Aikansa ilmiöitä runsaan puolen vuosisadan takaa

Äitini oli tehnyt mukavan kirpparilöydön:  Suomen Kuvalehti vuodelta 1959.  Kaiken lisäksi kyseinen lehti on ilmestynyt syntymäpäivänäni, joten lehti on minulle erityisen arvokas.

Kansikuvassa komeilee K. J. Ståhlberg, ja sisäsivuilla kerrotaan, kuinka tuo tasavaltamme ensimmäisen presidentin patsas oli paljastettu eduskuntatalon edessä muutamaa päivää aikaisemmin. Ståhlbergin patsaan matkasta puolen Helsingin halki kerrotaan sanoin ja kuvin.  Patsaan luoja, professori Wäinö Aaltonen oli luonnollisesti seuraamassa monumentin kuljetusta valimolta kohti lopullista sijoituspaikkaa.

Lehti poikkeaa ulkoasultaan ja sisällöltään nykyajan aikakauslehdistä melkoisesti. Takasivulla komeilee North State savukemainos.  Siinä koira seisoo ylpeänä isäntänsä vieressä, ja sen suuhun on pantu sanat:  "Nortti on minunkin isäntäni savuke..."

Jos takasivun varsinainen savukemainos on outo, niin vielä kummallisemmalta tuntuu sisäsivuilta löytyvä piilomainonta.  Kuvassa on Tanskan kuningatar Margareeta, silloinen kruununprinsessa Margrethe.  Kööpenhaminan yliopistossa opiskellut tuleva hallitsija näyttää tarvinneen nikotiinia pysyäkseen opiskeluvireessä.  "Luentojen lomassa maistuu savuke, jonka hän ystävättärensä Helle Stangerupin (oik.) seurassa imaisee."
          
Tämähän lienee ollut mitä parhain mainos.  Tuollaisen kuvan julkaiseminen tuskin tulisi kyseeseen nykypäivänä.  Kuninkaallisen liittäminen paheisiin, hui kamalaa...  No, tuohon aikaan ei vielä tiedetty savukkeiden vaaroista, eli ilmeisesti kruununprinsessakaan ei sitten röyhytellessään ollut mikään "kova kimma".

Muistan kuitenkin joskus lukeneeni, kuinka kuningatar on nykyisin kovin harmissaan nuoruusvuosinaan aloittamastaan tupakoinnista.  Hän ei siis edelleenkään pahettaan kiellä, mutta asiaan suhtautuminen on hänenkin kohdallaan rajusti muuttunut.  Kuningatar täytti vajaa vuosi sitten jo seitsemänkymmentä vuotta. Kovin korkeaa ikää hän ei sauhuttelunsa takia itselleen odota, kuten seuraavasta linkistäkin ilmenee.

http://www.ts.fi/online/ulkomaat/123357.html

Itse en ole milloinkaan kokeiluja lukuunottamatta tupakoinut.  Isäntä on lapsuuden tupakkakokeilunsa suorittanut kaverin kanssa heinäladossa.  Onneksi ei lato roihahtanut.  Eikä myöskään tupakanhimo.

Järvi on järvi, vaikkei siälä vettä ookkaan

 

Tällaisessa sinisen hämärän maisemassa meillä oli isännän kanssa ilo lenkkeillä tänään.

Tie vie Järvelle.  Vaikkakin Järvenkylän järvi, Rummukkajärvi, on kuivatettu 1800-luvun lopulla, nimi Järvi on paikan nimenä edelleen.

1980-luvulla alueelle raivattiin peltoja.  1986 - 1987 välisenä  pakkastalvena mekin kaadoimme puut raivauksen tieltä, ja runsaan kahdeksan hehtaarin uudispeltomme sai kasvatettavakseen aluksi kauraa, nyttemmin ohraa.  Välillä maa on ollut kesannollakin.  Vaikka maatalouselinkeinon hiipuminen oli aavistettavissa jo tuolloin, lisää peltoalaa oli saatava.  Nykyään panostamme lähinnä maittemme viljelykunnossa pitämiseen, riittävää elantoa niistä ei saa.  Mutta ehkäpä jonain päivänä puhtaan suomalaisen viljan arvostus kasvaa, ja jälkipolvemme voivat korjata pelloista myös tuottoa antavaa satoa.

Joissakin asiakirjoissa mieheni ammatiksi on vielä merkittynä maanviljelijä.  Minä lienen sitten "edellisen vaimo", kuten entisaikoina oli tapana.  Vaikka minä kutsunkin maanviljelijääni isännäksi, itseäni en miellä missään nimessä emännäksi,  vaikka tuo titteli kumisaappaitteni varsissa komeileekin.

Silloin, tällöin isäntä esittäytyy mansikkamaanviljelijäksi.  Olen ollut aistivinani jonkinmoisia sääliviä katseita.  Suoria kysymyksiäkin on kuulunut:  "Elääkö sillä...?"  Noo, ei elä sillä, jos ei maanviljelylläkään.  Siinäpä syy, miksi teemme sitä ja tätä ja vielä tuota.  Grillin piti olla eläketyömme, mutta eipä isäntä voinut kauan pysyä erossa Kotipizzastakaan.

