maanantai 26. syyskuuta 2011

Grilli myynnissä

Ohhoh, olipahan kotisivuillamme - ja täällä blogissani - ollut hurja määrä kävijöitä parin viimeisen päivän aikana!

Saavuimme juuri kotiin pikaiselta ruskaretkeltä Leviltä.  Oikeammin voisi puhua kiipeilyretkestä, sillä ruskaa ei juuri enää ollut.  Kiipeilyliikuntaa sen sijaan tuli harrastettua, ja se tuntuu nyt kropassa.  Eilen puhelimemme olivat vielä kiinni, sillä lomalla ollaan saavuttamattomissa.  Ainakin melkein.

Tämä ilmoitus oli eilen sekä Pohjalaisessa että Ilkassa.  Sähköpostiimmekin on näköjään tullut kyseisen asian tiimoilta viestejä, Jarmo ottaa yhteyttä kunhan ehtii.  Puhelin on soinut tänään mukavasti.

Saa soitella lisääkin!


lauantai 24. syyskuuta 2011

Eläkeputki myynnis

Kurikas on grilli myynnis. Eikä mikä tahansa nakkiputka, vaan nyt on kyse siitä hotelli Pitkä-Jussin vieres olevasta ScanBurger PuskaJussi- autogrillistä, johona on aina jonoa. Mutta mihinä jono etenöö joutuusasti. Sehän on koko laajan lakeuren ja Pohojanmaan tunnetuin grilli, joka tarjoilee muun muassa maakunnan parahimmat kebabannokset reherillä pohojalaashuumorilla höystettyynä. Me myymmä liiketoiminnan lisäksi myös erinomaases kunnos olevan kiinteistön. 


Jotta sellaasta oomma ny päättäny.  Pyhääses Pohojalaases ja Ilkas on oikeen virallinen myynti-ilimootus.  


Meillon taas uurenlaasia yritysideoota muhinu täs piremmän aikaa.  Sen takia oomma tullu siihen tuloksehen, jotta meilton Kurikkahan aivan liika pitkä matka.  Jos sinne menöö vaan kävääsemähän, niin erestakaasehen matkahan menöö jo kaks tuntia.  Siitä tuloo vaan aika monta tuntia pitemmällä aikavälillä.  Ja bensaa kuluu, tai dieseliä.  Sen tähäre minäkin oon teheny enemmän töitä tuala meirän pizzerias Laihialla, ku sinne ajeloo varttitunnis.


Ei oo muuten heleppua ollu tälläänen päätös.  Minäkin oon joka toinen päivä sitä miältä, jotta mitään ei myyrä.  Meillon niin hyvät työntekijät grillillä, jotta harvoonhan meitä siälä tarvitahankaan.  Ja siälä ku ei tarvitte maksaa myynnistä eres franchising-maksuja, vaikkahan ketjus oommakin mukana!


Jotta sellaasta.  Soitelkaa niin saamma kehua lisää! Jarmo numero on 0400-667179.

torstai 22. syyskuuta 2011

Satakunnan marjanviljelijät vierailulla

Tänään saimme linja-autolastillisen vieraita.  Marja- ja vihannestilamme oli yksi satakuntalaisten marjanviljelijöiden tutustumiskohteista.

Aamulla Jarmo teki yritysesittelynsä tueksi valokuvakoosteen tietokoneelle,  ja muutamia videopätkiäkin marjatilamme erilaisista työvaiheista oli mukana. 

Päivä alkoi sateisena, mutta vieraiden saapuessa ilma kirkastui.  Tässä muutamia kuvia vierailusta.
 (Klikkaamalla saat kuvat suuremmaksi.)
Taustalla liehuu - kuinka ollakaan - mansikkalippu.  Se meinasi unohtua salkoon vierailun päätyttyä!

tiistai 20. syyskuuta 2011

Meille löytää myös täältä

Esikoisemme Hanne opastaa matkailijoita Pohjanmaalle, Kyrönmaa-turneelle nyt myös lähimatkailupalvelu Nopsassa.  Yksi suositeltu kohde on - kuinka ollakaan - meidän marja-ja vihannestilamme.

http://www.nopsatravels.com/maalaistunnelmointia-pohjanmaalla/#kohde8

Linja-autolastillinen satakuntalaisia marjanviljelijöitä matkaa meille visiitille  torstaina.  Tervetuloa, donitsikahvit odottavat!  Valitettavasti satokausi on tältä vuodelta ohi, mutta muistellaan mennyttä ja ennustellaan tulevaa.

