torstai 30. joulukuuta 2010

Miksi kaakaopurkissa lukee "cocoa"?

(Klikkaa kuva suuremmaksi)
Löysin käsiini kirjasen vuosien takaa.  Se on Positiivarien julkaisema "Paina pappa entteliä".  Kirja sisältää lasten nasevimpia tokaisuja, ja meidän perheestämme tokaisuihin on osallistunut Susanna, silloinen ekaluokkalainen.

Jostakin syystä kaakaojauheesta on aina aiheutunut perheessämme enemmän tai vähemmän sotkua.  Lusikasta luiskahtaa osa jauhetta pitkin pöytää, tai ainakin jauhetta nesteeseen sekoitettaessa lusikka saa kyytiä sellaisella voimalla, että osa nesteestä sinkoaa kupin yli.

Kesällä kaakaolla sotkemisen mestaruutta lähti tavoittelemaan kuopuksemme kaverinsa kanssa.  Elettiin kiihkeintä mansikkasesonkia, ja kuten asiakkaamme tietävät, tarjoilemme kaupan päälle donitsikahvit.
Joona kondiittorina 24.7.2010.

Joona oli päättänyt ryhtyä kuorruttamaan donitseja.  Suklaakuorrutetta piti saada.  Olivat tehneet kaakaosta ja maidosta mössöä, jota sitten oli laitettu kuorrutteeksi.  Nomparellejakin päälle, ja raidoitusta valmiista putkilosta. 

Onneksi suorittivat varsinaisen kuorrutuksen lautasten päällä, mutta siitä huolimatta suklaisia tahmatassujen jälkiä oli ympäri keittiötä.  Jälkiä seuraamalla olisi helposti löytänyt pojan huoneeseen, jossa herkuttelu oli jatkunut.

Muutamana päivänä ehdin ihmetellä, mihin osa matalista lautasistamme oli hävinnyt.  Kunnes sitten Joonan huoneeseen mennessäni hoksasin sängyn alle piilotetut, donitseja täynnä olevat lautaset.

Kuorrutuksessa oli ollut kuulemma sen verran kova työ, että ne oli pitänyt jemmata.  Etteivät olisi joutuneet vääriin suihin.  Tosin donitsit olivat sen verran koppuraisia, että mitä ilmeisimmin poika oli itsekin unohtanut piilopaikkansa.                                          

tiistai 28. joulukuuta 2010

Nurinkurista toimintaa

Myönnän olevani ruokakauppiaitten kauhu.  First in, first out (FIFO) toimii kohdallani nurinkurisesti: Tapanani on tonkia ne tuoreimman päivämäärän omaavat ruokatarvikkeet sieltä hyllyn perältä.  Saatanpa vielä vilkaista, jottei kukaan näe.  Tyypillinen ele siltä, joka tietää olevansa pahanteossa.

No, häveliästä vilkuilua meikäläisellä ilmenee lähinnä pienissä yksityiskaupoissa, sillä itsekin ruoka-alalla toimivana tulee ajateltua sen kauppiaankin etua.  Tai lähinnä sen edun menetystä.  Supermarkettien hyllyjen välissä tuo kainous jostain syystä laimenee.

Maitohyllyjen äärellä tuo uusimpien päiväysten valkkaaminen lienee kaikilla kuluttajilla yleisintä. Juuripa siitä syystä niitä huomisen, tai ehkäpä jopa menossa olevan päivän päivämäärällä olevia maitoja saattaa olla siinä enää muutama tölkki  esillä - vaikka tarkkaavainen ostoskärryilijä saattaa havaita maitohuoneen takaosassa rullakollisen halajamansa juoman tuoreempaa versiota.  Joskus olen jopa kehdannut kaupansedältä pyytää niitä tuoreempia, ja toki olen myös saanut.

Kauppiaan tuoremaitopihtailun takia saatan kuitenkin päätyä poimimaan kärryyni rasvattoman sijasta kevytmaitoa -  tai "pahimmassa" tapauksessa jopa kulutusmaitoa, mikäli päiväykset ovat tuoreempia. Päivämäärillä on merkitystä, ellei halua juosta kaupassa päivittäin.  Tällöin kauppiaan pihtailu ei siis johda hänen toivomaansa tulokseen - herkillä päiväyksillä olevat maidot jäävät  edelleenkin odottamaan ostajaansa.

Mutta kenenkähän kärryihin ne  tyrkyllä olevat päivämääräherkät ruoka-aineet sitten lopulta päätyvät - elleivät sitten kaupan jäteastiaan?  Osa saattaa joutua ikään kuin vahingossa huononäköisten vanhusten kärryyn.  Monet vanhuksista asuvat yksin, joten ruokien lyhyt käyttöaika kostautuu moninkertaisesti.  Meidän taloudessamme se parin päivän käyttöpäiväyksellä oleva leikkelepaketti kun useimmiten tulisi syödyksi ihan päiväysten puitteissakin, mutta joku vanhus saattaa huomaamattaan - tai säästösyistä - syödä samoja leikkeleitä vielä viikon kuluttua.  Kunnes tulee ripuli.

