Sign here, please!

Hetki tuossa heräillessä mietin, että mitäs erityistä sitä tulikaan eilen tehtyä.

Ai niin. Tehtiin pizzeriasta kauppakirjat. Ei sen kummempaa.

Tuo "ei sen kummempaa" sisältää kyllä niin vahvaa sarkasmia, että sitä ei ulkopuolinen välttämättä tajuakaan. Paitsi sellainen, joka yrittäjäperheemme elämää paremmin tuntee, ja kyllähän sitä voi kohtalaisen hyvin tuntea jo näitä minun blogejani seuraamalla.

Uudenvuoden aattona käsittelin blogissani joitakin tuntemuksia tulevasta - siis tästä meneillään olevasta vuodesta. Siinä kerroin, miten Jarmo ilmaisi tavoitteensa tälle vuodelle: "Avainnippu kevyemmäksi." Jonkun blogini otsikkona taitaa olla "Myydään firma - vastineeksi aikaa". Eilen pizzeriamme myynti nyt sitten virallisesti laitettiin alkuun. Sign here, please.

Ei vaiskaan, ostaja on ihan suomalainen. Ulkolaisia ostajakandidaatteja olisi kyllä ollut niitäkin. Kauppaa ei tehty tuosta vain - ketjussa kun ollaan mukana, niin myös ketjun piti hyväksyä ostaja. Ketju testauttaa mahdolliset tulevat yrittäjät monellakin tavalla, ja nyt, kun kauppakirjat on allekirjoitettu, alkaa varsinainen koulutus. Sen kesto on noin puolitoista kuukautta. Osa koulutuksesta tapahtuu Kotipizza-opistolla, osa liikkeissä. Vasta, kun koulutus on suoritettuna hyväksytysti, voidaan suorittaa varsinainen yrittäjävaihdos.

Monenmoisia spekulaatioita on ollut liikkeellä niistä syistä, minkä takia pizzanleivonnan maailmanmestari on myymässä liikettään. Ensinnäkin - Jarmo ei ole siirtymässä Kotipizza Oyj:n palvelukseen! Yrittäjä on yrittäjä vaikka pizzauunissa paistais. Mutta - aivan oikein - ei ole lainkaan poissuljettua, josko olisimme Kotipizzan kanssa tekemisissä jossain muodossa myöhemminkin. Saas ny havaata.

Ihminen on outo otus. Ensin se odottaa jotain asiaa tapahtuvaksi, ja luulee auvoisen elämän koittavan välittömästi jos asia todella tapahtuu. Mutta kun se sitten tapahtuu, ei enää olekaan niin kivaa. Mihin kummaan se auvoisuus yhtäkkiä häviääkään?

Minäkin luulin olevani onnellinen, kun viisitoista vuotta kestänyt pizzayrittäjyys on takana.

Mitä vielä. Nythän vasta alkaa se suruaika. Luopumisen tuska. Ja se "Voi ristus, tuli kyllä myytyä liika halavalla."

Myyntimme on noussut todella kiitettävästi. Suurin syy on tietenkin maailmanmestaruuspizzan mukanaan tuoma maine ja kunnia. Mutta kasvu tulee jatkumaan edelleenkin. Kauppakeskukseemme rakennetaan uutta liiketilaa. Meidän liikkeemme takana oleva parkkitasanne muutetaan kokonaan liiketiloiksi, ja Arnoldsinkin eteen rakennetaan liukuportaat syöttämään asiakkaita miltei suoraan meille. (Nuo liukuportaat olivat aikoinaan yksi syistä, minkä takia en jatkanut sopimusta Arnoldsin kanssa. Ei ole kiva, jos liike jää liukuportaiden taakse piiloon.)

No, niin tai näin, kyllähän se on hyvä, kun uuden yrittäjän ei ainakaan tarvitse kauppaa katua. Syksyn lopussa päättyy erään lähistöllä olevan pizzerian toiminta, ellei jatkajaa löydy. Sieltäkin suuri osa siirtyy asiakkaiksi meille. Tai siis uudelle yrittäjälle.

