Kyrönmaalaiset huomio!

Tyttäremme on tekemässä matkailujuttua Kyrönmaasta.  Nyt on mainio tilaisuus ilmiantaa "ketä me oikeen oomma ja mistä tuumma."  Hanne ottaa mielellään vastaan kaikenmoiset vinkit ja ideat, Uuden Mustan linkki löytyy alhaalta.  Tai laittakaa viestiä minulle, niin minä työllistän sähköpostimiestä eteenpäin.

Moikka te ihmiset Kyrönmaan!

Olen tekemässä Kyrönmaasta matkailujuttua alustavalla teemalla "rosoinen ja herkullinen Kyrönmaa". Se ilmestyy sekä Uusi Musta -saitilla että Lähimatkailupalvelu Nopsassa. Olisin superkiitollinen, jos saisin teiltä vähän apua homman työstämiseen.

Itse olen asustellut Kyrönmaalla viimeksi reilu kymmenen vuotta sitten, eikä lomareissujakaan sinne suuntaan tule liian usein. Saattaakin olla, että tietoni ja ajatukseni kotipitäjästäni ovat pahasti sieltä 90-luvulta. Moni teistäkin on karistanut lakeuksien mullan koivistaan, mutta ehkä tiedätte silti jotain, mitä munkin pitäisi tietää. Mitä paikkoja minun siis kannattaisi jutussa käsitellä teidän mielestänne?

Sen verran Uudesta Mustasta ja Nopsasta, että niiden lukijoita eivät kiinnosta mitkään perusmuseot tai kirkontornit. He tahtovat katsella paikkakuntaa paikkakuntalaisen silmin. He haluavat reissata ekologisesti ja kokea matkoillaan jotain aitoa, jotain uutta. He haluavat shoppailla pikkuputiikeissa ja kirpputoreilla ja ostaa välipalansa pitäjän rouheimmasta ja räkäisimmästä baarista tai suoraan tuottajalta ja vaikka leipurilta. He liikkuvat pyörällä, autoa vältetään. Aitoa elämystä hakevat pyrkivät tietenkin pääsemään kirkolle ajamaan traktorirallia (miten sellainen ulkopaikkakuntalaiselta muuten onnistuisi?). He ovat valmiita uimaan, ratsastamaan ja rämpimään. Kunhan vaiva palkitaan.

Olen tulossa tutkimaan mestoja ja samalla lomailemaan lakeuksille viikon lopussa. Kierrän paikat ja toteutan jutun ensi viikon (viikko 34.) aikana. Teidän vinkit otetaankin täpinällä ja ilolla vastaan ennen sitä.

Olkaa ihania ihmiset, auttakaa (liika)helsinkiläistynyttä pulassa!

Hanne

http://uusimusta.squarespace.com/

http://www.nopsatravels.com/reitit/

Uusi Musta - Etusivu

uusimusta.squarespace.com

Kyllä moon ny oikeen tyrniää!

Tänään menen töihin vasta illaksi. Nukuimme aamulla pitkästä aikaa hieman pidempään, ja herättyämme menimme isännän kanssa popsimaan vatsat täyteen herukoita ja vadelmia suoraan puskista.  Tällaisia aamuja useammin, kiitos!

Tyrnimarjapensaammekin näyttävät tuottavan ensimmäistä kertaa  marjoja oikein kunnolla.  Vielä ei ole sadonkorjuun aika, mutta vähitellen marjat muuttuvat keltaisemmiksi.

Kuinkahan tulikaan tyrnistä mieleeni murresana, joka ei liity mitenkään tyrnimarjaan.  Eikä Marja Tyrniin.  Täälä Pohojanmaalla ku saatetahan joskus olla oikeen tyrniää.  Soon vähä samaa ku olla kovasti ylypiää. Toisaalta kyseinen sana voi tarkoittaa myös samaa kuin olla olevinaan.

