torstai 31. heinäkuuta 2008

Pistämättömät mehiläiset

Tuomelan Esko hallitsee mehiläistarhauksen salat.

Pyysin Eskoa ottamaan kuvan todisteeksi, että olin hoitamassa mehiläisiä minäkin...

Yhdellä mansikkapellollamme on Tuomelan Eskon mehiläispesiä. Voidaan puhua eräänlaisesta verkostoitumisesta: Mehiläistarhaaja tarvitsee mehiläisilleen kukkia, ja mansikanviljelijä taas tarvitsee mehiläisiä pölyttämään mansikat. Lisäksi meillä on meneillään kokeilu, jossa mehiläisiä käytetään apuna hometorjunnassa.
Eilen kysyin Eskolta, pääsisinkö joskus seuraamaan hänen työskentelyään pesillä. No, tänään sitten Esko soitti, että nyt hän on menossa pellollemme. Arvelin pääseväni katsomaan touhua turvallisen välimatkan päästä, niinpä lähdin matkaan pelkissä shortseissa ja paidassa. Mutta Eskohan oli varannut minulle suojahupparin päähineineen, ja ei kun mehiläispesille.

Olin varma, että jalkani olisivat täynnä pistoksia alta aikayksikön. Otin kuitenkin riskin ja menin Eskon mukana. Sain pikakurssituksen mehiläistarhauksen saloihin, mutta ehkä kuitenkin on parempi, että en tässä yritä käyttää mitään alan termejä. Sain huomata, että työ ei ole kevyttä: Kennostolaatikoiden nostelu ja kääntely kysyy voimia.

Huomenna on jo elokuu, ja mehiläiset laiskistuvat vähitellen. Elokuun kahdeksannen päivän jälkeen eivät mehiläiset kuulemma enää juurikaan hunajavärkkiä kerää, ei vaikka kesä jatkuisi lämpimänä. Tai määrät ovat niin pieniä, että mesi menee mehiläisten omaan käyttöön.

Enpä muuten ole tullut ajatelleeksi, että mehiläistarhaaja joutuu täyttämään eu-papereita kuten maanviljelijät ja karjatilallisetkin. "Korvamerkintää" mehiläisille ei sentään vaadita, mutta pesien lukumäärä sijaintikarttoineen tulee ilmoittaa.

Kuin ihmeen kaupalla säästyin pistoksilta. Yhden pakokauhuisen perääntymisen kuitenkin tein, kun yksi kennostoista tipahti pesän reunalta maahan aikaansaaden valtaisan kuhinan. Perääntymisen seurauksena lensin pyrstölleni mansikkapenkkiin. Hetkeen aikaan en uskaltanut liikahtaakaan, kun pelkäsin saavani saman tien oikein joukkorokotuksen. Mahdoin olla surkea näky mansikkapuskassa retkottaessani.

Itse asiassa - se mansikkapuska on kyllä entinen. Sen verran kovalla voimalla maastouduin, että taisi pyrstöni kyntää puskan melkein penkistä ylös.

Ei tartte ihimetellä

Työtä riittää: Poiminnan jälkeen työpäivä jatkuu taimiston perkaamisella.
Tässä eilen otetussa kuvassa naapurikylän tytöt Julia, Riikka ja Kirsi.

Käytämme myyntilaatikoita ja -pusseja, joissa kaikissa on painettuna mansikkatilamme logo yhteystietoineen. Hymyilevä mansikka on tunnettu merkki. "Äiti, tuolla on noita nauravia mansikoita!" Tämän huudahduksen saa torilla kuulla monesti, kun lapsiperhe lähestyy myyntipöytäämme.

Torilla on monia myyjiä. Mitäpä tekee asiakas, joka toriostoksilta kotiin päästyään huomaakin ostaneensa pussillisen homeisia mansikoita? Yrittää tietenkin muistella, mistä yllätyspussi tuli ostettua. Mitäs, jos paikka ei muistu mieleen, eikä pussissa ole minkään valtakunnan logoa?!?

Eilen torilla oli ollut taas jälleen kerran tilanne, jossa asiakas oli yrittänyt selvittää, mistä ne homeiset mansikkalaatikot tulikaan ostettua. Kaiken lisäksi selvitystä oli tekemässä mies, jonka vaimo oli mansikat hakenut. Joltakulta vaalealta myyjäflikalta. Noo, meillähän on vaaleita myyjäflikkoja. Ensinnäkin oli vähemmän todennäköistä, että juuri poimitut mansikkamme olisivat olleet homeessa. Lisäksi meidän logoamme ei yllärilaatikoista löytynyt. Laatikot olivat peruslaatikoita, ilman viljelijän nimeä. Oikea myyjä tässä tapauksessa kuitenkin löytyi, kun mies kyseli vaimoltaan myyjän tarkempia tuntomerkkejä.

Kannattaa kyllä katsoa, mistä tuotteensa ostaa. Meiltä kun ostaa, ei tartte ihimetellä. Paitsi mansikoidemme ihanaista makua. Ja pussista löytyy osoite, mistä niitä saa lisää.

Tervetuloa ostoksille - joko kauppatorin myyntipisteisiimme tai suoraan tänne Vähäänkyröön.

Itsepoiminta jatkuu - Honeoye uudelta maalta 3 €/kg, vanhan maan loppumarjaa 2 €/kg. Halavalla menöö mutta menköhön.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Aurinkoista huomenta mansikkatilalta!

Jarmo lastaamassa torikuormaa tänä aamuna klo 8.15.

Tänään heräsin viiden maissa, vaikka kello soi vasta puoli kuudelta. Kuului kohinaa. Sataako? No voihan märäntyny mansikka, ajattelin.

Sitten hoksasin. Kohina kuuluikin ilmastointikanavasta. Isäntähän sääti ilmastointia tehokkaammalle, koska lämpimät päivät ovat lämmittäneet viileän, talomme pohjoissiivessä sijaitsevan makuusoppemmekin turhan lämpimäksi. Aurinko oli nousemassa, IIHANA VALOKERÄ!!!

Mansikoita kypsyy pian kaikkein uusimmiltakin istutuksilta. Jopa juhannusviikolla istutetut Polkat alkavat punastelemaan. Itsepoiminnassa uuden maan Honey, 3 €/kg, sekä kahden euron kilohintaan useita loppusadon lajikkeita vanhemmalta maalta.

Löytyy myös valmiiksipoimittuna, lajikkeina Polka ja Bounty.

Nyt menen jatkamaan donitsien paistamista. Ihan tuoreet donitsit kera kahvin odottavat, tervetuloa!!!

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Huuhaalua luvan perästä

Käytämme itsepoimintapenkkien merkintään lippuja. Oikeasti liput ovat polkupyörän turvaviirejä. Lippu laitetaan kahden mansikkapenkin väliselle käytävälle, ja käytävän kummaltakin puolelta poimitaan ulommaiset, eli käytävänpuoleiset taimet. Mansikat kun kasvavat meillä kahdessa rivissä. Lippu siirretään aina siihen kohtaan, mihin poiminta lopetetaan. Näin seuraava poimija tietää, mistä jatkaa.

Aidan - ei kun siis mansikkapenkin - toisella puolen näyttää joskus olevan punaisempaa. Niinpä itsepoimijat joskus harhautuvat loikkimaan sinne ja tänne, vaikka tarkoitus on poimia lipuilla merkittyjä rivejä järjestyksessä. Aina ei lippuja muisteta siirtääkään poiminnan edetessä. Tällöin seuraavalla poimijalla onkin vastassa tyhjätty penkki.

Erinäistä harhailua kutsumme "huuhailuksi". Lapsiperheillähän tämä on enempi sääntö kuin poikkeus, mutta sehän on täysin ymmärrettävää.

Tällä hetkellä runsasmarjaisemmat itsepoiminta-alamme tarvitsevat auringon kypsyttelyä, sillä eilen oli taas ruuhkainen päivä. Kahden euron kilohinnalla löytyy kuitenkin loppumarjaa. Näitä peltoja ei ole lipuilla merkitty, vaan "huuhailu" on sallittua!

Valmiiksipoimittua löytyy, mutta laatikkotilaukset kannattaa jättää etukäteen.

TERVETULOA HUUHAILEMAAN!

Puh. Reija 040-5963111 Jarmo 0400-667179

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Jooseppi Kekkonen

Kissanpennullamme on nyt nimi. Se on Jooseppi Kakkonen, tai lyhyesti ehkä Joose. Tuo kakkonen tulee siitä, kun meillä on taannoin ollut musta Jooseppi-kissa. Susannan mielestä se on sitten Jooseppi Kekkonen. Sukupuolesta ei vielä ole tietoa, mutta väliäkös tuolla. Onhan meillä tuo Petteri-tyttökissakin. Pari vuotta sitten meille syntyi Alma-kissa, joka Hannen ja Veskun luo Turkuun muutettuaan todettiin kassi-Almaksi. Eli eläinlääkäri totesi, että tyttö onkin poika.

