli se, kun isännän päästä ei vielä noussut höyryä. Hän arveli, että kyse oli pikemminkin väärinkäsityksestä. Selitti, että tilasimme kuvassa olevat hampurilaisateriat, näytti vielä kuittia, että niistä myös oli maksettu. Mutta tyttö oli edelleen sitä mieltä, että lisähintaa kuuluu maksaa.

Seuraavaksi isäntä kysyi, että oliko tyttö palkattu kusettamaan asiakkaita. Tyttö vastasi kirkkain silmin että joo, se on heidän tehtävänsä.

Jarmo ei ollut humalassa, mutta melkoinen huuru alkoi nousta siinä vaiheessa, kun tyttö soitti paikalle päällikköä: "Täällä on joku asiakas, joka ei suostu maksamaan lisähintaa!"

Noo, joku täti tuli paikalle rauhoitellen isäntää siihen tyyliin, kuin yleensä tehdään humalaisille örveltäjille. Näytti lopulta tajuavan, että isäntä oli tosissaan, ja niinpä oikeat täytteet tulivat. Ilman lisähintaa. Taputteli olkapäälle sanoen, että "Kuule, nythän on juhannus!"

Joopa joo. Enää niin nälkä ei tule, että menisimme Sariolan ruokapalveluista nauttimaan, ei edes juhannuksena.

Että näin tehdään katetta Sariolan malliin. Oikeinpa sentään myönnettiinkin, että kusetetaan asiakkaita. Mutta täytyisi huomioida, että paikalle saattaa sattua myös ei-humalainen asiakas, joka haluaa sitä mitä on tilannutkin.

Täytyy myöntää, että meillä katteet eivät ole hääppöset. Meillä kun asiakas saa sitä mitä tilaa, ja lisäksi jopa enemmän kuin tilaa.

ScanBurgerin sloganeista on nyt pakko laittaa tähän muutama:

- MEILTÄ SAA MITÄ TILAA -

- KUN KOKO JA MAKU RATKAISEVAT -

- NÄLKÄISELLÄ ON KYLLÄINEN LOPPU -

Että sillä lailla. Tervetuloa grillillemme Kurikkaan, ScanBurger PuskaJussi pitää minkä lupaa. Jos joskus jotakin jää erehdyksessä puuttumaan, se kyllä hyvitetään kaksinverroin.

Aivan sama juttu pizzeriassamme, Kotipizza Rewell Centerissä Vaasassa. Siellä on muuten nähtävillä Jarmon kultamitali sekä palkintolautanen keväällisen maailmanmestaruuden merkkinä. Berlusconi-nimellä markkinoitava maailmanmestaruuspizza on saavuttanut valtaisan suosion ympäri Suomen. Eikä se mikään ihme ole.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Juhannusneidoksi?

Juhannus on kohta herttainen. Tai jotain. Ennen vanhaan juhannukseen, kuten muutenkin kesään, kuuluivat kansallispuvut.

Ylläoleva kuva ei oo ihan uusimpia. Siinä mä poseeraan uusi kansallispuku ylläni 14.6.1981. Asu ei ole montaakaan kertaa käytössäni ollut, muutamissa kesäisissä juhlissa vain, ja onpa se tainnut olla Hannenkin yllä muutamia kertoja. Ai niin, se taisi olla myös äidilläni meidän häissämme, jotka olivat pian tämän kuvan ottamisen jälkeen, eli 20.6.1981. Se osui silloin Juhannuspäiväksi. Puku on Härmän/Etelä-Pohjanmaan puku, ja olikohan se niin, että Isonkyrön puku siitä tuli taskun puolta vaihtamalla.

Joskus viisikymmentäluvulla, tai ennen sitä, kansallispuku oli ihan yleinen vaate, joka päällä mentiin lavatansseihin ja muihin kesän rientoihin. Näin ainakin voi päätellä vanhoista Suomi-filmeistä. Ajattelinkin, että mitä tapahtuisi, jos meikäläinen kaivaisi kyseisen asun kätköistä ja lähtisi baariin biletykselle. Että kumpi herättäisi huomiota enemmän, se mun biletys vaiko tuo asu.