Outoa homesieniarkkitehtuuria

Seitsemänkymmentäluvun tasakattoarkkitehtuuri poiki taannoin jos jonkinmoisia ongelmia. Ihmekös tuo, jos vesi valui rakenteisiin kun minkäänmoista kaatoa ei ollut. No, tällaiset konhotuskatot on sittemmin lähes järjestään uusittu. Harjakatto soveltuu suomalaiseen ilmastoon huomattavasti paremmin.

Mutta mitä ihmettä luontoäiti on ajatellut luodessaan kuvassaolevan sienen? Onko kenties tapahtunut asennusvirhe? Tuliko hattu asennettua vahingossa nurinpäin? Jonkinmoinen vesivako hatussa näkyy olevan, mutta jotenkin näyttää jälkeenpäin asennetulta. Ja onko reikä läpi asti, vai valuuko vesi rakenteisiin? Huh, jottei tämä vain ole itseasiassa homesieni?

Olen erinomaisen huono sieniasiantuntija, mutta tätä arvelisin jonkinmoiseksi kärpässieneksi. Olenko oikeassa? Älkäähän ystävät ja sukulaiset pelätkö, minä en tule tarjoilemaan ainakaan tällä tietämykselläni sieniruokia. Birgit saa hoidella sen homman, erinomaisesti on hoidellutkin. (Aivan rupes kuala valumahan kun muistin Virtaskan siänisalaatin maun...)

*************

Mulle on iskeny ihan helekutinmoonen flentsu. En ymmärrä mistä tää nyt tuli. Nenä juaksoo niin nottei peräs pysy. Äitini diaknoosi olis hyvin selekokiälinen: "Oot kroikootellu, ei muutoon voi vilustua." En oo kroikootellu, en sitten vissihin. Syynä pitääsin stressiä. Se laukaasoo taurin ku taurin.

Jarmo meni illlaksi töihin, ja sanoo menevänsä sen jäläkehen taas pitkästä aikaa avannolle. Ehkääsemähän flentsua. Ai niin, ei siälä nyt sentäs avantua oo, mutta ihan kylymänpualoosta se vesi mahtaa olla. Ja märkää. Hyi kauhiaa.

Mitenkähän kroikoottelu ja kylymäs vedes uiminen eruaa toisistansa. Son vissihin se, notta kylymähän vetehen mennähän vasiten, mutta kroikootelles tuloo vilu vahingos.

Ikuisen aikapulan syyt ja seuraukset

Iltaruskoa eilisiltaisella juhlapaikallamme.

Koskaan ei saisi mennä mihinkään, niinhän se on. Illalla jätimme lapset kahdestaan, laitoimme ruokaa valmiiksi. Syökää, menkää ajoissa nukkumaan.

Juhlissa oli tosi kivaa. Vertaisterapia yrittäjien kesken on terapiaa parhaimmillaan. Ripen lähtö ketjumme palveluksesta on ikävää, mutta Rami oli tehnyt niin mielettömän hauskan puheen liittyen Ripen tekemisiin, että koko porukka nauroi ihan vedet silmissä. Me jouduimme kuitenkin lähtemään aikaisin, koska bulgarialaiset työntekijämme piti viedä aamukoneelle. Liput oli tilattu netistä, mutta ne oli tulostamatta. Koko sunnuntain Jarmo käytti tiedostojen siivoamiseen, saadakseen koneelle tilaa uuden tulostimen asennusta varten. Tuskaa ja ahdistusta. Skanneri ei toimi vieläkään.

Olimme kotona ennen puolta yötä. Joona oli mitä ilmeisimmin yrittänyt pysytellä hereillä kotiintuloomme saakka. Hän ei kerta kaikkiaan meinaa saada nukutuksi, jollemme me ole kotona. Ruoka oli jätetty syömättä, pöydällä oli murolautaset.