Terveisin Jarmo ja Reija

lauantai 17. syyskuuta 2011

Ja kirjoittavat/juttelevat ne meidän tyttäremmekin...

http://www.youtube.com/watch?v=iWaIg7wfoLw&feature=player_embedded  Tämän linkin kautta voi käydä katsomassa Suskin tekemän videonpätkän, jossa hän vastailee blogilukijoidensa lähettämiin kysymyksiin.  Suskin teiniblogi on hyvin valokuvapainotteinen, ja suosittu näyttää olevan.  Kiva! http://mytypicalworld.blogspot.com/

Johannan ruokaisassa blogissa meno on välillä raakaa, vaikka veitsi uppoutuukin vain hedelmälihaan. http://leafylunch.blogspot.com/

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/author/hanne  Esikoisemme juttuja voi bongata monistakin aikakauslehdistä, mm. Evita, Cosmopolitan ja uusi nuortenlehti Inez.  Mutta tuosta blogista pääsee lukemaan hänen Uuden Mustan juttujaan, vaikkapa nojatuolimatkailemaan Berliinissä, jossa Hanne vietti viime viikon.

Motocross-mestarinalkujen tarinointia

Joona sai kesällä crossipyörän.  Kura roiskuu, kun poika ajelee pitkin peltoja.  Kerran viikossa hän käy kavereidensa kanssa treenaamassa Sulvalla, josta löytyy kyseistä lajia varten tehty harjoitusrata.


Eilen Joona ajeli täällä meillä kotona Kallen kanssa.  Kuva on otettu ennen Kallen saapumista.


Illalla ehdotin pojille tarinan kirjoittamista.  Tähän pojat suostuivatkin, kun lupasin julkaisupalkkion, mikäli saan julkaista tarinan  täällä.


Oli todella mielenkiintoista seurata, miten vilkkaat pojanviikarit rauhoittuivat keksimään tarinaa.  Hiljaisuutta taisi kestää tunnin verran.  Välillä tarinan kulkua minulle hieman raoteltiin.  Koskapa seikkailun tapahtumat vaikuttivat vaarallisilta, kyselinkin, josko tarinalle on tulossa onnellinen loppu.  "Joo, joo!" minulle vakuuteltiin.


Tarina syntyi yhteistyöllä, aivan kuten viikontakainen Antonin ja Joonan kissatarina.  Olen kopioinut kirjoituksen lähes tulkoon sellaisenaan, muutamia luettavuutta parantavia korjauksia olen tehnyt.  Olen sitä mieltä, että vitosluokkalaisilta ei tule odottakaan oikeakielisyyttä, vaan tärkeintä on tarinan syntyminen.  Noo, meidän pojalla tahtoo kiireessä unohtua pilkut ja pisteetkin, mutta kyllä se siitä.  Hyvä pojat!



MOTOCROSS-MESTARIT


Olipa kerran Joona ja Kalle.  Ja ovat vieläkin.  Eräänä päivänä Joona ja Kalle menivät kauas motocross-kisoihin US ja A:han.  Kaikki olivat jo lähteneet kun he tulivat.  He ajoivat motot radalle, menivät viittäsataa hyppyriin ja lensivät metsikköön ja kaatuivat.  Siitä tuli vakavia haavoja.  


He joutuivat sairaalaan, mutta heti he karkasivat.  Mutta ei tietenkään se käy.  Sairaanhoitaja soitti poliisille ja heti sireeni soi.  "Poliisit peräs", sanoi Joona.  "Ei se käy", sanoi Kalle.  


Kallen ja Joonan supermopot olivat parhaita mitä maan päällä on,  joten kaasua pukkaa ihan kivasti ja bensaa kuluu.  Kun he olivat ajaneet sata kilometriä, bensa oli lopussa.  Onneksi lähellä oli tankkausasema.  Kallella ja Joonalla oli rahaa 200 €.  He kävivät tankkaamassa ja kahvilla.  Kahvilan seinällä oli heidän surukseen ilmoitus kahdesta sairaalasta karanneesta tyypistä,  ja siinä oli heidän kuvat.  He kauhistuivat ja ottivat tekoviikset (jotka he olivat ostaneet edelliseltä huoltoasemalta).