Kauhavan juhannusjuhlissa valitaan tänäkin vuonna perinteisesti juhannusneito. Sotainvalidien hyväksi myytävillä arpalipuilla voi jo etukäteen äänestää juhannustyttöä, ja yleensähän äänestetään kotikunnan tyttöä. Vähästäkyröstä ei ehdokasta tänä vuonna ole, niinpä ajattelinkin, että josko pukeutuisin kyseiseen asuun - olemme nimittäin menossa Kauhavalle aattona. Mä voisin kysäistä, jos voisin ilmoittautua jälkikäteen kisaan. Kisathan eivät ole mitkään varsinaiset kauneuskisat, mutta nuoria nättejä tyttöjähän siellä ehdokkaina on. Mä ajattelin, että mua voitaisiin kovastikin äänestää. Säälistä.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Taidot ja tavarat hukas

Voi voi voi voi. Yritin siirtää uusimpia kuvia tuonne Maciin. Mutta kun en osannu. Pitäis olla päivä aikaa perehtyä, mutta kun ei oo aikaa eikä kärsivällisyyttä. Ja aina kun on jotakin oppinu, niin pitäis käyttää ohjelmaa sen verran usein, että ei ehtisi välillä unohtaa. Hanne mulle kirjoitti ohjeitakin, mutta missä ne ohjeet on? Grrr...

Sitten yritin siirtää vanhalle koneelle. Joka sekään ei totellu. Jumitusta, jumitusta.

Otin eilen puolen yön maissa niin upean auringonlaskukuvan mansikkamaalla, että olisin halunnut sen julkaisuun. Mutta laitan sitten tämän viimevuotisen mötiääskuvan, jotta on edes jotakin.

Meillä on vanhentuneita tietoja/kuvia kotisivuillakin, mutta niille ei pystytä itse tekemään mitään. JP on luonut kotisivumme, ja hänen pitäis ehtiä niitä uudistellakin. Mutta kiireinen mies on työmatkalla.

Torimyynti aloitetaan heti juhannuksen jälkeen, ensimmäiset mansikat syötiin jo maanantaina. Kovasti puhelin soi jo nyt, kun mansikoita ja uusia perunoita kysellään.

Olen varannut juhannuksen aluspäivät kotisiivoukselle. Eilenhän jo aloittelin, pojan huone on nyt oikein viihtyisä ja puhtoinen. Ikkunanpesun kans meinas tulla ongelma, kun ikkunanavaajaa ei löytyny mistään. Muistaakseni painiskelin samanmoisen ongelman kans täällä blogissa jo viime kesänä, ja silloin vannoin hakevani kyseisiä vekottimia kourallisen seuraavalla kooraudan reissulla. Mutta en oo hakenu.

Perheessämme vietetään lukemattomia tunteja vuoden aikana haeskellen erinäisiä kateissa olevia esineitä. Siitä syystä meillä on esimerkiksi saksia valtaisat määrät, samaten kuin juustohöyliä, kärpäslätkiä...

Joskus tulee miettineeksi, kuinka kalliisti maksan siitä vapaa-ajasta, jonka saan viettää kotona vaikkapa haeskellen ikkunanavaajaa. Siitäpäs kiukku vain yltyy. Mutta kun se ihan oikeasti on niin, että yrittäjä maksaa joka hetkestä työntekijöilleen, jonka itse on poissa työmaalta. Meikäläiselle ei makseta lomarahaa, vaan yrittäjä joutuu maksamaan työntekijöilleen siitä, jos aikoo pitää lomaa.

No joo, itte oon tieni valinnu. Ikkunatkin sain auki isolla meisselillä. Ja kai ne avaajatkin löytyy taas jostakin. Joku kesä. Ja koorautahan on tehtynä oikeen ostoslista.