Aamulla sekä Joonan että Susannan koulu alkoi kahdeksalta. Susanna herää aina itsenäisesti, mutta poikaa piti herätellä. Lyhyen yöunen jälkeen poika oli pahalla päällä. Ruoka ei maistunut, pukeminen oli vaikeaa. Venymistä ja vanumista. Kello meni, ja mittani alkoi täyttyä. Piste iin päälle oli se, kun löysin roskiksesta pojan kirunaaliöljytabletit. Hän oli päättänyt, ettei ota niitä. Siis roskikseen. Voi kiasus sentähäre kumminkin, mun suusta pääsi sellaisiakin sanoja joita ei olisi tarvinnut päästä. Olen ostanut pojalle miltei 80 euron hintaisen purkin Eye g tabletteja, koska rasvahappohoidolla pitäisi olla vaikutusta ylivilkkauteen ja keskittymiskyvyn puutteeseen.

Loppujen lopuksi vein lapset autolla kouluun pyörineen, koska pyöräillen he eivät enää olisi ehtineet. Koulussa Joona oli ollut levoton ja häirinnyt tunneilla.

Oma stressaantunut olotilamme tuntuu heijastuvan poikaan. Hänelle ei riitä se, vaikka olisimme konkreettisesti läsnä. Hän haluaa läsnäoloa myös fyysisesti. Olla sylissä, nukkua joskus vieressä.

Tänään poika tuli kotiin heti kahden jälkeen. Keskeytin palkanlaskut, ehdin laittaa loput aamulla. Olin pojan kanssa, luimme satuja, kävimme urheilukilpailussa. Teimme yhdessä läksyt. Illalla nukkumaan mennessä kysyin, mikä on ollut päivässä hauskinta. "Se, kun sai mammia sun kans ja sä luit satuja!"

Meillä on töiden puolesta ihan älyttömän stressaava tilanne. Työvoimavajausta on edelleen, joten huomenillalla menemme töihin molemmat. Meidän on pakko ottaa lapset mukaan.

Näin tämä ei voi jatkua. Olemme tavallaan kaiken muun lisäksi monen firman loukussa. Rahkeet eivät meinaa riittää, kun firmat ovat lisäksi kumpikin ihan eri suunnalla. Lisäksi on vielä marjatilan töitäkin, ja onhan meillä viljanviljelystäkin.

Tilanne on työvoiman osalta joka syksy sama, koskapa työntekijämme ovat suurimmaksi osaksi nuoria opiskelijoita. Vaihtuvuus on suurta. Toki olemme saaneet palkattua uusiakin työntekijöitä, mutta heidän koulutuksensa vie aikaa.

Kyllä tämä tästä, kun tietää, että parempaan päin ollaan menossa. Mutta lapset eivät voi odottaa.

Perusteellista selvittelyä tuloksetta

Meillä ei tarvitse nostaa kissaa pöydälle, se kun menee ihan omatoimisesti. No, kahvitarjoilua ei enää ole kotimyyntiasiakkaille, että haitanneeko tuo mitään, jos Jooseppi terassipöydällä makoilee.

Sanonta "nostaa kissa pöydälle" tarkoittaa asioiden perusteellista selvittämistä. Alunperin sanonta tulee siitä, kun on haluttu selvittää kissan sukupuoli. Jalkovälin tutkiminen on tapahtunut parhaiten, kun kissa on nostettu pöydälle ja laitettu selälleen.

Meillä ei ole Joosepin sukupuolesta täyttä varmuutta vieläkään. Ei vaikka kuinka olis nostettu pöydälle ja tutkittu.

Olipahan eilinen taas niin työntäyteinen että huh huh. Ressiä, ressiä. Tänään homma jatkuu jos jonkinmoisilla tapaamisilla. Pääteltiin isännän kans, jotta jos tästä viikosta selvitään ilman sydänkohtauksia, niin selvitään hengis lopunkin elämää.

Illattain päästään irrottelemaan Ripen läksiäisiin. Ripe on aluepäällikkömme, jolle tuskin löytyy vertaistaan jatkajaa.

