tiistai 30. syyskuuta 2008

Kotia-kotia

Huomenna Hanne tulee tänne kotia-kotia. Kyseinen ilmaisu tarkoittaa sitä, että kyse on tästä lapsuudenkodista, eikä siitä nuorenparin omasta kodista siellä Turussa. Turun kotiinsa mennessään hän menee vain kotiin.

Kahden kissan kanssa matkustaminen ei liene herkkua, kun tiedossa on myös junan vaihto kesken matkan. Minun onkin parasta päästä töistä ajoissa, että ehdin noutamaan matkaajia junalta.

Hannen luvalla kopioin tähän lyhennelmän Hannen kolumnista Salon Seudun Sanomissa:

Karvaiset ja sottuiset mamin kullat
Kotonani kaikki vähänkin arvokkaampi on piilotettu kaappeihin, jotka on teljetty kiinni kuminauhoilla. Matot ovat meillä aina leikkien jäljiltä makkaralla. Pyykkikori on harva se päivä myllätty ylösalaisin, sillä se on paras piilopaikka. Ei, emme ole tavallinen lapsiperhe, vaan meillä asuu kaksi kissaa: pentuna meille muuttanut Alma ja vanhempana adoptoitu Pekko.

Vauvaperheelliseksi sitä välillä olonsa kuitenkin tuntee. Aloitetaan vaikkapa vaipanvaihdosta. Meillä sottapytyt onneksi pesevät kakkapyllynsä itse, mutta ei hiekkalaatikon siivoaminenkaan riemullista puuhaa ole. Vauvojen tuotokset pysyvät vaipan sisäpuolella ainakin silloin tällöin, mutta kissat varistelevat asiointinsa jälkeen hiekkaa ympäri huushollia.

Lapset oppivat tai ainakin ymmärtävät jossain vaiheessa, että ruualla ei saa leikkiä. Kissojen mielestä leikkiminen on puoli ruokaa. Naksua pitää ensin heittää tassulta toiselle ja vierittää nenällään keittiön ympäri ennenkuin sen voi laittaa suuhun. Ylimääräiset silakat kannattaa Pekon mielestä varmuuden vuoksi jemmata sängyn alle ja pitää niitä siellä, kunnes joku muu löytää haisevan kätkön.

Kissojen myötä myös meillä on "remontoitu", vaikkakaan ei lastenhuonetta. Vauvaperheessä tavarat voi nostaa pienten käsien ulottumattomiin, mutta kissoille edes katto ei ole rajana. Pekko osoitti eräänä päivänä akrobaattitaitonsa ja hyppäsi tiskipöydän kautta liesituulettimelle ja siitä keittiökaappien päälle. Valmistelin siinä kiireessä lähtöä. Ajattelin, että olkoot siellä, toimiipahan tuuhean häntänsä kanssa pölyhuiskana.

Pekko päätti kuitenkin tutkia paikan perusteellisesti ja tunki itsensä jääkaapin ja seinän väliin. Eikä päässyt pois. Kymmenessä minuutissa olin hädissäni repinyt alas verhotangon, rikkonut vasaralla ja taltalla sokkelin ja saanut veriset raapimisjäljet käsiini nostaessani hätääntynyttä kissaa pois ansastaan.

Kissojen kanssa ei tarvitse lähteä huvipuistoon kadottaakseen heidät. Alman mielestä on kerrassaan hupaisaa livahtaa esimerkiksi vaatekomeroon ja istua siellä karvankaan värähtämättä, kunnes minä alan huolestua. Vielä siinäkin vaiheessa kun alan olla varma, että olen vetänyt kissan vessanpytystä alas, Alma loikoilee piilossaan hiljaa viiksiinsä nauraen.

Entäs matkustaminen. Ne vanhemmat, jotka saavat näppyjä junien lastenvaunuista, eivät ole käyneet eläinvaunuissa. Pienessä ja ylibuukatussa vaunussa matkustaminen kahden kantokopan, vesikuppien, ruokakuppien, valjaiden ja rinkkojen kera on halpa elämysmatka.

Viereisellä paikalla matkustaa yleensä koira, hyvällä tuurilla kaksimetrinen ja haukkuva kera pienen omistajansa. Ymmärrän, että Pekon mielestä se on kantokoppaan pissaamisen arvoinen asia. Alma ei lopeta raastavaa naukumista, jos ei pääse syliin tutkailemaan matkan menoa. Alma on myös ehdottomasti sitä mieltä, että jokaista junan matkustajaa kuuluu tervehtiä, erityisesti sitä säikkyä undulaattia.