Heitä ei onneksi tunnistettu.  He joivat kahvia että pysyvät hereillä ja jatkoivat matkaa.  Kun he olivat matkanneet jonkin aikaa, tuli poliisi vastaan.  Kalle ja Joona törmäsivät pollaan.  Poliisiauton lasi hajosi, ja crossien renkaat puhkesivat.  "Huh huh," sanoi Joona.  "Ei näin voi käydä," sanoi Kalle.  


He ottivat poliisiauton renkaat ja laittoivat ne tuskalla ja vaivalla tilalle.  Niillä oli huono ajaa, mutta saivat kelvata.  Niillä oli ihan JÄRJETTÖMÄN  huono ajaa.  Joona ajoi niin kovaa ettei voinut kääntyä mutkassa ja ajoi puuhun.  Ja taas sairaalaan!  He saivat kahden tuhannen euron sakot koska he olivat vaarallisia.  


Heillä ei ollut rahaa, joten heidät tuomittiin vankilaan.  Ennen sitä he olivat  sairaala Erolpesuksessa.  Sairaalassa tarjottiin hyvin, hyvin pahaa ruokaa.  Kaiken lisäksi he saivat vatsataudin pahasta ruoasta, joten he joutuivat olemaan sairaalassa vielä kaksi lisäviikkoa oksennustaudin takia.  Mutta kaiken lisäksi he saivat tuhkarokon, joten vielä kaksi viikkoa.


Koskapa heillä ei ollut varaa sairaalamaksuun, niin lisää vankeutta...  He olivat vankilassa vielä kaksi vuotta.  Heti, kun he pääsivät vankilasta, he menivät motocross-radalle Sulvalle, Vaasaan.  He ajoivat siellä koko päivän.  Kun he tulivat kotiin he olivat todella väsyneitä.  He menivät seuraavana päivänä taas radalle, ja seuraavana ja seuraavana...

Eräänä päivänä he menivät taas motocross-kilpailuihin.  Ennen kisaa heitä jännitti todella kovaa, mutta jännitys laukesi viisi minuuttia ennen kisaa.  Heidän kisansa sujui mahtavasti ja molemmilla oli voittoaika.

Kirjoittaneet Kalle ja Joona 16.9.2011


maanantai 12. syyskuuta 2011

Viiru

Tässä Joona lukee Viirulle Risto Räppääjää.  Seuraavassa tarinassa Viiru on sen sijaan itse päähenkilönä.
Viime lauantaina Joona oli Anton-kaverinsa kanssa pelaamassa tietokoneella.  Minun mielestäni pelaamiskiintiö oli jo siltä päivältä täynnä.  Pojat olivat eri mieltä, niinpä teimme sopimuksen, että lisäaika kuitataan tehtävällä.  Sovin poikien kanssa, että he kirjoittavat tarinan sillä aikaa kun minä olen töissä.  Annoin ohjeeksi, että tarinaa kirjoitetaan vuoron perään.

Palatessani iltamyöhällä kotiin, minua odotti kuin odottikin tarina.  Pojat olivat vuoron perään kirjoittaneet tarinaan kolme riviä, kunnes sivu oli täyttynyt.  Minusta tarina on ihan kiva, ja se osoittaa, että kirjoituskin onnistuu yhteistyöllä.  Tarina kertoo Viiru-kissamme seikkailuista.


(Alkuperäiseen sopimukseemme kuului myös julkaisupalkkion maksaminen, 5 €/poika, mikäli julkaisen tarinan blogissani.  Nyt joudun lupaukseni lunastamaan!)

VIIRU       PS. Viiru on kissa

Olipa kerran Viiru, ja on vieläkin.  Eräänä päivänä Viiru löysi lentorepun, hän ei osannut käyttää sitä.  Viiru ei edes tiennyt mikä se on.

Sitten hän hyppäsi lentorepun päälle ja väänsi vahingossa vipua.  Lentoreppu syöksyi ilmaan Viiru mukanaan.  Viiru ensin säikähti, kunnes se oli kivaa.

