Taikinaanen loppu

Ku pihalla oli niin kuuma, päätin mennä tupahan.  Leipomahan.  Ny on kuuma tuvaskin.

Voi poijat ku ahanehella oli taikinaanen loppu.

Mä päätin teherä viälä satsin nokkoosleipää, ennenku nokkooset kasvaa aivan hanittomiksi.  Kasvukauren aluus ne on parahimmillansa, eikä niis oo mitään maronreikiäkää niinku sitte täysikasvuusis.

Mulloli kattilas vesi kiahumas, ja hanskat käres rupesin lappaamahan noukkimiani nokkoosenversoja vetehen. 

Hetkuusen siinä sitten nokkoosia kiahauttelin.  Tapaan käyttää sen keitinveren taikinanesteenä, tervehellistähän se on.  Ny sitä vaan oli turhan palijo, mutten malttanu poiskaan heittää, terveysliäntä.  Kaaroon yleiskoneen kulhohon koko satsin.  Mutta ku se oli kuumaa, niin panin kylymää vettä jähärykkeheksi. Eli mulla oli entistä enemmän sitä tervehellistä liäntä.

No, heitin jauhoja sekahan ensin pussillisen. Liävää ku mikä. Ei ku lisää jauhoja seuraavasta pussista. Ei tottaviäköhön, kone rupes jo heittämähän jauhoja yli niin jotta turvasuajus vaan klapaji, vaikka isoo kones onkin.

Loppujen lopuuksi ei auttanu muu ku kumaasta se velliinen taikina leipoma-alustalle ja jatkaa jauhojen lisäämistä käsipelillä.  Käret oli kyynärpäihin asti taikinas, ku yritin väännellä ja käännellä sitä jukelitoonta taikinamölttiä.  Mutta loppujen lopuuksi tuli kyllä monta pellillistä paistettavaa.

Sen mä sanon, että tälle kesää en tee enää nokkoosleipää, en. Meillon ny koko kesäksi sen sortin evästä.  Mutta hyviä tuli.  

Mä löyrin tällääsen linkin, käykääs kattomas, kuinka tervehellisiä nokkooset onkaan! http://elonkeha.fi/blog/nyt-nokkosaika

Tuoksujen huumaa ja säätilaa kuumaa

Kielojen kukinta on parhaimmillaan.  Taustalla näkyy uutta mansikkaistutusta.

Paikkakuntaamme pitkään hellinyt lämpöaalto tuntuu kerrassaan kummalliselta.  Luonto on kirinyt kiinni myöhäisen kevään, ja kasvukausi on jo normaalia aikataulua edellä.

Tälle päivälle on luvassa jopa 28 °C.  Ei hassumpaa.  Kastelupumppu on toiminnassa joka päivä.  Vanhoja mansikkamaita kastellaan tihkukastelun kautta suoraan juuristoon, mutta yläkuvassa taustalla näkyy uusin istutus, jota kastellaan pari ensimmäistä viikkoa yläkauttakin.  Vasta taimien juurruttua kunnolla siirrytään pelkkään tihkukasteluun.

Mansikat nauttivat lämmöstä, mutta niin nauttivat rikkaruohotkin.  Voikukka on kauniista ulkonäöstään huolimatta pelloillamme todellinen riesa, jonka kitkemisessä riittää työtä pitkin kesää.

Työntekijämme ovat työn lomassa hankkineet melkoisen "lomarusketuksen".  Täytyypä todeta, että kyllä nyt kelpaa olla ulkotöissä.  Vuosi sitten mansikanistutuskin tapahtui toppavaatetuksessa.

Onhan se voikukka kaunista katsella, mutta voi sitä työmäärää minkä se aiheuttaa!

Komiaa keliä

Mansikanistutus etenee vauhdilla.  Kuva 23.5.2013.

23.5.2013  Istutus vaatii monta erilaista työvaihetta.

24.5.2013  Mitähän tekisimmekään ilman vuolaana virtaavaa Kyrönjokea?  Emme ainakaan viljelisi mansikoita.

  

24.5.2013  Toimii!  Sadetusputket saatiin liitettyä ja Kyrönjoki kastelee.

  

Polkan uudet taimet ovat hyvässä kasvussa taustalla.  Vladi tarkkailee sadetusta, tehden samalla istutusreikiä Sonatalle.