Mansikka-asiaa: Uuden maan Honeoye-pelto on itsepoimittuna ihan tyynni, eli nyt täytyy kypsytellä. Kahden euron Polkaa löytyy jonkun verran, mutta suurista marjasaalismääristä ei ole takeita, sillä kyse on loppumarjasta. Ylihuomenna Honeoye-peltoon varmaankin on kypsynyt taas uutta poimittavaa.

Mansikoota löytyy...

...itsepoimintana ja valamihiksinoukittuna kans, mutta varmistakaa tilannetta puh. 040-5963111.

Kiirusta, palaan myöhemmin, terv. Reija

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Linnunpelijättimen paikka vapahana

Räkättirastas on lintu, joka häviämistä sukupuuttoon emme surisi lainkaan. Niin mittavaa tuhoa tuo lintu saa aikaan mansikkamaillamme.

Yksi rastastorjunnan väline on lintuverkko. Verkoilla joudummekin suojaamaan laajoja alueita. Työtä piisaa, kun aina ennen poimintaa verkot on käärittävä pois, ja poiminnan jälkeen ne taas levitellään takaisin.

Tänä vuonna otimme lisäksi käyttöön heliumilla toimivat leijat. Niiden tarkoituksena on pelotella kutsumattomat vieraat pois marjamailtamme. Valitettavasti räkätti on viisas lintu: Se oppii nopeasti, että tuo pellon yllä liihotteleva otus ei päälle hyökkää.

Kunpa räkäteille voisi opettaa edes jonkinmoisia käytöstapoja: Jos kerran maistavat mansikkaa, voisivat saman tien syödä loppuun koko marjan. Mutta ei - nokan jälkiä löytyy monesta marjasta.

Räkättien tuhot maksavat meille mansikoita. Kirjaimellisesti. Yksi pieni nokanjälki tekee mansikasta myyntikelvottoman. Ja näitä marjoja on tuhansia, ja taas tuhansia. Melkoiset kilomäärät herkkuja jää peltoon rastaiden takia.

Luonto on se, joka määrää tulevaisuutemme. Luonnon kiertokulkuun puuttuminen on pahasta, ja sitä haluamme välttää. Räkäteille emme hyväksyntää anna, mutta niiden olemassaolo täytyy vain hyväksyä. Torjunta-aineita emme mansikalle käytä, ja tästä erikoistumisesta olemme ylpeitä. Mausta sen tuntee.

Tervetuloa mansikkaostoksille. Löytyy sekä itsepoimien, että valmiiksi poimittuina. Itsepoimien jonkun verran Polkan loppumarjaa 2,50 €/kg, sekä uudelta pellolta isoa Honeoye-lajiketta 3 €/kg. Donitsikahvit odottavat!

TERVETULOA VÄHÄNKYRÖN JÄRVENKYLÄÄN!
Jokivarsitie 501

JÄRVENKYLÄ
- KYLÄ ENNEN KAIKKEA

lauantai 26. heinäkuuta 2008

Massikoolla Kyrööstä Kurikkahan grillille


Grillillämme Kurikassa on hyvinkin yleistä, että pihaan kaartaa nuoriaisäntiä traktoreillaan. Traktorikortinhan saa ajaa pari vuotta ennen autokorttia, niinpä on selvää, että friijuukohteita haeskellaan traktorilla pöristellen. Vielä, jos isäpappa suostuu antamaan sen uuden nelivedon käyttöön, niin johan kelpaa hyttiin flikkojakin pyydellä.

Nämä kuvat olivat sähköpostissani tänään, ja veljeni Ari Luoman luvalla ne tässä julkaisen. Ari ja Katja olivat tehneet pidemmänpuoleisen traktorihuristelun ajellen Isostakyröstä asti grillillemme syömään. Lähempää kun ei kuulemma saa yhtä hyvää ruokaa...

Katjan ohjastama Massikka on vuosimallia -59, sen on Ari omien sanojensa mukaan pelastanut Untamalasta jonkun tunkion päältä. Kunnostustyön eri vaiheita voi katsoa linkistä http://kuvablogi.com/blog/4913/7/ . Samanlaisella olemme velipojan kanssa opetelleet traktorinajoa. Tuo Massikka, missä on "eväsloota" perässä, on ollut äitimme isän traktori, v. -61.

Lisää linkkejä monitaitoisen veljeni harrastusmaailmaan:

http://kuvablogi.com/blog/4913/3/

Nyt on pakko toppuutella

Apua, en mä oo keriinny päivittää tänne mitään tilannetiatua ku oon menny hippulat vinkuen.

Nyt on pakko hieman toppuutella, itsepoimijoita on niin runsaasti että kohta ei ole enää tilaa. Toki lisää kypsyy koko ajan. Soittakaa ja varmistakaa löytyykö tilaa 040-5963111.

Kuva on toissaillalta. Teimme riemastuttavan löydön kateharsovarastostamme: Siellä meidän Molli, 14 vee, hoiteli pientä pentuaan. Harsokasassa oli pehmeä pesä, jossa mustavalkoinen karvapallo oli emänsä hellässä huomassa.

Koskapa Molli on jo iäkäs, emme arvelleet sen enää pentuja edes saavan. Huomasimme kyllä, että vatsa hieman pullotti jossain vaiheessa, mutta sitten vatsa litistyi. Arvelimme, että Molli sai keskenmenon.

Keväällä Ruusa-kissamme jäi auton alle. Suru oli melkoinen, ja pahalta tuntuu vieläkin. Tämän pennun löytyminen olikin todella ihana perhetapahtuma, ja hellijöitä löytyy tällekin pennulle kuten Petterille ja emä-Mollillekin.

Kävin muuten korjaamassa "Kropsua eväsnä"-blogiini tekemäni virheen: Siellä olin kirjoittanut kropsuohjeeseen jauhomääräksi 0,5 dl, mutta piti tietysti olla 0,5 litraa! Asiakkaamme oli lukenut ohjettani ja huomannut mokani. Saattaas tulla melekoosen liävää kropsua pualella desillä!

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Kantapäät vilaaten

Kolmas aurinkoinen päivä. Ilmeisen kiireinen sellainen.

Tänään olemme kauppatorin lisäksi Köpingin markkinoilla Tervajoella. Se onkin ainut markkinapaikka, missä meillä nykyään on myyntiä. Viime vuonna myimme toisen jäätelövaunuistamme pois, kun olimme tehneet kaupat ScanBurber PuskaJussista Kurikassa. Markkinoilla ei ole enää aikaa kierrellä, mutta Köpinkiin mennään ihan huvin kannalta. Siellä tapaa muiden paikallisten yrittäjien lisäksi sellaisia tuttuja, joita ei juuri muuten tapaa.

Minä en ilmeisesti pääse Köpinkiin piipahtamaan, koskapa hoidan kotimyyntiä. Olisin tarvinnut apulaisen kotimyyntiin tänäänkin, mutta kaikki myyjämme tarvitaan nyt torilla ja Köpingissä. Markkinoilla meillä on myynnissä irtojäätelöäkin, sillä iso jäätelövaunumme meillä vielä on. Susanna-tyttäremme myy heliumpalloja.

Voipi olla, että meikäläisellä kantapäät vilajaa aika vikkelään, mutta eiköpä se tästä. Pitää vain sykkiä kiihkeemmin, kuten Madde taannoin ilmaisi työskentelyä pizzeriamme ruuhkahuippuina.

Itsepoiminnassa uusi ala Polkaa, 4 €/kg. Myös valmiiksipoimittuna.

TERVETULOA!

torstai 24. heinäkuuta 2008

Meillon raparperiakin

Oikeastaan mun pitäisi laittaa tänne mansikkakakun ohje. Voi olla, että vielä laitankin. Tosin nettihän on ohjeita pullollaan.

Perheemme on ihastunut raparperi-kookospiirakkaan. Olen tehnyt sitä todella usein pitkin kesää, tyhjäsinpä joku aika takaperin paikallisen äshmarketin kookoshiutalevarastonkin kokonaan.

RAPARPERI-KOOKOSPIIRAKKA

2 munaa
1 dl sokeria
1 dl kevytkermaa
50 g sul. margar.
2 dl vehnäj.
1,5 tl leivinj.
1,5 tl vaniljasok.
PINNALLE:
4- 5 dl raparperinpaloja
Päälle:
1 muna
0,5 dl sokeria
2 rkl sul. margar.
2 dl kookoshiut.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kerma ja sulatettu, jäähtynyt rasva. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita vain sen verran, että saat taikinan tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun piirasvuokaan. Viipaloi kuoritut raparperinvarret ja painele palat taikinaan. Paista 200 ast. n. 15 min, sekoita muna, sokeri, sul. rasva ja kookoshiutaleet. Lusikoi seos piirakan pinnalle ja jatka paistamista vielä n. 15 min.

Paistokello on muuten erinomainen keksintö. Vielä kun sen pärinän sattuisi kuulemaan. Kuvassa olevaa herkkua paistaessani kello pärisi sillä aikaa, kun olin palvelemassa asiakkaita. Että se siitä paistokellon hyödystä sitten. Mutta kyllä piirakan kuuluu paistuakin hieman ruskeaksi pinnaltaan.