Se on vähän niin, että kun on monta tekijää, niin kaikilla on oma näkemyksensä erinäisten tavaroiden sijoituspaikoista. No, ikkunoita ei oo pessy muut kuin mä, mutta ilmeisesti olen jättänyt ainakin yhden avaajan työntekijöiden asuntoon.

PS. Olen saanut kyselyitä, jotta kuka se on tuo Anne, joka on niitä harvoja, jotka laittaa mulle kommenttia suoraan blogiini. No, Annehan on ilimajokelaanen runoflikka, (siis päivätyönsä lisäksi), rustaa parhaillaan omaa runokirjaakin, tai sehän tulee olemaan jo toinen painettu versio. Anne sai muuten kakkossijan Haku päällä-rakkausfestivaalien yhteydessä järjestetyssä tekstiviestiruonokisassa. Viime vuonna hän voitti koko sarjan, ja pääsi Tommy Tabermannin halattavaksi...

"Ammuvainaan nuotilla minä sinulle laulan. Todistaaksesi rakkautesi kestät senkin kuin mies."

Tällä toteamuksella tuli tämänvuotinen kakkossija. Tarjosin Annelle ja miehelleen kerrosateriat grillillämme runon live-esitystä vastaan! Ihmettelin, että mistä hän noin hupaasta keksikin, jotta ammuvainaan (=lehmän) ääneen omaansa vertasi. Kovasti oli sitä mieltä, että kun ei omaa minkäänlaista laulunääntä. Tiedä onko pelkkää vaatimattomuutta, mutta runoääntä on senkin edestä! Laita Anne kommenttina tulemaan sun blogin osoite, en arvaa laittaa sitä tänne lupaa kysymättä!

Ja saa mulle muutkin lähettää kommenttia, kovasti mielelläni otan vastaan! No, tokihan tuo toimii tuo sähköpostikin.

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Arkipäiväästä

Olen koonnut Susannan kanssa palapelejä.

Tämä aloitus vaatinee tarkennusta pikimmiten: En kärsi tekemisen puutteesta, vaan palapelien kokoaminen liittyy osaltaan Joonan huoneen raivausoperaatioon.

Joku saattaa nyt muistaa, kuinka muutama päivä sitten kerroin Joonan yllättävästä omatoimisesta siivousvimmasta. Mutta kuulkaas, jos pahnanpohjimmaisen huone on muutama päivä sitten ollut päällisin puolin siisti(hkö), niin se ei tarkoita sitä, että huone edelleenkin olisi esittelykelpoinen. Sillä siellähän on asuttu. Tai pohojalaasittaan asuultu, joka tarkoittaa murteessamme leikkimistä.

Koskapa Joona lähti eilen isännän mukana Suonenjoelle, nyt on oiva tilaisuus siistiä pojan rojuvarastoa perusteellisemmin. Kun ei oo poika kantamas tavaraa takaisin sitä mukaa, kun saa vietyä jotakin roskikseen.

Joona on todellinen keräilijätyyppi. Laatikoista löytyy jos jonkinmoista riskunpalaa, ritsavärkkiä, mahtavia kivilöydöksiä, pullonkorkkeja, kuminauhaviritelmiä. Pojalla on aina ulkomaanmatkoiltakin tuliaisina jos jonkinmoista rannoilta löytynyttä materiaalia. Tosin niitä on meillä ihan lasipurkeissakin koristeina, erilaiset simpukankuoret ja moniväriset kivet ovat toki nättejä. Mutta ihan perussuomalaiset punatiilipalaset eivät mielestäni kokoelmiin kuulu.

Niin, olemme Susannan kanssa vieneet ullakolle yhden laatikollisen erilaisia pala- ym. pelejä. Tuli tilaa muille tavaroille, sillä palapeliaika on pojalta ohitse. Sitä ennen kokosimme kaikki pelit, ja laitettiin oikein muovipusseihin. Osasta paloja puuttui, mutta ei voi mitään.