Kyrönmaan aluetta on pitkän aikaa hellitty lämmöllä ja auringolla.  Oikeasti tämä tuntuu ihan uskomattomalta, viime kesän surkeat kelit kun ovat vielä tuoreessa muistissa.

Polkan istutus on jo saatu päätökseen, tällä hetkellä istutetaan Sonataa.  Perkaamista riittää, etenkin voikukat ovat todellinen riesa.  Perattavaa on myös sipulitunneleissa, ja porkkanatkin vaativat hoitoa.

Tässä alimmaisessa kuvassa näkyy herneiden kolme eri kasvuvaihetta:  Oikealla, harjuissa kasvavista herneistä saadaan satoa vajaan kuukauden kuluttua.  Etualalla harson alla olevat saavat myöhemmin tuekseen herneverkot ja antavat satoa heinäkuun keskivaiheen tienoilla. Taustalla kasvavat avomaan herneet valmistuvat viimeisinä.

Eriaikaiset istutukset takaavat myyntiin aina oikeanlaiset, tuoreet ja makeat herneenpalot.  Vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta.  Herneet ja mansikat, tervetuloa kesä!

Yhden hehtaarin yksinäisyys

Tänään Maaseudun Tulevaisuus-lehden päivän kuvana oli tämä Jarmon ottama kuva.

Keskiviikkona 15.5.2013 paistoi aurinko.  Mansikanistutus oli alkuvaiheessa, ja näky oli laajuudessaan epätoivoisen tuntuinen:  kilometritolkulla istutettavia mansikkapenkkejä.

Eilen saimme täydennystä työntekijätiimiin.  Tämänhetkisellä kahdeksan hengen porukalla istutetaan loput uudet taimet, perkaillaan vanhempia mansikkapenkkejä ja tehdään muita kevättöitä.  Vasta poiminta-aikana tarvitsemme lisää työntekijöitä.

Minä olin tänään toista kellonympärystää töissä pizzeriassamme, ja kyllähän oli vipinää.  Upea sää, viikonlopun alku ja juuri jaetut tarjouskupongit aiheuttivat ajoittain pitkiäkin jonoja, mutta hienosti selvisimme.

Pihamme tuuliviiri sammaloituu.  Tahkonpyöritystaukoko ukolle ja akalle?

Silloin, tällöin ihmetellään, miksi toimimme monella alalla.  Tässä kuvassa konkretisoituu se mitä tapahtuu, jos pyörittää samaa tahkoa liian kauan: Sitä sammaloituu. Tässä syy, minkä vuoksi olemme monialayrittäjiä. Talvet väännetään pizzaa, kesällä siirrytään mansikkahommiin.  Kaikesta huolimatta täytyy ajoittain tarkistaa korvantaustat, josko naavaa pukkaa.  Mikäli niin pääsee käymään, edessä on  isommanlaatuisen itsetutkiskelun paikka.

Kevät etenöö hissuksensa

6.5.2013 Harjakone antaa kyytiä vanhoille, kuolleille lehdille.

6.5.2013 Torjunta-aineeton viljelytapamme vaatii erityistoimenpiteitä:  Imuroimalla edellisvuotiset kasvinjätteet pois sadaan harmaahomeen tartuntavaaraa minimoitua.  Tämä viimeistelytyö tehdään harjauksen jälkeen.

13.5.2013  Uusien taimien istutusta.  Nyt käytössämme on pelto, missä ei koskaan aikaisemmin ole mansikkaa kasvatettu.

13.5.3013 Kuten sateenkaarestakin näkee, vettä tuli illalla. Siitä huolimatta meneillään on kastelulaitteiston asennustyöt.

Mansikkakylmiömme hurisee viileyttä.  Mansikanmollikoita siellä ei kuitenkaan vielä ole, sen sijaan siellä on valtaisa määrä puisia laatikoita.  Laatikot pitävät sisällään toiveen ihanasta mansikkakesästä uusien taimien muodossa.  Istutustyötä riittää päiväkausiksi, huomisin saamme lisää työvoimaa.

Kaikki vanhat mansikkapenkit on nyt harjattuna - ja tuotantotavastamme johtuen myös imuroituna.  Erikoisvalmisteinen imuri on veljeni valmistama.  Torjunta-aineeton viljelytapamme vaatii erikoista kalustoa, siispä sellaiset täytyy kehitellä ja valmistaa/valmistuttaa.