Minä myönnän olevani pikkuusen tyrniää esikoisemme Uuden Mustan tämänpäiväisestä jutusta.  Tässä linkki, olkaapa hyvä:


http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/8/12/tahdon-takaisin-maalle-ainakin-satokaudeksi.html

JK.  Tyrniällä voidaan tarkoittaa myös ylvästä olemusta, pystypäisyyttä, ryhdikkyyttä.  Esimerkiksi pikkulapsi saattaa istumaan opetellessaan pidellä päätään tyrniästi, ryhdikkäästi.  Siinä sitä ny istutahan niin hellanlettas tyrniästi/tyrniää nottoikeen...!

Se tunne kun...

Eilen keittelin sekamehua.  Valkoherukkaa, punaherukkaa, mustaherukkaa ja vadelmia.

...mikään ei mene niinkuin meinaa.  Niin.  Näitä "Se tunne kun..." -päivityksiä tuntuu olevan facebook täynnä, ja onpa tämä "tunnevillitys" levinnyt jo aikakauslehdistöönkin.  Ihan hupaisaa ilmaisua sinänsä, mutta joku tässä tökkii.  Noo, aikansa ilmiö tämäkin, kai.

Minulla on todellakin ollut viime aikoina sellainen tunne, että mikään ei mene niinkuin meinaa.  Ilmeisesti ei kannata meinailla yhtään mitään, niin välttyy pettymyksiltä.  Töitä nyt vain on aivan liikaa ja meinaa jaksaminen loppua.  Tai sitten huvitus, ja siitä seuraa ketutus.

Susannan ja Joonan tehtävänä on poimia joka päivä marjoja.  Sen verran, mitä sitten illattain yhdessä laitetaan pakkaseen.  Susanna on velvoitteensa hoitanutkin, leipoipa tuossa mustikkapiirakankin iltapalaksi, mutta pojalla meinaa tihkaista.  Kaverien kanssa touhaaminen olisi hauskempaa. Olemme koittaneet sanoa, että aina ei voi olla kivaa.  Hommat on hoidettava, ennemmin tai myöhemmin.  No, tänään poika poimi mustaherukat vasta hämärän tultua, kun päivä oli mennyt vetkuttelussa.  Huomisin hänellä on tiedossa metsätöitä isin kanssa.  Rankametsällä sitä ovat ennenkin tenavat olleet pienestä pitäen, minäkin.  Siellä oli jopa kivaa.

Torstaina Vaasassa on  Taiteiden yö.  Susannan cheerleader-ryhmällä on esitys Rewell Centerissä, ja me tietenkin menemme katsomaan.  Harjoituksia on ollut tuon esiintymisen takia tiheään.  Kovin myöhälle tuskin yössä viivymme, sillä lasten unirytmi pitäisi saada kohdalleen.  Koulut alkavat maanantaina, eli enää ei sovi "kukkua" yötä myöten.

Rauhoittava sade

Harvemmin olen pystynyt sateen ropinasta nautiskelemaan.  Mansikka-aikana sateeseen herääminen on kamalaa, mutta nyt katselen sademittarin täyttymistä ihmeen rauhallisin mielin.  Vadelmapuskista tuli pääsato talteen, joten sade ei haittaa siinäkään mielessä.  Herukoita on tarkoitus poimia piskojen välissä.

Paperityötkin ovat loppusilausta vailla.  Kesätyöntekijöiden työtodistuksia on vielä kirjoitettavana, ja erinäisiä mainoskyhäelmiä pitäisi vielä tehdä loppuun.   En ole kesäkuun alun jälkeen ehtinyt suunnitella grillimme mainontaa lainkaan, mutta nyt on paremmin aikaa siihenkin.

Illattain taidan mennä pizzeriaan, vaikka minulla ei varsinaista työvuoroa olekaan.  Perjantai ja sadesää saa kuitenkin väen pizzannälkäiseksi, joten asiakkaita riittää taatusti.