Maistuu muuten parhaalta kylmänä, kylmän maidon kanssa! Parhaimmillaan seuraavana päivänä.

Ja meillähän on myynnissä myös raparperia. Suoraan puskasta.

Puhdasta mielihyvää

Susse löysi erikoismuotoillun mansikan.

Ilman torjunta-aineita viljellyt mansikkamme tuottavat PUHDASTA MIELIHYVÄÄ. Se vain on niin. Se on myös sloganimme, joka löytyy myyjätyttöjemme paidanselästä. Välillä teksti aikaansaa etenkin miespuolisilta asiakkailta hyväntahtoisia virnistyksiä...!

Eilen riitti vipinää, sillä itsepoimijoita oli aamusta iltaan. Onneksi Susse oli apuna. Jouduin paistelemaan donitsejakin keskellä päivää, syy siihen oli jauhosäkkien toimituksen viivästyminen. Onneksi tiesin ennakoida tilannetta jo tiistaina, joten leivoin viiden kilon kanelipullataikinan. Hyvin nekin näyttivät asiakkaillemme maistuvan.

Donitsirobotti on erinomainen apuväline suurien määrien teossa. Susanna
hoiti paiston loppuun, kun olin ensin tehnyt taikinan ja laittanut koneen toimintaan.

Tänään on itsepoiminnassa uusi alue Polka-lajiketta, hintaan 4 €/kg. Jonkin verran löytyy Honeoye-lajiketta 3,-/kg.

Valmiiksipoimittuakin löytyy, isommat erät kannattaa varata erikseen. Huomenna olemme kauppatorin lisäksi Köpingin markkinoilla Tervajoella.

TERVETULOA!

puh. Reija 040-5963111 Jarmo 0400-667179

JK: Joku kertoi, että tuo PUHDASTA MIELIHYVÄÄ tuolla jutun alussa näkyi aivan oudolla fontilla jollakin koneella. Kokeilin muuttaa, nyt kuulemma näkyy selkokielistä tekstiä...

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Tästäkö ura erkenee?

- Kuule, eikös tää oo vähä niinku...tyätä?
- Täh???
- Niin, kun mä ajattelin, että tää marjanperkaus on niinku työtä. Jotta mä voisin ehkä ruveta isoona mansikanperkaajaksi. Tää on niin kivaa.

Tällaisia mietelmiä lausahteli eilen tyttäremme Susanna, 11 vee. Susanna perkasi teelusikkaa apuna käyttäen melkoisen määrän mollukoita, ja pikaisesti perkasikin.

Minä siinä taisin tulla sanoneeksi, että ehkä kuitenkin kannattaisi opiskella joku muu ammatti. Mansikanperkaajien ammattikunnan palkkauskysymyskin meikäläistä jäi arveluttamaan, ja työllisyystilanteeseenkin suhtauduin melkoisen pessimistisesti.

Mutta mansikanperkaus on todella ihan kivaa. Teelusikka on kätevä apuväline, sillä saa kätevästi kiepsautettua kannan pois.

Tervetuloa noutamaan kivaa perattavaa - joko itse poimien tai valmiiksi poimittuna.

Itsepoimijoita on pellot mustanaan, mutta mukaan mahtuu.

Aurinkoosta!

Aurinkoiset terveiset täältä Vähästäkyröstä! Tämän kuvan nappasin todisteeksi aamukuudelta. Sademittarissa oli vettä eiliseltä 16 milliä, mutta nyt on luvassa kaunista säätä pidemmäksi aikaa.

Uusia palkkapoimijoita aloitti tänään, ja itsepoimijoillekin on alaa runsaasti. Honeoye-lajieke 3 €/kg itsepoimien eli n. 1,50 €/ltr, Polka 4,50 €/kg. Loppumarjaa 2 €/kg (Darcelect, Salsa).

Eiliseen blogiini livahti sitten moka. Kun kuvaa klikkaa suuremmaksi, niin eiväthän nuo variksia ole, vaan sepelkyyhkyjä, eli kansankielellä toukomettisiä. Kuva on huono, otin sen pitkällä putkella kaatosateessa, ja mietin kyllä että oudon pulleita variksia. Mutta ajattelin, että sateessa pörhistelevät. (Seli, seli...) On se hyvä, kun tuo Mäntsälän Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Olli Elo pitää huolta mun tekstieni oikeellisuudesta!

Nyt tuli nyyhkyä:
- nuo onkin kaks sepelkyyhkyä,
ja minä luulin variksiksi
vaan ystävänä onkin siksi
luontomies tuo Mäntsälästä
-
Olli päästi pälkähästä!

Kiitos, Olli, korjauksesta. Ps. Äsken tuolla samaisella langalla oli muuten yksinäinen varis istua kököttämässä. Pistin oikeen klasit silimilleni...!

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Kaksi varista

"Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston
taivas harmaa.
Sataa. Syksy on."

(Lauri Viita)

Eilinen vesisade on jatkunut pitkin yötä, aamukuuteen mennessä oli taivas itkenyt yhteensä 35 milliä. Pieni tauko oli herätessämme, mutta sama jatkuu taas.

Ylläolevan kuvan otin eilen illalla hieman ennen yhdeksää. Varispariskunta istui maailmanmenoa pohtimassa samassa paikassa tuntitolkulla. En tiedä onko sopivaa tehdä väännöksiä Lauri Viidan Syksy- runosta, jonka alkuosa tuossa yllä.

SYKSYKÖ?

Kaksi keski-ikäistä varista
nuokkuu hiljaa sähkölangalla.
On vilja mennyt lakohon,
taivas harmaa.
Sataa. Syksykö jo on?

Varisten pohdiskelua voisi arvailla pitkänkin runon muodossa, mutta täytyy tunnustaa, että sadekelillä ei ole luovuus huipussaan. Pakkaa vähä aharistamahan.

Noo, iltapäivällä pitäisi seljetä. Huomisesta lähtien alkaa kaunis kesäsää.

Kaikki eivät pelkää pientä kastumista - eivätkä edes suurta. Eilen meillä oli itsepoimija kaikkein kauheimmassa vesisateessa. Sanoi arvelleensa, että sateella ei mansikkapellolla ole ruuhkaa. Poimi sadevarustus päällä kolme isoa ämpärillistä, ja punnituspaikalle tullessaan kaatoi vedet pois kumisaappaista, väänsi sukat kuiviksi ja totesi, että sadevarusteet ovat näköjään päivityksen tarpeessa...!

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Parempaa luvas


Petteri-kissa
on ihan hassu -
- se miukuu ja maukuu
kun kastuu tassu -

Se silloin tahtoo
syliin päästä -
- ei kissakaan tykkää
sadesäästä.

Tämän kuvan Susannasta ja Petteristä otin ihan äsken. Petteri on tänään jättänyt pyydystysreissun väliin, sillä turkin kastuminen sateessa ei ole kivaa. Se viettääkin aikaansa nukkuen lasten teltassa tuolla puutarhassa.

Vettä on tullut 18 milliä, ja lisää satelee koko ajan. Torilla meillä on vain yksi myyntipaikka tänään, toinen löytyy Rewell Centeristä. Mansikoita on toki poimittu sateesta huolimatta, ja viiden kilon laatikoihin laitamme runsaasti ylimääräistä marjojen kosteuden takia.

Huomenna pitäisi olla jo parempi keli, ja keskiviikosta lähtien on luvassa oikein kaunista kesäsäätä. Tulkaa ihmeessä poimimaan mansikoita, nyt on meneillään Honeoye-pellon tyhjennysmyynti edulliseen itsepoimintahintaan, 3 €/kg eli n. 1,50/ltr. Polka-lajiketta löytyy myös sekä valmiina että itse poimien.

Ei palijoosin hymyylytä

HYMY KATEES

Pitääsköhän turvautua

jonkunmoosehen tärkkihin,
jolla hymyntapaanen saataas
tehtyä naamavärkkihin?


Kun sataa ja ploosaa
myrskyynen tuuli,
on väkisinkin lerpallansa
myös mansikan alahuuli.

On isännän askellus
kovasti apia
ja olotilan keveys
kovasti kapia.

rhv

Notta eipä täs sen kummempia. Terveisin Reija

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Mansikka-aikana ei reissailla

Kuvassa Susanna ja Molli. Molli on 14-vuotias kantaemämuori, joka korkeasta kissaiästään huolimatta jaksaa vielä leikkiä. Kukkatelineenä oleva linnunpönttö on Ollin tekemä. Ensi keväänä se pääsee pihakoivuumme vastaanottamaan siivekkäitä asukkaita.

- Kaikki mun kaverit on koko ajan jossain reissus. Niin meidänkin pitäis!

Tällaisen kommentin esitti Joona tänä aamuna. Kuopuksemme on enemmän kuin oikeassa. Mutta nyt vain on niin, että sesonkiaikana perheemme ei reissailemaan pääse. Erinäiset mansikka-aikaan sattuvat juhlat teettävät monenmoisia järjestelyjä. Mutta niin vain oli isäntä Jarnon 30-vee juhlissa perjantaina, kotiutuen puoli viideltä lauantaiaamuna. Minä laitoin poimijat matkaan kuudelta, ja isäntä nousi vähän ennen kahdeksaa tekemään torikuormaa.

