Punainen tupa ja mansikkamaa myynnissä

Tämä kuva on viime kesältä, Amandan ottama. Ihana kesä, mä haluan lisää ja lisää mansikkakesiä! 

Mutta kun mä haluan niin paljon muutakin. Elämällä on meille vielä paljon annettavaa ja tehtävää, mutta saadaksemme jotain uutta, on jostain myös luovuttava. Meillä on kolme Kotipizza-ravintolaa joista kaksi Jyväskylässä asti, ja vielä Kurikan PuskaJussi-grillikin. Siksi olemmekin myymässä marja- ja vihannestilaamme, ja liiketoiminnan ohella myös kotiamme. 

Kodissamme on noin neljäsataa neliötä, eli tilaa on isollekin perheelle. Marjatilan ohella mahdollisuus on muunkinlaiseen yritystoimintaan, sillä kotimme kaksi sisäänkäyntiä mahdollistaa vaikkapa kampaamon perustamisen talon länsisiipeen. Ja meillähän on tuotantorakennuksemme yhteydessä elintarviketila taikinakoneineen ja donitsirobotteineen. Leipomotoimintaa on mahdollistaa laajentaa. Ja elämysmatkailua on mahdollista kehittää vielä monella tavalla, meillä riittää uusia ideoita jatkajallekin!

Torjunta-aineeton viljelytapamme on tehnyt tilastamme erittäin suositun elämysmatkakohteen, ja mansikoistamme kerätään itsepoimintana peräti 80 %. Näin ollen työvoimatarve poiminnassa on pieni.

Otahan yhteyttä jos kiinnostelee! Ehkäpä parempi ottaa yhteyttä Jarmoon ☎️ 0400 667 179. Minä kun olen joka toinen päivä sitä mieltä, jotta ikinä ei myydä! 😀🍓 -reija

Muistoja lapsuudesta: Amerikkalainen sitruuna-marenkipiiras

Mietiskelin hiljattain makumuistojani lapsuudesta.  Muistan, kuinka mummani, äitini äiti, tapasi aamuisin keittää ruisvelliä.  Jauhoista keitettyä, tuskin silloin mitään pikahiutaleita oli.  Leipänä oli usein verileipää.  Siitä leikattuja paloja kutsuttiin pötkyleiviksi.

Porstuan kaapissa oli herkkuja.  Silloin ei ollut käytössä jääkaappia, mutta porstuan kaappi oli viileä.  Sieltä löytyi ankkastukkia eli pullapitkoa, ja usein myös mumman erikoisuutta:  Siellä oli sitruunapie, amerikkalaista sitruunapiirakkaa.

Mummani oli amerikansiirtolainen.  Hän oli muuttanut perheensä kanssa Amerikkaan lapsena, ja muutti takaisin Suomeen 18-vuotiaana.  Mumma usein muisteli tuota kuukauden kestänyttä laivamatkaa. Kuva on käsittääkseni otettu Amerikassa hieman ennen lähtöä Suomeen.  Siinä mummani Tyyne Susanna Suojanen os. Mäkynen (s. 27.9.1910, k. 30.9.1989), äidinäidinäitini Maria Josefiina os. Tanttari, äidinäidinisäni Jaakko Mäkynen (s. 3.5.1877, k. 8.9.1950) ja nuorin lapsista Veikko Jaakko.  Vanhempi veli Yrjö (Georg) oli tuolloin jo omillaan, ja jäi Amerikkaan.  Yläkuvassa tänään leipomani sitruunapie on amerikankirstun päällä, joka on toinen kirstuista, joilla perheen omaisuus tuotiin tuolloin laivassa Suomeen.

Mumman kielitaidolla oli kysyntää:  Hän toimi tulkkina, kun kyläläisille tuli Amerikasta kirjeitä.  Moni siirtolainen oli jäänyt Amerikkaan ja suomen kieli oli unohtunut, mutta kirjeitä lähetettiin Suomen sukulaisille englanniksi.  Ullakolla oli mumman koulukirjoja, myös muun muassa latinan oppikirja.  Mumma oli opiskellut jonkinmoisia farmasian alkeita, joihin tietenkin kuului latinan opinnot.  Se tuntui vielä oudommalta kuin se, että mumma käsitöitä tehdessään laski silmukoitakin aina vain englanniksi.

Lapsuuteni muistoihin kuuluivat myös amerikanpaketit.  Sukulaiset lähettivät Amerikasta paketteja, ja minäkin sain muun muassa monia hienoja mekkoja.

Mutta sitten tuon amerikkalaisen sitruunapien ohje:  (minä en nyt tietenkään saanut marenkia onnistumaan, sen kuuluisi olla nätteinä "klöntteinä" tuossa pinnalla...!)

AMERIKKALAINEN SITRUUNA-MARENKIPIIRAS

Taikina:  

150 g voita

3 rkl kylmää vettä

3-3,5 dl vehnäjauhoja

Kaada ainekset taikinakulhoon, voi mieluimmin hyvin pieneksi nypittynä.  Sekoita nopeasti, mieluiten käsin.  Pane taikina kylmällä vedellä huuhdeltuun vuokaan.  Paista 10 min. 275 C° uunissa, anna jäähtyä.

Täyte:

3 munankeltuaista

1,5 dl sokeria

1 sitruunan mehu

75 g voita

1,5 rkl vehnäjauhoja

Kiehauta kaikki aineet voimakkaasti vatkaten, aseta sen jälkeen kattila kylmään.  Levitä hieman jäähtyneenä piiraspohjan päälle.

Marenki:

3 munanvalkuaista

6 rkl pölysokeria

Vatkaa kovaksi vaahdoksi, levitä piiraan päälle.  Paista 175-200 C° uunissa muutama minuutti, että tulee hyvä väri.