Jos me iloitsemme mansikoille kehitetystä imurista, esikoisemme tytär riemuitsee ihan tavallisesta imurista.  Tämä linkki johdattaa teidät Herttoniemeen http://www.mutsiavautuu.com/2013/05/imurin-tuulessa-bailaava-lapsi.html jossa imurointi on bailaamisen arvoinen asia.

Kesää teettelöö

Tällaiselta näyttivät katteen alla olleet mansikat 4.5.2013.

Kyllä tämä tästä vielä iloksi kesäksi muuttuu.  Kai.  Kuten kuvasta näkyy, mansikat ovat selvinneet talvesta ilman suurempia vaurioita.  Tänään on aloiteltu mansikkapenkkien harjausta.  Uusia taimiakin tulee piakkoin, eli istutushommia on tiedossa pitkäksi aikaa.

Herneet ovat kasvaneet kateharson suojissa jo jonkin aikaa, samaten sipulit tunneleissa.  Porkkanat ja perunat kaipailevat kovasti lämpimämpiä kelejä, mutta kasvamassa ovat nekin.

Kaksi uutta torimyyjätyttöä on valittu tänään, Pauliina ja Felicia.  Muun muassa nämä tytöt olivat meillä töissä jo vapputorilla, jolloin myyntityön sujumisesta saatiin selkeä käsitys.  Edellisvuotisista myyjätytöistä jatkavat Linda ja Anna, täällä tilamyynnissä jatkaa Milla.  Mansikanpoimijahakemuksia otamme vielä vastaan.  Etusijalla ovat lähiseudun nuoret, jotka pääsevät kulkemaan kotoa päin. Asuntotila on jo täynnä.   Me aloitamme poiminnan aamukuudelta, jolloin bussejakaan ei tänne suuntaan kulje.  Mopo tai polkupyörä ovatkin tarpeen, ellei vielä ole autoiluikäinen.

Mansikanpoimijoiden lopullista määrää emme tässä vaiheessa tiedä, kuten emme voi ennustaa poiminnan alkamisajankohtaakaan.  Kaikkihan riippuu säästä.  Poimijoita otamme sitä mukaa kuin on tarvetta, eli emme etukäteen voi luvata mitään. 

Tällaiselta näytti 19.4.2013.

Sitten hieman paluuta viimeaikaisiin tapahtumiin:  Tulvistahan on meillä aina riesaa, vaikka rakennuksille ei vaaraa olekaan.  Onneksi tänä keväänä vesi laski nopeasti, mutta parina päivänä ainut kulkuneuvo oli traktori.  Tienvarsipellollamme vesi seisoi jonkin aikaa, mutta vahingot jäivät vähäisiksi.

Jälleen kerran veden saartama postilaatikkomme pääsi muun muassa television valtakunnallisiin uutisiin.  Joka vuosi suunnittelemme mansikkamainosten vientiä tienpäähämme - siinähän sitä tulisi mainosta valtakunnan tasolla.  Ehkäpä jo seuraavan kerran joen tulviessa postilaatikkomme vieressä näkyy Valtarin mansikkatilan hymyilevä mansikka!

Jollei kesä tule, se tehdään:  Orvokit istutetttiin pizzeriamme terassille 25.4.2013.

Laihian keskustassa sijaitseva Kotipizza & 55 Burger -ravintolamme on pitänyt meitä kiireisinä.  Uusia työntekijöitä on otettu, ja ilmeisesti otetaan tarpeen mukaan lisääkin, sillä Jarmo on siirtynyt jo oikeastaan kokonaan marjatilan töihin.  Itse työskentelen Laihialla aika tiiviisti vielä mansikka-aikaan saakka, mutta juhannuksen jälkeen minäkin siirryn kokonaan tilamyyntiä ja markkinointia hoitamaan.  Huomisin lähdemme kuitenkin 55 Burgerin kevätseminaariin.  On mukava tavata kollegoja - vertaisterapia tekee hyvää!  Joskus tosin terapeuttisten yömyöhäkeskustelujen jälkeen särkee päätä.  Kumma juttu.

Käykäähän tutustumassa suosittuun facebook-sivustoomme:
https://www.facebook.com/pages/Kotipizza-Laihia/145829155486675?ref=tn_tnmn