Voi pojat että meillä on paljon tavaraa lapsenlapsille leikittäväksi. Mistähän niitä sais ostaa, niitä lapsenlapsia?! No, tässä on ihan tarpeeksi olemista näiden omienkin kanssa. Välillä jo odottaa, että voi kun koulu taas pian alkais. Nahistelevat välillä niin että oksat on pois, ja pala larvaakin. Juuri sen takia isäntä otti Joonan mukaan mansikan pellonpiennarpäivään, kun on huomattavasti rauhallisempaa, kun eivät oo yhdessä. Nyt Susanna kyllä täällä harmittelee, että ku Joona sai olla hotellissa yötä.

Susanna tuossa sitten oli jo kovasti tympääntyneen oloinen. Kun ei oo sitä tappelukaveria. Ehdotin kirjastossakäyntiä tai kaverin kutsumista, mutta mikään ei tunnu huvittavan. Tyttö sitten kommentoikin olotilaansa yhdellä, kaikenkertovalla sanalla: "ARKIPÄIVÄÄSTÄ!"

Mun mielestä se tappelu ja nahistelu on sitä arkipäiväistä. Tätä tyyntä ja hiljaista tunnelmaa vois kutsua melkeinpä juhlavaksi olotilaksi. Paperihommatkin on tullu tehtyä ihan tuosta vain, kun ei oo välillä tarvinnu mennä välienselvittelijäksi.

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Kohina jatkuu Berlusconin ympärillä

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200806147793169_uu.shtml

Heh, käykäähän kurkkaamassa ylläolevasta linkistä, miten Kotipizza on noussut julkisuuteen Italiassakin. Asia on ollut siellä esillä myös radiossa ja teeveessä.

Jarmohan ei haastattelua ole italialaisille antanut, pyynnöstä huolimatta.

Tässä vielä lisää linkkejä:

http://www.marmai.fi/uutiset/article112698.ece

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=12605&ext=rss

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1544352

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Hääpari srilankalaisittain

Alkuviikosta sähköpostissamme oli mukava yllätys. Santtu oli lähettänyt kiitoskortin, jonka nyt hänen luvallaan laitoin tänne.

Siis AIVAN IHANA kuva! Entistäkin enemmän harmittaa, kun emme päässeet mukaan varsinaiseen hääjuhlaan. Mutta pääasiahan on, että nuoripari nyt kuitenkin on saanut toisensa, vastoinkäymisistä huolimatta. Eikä morsiamella ainakaan kasvoissa näy juuri ennen hääjuhlia sairastetun vesirokon arpia.

Meille on kuulemma tulossa postitse CD, jossa on kaikki hääkuvat. Olen luvannut teettää nuorelleparille hääkuvakirjan. Suomessa on jo montakin valokuvakirjoja valmistavaa firmaa, mutta Sri Lankassa ei vastaavia ole.

Piäni homma

Rakastan sananlaskuja. Olen siteerannut niitä myös mainonnassamme: "JOKA PIZZAA SÄÄSTÄÄ, SE LASTAAN VIHAA." Taannoin tein kuvallisen mainoksen, jossa Susanna leipoi pizzaa isin opastamana. Tekstinä oli: "NUORENA ON PIZZA VÄÄNNETTÄVÄ."

Älkäähän kysykö, mikä se vizza sitten on. Sillä pizza on pizza eikä pitsa. Joo.

Yksi sananlasku on ylitse muiden: AHKERA ÄITI KASVATTAA LAISKOJA LAPSIA. Ajatella, kuinka hienosti voikaan perustella laiskuuttaan! Mutta sitten on myös tämä: LAITA LAPSI TÖIHIN - JA TEE ITSE PERÄSSÄ. Juuri tämän takia on monta kertaa helpompi tehdä itse. Kun joutuu kuitenkin loppujen lopuksi itse tekemään, ja vielä kenties korjaamaan lapsenkin sotkut. Mutta, mutta: Lapset ovat erinomaisia oppimaan. Paljon vähemmällä pääsee, kun muutaman kerran opastaa perusteellisesti - vaikkahan sotkua syntyisikin.