Loppu, vaikkei ookkaan

Susanna otti tänään kuvan meistä lipunlaskijoista.

Tänään mansikkakautemme virallisesti päättyi.

Tienvarsiopasteet otettiin pois, samaten mansikkalippu vedettiin alas - tosin hetken se viivähti puolitangossa. Viisi vuotta sitten tein kiitosilmoituksiimme (Pohjalainen, Ilkka) tekstin oheen seuraavan lorun:

Suomen suvi lyhyt on kovin,
mansikka-aikakin kesti vain tovin.
Pohja vain näkyy mansikkasangos,
siis mansikkalippumme puolitangos
on merkkinä kauden päättymisestä -
kas, mitään hyvää ei kauan kestä.

Vastaavana ajankohtana oli Vasabladetissa seuraava loru:

Finlands sommar är mycket kort,
och jordgubbarna har plockats bort.
Stor är nu sorgen,
då inget finns i jordgubbskorgen.
Gubbar och gummor får fälla en tår,
i väntan på nästa år.

Tänä vuonna mansikkalippu ehti liehumaan peräti kahden kuukauden ajan. Vielä tänäänkin oli itsepoimijoita, ja marjaa tulee edelleen. Kannattaa siis kysellä, josko sattuisimme olemaan paikalla.

Tänään oli erityisen mukava päivä. Olemme tehneet vaikka mitä ja olleet vaikka missä ja tavanneet vaikka ketä. (Eikös ollutkin erittäin selkeästi ja täsmällisesti kerrottu...)

Nyt on sellainen olo että uni kyllä maistuis.

Että mikäs unta estämään. Huomenna on taas töitä, joten öitä!

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista

Kettu ja pihlajanmarjat on Aisopoksen saduista tunnetuimpia.

Tarina on seuraava:

Kettu löysi pihlajapuun, ja halusi syödä marjoja. Hän yritti napata niitä puusta, mutta ne olivat liian korkealla. Jonkin aikaa turhaan yritettyään kettu totesi: "Ne ovat kuitenkin liian happamia", ja lähti murheissaan pois. Tarinan opetus on, että ihmiset tapaavat haukkua sellaisia asioita, joita he eivät saa. (ote: Wikipedia)

Kysyin Joonalta, onko hän kuullut kyseistä sananlaskua. Oli kuulemma kuullut. No, mitä tuo tarkoittaa, kysyin.

- No sitä, että sen pitääs muussata ne marjat ja laittaa sokeria.

Lutuusta utuusta

Kuten tuosta äsken ottamastani kuvasta näkyy, utuista on. Ei paista, mutta enää ei sadakaan.

Jokirannassamme kasvaa osmankäämejä. Ei ole kyllä ennen kasvanut. Yleensähän niitä kasvaa "savikroopiis" ja ojien pohjilla. Pari hassua pötkylää tuolla tosin kasvaa lehtien seassa, mutta voi kuinka toivon niiden leviävän. JK illattain: Tällä kohdalla oli aamulla kömpelö tekstini, jossa ihmettelin osmankäämin (Typha latifolia) englanninkielistä nimeä. Cat´s tail kääntyi mielessäni yhtäkkiä kissankäpäläksi. Tailhan on tietenkin häntä eikä käpälä. Ensin soitti isäntä mulle töihin, notta "Mitä soot oikeen kirijoottanu blogihis, tail on häntä eikä mikään käpälä." Minä siihen, notta voi kissin viikset, niinpäs onkin. Annoin äkkiä ohjeistuksen, kuinka saa poistettua virheellisen tekstin. Totesin puhelimes isännälle, että joo, poninhännällähän ne senkin hiukset on, eikä poninkäpälällä. Kaksi oikaisevaa kommenttiakin oli tullu ennen tekstin poistamista, kiitos vaan. On mukavaa huomata, että blogiani todella luetaan! Niin, nyt ymmärrän englanninkielisen nimenkin soveltuvuuden - kyllähän osmankäämi selkeästi kissan pystyhäntää muistuttaa!