Yrittäjyys on elämäntapamme.  Kaiketikin olemme siis ammatiltamme yrittäjiä.  Kaikkemme koittajia.

Yrittäjyys vaatii myös ideointia ja jatkuvaa kehittelyä.  Jonkinasteinen aivoriihi on meneillään koko ajan, mutta jostakin syystä näin keväisin meillä syntyy niin lennokkaita ideoita että välillä täytyy toppuutella.  Tänään oli taas yksi niistä päivistä jolloin joutui muistuttelemaan itselleen, että tällä ikää olis ehkä syytä jo hieman jarrutella.

Ehkäpä lenkkeillessä saatu raitis ilma sai ajatukset taas sinkoilemaan.  Aivoriihessähän hullut ideat ovat suorastaan toivottavia. Noo, olishan se Järvi varmaan taas oikeana järvenä kivempi, ja  Rummukkajärven rannalla olis mökkikylä ihan mukava. Mutta ehkä nyt kuitenkin jätetään tässä vaiheessa ojat tukkimatta ja tyydytään odottelemaan  maatalouden uutta nousua.

Odotellessa paistellaan hampurilaisia ja pizzoja.  Ja kesällä kasvatellaan mansikanmollukoita.

Elämä jatkuu.  Joka päivä ihanan erilaisena.  Tämä jos mikä kuuluu monialayrittäjyyden etuisuuksiin.

Ei se enää palio pömppäile

 

Minulla on onni omistaa kirja, jonka kautta voin palata lapsuuteeni.

"Neljä vuotta täyttäessäni sain Kirsiltä ison pallon, mutta pistin neulalla heti uunna siihen reijän.  Kun se rupesi vuotamaan, makasin vattallani päällä ja yritin estää palloa tyhjenemästä.  Äiti sitten paikkas sen, mutta ei se enää palio pömppäile."

Lapsuusmuistoja saattaa pulpahtaa mieleen mitä oudoimmissa olosuhteissa. Eipä ihan  äkkiseltään arvaisi, että tukkeutuneen viemärin avaustouhussa saattaa muistua mieleen nelivuotislahjaksi saatu appelsiininvärinen pallo.  Mutta näin minulle vain kävi.

Itse asiassa en toki muistanut, minkä ikäisenä  tapaus sattui.  Siispä otin käsiini kirjan, jonka sivut ovat täyttyneet isäni ja äitini kirjoittamista muistiinpanoista.  Sieltähän tapaus löytyi, isäni kirjoittamana.

Vietin siis neljänsiä synttäreitäni, kun sain serkkutytöltä lahjaksi ihanan, oranssisen pallon.  Muistan kuinka kaunis tuo pallo oli, ihan kuin jättikokoinen appelsiini.  Ei siihen aikaan palloissa ollut sarjakuvahahmoja, eikä juuri muitakaan värityksiä.  Mutta minullapa oli oranssi pallo.  Ja voi kuinka se pomppasi!

Pallossa oli napa, jota kautta ilma oli pumpattu sisään.  Mikä saikaan pienen tytön hakemaan äidin laatikosta ison parsinneulan? Neula navasta sisään ja - APUA!  Pallo alkoi pihisemään.  Ilmaa karkasi, ja minä heittäydyin pelästyneenä pallon päälle vatsalleni.  Tällöin ilma tietenkin karkasi entistä nopeammin.

Lopulta pallosta oli jäljellä enää  löysä, kuminen  kuori.  Äiti korjaili liimalla reikää, ja palloa yritettiin täyttää polkupyörän pumppua käyttäen.  Mutta mennyttä oli pallon pomppiminen.

Ilman kimmoisuutta pallo ei ole pallo.  Olin hirmuisen harmissani tekemästäni typeryydestä, ja lopulta pallo unohtui jonnekin.

Isäni oli taitava käsistään, ja kekseliäisyyttä piisasi.  Mitä ilmeisimmin kotitalomme viemäri oli tukkeutunut, eikä siihen aikaan kauppojen valikoimiin tainnut kuulua nykyisenlaiset viemärinavaajat eli karhupumput.  Niinpä isäni hoksasi, että pallonraadostani saisi tehtyä oivan viemäripumpun.  Ilmeisesti pumppu toimi, sillä kyseisessä tehtävässä appelsiininvärinen palloni  jatkoi elämäänsä vuosikaudet, jollei jopa vuosikymmeniä.

Lapsuudessani ei tunnettu sanaa uusiokäyttö.  Kierrätystä tehtiin, koska niin oli totuttu olosuhteiden pakosta tekemään.  Jotenkin toki tajusin, että parsinneulatempustani huolimatta pallon elämä viemärinavaajana  oli hyödyllistä, mutta katkeruutta myönnän tunteneeni kuitenkin.  Oliko tuon appensiininvärisen viemärinavaajan ihan pakko olla muistuttamassa parsinneulatempustani?

No, sen verran tuosta tapauksesta otin opikseni, että sen jälkeen en enää ole palloja parsinneulalla puhkonut.  Typerehtimiseni lienee saanut toisenlaisia muotoja.

