Ajankuvaa

Tämän kuvan otin tänään iltakymmenen tienoilla.  Uusien istutusten kastelu menossa.

  

Lapiokin on tarpeellinen.

Tuo ylläoleva kuva antaa vääristelevän kuvan tämänhetkisestä työtilanteestamme.  Isäntä kun ehti istahtamaan vain hetkiseksi, tarkkaillen samalla sadettimien toimimista.  Työt ovat kylläkin edistyneet erinomaisesti, mutta siitä huolimatta tuntuu siltä, että kaikessa ollaan piirun verran jäljessä.  Tämä tarkoittanee taas kerran sitä, että tekemistä on aivan liikaa.


Tällä hetkellä marjatilallamme työskentelee viisi henkilöä, mutta lisää työvoimaa tulee lähipäivinä. 


Mansikan kukinta on harsokatteiden alla jo täydessä vauhdissa, ja avomaallakin kukinta on aluillaan.  Tänään saimme kaksi mehiläispesää mansikkamaiden läheisyyteen pölytystä tehostamaan.  Uutteria mehiläisiä näyttävät olevan, se tuli todettua jo tänään iltapäivän auringossa. 

Leikekirjaa selatessa

Leikekirjalöytö vuodelta 1998.  Tällaisia Jarmo mietiskeli tuolloin, ennen Joonan syntymää.

 

Voi voi, voikukkia!

Jarmon kädessä litteän, leveän varren omaavia monikukkaisia voikukkia.

Eilen oli vuorossa mansikan rivivälien niittäminen.  Niin ongelmallinen riesa kuin voikukka tiluksillamme onkin, sen kauneutta ei voi kiistää.

Viime vuonna Joona-poikamme onnistui löytämään kukan, jossa kasvoi yhdestä varresta kaksi kukkaa.  Tänä vuonna ilmiö on lisääntynyt räjähdysmäisesti.  Lisäksi löysimme paljon kolmikukkaisia.  Yksi löydös oli kuitenkin ylitse muiden:  Yhdestä varresta kasvoi peräti kuusi kukkaa!  Kyseisestä ilmiöstä tuli kuvattua videonpätkäkin, jonka ehkä laitan tänne esille editoinnin jälkeen.  Joku kesä.

Reija tuli ihastelemaan voikukkamerta ennen niiden niittämistä.  Mansikoissakin on kukkia.
Tässä kuvassa näkyvä mansikkapenkki on ns. numerolajiketta, nimetöntä koe-erää.
Se ei kuitenkaan ole meidän viljelytavallamme menestynyt, eli kokeiluksi jäi. 

Näissä monikukallisissa voikukissa on leveä, littana varsi.  Hassua!  Mietiskelimmekin, lieneekö torjunta-aineettomalla viljelytavallamme osuutta kukkien riehaantumiseen.  Voikukatkin innostuvat moninkertaiseen kukintaan, kun myrkkypelkoa ei ole.

Onneksi kukat ovat pysyneet melko hyvin riviväleissä, mutta toki ne yrittävät tunkea itseään myös mansikan kilpailijaksi muovipenkkeihin.  Perkaamista riittää, ja se työmaa on loppumaton.

Orastusta

Ohra orastaa talomme edessä olevalla pellolla.  Ilta-auringossa näky oli todella kaunis.

Tulin eilen kotiin iltayhdeksän tienoilla.  Aurinko paistoi vielä, hyväillen päivän viimeisillä säteillään ohran oraita talomme edessä olevalla pellolla.  Halusin ikuistaa näkymän, mutta konttiminen kostealla pellolla ei innostanut.  Niinpä laitoin kameran oraiden sekaan ja laukaisin.

Vilja on lähtenyt viime päivinä kasvuun ihan silmissä, sillä sadettakin on tullut sopivasti.  Mansikan istutus jatkuu edelleen.  Vastamuokatulla pellolla istutustyö on sotkuista, mikäli sade yllättää.  Silloin istutustyöstä siirrytään perkaukseen.

Näin keväällä moni asia on "oraalla".  Kevät on otollista aikaa vaikkapa orastavalle rakkaudelle.  Rakkautta on myös ilmassa, sillä linnut ovat pesänrakennuspuuhissa.  Jokin aika sitten meillä kiinnitettiin useita tuulihaukanpesiä lähiympäristöön.

Myös pikkulinnuille olemme laittaneet vielä  lisää pesäpönttöjä, viime keväänä asennettujen parinkymmenen uuden pöntön lisäksi.  Mukava sirkutus pihassamme kuuluu nytkin.  Love is on the air.

Kevät, kesä vaiko kevätkesä?