Ja kun tarkemmin asiaa pohdiskelen, joudun valtaisien itsesyytösten valtaan.  Hmm.  Meillähän ne leikkeleet olisi syöty saman tien.

Tänään kaupassa käväistessäni totesin, että hyllyissä oli todella runsaasti ruokia puoleen hintaan. Kuinka ollakaan, eniten poistomyynnissä oli joululaatikoita, pipari- ja torttutaikinoita sekä suklaakonvehteja.  Tuotteet oli kuitenkin selkeästi merkitty alennustuotteiksi, joten näitä tuotteita ei kaiketi kukaan vahingossa ostoskoriinsa nouki.

Niissä konvehtirasioissa olisi kylläkin ollut päiväystä vielä pitkälle.  Teki mieli laittaa ostoskärryyn.  Vahingossa.

torstai 23. joulukuuta 2010

Oikein hyvää joulunaikaa!


On jo joulun aatonaatto.  

Tänään olimme isännän kanssa vielä molemmat töissä pizzeriassa, mutta aattona meillä on suljettuna sekä Kurikan ScanBurger PuskaJussi että Laihian Kotipizza.  Vanhimmat tyttäretkin tulevat käväisemään kotona, ja toinen vävypojistakin.

Seuraavassa ote joulukorttini runosta vuodelta 1999:

Näin tulee kai joulu 
meidänkin taloon -
- tosin taidamme tyytyä 
kynttilän valoon

     kun Reija ei ehdi
     paikkoja pestä
     - Vaan eihän se joulun 
     tuloa estä:

Ei pölyt näy kynttilän
valossa lain -
siis tulehan joulu
meillekin vain!

Näin ollen täytynee todeta, että historia toistaa itseään.

Pakkasta tällekin talvelle tuntuu riittävän, tällä hetkellä sääasemamme mittaa maanpinnan lämpötilaksi - 26 °C.  Onneksi lumipeite suojaa mansikkakasvustojamme.  Nyt menen laittamaan lanttulaatikon paistumaan, toivottaen oikein ihanaa joulunaikaa kaikille ystävillemme, asiakkaillemme ja työntekijöillemme!

Marja- ja vihannestila Jarmo Valtari Vähäkyrö
ScanBurger PuskaJussi Kurikka
Kotipizza Laihia

Reija ja Jarmo Valtari perheineen

 

tiistai 21. joulukuuta 2010

Leppoosaa joulunaikaa!


Me PuskaJussilla oomma vähä tuumaallu, jotta ihimiset kyllääntyy joulukinkkuhun hyvinkin nopiaa.  Niinpä me pirämmä rilliä auki joulunakin, tosin aattona huilaamma, jotta sitte jaksamma olla töis pitkälle aamuyöhön.  Tervetuloa!

Niin joo, pizzeriamme Laihialla on suljettuna peräti pari päivää, elikkä aaton ja joulupäivän.  Mutta Tapaninpäivänä avaamma klo 12, siälä moomma sitte isännän kans tekemäs pizzoja kinkkuuhin tympääntynehille ihimisille.  Jotta oikeen palio tervetuloa myös Laihian Kotipizzaan!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Melekeen meni pipariksi





Piparitaikina a´la Reija:




- Vilikaase hätääsesti kelloa. Totea, jotta justihin vois keriitä teköhön taikinan.

- Kattele jostakin se paras resepti. Se millä on tavannu onnistua.

- Kun oot aikas tonkinu kaapilla, niin myännä lopuuksi, nottei sitä ny löyry. Muista samalla ihimetellä   isoohin äänehen, mitä sä teet niin monilla reseptikirijoolla ku netistä löytyys kaikki.

- Havaatte sitten sattumalta kaapin pohojalla joku leherestä reväästy pipariresepti. Rupia teköhön.

- Löyrä kaapista kaks aukaastua fariinisokuripussia. Kumpikin kovettunusia. Pistä tilikka vettä kumpahankin ja orottele pehemenemistä. Voit samalla puristella käsin, niinku stressilelua.

- Käy välillä kattomas, mitä kissi touhuaa, ku kuuluu kauhia trysköö. Löyrä kissi tyhyjästä takkapuukopasta, johona soon piahtaroonu jotta koko turkki on aivan sahanpuruus.

- Samalla voit toreta, jotta hyvinhän sen turkki putsaantuu, ku se päättää lähtiä ruakakupille. Moskat tippuu pitkin laattiaa.

- Totiat, jotta kissi on mytänny matotkin. No, nehän pitääs muutenki viärä tuuleentumahan.

- Miäti hetki, jotta mitä sä olitkaan tekemäs. Ai joo. Kattele jos sattuus siirappia löytymähän.

- Joo, siirappia tarvitahan kaks ja puali desiä. Milläs se kuuluus mitata, ku ei se ensimmäänenkään desi tuu pois mittakiposta?

- Käy läpi maustepussit. Pomeranssinkuarta? Ei löyry. Muuntauru pomeranssinkuareksi.

- Sitte tarvittaas kermaa. Mutta eihän meilloo ny kermaa.