Itse totesin, että olen käynyt Vaasassa viimeksi kaksi viikkoa sitten. Joskus myöhään illalla olin tekemässä pankkiajon pizzeriassa ja hakemassa kassat. Pääsen poistumaan kotoa ainoastaan illalla myöhään, ja kaupassa pääsen käymään pikaisesti silloin, kun isäntä on hoitamassa kotimyyntiä.

Mökkihöperöitymisestä ei kuitenkaan ole pelkoa, kiitos asiakkaiden. Muutenkin olen erittäin tyytyväinen "lomailumuotooni": Saan kotimyynnin ohella tehtyä erinäisiä kotiaskareita joita en ole ehtinyt hoitaa talvella. Kotimmekin on milteipä puhtoinen.

Huomiseksi on taas luvassa runsaita sateita. Tänään on (toistaiseksi) ihanan lämmin, aurinkoinen keli. Ensimmäiset itsepoimijat ovat saapuneet, ja poimittavaa riittää isommallekin poimijaporukalle. Valmiiksipoimittuakin löytyy.

TERVETULOA!

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Kropsua eväsnä?

Monet itsepoimintaan tulevat asiakkaamme tapaavat puhelimessa varmistaa jotta "Viäläkös teillä on se kaffitarijoolu?"

On meillä kahvia, mehua, donitseja. Kurikassa on sanonta "Kurikasta kotoosin, ja kropsua eväsnä." Meillä ei tarvita evästä, sillä donitsikahvilla voi käydä myös poiminnan välillä - ja tietenkin sitten, kun urakka on lopussa.

Mikäli tavoitteena on poimia useampia laatikollisia, mansikat voi tuoda välillä kylmiöömme. Pari kertaa on käynyt niin, että olen kiireessä tullut myyneeksi itsepoimijan marjoja seuraavalle asiakkaalle. Siitä syystä meillä on itsepoimijoille ns. peruslaatikot, kun palkkapoimijamme taas poimivat meidän omalla logollamme varustettuihin laatikkoihin.

Niin, todellakin, meille voi tulla itsepoimintaan "kahta kättä heiluttaen", sillä meiltä saa laatikotkin veloituksetta. Toki omiinkin ämpäreihin voi poimia, mutta laatikot ovat käteviä: Meillä on käytössä Ari-veljeni valmistamat "poimintakelkat", joihin pahvilaatikon saa laittaa. Kelkkaa laatikkoineen on kätevä vetää eteenpäin poiminnan edistyessä.

Muuten: Kropsu mansikkahillolla maistuu mahdottoman hyvältä. Tässä perusohje:

KROPSU

1 ltr maitua (mialuuten sitä punaasta)
3 - 4 munaa
4 rkl sokuria
1 tl sualaa
0,5 l vehenäjauhoja
100 g sulatettua voita

Anna taikinan turvota hetki. Pistä sitten 250 asteesehen
uunihin ja paista sopivan färiseksi.

Tuasta tuloo yks isoo uunipellillinen.

JK. 26.7. Kävääsin korijaamas perustavaa laatua olevan virheen: Jauhojahan siis pitää olla 0,5 l eikä dl. Kotimyyntiasiakkaamme oli lukenut ohjetta, ja ihmetteli syystäkin. Kiitos Marjatta oikaisusta!

Tuasta määrästä tuloo muuten kaksikin pellillistä, jos haluaa kaks ohkaasempaa kropsua. Eikä tua voikaan oo välttämätööntä. Sitähän voi laittaa sitten vaikka valamihin kropsun päälle.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Erinomainen vinkki

Tyttäremme Johanna kertoi sattumuksen parin vuoden takaa: Hänen MP3-kuulokkeistaan oli osa hukassa. Syystä tai toisesta oli arvattavissa, että pikkuveli oli käynyt kuulokkeita kokeilemassa.

- Joona, satutko tietämään miten nää mun kuulokkeet on menny rikki?

- En mä ainakaan oo ollu niiren kans pihalla!

Vinkki oli hyvä. Kuulokkeisiin kuuluva palanen löytyi ulkoa terassin edestä.

Avointa turinointia

Poimintaa Kutissa tänään aamuvarhaisella

Blogillani tuntuu olevan melkoisesti lukijoita. Se on kivaa. Uusiakin lukijoita on tullut kotisivujemme www.jarmovaltari.fi kautta, ja mainittiinpa blogini viime viikolla peräti Pohjanmaan radiossa. Eilisessä Uutispäivä Demarissa ollut juttukin taisi tuoda uusia vierailijoita. (Olemme muuten poliittisesti sitoutumattomia.)

Joku taannoin ihmetteli avoimmuuttani. Että kun kirjoittelen perheeseemme liittyvistä tapahtumista, samaten kuin yritystoimintamme asioista ihan kaikkien luettavaksi.

Aloin mietiskelemään, että mitä ihmettä. Mielestäni elämässämme eikä yritystoiminnassamme ei ole mitään salailtavaa. Juuri siihen perustuu sekin, että marja- ja vihannestilamme toimintaankin saa tulla vapaasti tutustumaan ihan paikan päälle.

Tiedänpä sellaisenkin marjatilan, jonne itsepoimijoillakaan ei ole mitään asiaa. "Tänne ei tartte tulla kenenkään kyttäämähän." Mikä toiminnassa on sellaista, mikä ei kestä "kyttäämistä"?!?

Blogia kirjoitellessani en kyllä välttämättä tule ajatelleeksi, että sitä kenties joku lukeekin. Oikeastaan puen vain sanoiksi harhailevia ajatuksiani, koska nautin kirjoittamisesta suunnattomasti.

Tietääkseni en ole koskaan suoltanut tekstiä tyyliin "Aina kun mieheni yrittää vikitellä minua makuuhuoneen puolelle, päätäni alkaa särkemään." Tällaiset jutut ehkä voitaisiin luokitella liian henkilökohtaisiksi. Siksi toiseksi, minulla ei makuuhuonepäänsärkyä esiinny. Siksipä en voi sellaisesta kirjoittaakaan, sillä minähän kirjoittelen tarinoita elävästä elämästä.

Oli mulla asiaakin: Jonkin verran itsepoimittavaa löytyy jälleen. Koko aamun olen myynyt itsepoiminnasta ei-oota, mutta isäntä kävi juuri tarkistuskäynnillä itsepoimintapellolla. Mutta, mutta: Varmistakaa tilanne puhelimitse, Reija 040-5963111 tai Jarmo 0400-667179.

Parahultaasta kesäkeliä tilaukses

Karhunputki kukoistaa peltojemme pientareilla.
Kaunis kasvi, mutta lisääntyy liiaksi.

Jostakin kumman syystä (?!?) olen keskustellut viime aikoina hyvinkin paljon säästä. Asiakkaamme ovat paljolti lomalaisia, jotka luonnollisestikin kertoilevat lomatunnelmistaan surkean sään vallitessa. Aurinkoiset kelit ovat tilauksessa itse kullakin.

Olen päätynyt siihen lopputulemaan, että paras lomailusää on kuitenkin pilvipouta. Aurinkoisella kelillä kun keskitytään pelkästään auringonpalvontaan, ja ne suunnitellut lomatyöt jäävät tekemättä. Sadekelillä taas ei maalata tuvan seiniä eikä mattojen pesukaan ole mukavaa.

IMEHTELYÄ

On merkillistä tämä maailman meno,
ku ei kohorallansa oo koskaa:
joko vettä tuloo taivahalta,
tai peräti ilikiää loskaa.

Ja aina aikahan väärähän
kesälomalle jäärähän,

ku aurinko paistoo
vaan erelliskuus,
ja onhan se huiloo
maharottomuus

jonsei auringos saa
yhtään maata.
Ei kehenua keliä
kestää saata.

Kyllolis mukava
kärventää fläskiä,
auringos huilata,
ku kukaan ei käskiä

tohtiisi sua
tyähän rehtihin
- johan sitä tyätä
jo talavi tehtihin.

Mutta mitäs, jos koko loman aijan
aurinko täysillä paistaas?
Siinä heleposti kaiken tähärellisen
laiskuuksisnansa laistaas.

Jäis heleposti maalaamatta
se auringos viäryny katto,
ja pesua sais orotella
myös keittiön raitamatto.

Ku loma sitte loppuus taas,
niin kyllä silloon harmittaas,
ku toreta sais vaan, että
ne tyät jäi taaskin tekemättä,

ku aurinkua vaan
tuli palavottua
ja iltaasin tuli
valavottua

vaharaten jotaki
teeveen ruutua
- tekis miäli huutaa
suaraa huutua

notta tämäkin on syytä
vaan kelien,
jos mitään aikaaseksi
saa mä en

ku liikaa komiaa
säätä pitää,
niin silloon ei teherä
viitti mitää.