Mansikantaimet saapuivat alkuviikolla.

Mihin kevät loppuu ja milloin voidaan sanoa kesän alkavan?  Vaikea kysymys.  Siitä syystä lieneekin olemassa sana kevätkesä.  Kompromissi.  Alkukesän aika, jolloin päivät voivat olla hyvinkin lämpimiä, mutta yöllä saattaakin olla pakkasta - sitähän se on, kevätkesää.  Syksyä kohden mentäessä jossain välissä tulee sitten syyskesä, jolloin pakkanen ensimmäisiä kertoja käy nipistelemässä saaden aikaan ruskan.

Tätä kirjoittaessani kello lähestyy iltakymmentä, ja ulkolämpömittari näyttää yli kymmentä lämpöastetta.  Melkeinpä käyttäisin jo sanaa KESÄ!

Varhaisperunaa saadaan juhannukseksi.

Olemme saaneet viljat kylvettyä, mansikkapellot on harjattu ja tällä hetkellä on menossa uusien mansikantaimien istutus.  Urakka on melkoinen, mutta ahkerien istuttajien ansiosta työ on edistynyt hienosti.  Otimme uuden mansikkalajikkeenkin kokeiluun, Honeoyen ja Polkan lisäksi istutetaan Rumbaa.

Perunat ja herneet ovat nauttineet lämmöstä kateharsojen suojissa, ja porkkanoitakin napostellaan jo juhannuksena.  Sipulit ovat kasvattaneet komeat vihreät varret.

Herne on hyvässä kasvuvauhdissa.

Olemme vastaanottaneet valtaisan määrän mansikanpoimijahakemuksia. Monet niistä tulevat ulkomailta, sillä HML:n kautta tietomme ovat saatavilla helposti.  Valitettavasti meillä ei ole asuntoa tarjottavana kuin muutamalle, ja työntekijöidemme asunnolla on jo nyt täyttä.  Niinpä odotammekin hakemuksia lähiseudulta, jolloin työssä voidaan käydä kotoa päin.

Mansikanpoiminta aloitetaan aamulla kuudelta, joten aamu-unisille työ ei sovellu.  Mansikkamme myydään aina samana päivänä poimittuna, ja ensimmäinen poimintaerä lähtee Vaasan kauppatorille yhdeksäksi.

Vielä emme tiedä tarkkaa poimijatarvetta, joten kenellekään ei vielä ole varsinaisesti luvattu paikkaa.  Elämme luonnon armoilla, joten ankara halla saattaa tulla ja pilata sadon.  No, tällä hetkellä näyttää hyvältä, ja ensimmäiset poimijat tarvittaneen juhannuksen tienoilla.

Uudet torimyyjät on valittu, ja Daniela jatkaa "vanhana" työntekijänä ensi kesänäkin.  Kotimyyntiapuakin tarvitsemme, sillä Susannan ja minun työpanos ei kiireisimpään mansikka-aikaan riitä.  Tähän on vielä valinta tekemättä.  Täällä kotimyynnissäkin tarvitaan molempien kotimaisten kielten hallintaa, sillä meillä käy runsaasti myös ruotsinkielisiä asiakkaita.

Niin, Kotipizzaan Laihialle tarvitsemme myös lisää työntekijöitä.  Joten hakemuksia tulemaan!

Leikkimökki odottaa siivoojaa

Kymmenen vuotta sitten tein leikkimökkiin ylläolevan kuvataulun.  Susanna siinä kolmivuotiaan innolla on kantanut leikkimökistä kaikki ulos, ja Joona seuraa touhua vaunuista.  Kuvaa klikkaamalla saattaa saada selvää lorustanikin.  Tuolloin oli mökin sisäkattoon ilmestynyt iso ampiaispesä, joka varovasti siirrettiin parempaan paikkaan.

Susanna tapasi innostua leikkimökin siivouksesta hyvinkin usein, mutta into loppui yleensä kesken.  Minun tehtäväkseni jäikin kaikkien tavaroiden vieminen takaisin sisälle.  Susanna oli myös ahkera hiekkapuuron keittelijä, ja siitä syystä hiekkaa oli myös sisällä leikkimökissä.

Nykyään olisin kovasti onnellinen, mikäli joku edes aloittelisi mökin siivousta.  Susanna-neidin kiinnostuksenaiheet ovat nykyään kuitenkin ympäri kyliä, ja nalle saa odotella hiekkapuuroa leikkimökissä yksinään.    Mansikka-aikana nalle taas saa seuraa, kun  itsepoimijoiden lapset tutustuvat leikkimökin aarteisiin.

Mansikka-aika on taas ennen kuin huomaammekaan.