|
Torimyynnissämme palvelee muun muassa Rebecca. Perunamittojen täyttö on vielä kesken. |
Olen aina ollut kiinnostunut murteista. Käytän leveää pohjalaista murrettamme mielelläni - usein myös teksteissäni. Joitakuita murre ärsyttää, toiset taas kokevat pääsevänsä jonkinmoiseen kotoiseen, auvoiseen olotilaan tuttua murretta kuullessaan tai lukiessaan. Kun taannoin toimimme grilliyrittäjinä Kurikassa, huomasin, että siellä murteen merkitys oli ehkä vielä voimakkaampi kuin täällä Kyrönmaan seudulla.
Meillä Vaasan läheisyys on tuonut aivan omia ruotsin kielestä muotoutuneita sanoja: vakstuuki (=kerniliina), putukiffeli (=rikkalapio), kaffeli (=haarukka), tai vaikkapa mansikkafati (=mansikka-astia). Perusvaasalaisten käyttämä suomen kieli taas on melko tavanomaista, likimain murteetonta kieltä. Vaasalaista on ulkopaikkakuntalaisen vaikea tunnistaa kielen perusteella, paitsi erinäisistä omalaatuisista ilmauksista, kuten vaikkapa "ylihyvä". Tuskin missään muualla superlatiivin käyttö on saanut vastaavanlaisia ilmentymismuotoja.
Sanoja muodostuu myös perhepiirissä, liittymättä sen kummemmin murteisiin. En tiedä mistä syystä kotonani kutsuttiin kuoriperunoita tikkuperunoiksi. Kenties siksi, kun niiden kypsyysastetta kokeiltiin tikulla tai haarukalla. Tiedossani ei ole, onko muissa perheissä kuoriperunoita kutsuttu samalla nimellä. Grilliyrittäjyytemme alkuaikoina tuntui oudolta, kun ranskalaisia perunoita nimitettiin tikkuperunoiksi.
Olen myös mietiskellyt, miten ihmeessä mansikka on saanut ruotsinkielisen nimensä "jordgubb". Jord = maa, maaperä, ja gubb taas merkitsee äijää, vanhaa miestä. Mielestäni punaposkinen mansikka muistuttaa ennemminkin nuorta kaunista tyttöä. Jordflicka.
No joo, tulipahan tikusta asiaa, mutta sentään mansikoistakin. Mansikoita on taas kypsynyt runsaasti, joten tulkaahan poimimaan punaposkisia jordflickoja talvenkin varalle! Sääkin näyttää mukavamman puolensa, sillä aurinko paistaa! Mahtavaa kerta kaikkiaan, kyllä nyt kelpaa poimia, kun aurinko hellii mansikoiden lisäksi poimijoidenkin poskia.
Itsepoiminnassa lähinnä Polka, hinta 5 - 7 €/kg poimittavasta pellosta riippuen. Marjaa on todella runsaasti! Meillehän voi tulla ihan kahta kättä heiluttaen, sillä omia astioitakaan ei tarvita, vaan meiltä saa poimintalaatikot veloituksetta. Käytössämme on myös erikoisvalmisteiset "mansikkakelkat", eli rautakehikot, joiden päälle pahvilaatikot laitetaan. Näin eivät laatikot kastu, vaikka maassa olisi kosteutta. Poiminnan jälkeen - tai vaikka välilläkin - talo tarjoaa donitsikahvit.
Myös valmiiksipoimitun marjan tilauksia otamme vastaan, hinta juuripoimitulle marjalle on 44,90 €/4 kg. Ja meillähän ei käytetä minkäänlaisia torjunta-aineita - meidän marjamme eivät suuta kirvele! Meidän mansikkamme ovat siis
YLIHYVIÄ! ;)
TERVETULOA!