Hetken vielä kertoilen näitä mansikkatiedotuksia: Itsepoimien löytyy, samaten kuin niitä herneitä. Valmiiksi emme enää poimi, sillä puutarhaharjoittelijoillamme on niin paljon muita töitä jotka on pakko saada tehdyksi. Kannattaa soitella Jarmolle puh. 0400-667179. Hänkin on kovin huonosti kotosalla tänään, mutta soittamallahan asia selviää. Itse lähden töihin ihan näillä hetkillä.

PS. Tiedoksi kaikille puutarhatyöntekijöillemme ja torimyyjillemme, jotka ovat jo työt lopettaneet: Viimeiset tilit lomakorvauksineen on maksettu, tileiltä nostettavissa eilisestä lähtien. Työtodistukset, verokortit ja palkkakuitit tulevat postissa jälkikäteen. Saattaa kestää hiukan, sillä jouduimme lähettämään tulostimen huoltoon. Ilmeisesti ukkonen ehti vioittaa sitä - vedimme johdot irti liian myöhään!

Loppuhunkulunutta

Jooseppi on keksinyt, että paras toiletti on orvokkilaatikossani.
Tiedossa on kukkatoiletistakarkoitusoperaatio. Käytännön toteutus on vielä ratkaisua vailla.

Syksyistä huomenta!

Mitä pitäisi tehdä, kun työhousut ovat kutistuneet kesän aikana? No, pitää hommata isommat housut, tiätysti. Olis se kauhiaa, jos sattuus housut tipahtamahan linkkoohin kesken pizzantarjoilun. Ku ei saa liiringinnappia kiinni.

No, olipahan loppuunkulunut aihe. Mutta illalla meen kyllä pitkästä aikaa lenkille, sillä ilmeisesti tänään pääsen kotiutumaan töistä "ihimisten aikoohin." Aamupalaksi söin herneitä, porkkanaraastetta ja mansikoita. Ja tiätysti kaffia piti saara, notta sai silämät aukaastua.

Jotta sitä rataa. Nyt tarkistamahan poijan läksyjä. Jäi matikantehtävät aamuhun, ku poika oli ehtoolla aivan liika väsyksis jalkkiksen jäläkihin.

PS. Hernehiä ja mansikoota löytyy itsepoimien, isäntä on aika hyvin kotosalla. Mutta soittakaa sille, puh. 0400-667179.

Onko poijat poikia?

Eilen kotiuduin töistä vasta seitsemän jälkeen. Isäntä oli kotiutunut joskus ennen viittä, ja itsepoimijoita oli tullut heti muutamia.

Isännän olis pakko pystyä olemaan täällä kotosalla, muuten täällä on kuusi miestä ilman työnjohtoa. Mutta työvoimapulaa paikkaamaan piti hänenkin lähteä pizzeriaan. Voi helekutti, koskahan tää tilanne normalisoituisi. Mitä ilmeisimmin ei koskaan. Miksi on tullutkaan ryhdyttyä yrittäjäksi?!?

Onneksi on keksitty nuo muiden äitien tekemät ruoat, ettei aina tartte itse kokata alusta alkaen. Eihän isäntä ollu ehtiny lapsille ruokaa laittaa, niinpä väsynyttä äitiä vastaanotettiin seuraavasti: "Äitii, kauhia näläkä!" "Äitii, päällystä nää kirjat!" "Äitii, saanko mä mennä huomenna kaverille?" Ja loppuillasta Susanna tuli kysyneeksi, että "Onko Joona muuten kertonu, mitä se on hajottanu?"