Hetken päästä se ei ollut enää kivaa, lentorepusta alkoi vähentyä kaasu.  Lentoreppu alkoi pudota, ensin hitaasti, sitten nopeaa.  Viirua alkoi pelottaa.

Sitten hän odotti ja hyppäsi trampoliinille.  Hän hyppi, tai oikeastaan kimpoili.  Viirua pelotti niin, että pissasi trampalle.  Hän näki hiiren ja syöksyi saaliiseen.

Hiiri olikin erityinen, se teleporttasi jonnekin.  Sitten jetpack tippui ihan Viirun eteen.  Viiru säikähti ja lähti juoksemaan.  Hetken päästä jetpack räjähti.

Viiru ajatteli, että se oli jännin päivä hänen elämässään, tähän asti.  Hän  ihmetteli, minne hiiri karkasi.  Hän näki hiiren nauravan hänelle,  ja Viiru ei pidä siitä.

Joten Viiru nappasi sen ja leikki sillä, ja lopulta söi hiiren.  Viirulla tuli paha olo ja kävi makuulleen.  Hän näki unta osaavansa lentää.  Viiru piti unesta.

Sitten hän heräsi, kun Joona ja Anton tulivat rapsuttamaan.  Hän rupesi kerjäämään ruokaa,  sillä hänellä oli kova nälkä.

Mutta ruokaa ei ollut, koska Viiru oli syönyt jo kaikki ruuat.  Mutta hetken päästä Joonan äiti toi K-Supermarketista ruokaa lisää.

Viiru söi mahansa täyteen ja meni ulos.  Hän huomasi koiran jälkiä, ja katsoi ympärilleen.  Hän näki koiran ja luuli sitä leikkikaveriksi.  Hän juoksi koiran luo, ja koira tietenkin haukkui.  Viiru säikähti ja meni Joonan luo.

Joona hätisti koiran ja kaikki oli hyvin.

LOPPU

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Lapsenkissat vieraisilla

Hannen ja Veskun karvapallot Alma ja Pekko.  (kuva:  Hanne)
Toisilla on lapsenlapsia joita odotellaan kyläilemään.  Meillä ei sellaisia vielä ole, mutta onpahan meillä sentäs lapsenkissoja...!

Viimeksi nämä karvaiset vieraamme kävivät meillä runsaat pari viikkoa sitten.  Ja aivan kuten isovanhemmat ovat huolissaan lapsenlapsistaan, meilläkin on huoli näistä kissoista.  Suurin huolenaihe on aina ollut niiden mahdollinen livahtaminen ulos.

Olimme tuolloin  juhlimassa vävypojan synttäreitä Evijärven mökillä yöpyen,  ja nuorimmaisemme olivat kotosalla kissojen kanssa.  Oma pieni Viiru-kissamme telmi Pekon kanssa sydämensä kyllyydestä, Alma sen sijaan suhtautui riehakkaaseen vauvakissaamme murraten ja sähisten.  Petteri-kissamme ei suostunut edes tulemaan sisään, se kun ei siedä reviirillään vierailevia helsinkiläiskatteja laisinkaan.

Sitten se tapahtui:  Jossain välissä Alma oli livahtanut ulos.  Kotiin saavuttuamme etsimme sitä kaikkialta, ja Joona ja Susanna lähtivät kiertämään naapureita valokuvan kanssa.  Kukaan ei ollut Almaa nähnyt.

Hanne etsi kissaansa pimeässä yössä, mutta turhaan.  Vettäkin satoi.  Seuraavana päivänäkään Almasta ei kuulunut hiiskaustakaan.  Vasta yön tultua se saapui syömään terassille, jonne olimme laittaneet ruokakupin.  Aivan muina miehinä (huom. Alma on poika) se popsi ruokaansa, ja Jarmo kantoi sen sisään.

Eipä tainnut kissa arvata, millaista huolta sen katoaminen aiheutti.  Alma itse taisi vaan nauttia elämänsä seikkailusta.

Tämänpäiväisessä Uuden Mustan jutussaan Hanne kertoilee, millaista luksusta voi lemmikeilleen hankkia vaikkapa kierrätyskeskuksista.