Ja voi sitä sisarusten kanssa nahistelua. Samalla lelulla ei voi leikkiä yhtä aikaa ja parhaat lelut omitaan. Mutta samalla tavalla kuin itse pienenä haltioiduin isosta tyhjästä pahvilaatikosta, kissojen mielestä ehdottomasti parasta on jännittävästi rapiseva tyhjä paperikassi.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Marinaa, turinaa ja rutinaa

Monen sortin kopeloosta ja surisijaa samalla apajalla.

Nyt kyllä hetken aikaa rentourun vaikkahan kuka sanoos mitä. Vapaapäiväkin, muka. Ajattelin käväästä töis, siis ihan vaan käväästä. Loppujen lopuuksi mun kävääsyni oli melekeen kuusi tuntia. Päätin, että periaatteesta en vaihra tyävaattehia, kerta en oo töis. Tein vaan kaikenlaasta pääasias vaan keittiön pualella, aluuksi oli takkikin päällä, ku olin kerta menny vaan kävääsemähän. Pakko oli ottaa takki pois, ja lopuuksi kengätkin, ku korkkariilla ei jaksanu tuntikaupalla seisua.

Kyllä se niin on, että jos tyämaalle menöö kävääsemähän, niin joka paikka siälä huutaa notta "Tuu!" Meillä on jouduttu ottamahan aivan liian monta uutta tyäntekijää samanaikaasesti, ja kaikilla on viälä palijo oppimista. Ja meikäläänen on niin väsyny, jottei jaksaasi opettaa. Helepompaa olis teherä itte. Mutta ku ei sekään onnistu. No, kunhan täs viälä ens kuun jaksaas hypäätä tuala Vaasas. Sitten mä vähitellen opettelen hommia grillillä, mutta varsinaasia tyävuaroja en ota viälä pitkähän aikahan. Ensin on saatava tää huusholli kuntohon. Itseasias opiskeluakin olis tiaros ihan koulun penkillä tuas ens vuaren pualella, jos nyt kaikki menöö suunnitelmien mukahan.

No, olisko tuas ollu tarpeheksi marinaa ja turinaa yhyrelle kerralle. Ai niin, vois viälä jatkaa rutinaa vaikka sillä, notta ku isäntä pääsi viikoksi relaamahan mutta mä en.

Niin, kävin viämäs sen aamukoneelle, lähti Jarnon kans perinteisesti Octoberfestiille. Tosin lensivät ensin Berliinihin, Jarno juaksoo siälä pyhänä maratonin. Siältä sitten jatkaavat Münchenihin. Noo, kyllähän tua oluen kittaaminenkin tyästä käy, ainakin sen perusteella, ku tapaa olla hyvääsesti väsyksis aina moisen reissun jäläkihin. Outoa... Niin, notta en mä ny kyllä tuanne olisi halunnukkaan joukkohon... (mitä, jottako rivien välis lukoo jotakin aivan muuta?!?)

*************************************

Hanne ja Vesku taitavat istua parhaillaan lentokoneessa, koskapa puhelimet tuntuvat olevan suljettuina kummallakin. Heidän pitäisi kotiutua tänään Prahan reissulta. Ensi viikolla Hanne on tulossa kotimaisemiin, tosin etätöitä taitaa olla mukana: lehtijuttuja työstettävänä, ja lopputyökin on viimeistelyä vailla. Lähetti sen mullekin kommentoitavaksi.

Vauvauutisiakin tuli maanantaina. Satun ja Markon pieni poikavauva putkahti maailmaan etuajassa. Ehdittiin siinä vuorokausi jännittää ja itse asiassa pelätäkin, kun ongelmiakin oli. Nyt ovat Birgit ja Raimo isovanhempia, ja Hannen Veskusta tuli eno. MAHTAVAA!

torstai 25. syyskuuta 2008

Kaameaa

Enpä osannut aavistaakaan, kuinka tuo Kauhajoen järkyttävä tapahtuma vaikuttaa meilläkin, siis ihan konkreettisesti.

Grillimme työntekijät ovat miltei järjestään kyseisen koulun kasvatteja. Yksi heistä on siellä opiskelijana tälläkin hetkellä, mutta sattui olemaan kyseisenä päivänä työharjoittelussa. Menehtyneet olivat tuttuja monelle tytöistämme, olipa joukossa heidän ystäviäänkin.