Täällä kotona on oudon hiljaista.  Kun koko kesän on tottunut siihen, että kotimyyntiasiakkaita on ollut aamusta iltaan, tällainen rauhallisuus on omituista.  En osaa olla vilkuilematta myyntipaikallemme, josko joku olisi ostamassa jotain!  Koitahan Reija tajuta: Sesonki meni jo!

Lisäänpähän tänne vielä Uuden Mustan linkin, jossa Hanne-tyttäremme kertoilee käyttövinkkejä mustaherukan lehtien käytöstä.

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/8/5/viinimarjanlehtiin-puetut-kaaryleet.html

Lokoisasti töiden äärellä?

Viirun mielestä laskupinoa voi käyttää myös makuualustana.

Tämä päivä menee hyvin tiiviisti paperihommissa.  On käsittämätöntä, kuinka paljon järjestettävää ja mapitettavaa ja tiliotteiden tarkistusta voi kertyä pienessä ajassa.

Mansikkalippu otettiin pois salosta eilen, ja kohta käydään poistamassa myös tienvarsiopasteet.  Lapsilla riittää poimimista marjapuskilla, ja minä keittelen vadelma- ja herukkamehua.  Sitä on mansikkamehun lisäksi tarjolla sitten ensi kesänä asiakkaillekin donitsikahvipöydässä.

Vadelmaa ja mustaherukkaa pakastan tietenkin myös survoksena, ja jokavuotinen eriparisten pakasterasioiden kanssa taistelu jatkuu.  Hyvänen aika, miten monenlaisia rasioita huusholliimme on vuosien varrella hankittukaan!  Taas kerran tein lupauksen, jotta ensi vuotta varten järjestän kaikki saman sarjan rasiat omiin laatikkoihinsa.  Vähentäisi muuten huomattavasti kiireisen pakastusajan tuskaa ja ahdistusta!

Viiru tuossa hyrisee laskupinon päällä.  Taidan kokeilla samaa.

Missä siilit luuraavat?

"Kuules siili, tuhmeliini, omin luvin älä juokse mansikoiden luokse."

Nämä kuvat on otettu viime kesänä, 13.7.2010.  Tämä siili oli mennyt hakemaan mansikoita suojaverkon (=rastasverkon) alta. Niinhän siinä kävi, että se takertui piikeistään verkkoon eikä päässyt pois.  Jarmo  irrotti sen Leathermanin monitoimiveitsellä, mutta verkon naruja oli takertuneena sen kaulankin ympäri. 

Pelastusoperaatiota jatkettiin, mutta pelastettava ei ollut  pelkonsa takia yhteistyökykyinen vaan käpertyi  kerälle.  Lopulta Jarmo keksi suihkuttaa vettä sen päähän, jolloin se "avautui".   Kylvetys tapahtui - marjatilalla kun oltiin - mansikoiden poimintakopassa, josta se ei päässyt kipittämään karkuun. Sitten verkon narut irrotettiin Leathermanin koukkuterällä, jossa ei ole terävää kärkeä.  Yksi kerrallaan sen kaulan ympäriltä ja päästä saatiin kiristävät narut pois.

Kun narut oli irroitettu, siili päästettiin kipittämään kohti pesäänsä.  Mahtoi sillä tarinaa piisata kavereilleen kerrottavaksi!

Onkohan Leathermania aikaisemmin  käytetty siilin pelastamiseen...?!

Tämä viimevuotinen tapahtuma tuli mieleeni eilen, kun rupesin ihmettelemään, miksiköhän siilejä ei tänä vuonna ole näkynyt meillä ensimmäistäkään.  Yleensä niitä on käynyt kissankupilla aterioimassa montakin, ja viime kesänä ne valloittivat kissojemme lämmitettävän kopin. 

Isäntä kertoi nähneensä jossain yliajetun siilin, mutta minä en ole nähnyt sellaisiakaan koko kesänä.  Yleensä yliajettuja näkyy Kurikkaan grillillemme ajellessa matkan varrella useitakin.  Liekö viime talvi verottanut siilikantoja, vai onko niistä tullut varovaisempia?

