Kaalikeitto onkin hyvää!

Vähän aikaa sitten saimme ystävältämme tuliaisena kaalinpään.  Kokoa valkokaalilla oli runsaanpuoleisesti, painoa nelisen kiloa.

Kokonsa takia se on odotellut käyttöä terassillamme, koska jääkaappiin se ei ole mahtunut.  Olen laittanut siitä osia salaattiin, ja pariin otteeseen olen silpunnut kaalisuikaleita perinteisen jauhelihakastikkeen sekaan. 

Tänään tein kaalisoppaa.  Paistelin jauhelihaa, sipulia ja vähän valkosipuliakin, sitten suolaa, pippuria ja meiramia mausteeksi.  Kaalia suikaloin kilon verran, ja kuullotin suikaleet paistinpannussa.  Sitten koko satsi kiehumaan lihaliemellä maustettuun veteen noin tunnin ajaksi.

Jopas oli hyvää!  En edes muista, koska viimeksi olisin moista herkkua valmistanut.  Syy tähän löytyy seuraavasta linkistä: http://mansikkamaalta.blogspot.com /2007_12_01_archive.html#961128740267307059 (1. joulukuuta 2007:  Kaalisopasta soppaa kerrakseen)

Linkissä mainittuun kaalisoppaan ei kuulu jauheliha.  Oikeasti se on pahaa.  Ainakin siinä tapauksessa, mikäli joutuu elämään pelkästään sillä.  Jollakin tavalla tuon dieettisopan maku on jäänyt mieleeni niin kammottavana, että jauhelihaisen sopan todella hyvä maku yllätti minut täysin.  Vegaanisen tästä sopasta saa helposti korvaamalla jauhelihan soijalla ja lihaliemen kasvisliemellä.

Joona ei kylläkään ollut keiton erinomaisuudesta samaa mieltä.  Hänen makunystyränsä tuntuivat maistavan jo pelkässä kaalikeitto-sanassa jotain pahaa.  Näin ollen päätin, että keitolle on keksittävä hauskempi nimi.  Otan nimiehdotuksia vastaan!

Kaalikeiton poristessa liedellä valmistin lanttusämpylöitä.  Olen ostanut jättipussin lanttuja, joten niistä riittää raaka-ainetta moneen kokkaukseen ja leipomukseen.  Hanne on koonnut Uuden Mustan blogiinsa erilaisia lanttureseptejä.  http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/11/17/lanttu-kuoriutui-joulujuureksen-maineesta.html

Tämän lanttusämpyläreseptini kehittelin kylläkin itse.  Taikinapyttyyn lensi vesilitran sekaan aamulliset puuronjämät, pähkinöitä, ruisjauhoja, sämpyläjauhoja, siirappia, leseitä - niin, ja kaksi lanttua raastettuina.  Sopivasti suolaa, mausteita, siirappia ja öljyä.  Hiivaakaan ei sovi unohtaa.

Joona ahmi posket pullollaan lanttusämpylöitä kehuskellen niiden makua.  Kerroin, että niissä on lantturaastetta makua antamassa.

- Niin, mutta mähän en tykkää lantusta...?!


Ps.  Tämän viikon juureksena Hannella on palsternakka. http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/11/24/kutsu-palsternakka-keittiosi-kunniavieraaksi.html

Myöhäissyksyn väriloistoa

Tämän kuvan olen ottanut eilen, 15.11.2011.  Ohdaketta pidetään vaikeasti hävitettävänä rikkakasvina, mutta jokirannassamme soisin niiden leviävän entisestään.  Erityisen piristäviltä ne näyttävät kukkiessaan näin myöhäiseen vuodenaikaan.

Syksyinen sää jatkuu edelleen.  Viime yönä pakkasta oli nimeksi,  ja kuuraa on maassa vieläkin.

Pojalla on tänään fysiikan kokeet, ja aihepiiriin kuuluu muun muassa veden eri olomuodot.  Yleensähän vedellä katsotaan olevan kolme eri olomuotoa, eli kiinteä, neste ja kaasu.  Mutta kun Joona pyyhki polkupyöränsä satulasta kuuraa pois kouluun lähtiessään,  emme enää olleetkaan varmoja veden olomuotojen määrästä.  Lumi ja kuura pitäisi ehdottomasti sisällyttää veden lisäolomuotoihin täällä hyisessä Pohjolassa...!

Vuosi sitten tähän aikaan maa oli valkoisen lumikerroksen peitossa.  Lunta kaipaisin nytkin, tosin jonkinmoinen routakerroskin saisi ensin muodostua.  Luon joka välissä pelonsekaisia katseita mansikkamaallemme.  Mikäli paukkupakkaset yllättävät ilman suojaavaa lumipeittoa, mansikoillemme käy köpelösti.  Toisaalta murehtiminen ei auta tässä asiassa yhtään.

*****************

Onneksi menneen kesän korvikkeita ja lohtua tulollaan olevaan talveen löytyy pakastimistamme.  Mansikoita ja muita marjoja on pakastettuina runsaasti, mutta tänä aamuna totesin jälleen kerran, että kukaan ei ollut muistanut ottaa uusia marjoja sulamaan.  Arrggh!  Puuron päälle löytyi onneksi tyrnimarmeladia, vaikkakin lapset kelpuuttavat puuron kyytipojaksi paljon mieluummin mansikan.  Mikrossa en kuitenkaan marjoja mielelläni sulattele.

Hanne-tyttäremme tutki mikrotuksen haittoja ja hyötyjä.  Perinteisesti perheessämme on mikroaaltouunin läheisyydessä olijaa komennettu sanomalla "mee pois siitä mikron erestä!"  Turhaa varovaisuutta vaiko ei?  Aikoinaan mikroa paheksuttiin monestakin syystä, mutta miten on nykyään?
http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/11/15/ei-niita-muoviastioita-tai-tuttipulloja-mikroon.html

Kotipizza-ketjun Vuoden yrittäjä

Pohjankyrö/Kyrönmaa (Klikaten suuremmaksi.)

 http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/laihian-kotipizzan-yrittaja-jarmo-valtarista-ketjun-vuoden-yrittaja-1.1091170?localLinksEnabled=false