Olis paree, jos pitelis
pilivipoutaa,
sillä silloon mukamas
teherä joutaa

kaikkia rästihommia niitä,
joihin ei aika millään riitä,
sitten, kun taas on
lomat loppu
ja töihin on aamuusin
kauhia hoppu.

rhv

torstai 17. heinäkuuta 2008

Orotellahan ja kypsytellähän


Itsepoimijat ovat suunnistaneet meille sadekuuroista huolimatta. Merikaarron suunnalla, noin pari kilometriä meiltä Vaasan suuntaan, oli satanut rakeitakin.

Nyt tuli itsepoimintaan pakollinen kypsyttelypaussi. Maat on menty runsaalla porukalla niin perusteellisesti läpi, että uusien mollukoiden kypsymistä täytyy hetken odotella.

Valmiiksipoimittua löytyy kyllä, palkkapoimijamme ovat aloittaneet poiminnan kauimmaisella palstallamme.

Jospa huomisin aurinko paistelisi, niin johan uusia punaposkia kypsyisi ihan silmissä.

Kannattaa kysellä tilannetta puhelimitse, minun numeroni on 040-5963111.

"Lomailua" mansikkatilan emäntänä


Aina silloin, tällöin minulta kysytään, mitä mansikkatilan isäntäväki tekee sesongin ulkopuolella. Että pelkkää lomailuako vaan.

Taitaa tuntua omituiselta, kun kerron olevani parasta aikaa lomalla. Ja että palaamme pizzeria- ja grilliyrittäjyytemme pariin täysillä heti, kun mansikkakausi on ohi.

Mahdollisuus monipuoliseen, vaihtelevaan työhön on asia, joka auttaa jaksamaan. Marja- ja vihannestilan työt ovat täysin erilaista kuin päätyömme pikaruoka-alalla, siksipä tämä työ tuntuu lomalta. Mansikkasesongin loputtua jaksaa taas paistella Kotipizzaa Rewell Centerissä ja tehdä ScanBurger-aterioita grillillämme Kurikassa.

Totuus on myös se, että mansikanviljely ilman torjunta-aineita on melkoisen riskialtista. Viime kesän sateet aiheuttivat viimevuotiseen marja- ja vihannestilamme tulokseen pitkän miinuksen. Sateitahan on piisannut nytkin, joten häävistä tulosta ei ole tulossa tältäkään kesältä. Torjunta-aineettomuus on kuitenkin valintamme, joka samalla edellyttää "varmempaa" leipäpuuta viljelyn oheen.

Tervetuloa kummaksumaan "outoa lomailua" tänne meille Vähäänkyröön! Meiltä on muuten saatavissa mansikoita myös kuvassa olevassa lahjapakkauksessa. Sydämenmuotoiseen rasiaan kuuluu myös kansi, ja rasialle löytyy varmasti jälkikäyttöä vaikkapa eväsrasiana.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Mansikan itsepoiminnassa voi olla glamouria!

Synttärisankarille voi keksiä monenmoisia yllätyksiä - vaikkapa järjestämällä limusiinikuljetuksen mansikkapellon laitaan poimimaan mansikoita!

Kuvassa vasemmalla Timo Kytönen Kyrönmaan Lähettipalvelu Kytönen Oy:stä, synttärisankari Liisa on päässyt Timon kainaloon. www.lahettikytonen.com

Taitaapa olla niin, että tänä iltana synttärisankari tarjoilee kakkua, jota koristavat itse poimitut tuoreet mansikat.

Mansikkapuskaradio toimii

Joskus mainonnan teho on vaikeasti mitattavissa. Puhutaankin ns. imagomainonnasta, jonka tarkoitus on lähinnä lisätä yrityksen tunnettavuutta, ei sinänsä kaupata mitään tiettyä yrityksen tuotetta.

Ylläoleva reklaamimme oli pari vuotta sitten puolen sivun kokoisena Vaasan Ikkunassa. Teho oli LIIANKIN hyvä! Meillä oli itsepoimijoitakin tienvierustat täynnä, eikä kaikille meinannut löytyä vapaata mansikkapenkkiä.

Tarkoitukseni oli rustata eilisiin maakuntalehtiin pienet itsepoimintailmoitukset. Onneksi en ehtinyt - sillä puskaradio osoitti toimivuutensa! Väkeä oli pitkin päivää niin runsaasti, että suurempaa määrää emme olisi eilen pystyneet vastaanottamaankaan. Monet uudet asiakkaat kertoivat tulleensa tuttaviensa suosittelun perusteella.

Tyytyväinen asiakas on paras mainostaja - nöyrin kiitos ja kumarrus heille!

Tämä aamu aloiteltiin sateenropinan säestyksellä, mutta nyt näyttäisi selkenevän. Tänään itsepoimintaan laitetaan uusi alue, eli poimittavaa riittää.

TERVETULOA MAALLE - MEILLÄ ON MUKAVAA!

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Hyvää ja terveellistä

Nämä kuvat on otettu eilen illalla. Pavlon poimimia takuutuoreita herneitä on myynnissä Vaasan kauppatorin myyntipisteissämme, ja tietenkin niitä saa myös meiltä kotoa. Herneemme ovat aina edellisiltana poimittuja - tai mahdollisesti jopa myyntipäivänä. Jos herneitä jää myymättä, ne myydään seuraavana päivänä kaksi litraa yhden hinnalla.

Mansikkahan on varsinainen terveyspommi, ja samaa voi sanoa myös herneestä. Mansikasta saa mm. C-vitamiinia, mutta herneet taas sisältävät runsaasti mm. B1-vitamiinia. Ja valkuaista, hiilihydraatteja, proteiinia... Netistähän löytyy tarkkaa tietoa terveysvaikutuksista, että tuskin minun on tarpeen tässä niitä ruveta luetteloimaan.

Jotkut kaihtavat herneiden syöntiä "kaasujen muodostumisen" takia. Ihmiseltä puuttuu entsyymejä, jotka pystyisivät hajottamaan papukasvien kaikkia sokeriyhdisteitä - siitä moinen ilmiö.

Mutta haitanneeko tuo nyt mitään - kyllä Suomen ilmatilaan noita "ympäristöystävällisiä" päästöjä sopii...!

Tervetuloa ostoksille - joko kauppatorille, tai meille kotiin. Itsepoimintaan löytyy mansikkaa runsaasti. Kaupan päälle donitsikahvit - ja silmänruokaakin kertoi joku meillä nähneensä... Liittyneekö alimmainen kuva mitenkään asiaan? ;)

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Mansikkaa on - ja mansikkatilalla vipinä yltyy

Taas meinaa olla niin kiirus nottei mitään kerkiä.

Hyvät ihimiset, mansikkaa on ja palijo! Tulukaa vaikka itte noukkimahan, tai sitte voi nätyymmin ostaa valamihiksi noukittuna.

Ronitsitki tuli leivottua vaikka nukuumma aamulla yli aijan. Melekoonen häslinki, ku isännän piti käyrä Kurikas krillillä ennen torille lähtyä, mun piti pistää poiminta alakuhun ja samalla leipua.

OIKEEN PALIO TERVETULUA!!!

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Pyhäaamun rauhaa

Suomen suvi on käsittämättömän kaunista aikaa. Aamulla aikaisin näkee sellaistakin, minkä kokemiseen ei myöhemmin heräävällä ole mahdollisuutta. Auringon ensimmäiset säteet, joelta nousevan usvan, luonnon hiljaisuuden, jota eivät ihmisten aiheuttamat äänet vielä häiritse.

Kyrönjoen rantamaisemissa kukkivat mitä moninaisimmat luonnonkukat. Horsman kukinta on kohta huipussaan, ja jokirannan lisäksi se koristaa mansikkapeltojemme pientareita. Ylläolevaan kuvaan on näköjään ujuttautunut myös pujo, hups...!

Virkeimmät itsepoimijat ovat jo saapuneet, ja lisää sopii.

Seinäjoen tangomarkkinoilla eilen illalla kruunatut tangokuninkaalliset Jukka Hallikainen ja Hanna Talikainen esiintyvät tänä iltana Vaasan kauppatorilla. Ehdotin, että menisimme myymään mansikkaa silloin, mutta ehkäpä tyydymme odottelemaan tangokansaa pizzeriaamme torin viereiseen Rewell Centeriin. Mistäs sitä tietää, josko kuninkaallisetkin käyvät puraisemassa Berlusconia poskeen. Heille voimmekin tarjota maailmanmestaruuspizzat veloituksetta.

Mutta tervetuloa meille itsepoimintaan, donitsitarjoilu odottaa. Valmiiksipoimittuakin löytyy sekä litroittain, että laatikoittain. Kuten myös herneitä, porkkanoita, sipuleita, uusia perunoita, kirsikoita, luumuja....

NÄHÄRÄHÄN MEILLÄ!

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Liian hyvin perattu?

Marja- ja vihannestilallamme poimitaan kaikenlaista. Mansikoita, herneitä.... Tässä eräänä päivänä poimintarepertuaarimme laajentui yllättäen, kun jouduimme poimimaan koristekrassieni lehdiltä kymmenittäin perhosen toukkia.