Sitten mansikka-asiaa:  Tänään laitamme itsepoimintaan loput mansikat, poimijamme keskittyvät nyt muihin töihin.  Koskapa itsepoiminnasta on tullut kyselyjä todella paljon, kannattaa tiedustella tilannetta puhelimitse.  Marjaa ei todellakaan ole paljon, joten se menee nopeasti.  Olen paikalla klo 10 - 17, illalla on muuta menoa.  Voi olla, etten ehdi tekemään kahvipöytään donitseja, mutta kahvit keitän joka tapauksessa.  Eiköpä kaappien kätköistä löydy jotain purtavaa. 

Kaupunkiin emme enää tänä vuonna pöytiä pystytä, eli suuri kiitos asiakkaillemme ja työntekijöillemme Vaasan kauppatorille!

 ***************************

Päivitystä klo 11:  "Mitä, jottei muka donitseja?  No mutta pitäähän niitä ny olla...?!"  Näin kommentoi isäntä, kun meinasin laistaa donitsien teon.  No, ei kun donitsirobotti päälle vaan.  

No nyt on donitsejakin sitten.  Onneksi on, sillä äsken tuli lapsiperhe ja kysäisi ensimmäisenä donitseja.  Pikkutytön oli kuulemma tullut matkalla kauhea nälkä, kun hän oli muistanut, että meillä saa donitseja...!  Niinpä perhe sai poimintaevääksi pussillisen lämpimiä rinkuloita.

Donitsimuistot ovat jääneet mieleen monilla.  Myönnettäköön, jotta sellainen on tarkoituskin!  ;) 

Päivitystä klo 13.25:  Kaikki meni eikä piisannutkaan.  Poistamme tienvarsiopasteet kunhan ehdimme, ja mansikkalippu lasketaan alas surullisin, mutta kiitollisin mielin.  Kausi oli odotettua lyhyempi, sille emme voi mitään.

KIITOS KAIKILLE 
ASIAKKAILLEMME JA TYÖNTEKIJÖILLEMME!

Mansikoita aina vaan

Olin jo päättänyt jättää mansikkakuvat taakse tältä kesältä, mutta en näköjään pysty, en kykene...!

Mansikoitamme saa tänään taas torilta, mutta kotimyyntiä ei ole.

Puhelimeni soi eilenkin monet kerrat, ja mansikan itsepoimintaa kyseltiin.  Kaikkiin puheluihin en millään ehtinyt vastaamaan, sillä olin töissä pizzeriassa.  Itsepoimintaa on ihan lähipäivinä, mutta suuria määriä ei ole odotettavissa.  Katsotaan sitä asiaa huomenna, mutta sitä ennen HYVÄÄ TÄTÄ PÄIVÄÄ!

JK:  Iltalehdessä oli eilen niin hyvä marjoja käsittelevä juttu että suosittelen todella lukemaan!  Sanonpa vaan, jotta SYÄKÄÄ IHIMISET MARJOJA NIIN PYSYTTÄ TERVEHINÄ!

http://www.iltalehti.fi/terveys/2011080114143454_tr.shtml

Elokuista elämää

Siperialainen karhunvatukka kukkii hedelmätarhassamme.

Tänään poimijamme menivät taas kuudelta mansikkamaalle, viimeisiä kertoja.  Torille menemme yhdeksäksi.

Itsepoimintaa on kyselty kovasti vieläkin.  Näillä näkymin ehkä torstaina laitamme uuden istutuksen loppumarjat itsepoimintaan.  Sitä ennen ei meillä ole kotimyyntiä muutenkaan, sillä muut työt kutsuvat ja myyjätyttömme Sussekin on jo lomailemassa.

Kovasti on kyselty myös vadelmaa ja muita marjoja.  Hedelmäpuutarhassamme tosiaankin kasvaa monenlaisia marjoja, mutta myyntiin asti niitä ei riitä.  Kuvassa on kukkiva karhunvatukkamme.

Hyvää alkanutta elokuuta!