Valkosipulinen innostus

Iltani on kulunut rattoisasti netissä surffaillen.  Olen hakenut kaiken mahdollisen tiedon koskien tuoksahtavaa rakkauttani: valkosipulia.  Tästä mainiosta mausteesta ja rohdoksesta tietoa tuntuukin löytyvän runsain mitoin.  Tässä yksi peruslinkki:  http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkosipuli

Olen nyt päätynyt siihen, että ensi kesän viljelyrepertuaarimme lisääntyy kyseisellä kasvilla.  Tuskin sentään myyntiin asti, mutta josko edes oman perheemme tarpeiksi. Pizzeriassamme valkosipulia kuluu tosin valtaisat määrät, mutta ehkä siellä pitäydymme ketjun kautta tulevissa valkosipuleissa.  Tai mistäs tuota tietää.

Noin kuusitoista vuotta sitten, uudistaessamme silloisen Vaasan Kotipizza-liikkeemme ilmettä Rewell Centerin alakerroksessa, hankimme jostain jättimäisen valkosipuliletin pizzeriamme seinäsomisteeksi.  Sen jälkeen emme ole yhtä näyttävää lettiä löytäneet.  Syksyllä sitten löysin Mallorcalta letin, jonka halusin raahata kotiin - vaikka vastaavia olisi löytynyt Suomestakin.  Letti kuitenkin odotteli seinään kiinnittämistä pitkän aikaa.

Taisi olla marraskuun loppupuolta, kun päätin vihdoinkin saada matkamuistomme kiinnitettyä pizzeriamme seinälle.  No, sopiva ruuvikin löytyi.  Isännän työkalupakki oli sopivasti hollilla, ja sieltä löysin oikein akkukäyttöisen ruuvinvääntimenkin.  Ei kun tuuumasta toimeen, täähän on helppoa kuin heinänteko, mietiskelin.  Joo.  Ruuvi vaan ei jostain syystä lähtenyt pureutumaan seinään.

Ei kun vasaralla vauhtia.  Sitten taas koneella vääntöä.  Ei onnistu, prkele.

Viereisessä pöydässä istuva miesasiakkaamme seurasi tilannetta.  "Kuule, sun kannattais kääntää se pora pyörimään toiseen suuntaan."

Mistäs minä tiesin, että konetta oli viimeksi käytetty ruuvin poistamiseen.

No, kyllähän miesten täytyy joskus saada päteä.  Ihan vähän.

                                                   

Ps.  Eilen illalla televisiosta tuli ohjelma "Se päivä muutti Suomen", ja tällä kerralla aiheena oli pizza.  Tai ohjelmassa puhuttiin pitsasta, joka kotipizzalaisena tuntuu kovin oudolta.  Ohjelmaa kuvattiin huhtikuun alussa, (meidän osio 8.4.2010) ja Jarmoa haluttiin haastatella taannoisesta pizzan maailmanmestaruudesta.  Voittopizzaa, Berlusconiahan hän ei voinut ohjelmassa leipoa, sillä tuolloin me emme olleet ketjussa mukana.  Vaasan liike oli myyty runsas vuosi aikaisemmin, ja Laihian Kotipizza-liikkeen kauppaneuvottelut olivat jumissa.  Siispä aloitimme pizzojen valmistuksen Kurikassa, PuskaJussi-grillillämme.  Sen takia ohjelmassa tulee esille grillimme.  Varsinainen haastatteluosio on tehty meillä kotona.  Ohjelma on katsottavissa Areenan kautta ensi sunnuntaihin, 16.1.2011 saakka. http://areena.yle.fi/video/1597443      Ai niin, tuleehan se uusintanakin televisiosta, keskiviikkona 12.1. klo 10.15.





                                        

Osittainen auringonpimennys

Tämä kuva on otettu pihastamme hieman puolen päivän jälkeen, ja tuolloin
osittainen auringonpimennysilmiö oli jo miltei ohi. 

Nyt minua harmittaa.  Luin eilen netistä tämänpäiväisestä osittaisesta auringonpimennyksestä, mutta aamuun mennessä olin jo unohtanut asian.  Kunnes olin lähdössä noutamaan postia.  Huomasin, että auringosta oli osa pois!

Ilmiö katosi ihan silmissä, ja kun olin hakenut kameran, tilanne oli miltei normalisoitunut. Maisema on kuitenkin uskomattoman kaunis, sillä luonto on pukeutunut kuurapeitteeseen.  Pakkasta on maanpinnassa - 20.7 °C, seinämittari näyttää hieman "leudompaa" lukemaa.

Menenpä lisäämään takkaan puita.

http://yle.fi/alueet/pohjanmaa/2011/01/auringonpimennys_nakyi_selvasti_vaasan_sundomissa_2261335.html

Hyvää vuotta 2011!

Haluamme kiittää kaikkia asiakkaitamme, työntekijöitämme sekä yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta, sekä toivottaa oikein mukavaa vuotta 2011 ihan jokaiselle!








ScanBurger PuskaJussi
Kurikka


Laihian Kotipizza


Marja- ja vihannestila
Jarmo Valtari Vähäkyrö


Jarmo ja Reija Valtari