Mitä pitäisi tehdä, kun työntekijä ei pysty tulemaan surultaan töihin? Tai yrittää olla töissä, mutta itkeskelee koko ajan?

Pakkohan elämän on jatkua, vaikka tuollainen tapahtuma ei kyllä unohdu koskaan.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Isoo maha on tyhyjänä ruman näköönen

Onpahan ollu taas paussia blogikirijuuttelus. Ollu sen verran ressiä ja ketutusta ja väsymystä. Silloon on kyllä paree, nottei kirijoota yhtään mitään. Toisaalta tää blogi on kyllä oiva purkautumiskeino.

Tänään oon saanu peräti olla oikeen kotosalla. Tarkootus oli jatkaa tuan paperipinon selevittelyä tuas tyäpöyrällä, mutta ajattelinkin vähä ensin raivata kulukureittiä. Meillä kun on parin viikon aijan ollu jos jonkinmoosta laatikkoa orottamas jatkokäsittelyä. Pizzerian varastohon on vuasien varrella kertyny kaikenlaasta roinaa, ja niitä oomma ny tuanu tullesnamma vähis eris tuanne apukeittiöhön. On jos jonkinmoosta mainostaulua ja kunniakirijaa. Sitte samahan syssyhyn isäntä toi grilliltä kaikki vanhat tyävaattehet kotia, ku teetimmä uuret. Niitä oon pessy ja tutkinu, mitkä jätetähän tyävaattehiksi pehtooriille ja mitkä käys viälä varavaatteeksi grillille. Roskistavaraakin oli.

Meillä on kyllä pesukones laulanu jatkuvasti. Mulla kun on menos tuan pehtoorien asunnon vaatteeren ja petivaatteeren sun muiren pesu. Kaikki saa pestä, sillä sinne on poijat paiskinu puhtahien vaatteeren sekahan likaasiakin. Notta kaikkihan ne on pestävä. Huanot viän suaraa karkiajätteesehen. Kaikki peitot, tyynyt ja petauspatjatkin oon pessy.

Tuli sitten PuskaJussin kotisivujenkin suunnittelu johonkin vaiheesehen. Yllä on hahamotelma etusivusta. Jarno sitä on täs ollu tekemäs. On ollu kyllä hupaanen iltapäivä, ku ideoota on lennelly ihan solokenansa. Teherähän maharollisimman pohojalaanen. Rupes muuten harmittohon, ku justihin teetimmä ne uuret tyävaatteet, ja ny vasta keksittihin, notta kyllähän PuskaJussilla kuuluu hyäryntää Jussi-teemaa. Salamiakkiruutua ja silleen. Mutta teherähän sitte seuraavaksi sellaaset. Son hyvä ku on jo valamihiksi miätittynä.

Tuas kuvas muuten lukoo, notta:

HAE NY MASSIKKAS TALLISTA JA KURVAA SÄKIN
PUSKAJUSSIN RILLILLE SYÄMÄHÄN!


ISOO MAHA ON TYHYJÄNÄ RUMAN NÄKÖÖNEN.

Siinon velipoijan entisöömä Massikka etualalla, ja kuvakin on Arskan ottama.

Ai niin, saahan tuan kuvan klikkaamalla isoommaksi, notta näköö lukia tekstinkin iliman silimiklasia.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Syksyysen koliaa

Tämän kuvan olen ottanut runsas kuukausi sitten, jolloin ruskasta ei ollut vielä tietoakaan. Nyt on. Maisema on Merikaarron riippusillan eteläpäästä.

Minusta tuossa koivussa oleva kääpä on tosi kaunis. Nuo puut tekevät kuolemaa, en tiedä miksi ne on vielä kuorittu paljaaksi juurelta. Tuo kääpähän on loinen, tavallaan puun kasvain. Miksikähän käävät ovat aina niin koristeellisia? Jos ihmisellä on vaikka syylä kasvoissa, niin eipä se niin nätiltä näytä, vaikka sehän on vähän sama asia kuin kääpä puussa. Niin minä ainakin asian näen. Tosin kyllähän erinäiset syntymämerkit sun muut ns. "virheet" kasvoissa tekevät monestikin ihmisestä upean persoonallisuuden, ja puhutaanhan jopa kauneuspilkuista.