Niille etsittiin toinen koti, sillä minä en ilahtunut ollenkaan reikäisiksi syödyistä krassinlehdistä. Arvelimme niiden olleen nokkosperhosen toukkia, mutta sittemmin kuulin, että kyseinen laji elää vain ja ainoastaan nokkosen lehdillä.

Tänään ötököitä löytyi samasta kukkaruukusta lisää, tässä kuva todisteena. Onko tämä lajike sitten joku muunnos, josta kuoriutuukin krassiperhosia? Onko kasvimaittemme perkausoperaatio suoritettu liian perusteellisesti, sillä nokkosia ei maillamme todellakaan kasva.

Vaikkahan niistä mitä piperöösiä olis tulos, niin mun krassinlehtiä niiden ei kyllä tartte popsia. Piste.

Lisään tähän nyt Ollin vastauksen 13.7.2008:

"Krassilla ollut toukka on kaaliperhosen toukka. Laji on meillä vaeltaja, jota saapuu vaihtelevasti vuosittain maahamme. Niiden toukkia löytää esimerkiksi merikaalin lehdiltä saaristossa. Tänä vuonna Vaasasta on poikkeuksellisen aikainen havainti (1.5.), joka vähän viittaa siihen että laji on onnistunut talvehtimaan maassamme, olihan talvi poikkeuksellisen leuto. Onhan se melkoinen syömäri ristikukkaisilla kasveilla. Myös Isostakyröstä näytti olevan havaintoja teilläpäin."

Linkki: http://www.perhostutkijainseura.fi/historia/aahisto5.htm

Joo. On tuo Olli sellaanen miäs, jotta se tiätää kyllä kaiken.

Just wait a moment - maltas nyt orottaa pikkuusen

Mä kylyvin keväällä jättikurpitsoota. Niistä pääsi plantuuksi asti usiampikin, ja oikeen mä sialuni silimin kuvittelin, kuinka meillon sitte syksyllä halloveenina monta kurpitsalyhtyä porraspäätä valaasemas.

Sitten päätin ruveta niitä ulukooluttamahan. Aurinkoosella kelillä nostin päiväsyrännä pihalle, ja illalla traijasin takaasin tupahan. Mutta yhtenä ehtoona olimma vissihin johonakin liasus, ja plantut tiätysti unohtuu pihalle. Niinhän siinä käytihin, notta luanto hoiti harvennuksen hallan muaros. Yks planttu kumminkin jotenki friskaantuu, ja se ny on tuas kuvas.

Mähän rupesin funteeraamahan, notta mihinkähän mä tuan kallisarvoosen planttuni pistääsin kasvamahan. Nottei se kuupahtaasi, ku on sen verran tullu vaivooteltua sen kans. Mä ajattelin, notta pistän sen tuanne uurelle mansikkamaalle. Mustan muavin alla sillon lämpööset kasvuolosuhtehet, ja vettäki tuloo saaneheksi samalla ku mansikantaimetki.

Meillon nua pehtoorinaluut välillä vähä perähänkattottavia. Ne on peraannukki sellaasta mitei olsi tarvinnu eikä saanu. Ja menivät niittämähän sen mun hianon raunioyrtinkin, minkä kuva mullon plokis 24.6. En aivan keriinny laittaa riskua merkiksi, notta tuata ei saa niittää. Teki kyllä miäli lyärä ja hyppööttää, kun näin tapahtunehen.

Tästä viisastunehena päätin kirijoottaa valistusta kurpitsanplanttuni turvaksi, nottei sitä peraata samalla ku mansikantaimia peraatahan. Pistin kolomella kiälellä tiarootusta, notta mikä siinä on kasvamas.

Venäjää minen osaa. Solis kyllä maharottoman tarpehellinen kiäli meillä. Isäntä on vuasien varrella sitä jonku verran oppinukki ku on nuaren treinerien kans touhannu. Toisten kans kyllä pärjää enklannilla mainiosti, mutta joillekkin pitää olla kaveri tulukkaamas. Kiälitoristukset kyllä on kaikilla, mutta niitähän saa rahalla.

Sujuvasti ne kaikki kyllä kuunteloo, ja vastaavat jotta jees, jees.

Mansikoita höyläämällä

Kuvattu tänä aamuna klo 7.45: Mihail auttamassa Jarmoa torikuorman lastauksessa.

Tämänaamuiset sadepilvet tekivät kohdallamme hajoamistempun. Vältyimme uhkaavalta sateelta, ja se jos mikä on mukavaa.

Itsepoimijoita on ollut tasaiseen tahtiin, ja sekaan sopii kyllä.

Usein tiedustellaan, voiko meillä maksaa pankkikortilla. Ilman muuta voi, meillä on vanha kunnon höylä käytössä. Emmekä veloita asiakkaalta pankin meiltä veloittamaa "höylälomakkeen" käsittelymaksua, kuten monissa paikoissa on tapana. Hyvänen aika, miksi laittaa asiakas kärsimään siitä, jos käytössämme ei ole suoraa pankkiyhteyttä! Electron meillä ei valitettavasti käy, se kun sitä yhteyttä vaatii, mutta normaali pankkikortti höylätään kyllä. Sama juttu kauppatorin myyntipöydissämme, vaikka siellä on nostoautomaattikin lähellä.

Uskomattoman paljon on vielä nykyäänkin paikkoja, joissa ainut käypä maksuväline on käteinen raha. Jotenkin tuntuu oudolta. Kyllähän maksutavan helppous on yksi asiointipaikan valintakriteereistä, sillä se kuuluu hyvään palveluun. Laskin tuossa pikaisesti, että viime viikolla on ScanBurger PuskaJussi-grillillämme Kurikassa maksettu korteilla 32 % ostoksista, ja vastaavasti Kotipizza-liikkeessämme Vaasassa korttimaksuja oli 37 %. Kummassakin paikassa meillä käy lähes kaikki mahdolliset kortit, myös Diners ja American Express. Yrittäjähän joutuu maksamaan melkoisesti provisioita näistä erilaisista maksukorteista, mutta eihän se ole asiakkaan ongelma.

No niin, se oli pikainen katsaus valuutankäsittelyn monimuotoisuuksiin. Kyllä kaikki on mahtanut ollakin yksinkertaista silloin, kun maksuvälineenä käytettiin oravannahkoja. Mutta mitenkähän on: Mahtoikohan silloinen lompsa mahtua takataskuun?

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Onko tämä ny siälä mansikkapaikas?

Jarmon ja Reijan kuva: Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Olli Elo

Meillä on lankapuhelin. Välillä sen unohtaa kokonaan.

Se pirisee kännykkäaikakautena kovin harvoin. Nyt mansikka-aikana se sen sijaan ilmoittaa olemassaolostaan useita kertoja päivässä. Etenkin vanhemmat ihmiset soittavat mielellään "vanhaan kunnon lankapuhelimeen".

Tapanamme on vastata puhelimeen sekä etu- että sukunimellä. Siitä huolimatta soittaja useinkin varmistaa, että "Niin, oliko tämä nyt siälä mansikkapaikas?"

Mansikkasesongin ulkopuolella lankapuhelimeen voisi nimeään sanomatta vastata pelkästään sanoen, että "Ei tilata lehtiä, kiitos ja hei." Yleensä kun lankapuhelin soi ainoastaan lehtikauppiaiden toimesta.

Kesällä lehtikauppiaiden tapana on kaupata lehtiä tyyliin "Nyt kun on kesä, niin eiköpä laiteta tulemaan vähän lomalukemista. Laitetaanko Apua, Annaa vaiko Avotakkaa?"

Isännällä on suurin piirtein kahden kuukauden lehdet lukematta. Uutiset katsotaan pikaisesti netistä, televisiota meillä katsovat vain tenavat. Toukokuiselle Sri Lankan reissulle pakkasimme yhden matkalaukullisen lukemattomia sanomalehtiä, jotka saimmekin selailtua matkan aikana. Sen jälkeen olen lajitellut lehdet pahvilaatikkoon lukemattomina odottamaan, josko isäntä ne ehtisi lukemaan joku kesä. Itse olen päivälehdet pikaisesti selaillut, mutta ammattilehdet odottavat aikaa parempaa. Että ei yhtään lisää lehtiä, kiitos.

Ehkäpä nyt kuuluu palata teemaan: Mansikkapaikasta löytyy mansikkaa. Sekä valmiiksi poimittuna, että itsepoimien. MUTTA suosittelisin varmistamaan tilanteen puhelimitse. Joko kännykällä, tai sillä Vanhalla Kunnon Lankapuhelimella. Reija 040-5963111, Jarmo 0400-667179, lanka 06-4784870

PS. Tervehdys kuvan ottajalle Ollille sekä Leilalle, jotka puoliltapäivin jatkoivat meiltä matkaansa kohti Tuuhosta!

torstai 10. heinäkuuta 2008

Häveliäs aurinko

Aurinkoa ujostuttaa. Välillä se käy kuin kiusoitellen heittämässä muutaman säteen pilvenreunan takaa, sitten se piiloutuu jälleen häveliäästi pilviverhoon.