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/9/7/rekku-ja-mirrikin-tahtovat-yksilollisia-ja-kierratettyja-tav.html



maanantai 5. syyskuuta 2011

Päärynäpiirakkaa Reijan tapaan


Vanhin päärynäpuistamme on intoutunut tuottamaan satoa runsain mitoin.  Puulla on ikää kymmenkunta vuotta, joten jo on aikakin.  Harmikseni en muista puun lajiketta.  Uusista, erilliseen hedelmäpuutarhaamme istutetuista puista ja pensaista meillä on tarkka lajikekartta pystyäksemme tekemään lajikevertailuja, mutta tämä puutarhassamme kasvava puu on vain päärynäpuu.

Tänään tein päärynäpiirakkaa.  Satuin näkemään kaupassa vaniljanmakuista maitorahkaa, joten käytin sitä päällysteessä, mutta yhtä hyvin voi käyttää maustamatonta rahkaa tai kermaviiliä.  Pohjataikinaan laitoin fariinisokeria, joka sopii päärynöiden kanssa oikein hyvin.  Rahkaan sekoitin ruokokidesokeria, mutta sen olisi voinut jättää pois, sillä makeutta on muutenkin tarpeeksi.

Päärynäpiirakka Reijan tapaan

200 g pehmeää voita
1dl fariinisokeria
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
täyte:  
2 - 3 dl vaniljanmakuista maitorahkaa
2 kananmunaa
0,5 dl ruokokidesokeria
päärynälohkoja, miel. kotimaisia

Vaahdota voi ja fariinisokeri.  Vatkaa munat yksitellen seokseen.  Lisää jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu.  Levitä taikina piirakkavuokaan, myös reunoille.

Sekoita maitorahka, 2 kananmunaa ja ruokokidesokeri keskenään.  Levitä seos vuokaan, ja asettele päärynälohkot päällysteelle.  Paista uunin alaosassa 175 °C n. 25 min. 

****
JK:  Kuten tuli todettuakin, tämä ohje sisältää runsaasti sokeria.  Maitorahka on vaniljanmakuista.  Hmm.  Vanhimpien tyttäriemme Hannen ja Johannan ansiosta olen ruvennut toden teolla kiinnittämään huomiota lisäainemerkintöihin.  Vaniljanmakuista maitorahkaa tyttäremme tuskin olisivat ostoskoriinsa sujauttaneet.  Tämänpäiväisessä Uuden Mustan kirjoituksessaan Hanne käsittelee makeutusaineita.  Laitanpa linkin tähän. 

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/9/5/stevia-korvaa-pian-aspartaamin.html 

perjantai 2. syyskuuta 2011

Älä lähde Kyrönjokea edemmäs kalaan

Tämän kuvan olen ottanut 30.8.2011 jokirannastamme.  Saarensivun riippusilta siintää taustalla.

Joskus jokapäiväisyys turruttaa aistit.  Kun saa asua kauniilla Kyrönmaalla, kauneudestakin tulee tavanomaista arkipäivää. 

Tyttäremme Hanne suunnitteli ekologisen matkailijan pyöräilyreitin halki Laihian, Isonkyrön ja Vähänkyrön.  Lue sinäkin, miten Kyrönmaa katsoo matkailijaa uudesta näkökulmasta!

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/9/2/tiedan-mita-teet-ensi-lomallasi-lahdet-pohjanmaalle.html

Työtä tekeville - missä työttömät luuraavat?

Ravintola-alalla on jatkuva työvoimapula.  Niinhän se on.  Tämä on meilläkin ainainen ongelma.  Opiskelut ovat vieneet työntekijöitämme muille paikkakunnille, ja äitiyslomasijaistakin tarvitsemme.  Hyvänen aika, meillä ei vaadita edes koulutusta, pelkkä oikea asenne riittää, me koulutamme!  Tarjolla on myös ilta- ja viikonlopputyötä ilta- ja sunnuntailisineen (=tuplapalkka).  Paikkakunta on Laihia.

Muutama päivä sitten joku ehdotti yleisönosastolla, että kannattaa jättää ruokapaikoissa astiat pöytään, jotta yrittäjät voisivat palkata nuoria töihin.  Herrijjee, ku töitä olis tarjolla vähän muuhunkin kuin astioiden plokkaukseen.

Ottakaahan työtä tarvitsevat yhteyttä - HETI!