Siivoaminen on asia, joka ei yleensä saa nuorimmaistamme innostumaan. Moista asiaa tekemisen puutteeseen ehdotettaessa ilmenee yllättävää uupumista. Miehenalun hartiat lysähtävät kasaan, askel muuttuu laahustavaksi ja aidon tuntuista haukotteluakin esiintyy.

Tässä eräänä iltana poika kuitenkin yllätti positiivisesti.

- Äiti, tuu kattomahan!

Kutsui kuului Joonan huoneesta. Tavanomaista rojumäärää ei ollutkaan lattialla, ja kirjoituspöytäkin oli ihan siisti. En voinut olla kurkkaamatta oven taakse, jotta josko rojut on kasattu sinne. Ei ollut. Ihmettelin ääneen moista urotekoa.

- Piäni homma!

Vaatimaton nuorimies esitti edellisen kommentin sellaisella äänensävyllä, kuin olisi hoitanut siivouksen ihan tuosta vain. Mitä ilmeisemmin asiaa oli kuitenkin valmisteltu koko ilta, sillä tavarat oli oikein järjestelty kaappehin.

No niin. Minun puolestani ahkerat lapset saavat tästä lähin kasvattaa laiskoja äitejä. Tulen sopeutumaan mainiosti.

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Haku päällä...

...tai ainakin känni.

Sellaiselta vaikutti viime viikonlopun Haku päällä-festarilaisten olotila Kurikassa.

Noo, suht koht fiksusti käyttäytyvää oli grillimme asiakaskunta, mutta tallentavan valvontalaitteistomme rauhoittava vaikutus tuli taas todistettua. Muutama nahistelunpoikanen saatiin lopetettua, kun muistutimme kamerasta. Juuri tämän takiahan kamera asennettiin: Parantamaan työturvallisuutta, samaten kuin asiakkaiden viihtyisyyttä.

Lauantaiyönä teimme sitten myyntiennätyksenkin. Täytyy todella ihailla työntekijöidemme jaksamista. Omalta kohdaltamme on pakko myöntää, että meistä ei isännän kans tällä ikää yötyöhön olisi. Pari aamukuuteen valvottua yötä sai pollan jokseenkin sekaisin meillä kummallakin.

Siinä aamuyöstä Suvi innostui reippaasti ylittyneestä myyntiennätyksestä siinä määrin, että päätti pistää vieläkin paremmaksi: Aivan viime minuuteilla hän otti ja myi vielä Nätti-Jussi-ateriankin. Legendaarisesta 100 euron hintaisesta Nätti-Jussista olen kertonut blogissani 17. elokuuta viime vuonna. Että kelpasi sitä mennä Pitkämölle mökkiin nukkumaan aamuauringon herätellessä muuta kansaa uuteen päivään.

Koskapa ehdimme kaksi yötä jo oikein opetella valvomista, lähdimme kollegan luo Kauhajoelle saunailtaan maanantaina illattain. Jukan luonahan oli maharottoman mukavaa. Ohjelma toteutui suurin piirtein suunnitelmien mukaisena: Oluen juontia, grillausta, oluen juontia, saunomista, oluen juontia ja lopuksi oluen juontia. Hyvää musiikkia ja tympiää seuraa, poolia ja juappojen paimentamista, karaokea entises sikalas. Tympiää seuraa ei kyllä ollu paikalle ilimaantunu ollenkaan. Karaokeakaan ei varsinaisesti kuultu, mutta Trio Tropicana loihti Jukan soittimilla upeat soundit. Esiintymiskokemusta kotipizzalaisten omalla bändillä on jo ennestäänkin, ja keikkaa varmaan pökkäis, mutta yrittäjillä ei isommin aikaa esiintymisiin liikene.

torstai 5. kesäkuuta 2008

Oikiasta narusta

- Äiti, laittaasitko sä mulle iltapalaa! Pinaattilättyjä.
- No mutta Joona, kyllähän sä osaat niitä ittekki lämmittää.
- Muuten, maksetahanko jossakin äideille palkkaa?