Se siitä. Syksyn merkit ovat ilmassa. Pakkasyöt ovat saaneet osan puista jo värjäytymään. Flunssaa on liikkeellä. Grillillä on neljä sairaslomalaista, kolme heistä on kuumeessa. Siellä nyt sitten terveenä säästyneet tekevät ylipitkiä vuoroja. Huonompi homma, sillä perjantaina ja lauantaina grilli on auki aamuyöhön, sitten vielä siivoukset päälle. Siinä sitten ollaan töissä mahdollisesti jopa yli aamukuuteen.

Pizzeriassa on ollut koko viikon todella kiireistä. Alakerran hampurilaisravintola on erinäisistä syistä johtuen joutunut lopettamaan toimintansa, ja tottahan heidänkin asiakkaitaan tulee sitten meille. Saapa nähdä, millainen ruokapaikka tulee tilalle. Tuskin siihen mitään ehtii tulla, niin kauan kuin me ollaan Rewellissä. Hyvähän se meille on. Mutta tänään tytöt soittivat, että heillä on niin pitkät jonot, että joudutaan jo antamaan rahoja takaisin. Odotusajat ovat olleet turhan pitkiä. Se ei ole todellakaan kivaa.

Minä olen ollut melkein koko päivän koneella. Sain viimeinkin tehtyä loput työtodistukset kesätyöntekijöille. Postiin lähtee melkoinen läjä kirjekuoria. Toivottavasti niihin tuli oikeanlaiset logoleimat kaikkiin. Jottei lue mansikanpoimijoilla, että ScanBurger PuskaJussi tai muuta vastaavaa.

Joonalla ja Susannalla oli tänään urheilupäivä koulussa, eli kaikki olivat koulujenvälisissä kisoissa urheilukentällä. Hienosti oli mennyt molemmilla. Jarmo oli siellä heidän kanssaan, mun oli pakko keskittyä näihin paperihommiin.

***********************************

Hupsis, tupsis. Tuli vähän breikkiä, sillä isäntä tuli tohkeissaan pyytämään syömään. Minä koitin sanoa, jotta joo joo, kohta. Mutta isäntä siihen, että ei ku tuut ny heti.

Mennessäni keittiöön minua odotti yllätys: Kynttiläillallinen kera viinin. Tai päivällinen tuo kai oli. Isäntä osaa tehdä vaatimattomistakin raaka-aineista maukkaita aterioita. Hän se hallitsee ruoan esillepanonkin: Arkisista ruoka-aineista saa isännän taidoilla todella näyttäviä luomuksia!

Nyt saunaan!

perjantai 12. syyskuuta 2008

Ei oo yksitoikkoosta

Höh. Mietin, että mitä kirjoittaisin. Viikko on mennyt ihan jotta hupsista vaan.

Eipähän ainakaan voi elon yksitoikkoisuutta valitella. Tapahtumia on piisannut joka päivälle, vaikka olenkin ollut lähes yksinomaan töissä vaan.

Niinhän siinä käytiin, että minä en syysseminaariimme päässyt. Jarmo siellä oli, ja onneksi hän kirjoittaa aina paljon muistiinpanoja. Mato Valtonen luennoitsijana tuntuu olleen aivan erinomainen. Ehkäpä siteeraan hänen ajatuksiaan joskus myöhemmin.

Tulipahan mieleeni, että missäs välissä olisin ehtinyt hankkimaan iltapuvun? En sitten missään välissä. Iltajuhlassamme kun on tapana pukeutua viimeisen päälle. Miehillä on helppoa: Sama smokki päälle vuosi vuoden jälkeen. Niin, Jarmolle on todellakin sopinut se yksi ja sama smokki päälle jo kymmenen vuoden ajan, eikä edes kiristä. Isäntä kun on päättänyt pysyä hoikkana.

Oikeasti mäkin oon päättänyt. Enää toteutusta vaille. Runsas kuukausi vielä, ja sitten mulla täytyy olla aikaa myös itseni hoitamiselle. Sanoinkin eilen töissä tytöille, että sen jälkeen kun liike luovutetaan uudelle yrittäjälle, en tule puoleen vuoteen käymään. Sitten kun tulen, ette enää tunne mua: Täydellisesti uudistunut Reija on niin hoikkakin, että varsi on kuin nuorella tytöllä.