Kyllä se pian sieltä tulee kokonaan näkyviin. Vaasassa kuulemma paistaa jo aurinko. Suomen aurinkoisimman kaupungin mainetta täytyy ylläpitää.

Itsepoimittavaa riittää taas. Kannattaa kuitenkin varmistaa puhelimitse ennen tuloa, sillä tilanne on hyvin hektistä. Välillä ei ole juuri ensimmäistäkään itsepoimijaa, sitten saattaa tulla autoja ihan letkassa. Torjunta-aineettomuuden vuoksi meillä käy asiakkaita hyvinkin pitkien matkojen takaa, ja on ikävää myydä ei-oota. Näin kävi eilenkin, että itsepoimittavaa ei pitkämatkalaisille ollut tarjolla. No, valmiiksipoimittua sentään löytyi sopivaan hintaan.

Donitsikahvit meillä tarjoillaan aina. Tänään olen taas leiponut uuden satsin aamulla aikaisin. Pihapiirimme tuoksuu donitseilta ja mansikoilta.

TERVETULOA!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Vettä tuli ku pläkkikorveesta huitaasten

- Mä aivan tunnen tuan viiman tualta teeveestä.

- Täh, teeveestä? Täälähän on klasi auki.


- Ai jaa.


Jotenkin minusta alkoi tuntumaan, että televisionkatselu etäännyttää luonnosta. Susanna tuolla katsoo teeveestä jotain seikkailuohjelmaa vilttiin kääriytyneenä, ja tuuletusikkuna oli auki.

No, kaatosateella töllötinta voi katsoa. Tenavilla on kyllä mansikkalaatikoiden kokoamisurakkaa täksi päiväksi, mutta kun sitäkään ei voi tehdä kuin toinen kerrallaan. Syy on yksinkertaisesti se, että nuorimmaisten egot eivät sovi samalle työmaalle yhtä aikaa. Muuten jompi kumpi tulee huutaen, että kun toinen kiusaa.

Vettä tuli sitten 21 milliä. Että silleen. Runsaalla vedentulolla on monta ilmaisua. Vettä tuloo niinku aisaa. (Mitä aisaa?) Niinkuin Esterin p...stä. (Kenen Esterin? Rakkovaivojako?) Niinkuin saavista kaataen. (Minkälaisesta saavista? Sellaisesta Sarviksen vihreästäkö?)

Koskapa kotikuntamme Vähäkyrö on pläkkyripitäjä, ajattelin lanseerata uudet ilmaukset eriasteisille sateenropinoille. Eli jos vähän vain runsaammin ropisteloo, niin silloin vettä tuloo ku pläkkikoolista kaataen. Mutta nyt tuli sitten niinku pläkkikorveesta huitaasten. Ja huitaasu ei täs tapaukses tarkoita mitään yks kaks ohimenevää, vaan 21 milliä jatkuvaa.

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Päivitystä erellisehen

No mutta kylläpäs on ollu vipinää.

Täytyy päivittää tuata aamullista tiatua ittepoiminnan kohoralta. Marjoja OLI runsahasti, mutta niin on ollu poimijootakin. Eli ny sitte pökkäs (toisaalta positiivista) ongelmaa: Ittepoimintahan täytyy ny panna toppia. Valamihiksipoimittua löytyy viälä jonkun verran tälle päivää.

Pohojanmaan Rariosta tuloo meillä tehtyä haastattelua tänään klo 16.40. Haastateltihin meirän poimijaflikkoja, ittepoimijaa ja mua. Tairanpahan siinäkin viälä kehua, notta ittepoimittavaa piisaa.

Pitää vaan sanua niinku laihialaanen, notta justihin piisas, ku kesken loppuu.

Mutta lisää kypsyy, ei hätä oo tämän näköönen. Huamiseksi on luvas vaihteeksi saretta ja koliaa, mutta eiköhän torstaina sitte taas oo poimittavaa.

Mansikanleheret kuuras

"Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää", tuumasi tyttäremme Susanna lakonisesti jollekin asialle ollessaan noin nelivuotias.

Vaikka vuosia on tullut elettyä hieman runsaamminkin, niin ihan heti ei muistu mieleen, että pakkasherra olisi vieraillut heinäkuussa.

Kauimmaisella mansikkapellollamme, Kutissa, oli ollut viime yönä pakkasta puolentoista asteen verran. Mansikanlehdet olivat kuurassa vielä aamuseitsemältä.

Kypsille mansikoille ei asiasta haittaa aiheudu, mutta kukka-asteella oleville tuosta ei hyvää seuraa.

Nyt kyllä paistaa aurinko. Itsepoimijoillekin on poimittavaa runsaasti.

OIKEIN PALJON TERVETULOA!

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Mansikkahymy


Kylläpä pitelee
surkeaa säätä
-isäntä tuskailee,
raapii päätä,

kun sadetta, vihmaa
taivaalta lykkää
-kosteudesta ei
mansikat tykkää.

Ei oo mukavaa
sateella poimia,
pohjoinen viima
syö poimijan voimia.

Vaan minkäs teet,
kun kesä on tätä.
Se on mitä on
-siis ota tai jätä.

Vaan aurinko viimein
kun kurkistaa,
ja kesän lämmöstä
nauttia saa,

on hymynaama
myös mansikalla
-se lämmöstä iloitsee
punastumalla.

rhv

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Säätiarootus

www.iltasanomat.fi/saa/sadetutka.asp

www.iltalehti.fi/saa/sadetutka_etelasuomi_sa.shtml

Tässä pari linkkiä säätietoihin. Itsellämme on käytössä maksullisiakin sääohjelmia tarkempine tutkakuvineen ja ennusteineen, mutta nämä ovat käytössä ilmaiseksi.

Mansikkatiarootus

Tämä kuva on toissapäiväinen. Tällä hetkellä mansikkalippumme kostuu sadekuuroissa.

Varauduimme tilanteeseen poimimalla jo eilen illalla tällekin päivälle myytävää, eli kuivaa mansikkaa on kotimyynnissä tänäänkin. Hinta on nyt edullisempi kuin juuri poimittuna.

Itsepoimijoille on hyvin tilaa, sadekuurojen välissä voi toki poimia. Ja niinhän se on, että kyllä kesä kuivaa sen minkä kasteleekin.

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Karvainen salamatkustaja

- Kuule, kun mä aukaasin kotona auton oven ja rupesin ottamahan niitä mansikkalaatikoota, niin penkin välistä hyppäs sellaanen mustavalakoonen kissa.

Tällaisen puhelun sain tänään ylistarolaiselta mansikanhakijalta.

Olen tainnut kertoakin, että Petteri-kissamme on erittäin seuranhaluinen. Mutta se, että livahtaa salamatkustajaksi autoon - sitä pitänee kutsua peräti tunkeiluksi.

Niinhän siinä käytiin, että Komialta kirkolta jouduttiin tekemään uusi reissu meille. Petteri matkusti takapenkillä ilmeisen tyytyväisenä, sillä sieltä se loikkasi kotipihaan häntä pystyssä.

- Mukava reissu! se näytti tuumivan jäseniään kismitellen.

Menopelikseen se oli valinnut uudenkarhean Mersun, ja sen hyrinässä katti oli mitä ilmeisimmin vedellyt tyytyväisenä sikeitä.

Petteri on nyt koti(piha-)arestissa jonkun aikaa miettimässä tekoaan.

Jasuaminen on hyväksi

Toissapäivänä posti toi isännälle paketin. Sisältä paljastui Viiden vuoden Onnistumisten päiväkirja.

Töytärin Jussi se osaa yllättää positiivisesti. Jussihan on juuri se Kokki-Jussi, joka Positiivarit-yrityksensä ohella tarjoilee Ajatusten aamiaisia sähköpostiin - ja vieläpä ihan veloituksetta. "Aamiaispaketin" tilaamalla saa sähköpostiinsa positiivisia ajatuksia joka arkipäivä. www.positiivarit.fi Tosin tällä hetkellä Jussi viettää ansaittua kesälomaansa, ja toivottavasti ehtii piipahtamaan asuntoautollaan meilläkin.

Perheessämme on positiivisten tapahtumien kertauksesta tullut jokapäiväinen traditio. Ennen nukkumaanmenoa keskustelemme, mitkä asiat ovat kullakin olleet päivässä hauskimpia. Lapsilla tästäkin on tullut kilpailu: Kumpi keksii eniten kivoja asioita. Tämä tapa on sellainen, jonka toivoisin siirtyvän jälkipolvillekin. Vanhempien lasten aikana meillä ei tällaista tapaa vielä ollut.

Aina ei voi olla kivaa, niinpä kurjistakin asioista täytyy pyrkiä löytämään jotain positiivista. Eräänä iltana olin todella väsynyt ja ärsyyntynyt joutuessani laatimaan täynnä epäkohtia olevaa kirjelmää. Siinä vaiheessa asian positiivisuuden löytäminen teki todella tiukkaa, mutta lopulta sen oivalsin: Kurjien asioiden kanssa "jasuaminen" pitää adrenaliinin eritystason sopivasti korkealla. Tällöinhän verikin kiertää vikkelämpään, eikä hyytymiä ehdi muodostumaan.