- Tee uurestansa tilannearvioonti. Se siirappi-fariinisokeriliämi vois soveltua joululimppuhun.

- Havaatte, jotta kellokin menöö.

- Ny, ku soot tarpeheksi meinannu tälle päivälle, paree lähtiä töihin.

- Kävääse kotia tullesnas kaupas. Osta valamista piparitaikinaa.


JK.  Näissä tunnelmissa olin tänä aamuna.  Mutta, mutta...  Löysinpäs vielä yhden ohjeen, jossa ei tarvittu kermaa.  Pomeranssinkuori tosin jäi pois mausteista, mutta niinpä vain lapset olivat illattain tehneet läjäkaupalla kivoja pipareita.  Makukin on mitä parhain, vaikka taikina ei ehtinyt "oleentua" kuin kymmenkunta tuntia.

torstai 16. joulukuuta 2010

Kestää meirän iän

Joskus vanhemmat ihmiset käyttävät huomaamattaan sellaista kieltä, joka saattaa aiheuttaa nuoremmille jopa pelkotiloja.  Enkä nyt tarkoita kiroilua tai muutenkaan tarkoituksellista mielipahan tuottamista.

Mummallani oli tapana liittää lähes aina tulevaisuudesta puhuessaan lauseisiinsa loppuliitteen "jos silloon viälä elän".

Syksyllä ikkunoihin vaihdettiin talviverhot, ja mumma sanoi:  "Keväällä sitten laitan ohkaasemmat karteekit - jos silloon viälä elän."  Pienestä tytöstä tuntui kamalalta ajatella, josko mumma kuolisi ennen kevään tuloa.  Samantyylinen jutustelu toistui aina tulevasta ajasta keskusteltaessa.

Nyt kun asiaa tarkemmin mietin, mumma on ollut lapsuudessani alle kuusikymmenvuotias, ja jo silloin hän kuoleman mahdollisuuden liitti puheeseensa.  Sama jatkui ja kenties voimistui myöhemmällä iällä, ja itse vanhemmaksi varttuessani hänelle monet kerrat asiasta huomautin.

Eihän mummani puheellaan toki mitään pahaa tarkoittanut.  Tietenkin on niin, että kuolema oli ennen jollain tavalla luonnollisempaa kuin nykyään.  Oli niin tai näin, en edelleenkään soisi kenenkään turhan päiten kuoleman varjoja puheessaan viljelevän.

Myös toisentyyppinen lausahdus saa minussa aikaan outoja tuntemuksia.  Kovin yleistä kun on, että vanhemmat henkilöt esimerkiksi autoa vaihtaessaan toteavat:  "Tämon niin hyvä, jotta kyllä tämä ny mun eliniän kestää."

Meidän isäntä on pidemmän aikaa suunnitellut uuden perälevyn hankkimista traktoriin, vanha kun on nykyiseen traktoriin liian pieni.  Perälevyllä on kuitenkin meillä melko vähän käyttöä, eikä millekään rahtikoneelle ole tarvetta.  Niinpä hän on silmäillyt netistä myynnissä olevia käytettyjä lanoja.

Kuinka ollakaan, tänään hän tuli kotiin lähes uuden perälevyn kanssa.  Hintaa, painoa ja ominaisuuksia oli kolminkertaisesti verrattuna siihen, mitä hän oli suunnitellut.

"Nyt kuule ostin sellaasen vehkehen, jotta varmasti kestää meirän iän!"

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Joulu tulla jolokottaa

Joulu lähestyy jouluruuhkineen.  Näliisnänsä tuloo osteltua mitä sattuu, vai mitä...?

Päivittelyä

 Olen saanut runsaasti huomautuksia blogistoni hyytymisestä.

Tarkemmin ajatellen tällaisista huomautteluista voi kaiketi olla iloinen:  Joku peräti kaipaa höpinöitäni...!

No, seuraavasta linkistä löytyy muutamia otteita facebook-päivityksistäni, tässä ollaan vielä syyskuussa:

http://apps.facebook.com/my-year-in-status/show.php?i=8b22080b8dac917a16592db71871e0ce91fae3&from=feed_img&ref=nf 
Sitten hypätäänkin jo lokakuuhun:

http://apps.facebook.com/my-year-in-status/show.php?i=4fd315d4653827bc42b9f8bc01f0c08391fae3&from=feed_img&ref=nf 

Marraskuuni näytti tällaiselta:

http://apps.facebook.com/my-year-in-status/show.php?i=ed2d21ab74cbd3c70ca6a7bdaffebe3d91fae3&from=feed_desc 

Uusimpia pohdintoja seuraavassa:

http://apps.facebook.com/my-year-in-status/show.php?i=6df33e143ab207e5419d4377cbd13f1991fae3&from=feed_img&ref=nf

Hieman tuo naamakirja näyttää sekaavan kuukausia, mutta väliäkös hällä.  Sekava on päivittäjäkin.  Jotta sellaasta.  Ja päivitykset ovat otteita sieltä, täältä, uusi asia alkaa aina edellisen perään.  Ottaa ny tuasta selevää...!