Mitä, saa kai sitä edes haaveilla...?!

torstai 4. syyskuuta 2008

Mallihommihin?

Hih, nyt mun on pakko käyrä seleventämäs mitä Anne on tarkoottanu tualla kommentilla tuala erellises blogis.

Kävääsin nimittäin tuas päivällä vilikaasemas Annen blogia. No, siälä oli sitte linkki sellaasehen ammatinvalintatestihin. Tottahan minäkin halusin tiätää, mikä musta viälä vois tullakaan.
http://www.tat.fi/backstage/ammatinvalinta

No, tein testin ihan huitaasemalla, ku on muka näitä kiiruhia. Vastaukseksi tuli sitte kaiken maailman rariokuuluttajaa ja (tyhyjän)toimittajaa. Hupaasin oli kuitenkin MALLI.

Mä oonkin ny sitte ajatellu, että ei kai täs muu auta ku suunnata Pariisia kohori ihan pikimmiten. Mallikansio pitääs viälä kerijetä teettämähän. Pikku juttu. Pitää vaan ensin selevittää, mihinä filimisturios osatahan retusoora parahiten. Ku jotenkin on sellaanen tuntuma, notta vaikka tuata pituutta löytyy, niin kaikki muut avut puuttuu.

Eikös se muuten mee aika useen niin, että tenavat lähtöö "teit isäin kulkemaan". Tarkootan täs tapaukses, notta lapset jatkaa aika useen samas ammatis ku äitee tai isä. Meillä on käyty niin, notta Hanne teköö toimittajahommia, joita mä oikiasti olisin aina HALUNNU teherä. Hanne se taannoin teki jonkunasteesia mallihommiakin, oli jopa erustamas Suamia New Yorkis Modell of the Year-kilpailus. Josko mä lähtisin ny sitte seuraamahan tyttären jalaanjäläkiä...

Plokipiipahrus

Tämä Joonan traktorikuva on viime lauantailta. Ari-veljeni rakentama
"minimassikka" oli esillä Sirpistä puimuriin-tapahtumassa Isossakyrössä.
Siinä on mm. Fiat 127:n moottori.


Enpä ole hetkeen täällä käynytkään. En ole ehtinyt juurikaan kotona oleilemaan, töissä on mennyt aamusta iltaan. Eilinen alkoi jo aamukuudelta donitsien paistolla. Kun ne oli saatu Jarmon mukaan grillille, äkkiä lapset kouluun ja sitten lopuksi päivää pizzeriaan. Kotona olin iltayhdeksältä. Mutta laiska töitänsä lukee.

Tänään olen kotona, kirjanpitoa tiedossa. Papereita hujan, hajan. Miksei meillä ole konttoristia? Viime kesänä naapurin tyttö teki meillä jonkin verran myös näitä toimistotöitä, mutta nyt hän on ollut muualla työssä.

Eilen lähti kotiin kaksi ukrainalaista puutarhatyöntekijää, enää on yksi poika tämän loppuviikon. Sitten rauhoittuu täällä kotonakin, kun saamme olla omissa oloissamme. Tosin paljon jää tekemättömiä töitä.

Ensi viikon alussa olisi Kotipizzan syysseminaari Helsingissä ma ja ti. Vieläkään ei ole varmuutta pääsystä. Voi olla, että Jarmo menee yksin. Maanantai voisi onnistua muuten, mutta lapsien hoidossa on ongelmia. Tiistaina on pakko olla töissä. Meillä olis maanantain iltajuhlassa Sturm Und Drang esiintymässä. Tykkään kyllä kovasti heidän musiikistaan, ja pitäähän heitä suosia ihan senkin takia, kun ovat vaasalaisia. Kävivät meillä syömässä toissapäivänä, ja jättivät kyllä jälkeensä sellaisenkin sotkun että pesuun meni juuri pestyt pöytäliinat, ja koko pöydän alusta lainehti limsasta. Sellaisia nuo taiteilijat ovat.

http://www.youtube.com/watch?v=4eC1cCe_RPo Tuohan on se tunnetuin eli India, mutta mun mielestä kuitenkin Miseria on kertakaikkisen kaunista kuunneltavaa.

Nyt kaffittelemaan, jotta jaksaa aloittaa papereiden pyörittelemisen. Naapurin Paula oli tuonut meille illalla aivan fantastista tosca-kakkua oikein kaksin kappalein, notta kelepaa täs kaffitella.