- Täh, niinku äidin hommistako?
- Niin. Mä maksaasin ainakin sulle. Jos saisin rahaa niinku jostakin tyhjästä, niin kaks tonnia maksaasin.

Justihinsa joo. Näin ne miähet osaa vetää oikeasta narusta pienestä pitäen. Pinaattilättyjä mikrossa lämmitellessäni mietiskelin, että oliskohan se kaks tonnia kuukausipalkka vaiko vuosityöansio. Päätin varmistaa asian.

- Kuukausipalakka!

Näin se nousi tämänkin äireen (työn) arvostus arvoon arvaamattomaan. Jotenkin nyt tuntuu siltä, jotta täs pitää olla olevinaan parempaa äitiä oikeen pitemmän aikaa. Vähä niinku lunastaa jäläkikätehen tämä etukätehen saatu tunnustus.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Aivan oikein, väärin kuultu

Viime lauantaiehtoolla olin kertakaikkisen väsynyt. Itsesääli pukkasi väkisinkin pintaan, kun joutui olemaan töissä toisten juhliessa.

Väsyneenä en pystynyt enää kontrolloimaan tekemisiäni, niinpä olin vähällä aiheuttaa isommanpuoleisen vahingon. Mutta kuten isäntä sanoo, "melekeen-osumia ei lasketa". En sentään onnistunut polttamaan koko kauppakeskusta, vaikka sainkin tiskikoneen vastukset savuamaan huolimattomuudellani. No, eipä siitä sen enempää.

No, sitten olin lähdössä viimeinkin kotiin. Ajattelin vielä viedä keittiön roskasäkin mennessäni. Otin säkin rennosti ylös muoviastiasta - ja samassa säkin pohja aukesi. Roskat eivät ainoastaan pudonneet lattialle, vaan ne suorastaan räjähtivät ympäri keittiötä. Majoneesia, salaattia, lakaisujätteitä...

Lausahtelin siinä sitten muutamat puolisivistymättömät voimasanat. Lausahduksilla ei ollut tehoa, liekö syynä se, kun kukaan ei ollut kuulemassa. Hetken aikaa istuin katsellen kaaosta pystymättä tekemään mitään.

No, viimein lähdin ajelemaan kotiin kaupan kautta. Isäntä oli luvannut järjestää pienimuotoiset grillibailut, kun ei kerran päästy lähtemään kenenkään yo-juhliin. Pyysi tuomaan makkaraa ja viiliä.

Vähän oudoksuin tuota kermaviili-asiaa, mutta jos isäntä kerran halusi dipata niin mikäs siinä sitten. Arvelin, että kai meillä on pakettiautossa sipsikuorma grillille menossa.

Oli hyvät päiväyksetkin viilipurkeissa, että ajattelin tuoda monta purkkia. Dippimausteitakin ostin useamman pussillisen.

Sitten pääsin vihdoin ja viimein kotiin. Sana bailuista oli kiirinyt, JP oli meillä muutenkin ja tietenkin bulgarian pojat. Susannallakin oli kavereita.

Isäntä tuli auttamaan kauppakassien kannossa.

- Toiksä niitä hiiliä?

- Täh?

- Jotta tottapa sä muistit ne grillihiilet?

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Ministeri pisti haarukalla poskeen Berlusconia

Tässä on uusimman PMQ:n pizzajulkaisun kansikuvapoika.

Maanantaista lähtien on voittajapizzaa viimeinkin ollut saatavilla Kotipizzoissa kautta maan. Tuote on sesonkituote, eli myynnissä näillä näkymin ainoastaan kesän ajan.

Poropizza ei suinkaan ole markkinointinimeltään poropizza, vaan italialaisista otetun voiton kunniaksi BERLUSCONI! Myymälät on somistettu keltaisen lehdistön lööppien tapaan erilaisilla Berlusconiin liittyvillä lausahduksilla, kuten VIISI BERLUSCONIA LIIKAA EX-MISSILLE, tai 93-VUOTIAS ISOÄITI ISKI HAMPAANSA BERLUSCONIIN.