NIIN, HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!  TÄMÄ SITRUUNAPIE SOPII AJANKOHTAAN ERINOMAISESTI.  MAISTUU IHANAN RAIKKAALTA TUO MINUNKIN TEKEMÄ, VAIKKA SEN MARENKIOSUUS EI OLEKAAN ONNISTUNUT.

Päivä lähestyy, jolloin kaikki on paremmin!

Tämä kuva kertoo kaiken oleellisen siitä, millaista kesää me odotamme ja mitä haluamme tarjota marja- ja vihannestilamme asiakkaille: Iloisia, elämyksellisiä retkiä maaseudulle, mieleenpainuvaa tunnelmaa puhtaan luonnon keskellä, auringon paistaessa lempeästi valkeiden pilvenhattaroiden välistä.

Torjunta-aineeton viljelytapamme on syy siihen, minkä vuoksi ainainen pelkomme on ollut sateinen kesä. Nyt varjoja taivaalle luo myös nykytilanne: Ammattitaitoinen, vuosikaudet tilallamme työskennellyt kausityövoima ei ilmeisesti pääse saapumaan meille koronan takia. Koskapa toimimme myös muulla alalla, on ollut ensiarvoisen tärkeää omata henkilökunta, joka on osannut toimia itseohjautuen.

Kaksi Kotipizza-ravintoloistamme sijaitsee Jyväskylässä, ja niiden toiminta vaatii läsnäoloa myös omistajilta. Mansikka-aikaankin Jarmo on ollut Keski-Suomessa vähintäänkin kaksi päivää viikossa, lisäksi Tuurin Kotipizza & Rolls -ravintolamme on turistisesongin aikaan ollut aina ruuhkainen. Lisäksi meillä on autogrilli Scanburger PuskaJussi Kurikassa, jossa sielläkin pitää käydä pistäytymässä joka välissä. 

Marja- ja vihannestilamme vakituinen henkilökunta on hoitanut itsenäisesti poiminnan, kuljetuksen myyntipisteisiimme samaten kuin myyntipaikkojen päivittäisen pystytyksen ja purkamisen. Lisäksi heidän vastuullaan on osaksi ollut myös itsepoimijoiden ohjeistus. Tihkukastelun hoito, vihannesten keruu ja perunannosto on hoitunut vuosien kokemuksen tuomalla rutiinilla. Kun päivän pakolliset työt on saatu suoritettua, on siirrytty perkaushommiin loppupäiväksi. Sitähän meillä riittää, kun roskat perataan käsityönä, ei käytetä torjunta-aineita niihinkään.

Totta kai maksamme kokemuslisää, eli TES:n aloituspalkka 8,71 €/h ei todellakaan riitä näille konkareille. Palkan lisäksi tulee vielä 12,5 % lomakorvaus työsuhteen päättyessä. 

Mutta kuulkaas, me voimme olla tässäkin tilanteessa onnellisia: Suurin osa mansikoistamme kun poimitaan itsepoiminnalla! Olemme vuosikaudet panostaneet elämysmatkailuun, ja niin panostetaan jatkossakin. Meillä tarjotaan tulevanakin kesänä donitsikahvit veloituksetta, niitä paistelen aamuisin elintarvikehuoneistossamme. Lapsille on paljon tekemistä leikkipihassamme, ja kissammekin ovat monelle perheelle tuttuja.

Myyjämme niin kauppatorilla kuin täällä tilallakin ovat kielitaitoisia, asiakkaistamme kun liki puolet on ruotsinkielisiä. Myös englanti sujuu, totta kai!  Nyt on myös konkretisoitunut, että jos annat hyvää, se myös palaa takaisin! Jo useampikin meillä taannoin työskennellyt henkilö on lupautunut tulemaan avuksemme lomiensa ja viikonloppujen aikana. Kun aikoinaan olemme kohdelleet heitä hyvin, he haluavat auttaa meitä nyt. Tuntuu todella hyvältä!

Nyt olemme saaneet työhakemuksia paikallisiltakin työntekijöiltä ennätysmäärän! Tätä ei ole tapahtunut vuosikausiin! Kyllä me tästä selvitään. Isoilla tiloilla, joissa tarvitaan paljon poimijoita, tilanne sen sijaan voi olla katastrofaalinen.

Tähän saakka myös ravintola-alalla on ollut valtaisa työvoimapula. Meillä oli etenkin Jyväskylän ravintoloissamme koko viime vuoden melkoinen vaje työvoimasta. Ehkäpä työvoimaa alkaa vähitellen löytymään myös ravintoloihin! Tällä hetkellä haemme kesätyöntekijöitä Tuurin ravintolaamme, mutta eipä ole montaa hakemusta vielä tullut. Myös grillimme aukioloaikoja olemme joutuneet supistamaan työvoimapulan takia.  Olemme juuri löytäneet työntekijät, eli kunhan koulutus saatetaan loppuun, voidaan alkuviikostakin avata jo puoli yhdeltätoista kello 16 sijaan.

Tänään saamme kotiinkuljetusauton toiseenkin Jyväskylän ravintolaamme. Juuri tuli viesti, että uusi, Kotipizza-teippauksilla varustettu automme on nyt rekan kyydissä matkalla kohti Jyväskylää! Nythän ravintoloissamme toimii ainoastaan ulosmyynti ja kotiinkuljetus. Me emme tule lomauttamaan ketään, vaan aiomme selviytyä yhdessä!

  PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ OLEMME LÄHEMPÄNÄ HETKEÄ, KUN KAIKKI ON TAAS PAREMMIN!