Jasuaminen on siis terveellistä.

Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon saan vastaväitteitä terveysalan asiantuntijoilta...!

Mansikkakakkuvärkkiä itse poimien


Näin iloisia nuoria miehiä kuvasin mansikkamaallamme äsken. Takana oikealla isäntä, voitaneen lukea nuoriin miehiin hänetkin...?

Eilen pelloillamme saattoi bongata paljasselkäisiä atleetteja, mutta tänään ei paidatta tarkene. Aurinko paistaa kuitenkin, ja se on pääasia.

Tervetuloa poimimaan vaikka koko perheen voimin!

Ps. Kuvathan saa suuremmaksi klikkaamalla.

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Rihmoja kiertämään

Tänään on kylmiöllämme ollut muutakin käyttöä kuin mansikoiden ja vihannesten säilytys. Siellä on nimittäin käynyt jäähyllä myös mansikkatilan emäntä. +28 C°:n lämpötila on hieman liikaa. Että ei koskaan kohorallansa. Juuri olemme palelleet koleudessa, ja sateista ja kylmempää on luvassa taas parin päivän kuluttua.

Mikä ilo ja riemu onkaan pienillä lapsilla, jotka tällaisena kauniina kesäpäivänä voivat kirmata ilman rihman kiertämää. Samanlaista vapaudenkaipuuta on aikuisillakin, mutta TAPA pakottaa pukeutumaan.

Maailman luonnollisin tapahtuma on ihmisen syntymä. Kohdun lämmössä ei kukaan ole vielä vaatteita tarvinnut, mutta maailman kylmyydeltä suojaamaan vaateparsia sitten tarvitaankin. Mutta kun nyt on lämmin...

Parasta kaiketi pitää rihmat yllä. Voi tulla muuten liikaa asiakkaita. Tai jotain.

Minut löytää sitten kylmiöstä.

Mansikkaa nyt myös itse poimien

Voi kauhiaa ku on kuuma.

Siis - piti sanomani, että ihanaa kun on lämmin. Mansikat saavat punaa poskilleen ihan silmissä.

Kuvassa näkyy polkuauto, jolla nuori-isäntämme tapaa huristella postinhakuun ja onkireissulle. Onhan kätevää ottaa auto alleen, kun meiltä on jokirantaan sentäs parisataa metriä...

Meillä on polkuautoja kolmea kokoa, suurimmalla voivat huristella aikuisetkin. Autot ovat saaneet melkoista kyytiä niin oman väen kuin asiakkaidenkin käytössä. Sehän se on tarkoituskin. Meillä voi mansikkaretkeen sisällyttää monenmoista tekemistä.

Jättitrampoliinimme on ollut ulkomaisten puutarha-harjoittelijoidemme ahkerassa käytössä iltaisin. Bulgarian ja Ukrainan pojille kyseinen laite on ollut uusi kokemus, ja näyttävät asiakkaammekin sitä testaavan ahkerasti.

Teimme juuri päätöksen, että otamme jonkun verran itsepoimijoita vastaan jo tänään! Kannattaa kuitenkin soittaa ja varmistaa, sillä kovin monelle itsepoimijalle ei vielä tässä vaiheessa ole tilaa. (Soita Jarmo 0400-667179, Reija 040-5963111.)

Valmiiksipoimittuahan meiltä saa koko ajan, niin torilta kuin suoraan täältä kotoa. Ja herneitä, sipulia, porkkanaa, perunoita... Ja onhan meillä myynnissä kirsikoita ja luumujakin.

Kuvassa näkyy heinäseipäitä. Emme kuitenkaan aio seivästää heinää, vaikka heinäkuu onkin, vaan seipäillä tuetaan herneverkot. Verkkoa pitkin tuetut herneet ovat ensiluokkaisia ja poiminta on helppoa, vaikka tuentasysteemi kovasti työtä teettääkin.

Kahvi- ja donitsitarjoilu on odottamassa, tervetuloa meille Vähänkyrön Järvenkylään!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Kissamaisuuksia

Saanen esitellä: Tässä on Petteri, tyttökissamme. Oikea sukupuoli selvisi taannoin viedessämme Petteriä eläinlääkäriin leikattavaksi.

Minkäänmoista identiteettikriisiä ei Petterillä nimestään huolimatta ole ilmennyt. Mustavalkoisesta väristään huolimatta sen elämä mansikkaperheemme kissana on hyvinkin värikästä.

Kuvassa Petteri on tarkkailemassa mansikoiden kukinnan ja pölyttymisen edistymistä uusimmilla istutuksilla. Välillä se käy antamassa käpälää mehiläisille, jos tuntuvat laiskottelevan. Näistä uusimmista taimista poimitaan satoa vasta loppukesällä.

Petteri on luonteeltaan erittäin sosiaalinen. Se tekee mielellään tuttavuutta asiakkaidemme kanssa, ja itsepoiminnan alkaessa ensi viikolla sen saa helposti seuraksi myös mansikkamaalle.

Jonkinmoista kissamaisuutta sisältyi myös keskusteluun, jonka nuorimmaisemme Joona kävi eilen Vesa-Matin kanssa. Vesa-Matti on esikoistyttäremme Hannen sulhanen ja Joonan, 7 vee, kummisetä.

- Vesku, koska Hanne synnyttää?

- Ööö, eihän Hanne odota.

- No, onko se sitten leikattu?!?

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Kyrönjoen rannalla

Marja- ja vihannestilamme sijaitsee Kyrönjoen rannalla.

Jostakin syystä tuo hiljalleen virtaava joki on kiehtonut minua aina. Jotenkin se tuntuu milteipä sielukkaalta. Tuossa se on virrannut läpi Kyrönmaan, aikoinaan välillä kovastikin tuhoa tuoden, kun tulvavedet nousivat viljelyksille, teille ja asumuksiin. Tuossa se yhä jatkaa virtaamistaan, täynnä ikiaikaista viisautta. Paljon nähnyt ja kokenut veden voima.

Ilman tuota jokea meillä ei olisi marja- ja vihannestilaa. Joen läheisyys on perusedellytys elinkeinollemme, sillä ilman kastelumahdollisuutta viljely olisi miltei mahdotonta. Vesijohtovedellä ei suuria aloja kastella. Sadetusvettä tarvitaan myös hallantorjunnassa.

Joessa on myös mukavasti kalaa. Kuvassa olevat kalamiehet saivat aamun pikaisella onkireissullaan saaliiksi kaksi isoa kalaa - ja ulpukanlehtiä!

Onginta häiriytyi, kun kastelu laitettiin päälle. Pikkukuvassa näkyy jokeen menevä vaalea putki, jota pitkin kasteluvesi imetään tihkukastelusysteemiimme traktorin avulla. Tihkukastelussa vesi menee suoraan mansikan juurelle, eli nimenomaan sinne, missä vettä tarvitaan. Torjunta-aineettomassa viljelyssämme ei taivaalta tarvittaisi vettä kypsymisvaiheessa lainkaan, sillä kosteus lisää homehtumisriskiä.

Suoramyyntiasiakkaamme voivat yhdistää mansikkareissun ja ongintareissun. Onki mukaan vaan, ja jokiranta on vapaasti käytössä! Uimaankin voi toki pulahtaa, mutta parempi ranta laitureineen löytyy kun menee meiltä Vähänkyrön keskustaan päin kilometrin verran.

Maalla ON mukavaa. Joskus se tosin vaatii oivaltamista. Vaikkapa siinä vaiheessa, kun se ongenkoukku tarttuu kiinni jokirannan korkeimman puun ylimpään oksaan.

Mansikkainen tervehdys Vähästäkyröstä!

Suvin ja Noran luvalla julkaisen tämän kuvan, jonka olen ottanut tänään heti aamukuuden jälkeen. Tässä vaiheessa sankka aamu-usva alkoi hiipumaan, ja aurinko alkoi kuivattelemaan mansikanlehdillä olevia kastepisaroita.

Tämä lajike on nimeltään Honeoye. Melkein kuin hunaja. Polka-lajikekin alkaa vähitellen saada punaa poskiinsa, ja ehkäpä ensi viikolla saamme sitäkin myyntiin asti.

Kuinka voikaan yksinkertainen asia olla mahdottoman hyvää: Söimme illalla valtaisan määrän mansikoita dipaten niitä kermavaahtoon. Sanoisinpa, että suu olis syöny enemmän kuin vatsa veti...

Enpä tiedä helpompaa ja maistuvampaa vierastarjottavaa kuin mansikat ja kermavaahto. Ei ole edes perkausvaivaa, sillä mansikan kannasta on helppo pitää kiinni dipattaessa. Eikä tule suuresti tiskiäkään, kun yksi suuri dippikulho ja yksi suurensuuri mansikka-astia riittävät kattaukseksi suurellekin seurueelle.

Jäiköhän meille yhtään kermavaahtoa...?