Kuinka ollakaan, Jarmo sai sähköpostiinsa viestin joltain italialaiselta toimittajalta. Olisi tehnyt Jarmosta haastattelun jonkunlaiseen web-lehteen, ja haastattelu olis esitetty onlinena Italiassa.

Jarmo tuumas, että antaapa olla. Delegoi (=deletoi) asian Hessulle pääkonttorille.

Saas nähärä, koska Berlusconi tryykää ittensä meille. Toivottavasti on sitte tarjota eres mansikoota. Sais kehua niitäkin, jotta ku ei käytetä minkäänlaisia torjunta-aineita. Olimme taannoin Italias tutustumas sikäläiseen marjanviljelyyn, ja siälä sitä spruutattihin oikeen viimeesen päälle kaikki marjat ja vihannekset.

Oudompi mustasukkaisuuskohde

ScanBurger PuskaJussi on tämän kuun alusta lähtien ollut omistuksessamme kokonaisen vuoden. Jarmo oli ostanu oikein kukkiakin yksivuotiaalle. Vieny kukat grillille, kirjoittanu kuulemma kortinkin notta "Onnea yksivuotiaalle, ja kiitokset henkilökunnallemme. Toivoo Jarski ja Reija."

No, laitoin tuossa kuitteja järjestykseen, ja tuli kukkakaupan kuitti vastaan. Ihmettelin, miten joku kukkapuska voi maksaa tähän vuodenaikaan 46 euroa. Kysyinkin sitten isännältä, jotta minkäsmoisia ruusukauppoja sitä oikein on tehty, kun noin kalliita ovat olleet.

- Ne oli kuule kaikkista komiimpia, varretki ainakin näääin paksut ja sellaasia pualimetrisiä.

- Jassoo. No minkäslaasehen vaasihin sä ne laitoot?

- Kurkkupurkkihin!


- Täh?! Kurkkupönttööhin menit pistämähän nuan tyyrihit kukat...??

- No eihän ne ny mihinään limsamukis olis pystys pysyny.


Nyt täytyy todeta, että mustasukkaisuuden kohde voi olla joskus mitä eriskummallisin. Mulla se on nyt kyllä meidän grilli. Totta viäköhön, ku grilliä muistetahan nuan hianoin kukkasin. Vaan koskas mä oon saanu kukkia, kysynpähän vaan...!

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Linkaastua sänkyhynmenua


"No mitä varte sä ny viälä koneelle meet, ku oot muutenki kyllä väsyksis?"

Isäntä ei oo näköjään viäläkään oppinu, notta tää on mun hukkaputki. Tänne jaksaa tulla, vaikkahan olis kuinka väsy.

Katselin tuossa Sri Lankan kuvia. Tuo ylläoleva on otettu Sun Setin edustalta 10.5.2008. Sain viikonloppuna tehtyä peräti paperikuvatilauksenkin, tuli melkoisen mälytön tilaus Ifolorille. Tilasin Ritalle kuvat, samaten kummilapsillemme ja monille muille tapaamillemme ihmisille teetin kuvia. Sanjeewallekin lupasin lähettää.

Jarmo muuten soitti tänään Santulle. Häät on pidetty 26.5. ja nyt pari sitten asustelee Santun kotona Hikkaduwassa. Buddhalaisuus asettaa tiukat rajat yhdessäasumiseen: Ennen avioliittoa ei yhteen muuteta.

Shandiman, morsiamen, tauti oli ollut vesirokkoa, chicken pox, vaikka Santtu kertoi oireista joiden arvelimme liittyvän sikotautiin.

Nyt mulla on kyllä todellakin väsy. Ei juokse järki senkään vertaa mitä yleensä. Paras kai sittenkin mennä isännän viereen.

Hyvää yötä.