Olin jo ehtinyt vilkaista koulun reissuvihkoa, ja huokaissut helpotuksesta. Viimevuotinen reissuvihko kun oli "läksyt tekemättä"-viestien lisäksi silloin, tällöin täydentynyt tiedotuksilla pojan tekemistä kolttosista. No, nyt ei oltu tehty koulussa mitään, mutta lauantaiehtoolla olikin sitten kaverin kans käyty ohimennen viskaamas kiviä naapurin "peruutuspeiliin". Peili on heidän portinpielensä kohdalla tien toisella puolella, helpottamassa näkyvyyttä tielle peruutettaessa. Pojat olivat jääneet kiinni saman tien.

Poikahan ei puhunu asiasta mitään. No, lähdimme lauantaina samaa matkaa toiseen naapuriin kyläilemään, kun poika lähti saattelemaan kaveriaan Merikaarron suunnalle. Tällä reissulla pölvästely sitten oli tapahtunut. Joona oli sitten lopun iltaa Susannan kans kotona, ja olivat jo nukkumassa kun palasimme kyläilyreissulta. Aamulla mä lähdin töihin, ja isäntä oli kyllä kotosalla. Asia mahtoi pojan mieltä kaivella. Mitä ilmeisimmin hän kuitenkin laskelmoi, että pyhäillaksi sovittu elokuvareissu voisi jäädä väliin, jos tulis kerrottua tekemisistään. Niinpä hän - kuten myös Susanna - pääsivät elokuviin Joonan kaverin perheen mukana. Kaverin vanhemmat olivat kysyneet Joonalta, että onko hän kertonut kotona asiasta. Poikahan oli vastannut vältellen, ja näin Susanna sai tietää asiasta.

No, eilen sitten iltamyöhällä soitettiin naapuriin ja sovittiin, että hommaamme uuden peilin. Kovasti meidän poika oli kuulemma anteeksi pyydellyt, mutta nyt saa sitten korvata mansikkalaatikontekotienisteillään kolttosensa.

Poikahan ei käsittänyt peilin olemassaolon tarkoitusta. Mutta oikeuttiko tietämättömyys paiskomaan kiviä. No, onneksi ei tämän pahempaa, mutta mietityttää vaan, mitä kaikkea se vielä keksiikään isompana.

Vähäpalijo vettä

Tuloo vähä vettä.

Koskapa kirjoitetussa tekstissä ei lauseiden merkitykseen voi vaikuttaa äänenpainolla, täytyypä tarkentaa: Vettä tulee PALJON. Yöllä tuli 18 milliä, ja lisää tulee.

Yöllä myös salamoi. Nukkumaan mennessämme isäntä halusi pitää rullaverhon ylhäällä, että saisi ihailla luonnon näytelmää. Minä taas en halunnut ihailla. Ei auttanut, vaikka olisi kääntänyt selän isännälle ja sille salamoinnille, sillä makuusoppemme takaseinällä on peilioviset vaatekaapit. Aina kun välähti, minä kiljaisin. Ja heti perään isäntä kiljaisi vähän möreämmällä äänellä, koskapa hän säikähti minun kiljaisuani.

Lopuksi isäntä suostui vetämään kaihtimen alas, mutta kyllähän ne salamoiden leiskaukset heijastuivat kaihtimen läpikin.

Aamulla katsoimme säätutkasta, että Lounais-Suomessa on ollut ihan tajuttomat ukkosmyrskyt. Meillä ei ollut mitään siihen verrattuna. Siellä on taatusti tullut tuhoa viljelyksillekin.

Taannoisella Sisilian matkallamme jouduimme elämämme pahimpaan ukkosmyrskyyn. Ei riittänyt sata salamaa, vaan taivas oli yhtä tulimerta. Sähköt menivät pois koko alueelta, ja olimme varmoja, että salama oli iskenyt läheiseen voimalaitokseen. Se oli oikeasti pelottavaa.

Meillä on isännän kanssa eri mieltymykset luonnonilmiöiden suhteen, hän kun tykkää salamoinnin lisäksi muun muassa myrskyävän meren seuraamisesta. Minulle aallot saavat aikaan ahdistusta, mutta hän jaksaisi seurata meren myllerrystä tuntikaupalla.

Kotimyyntiä ei tänään ole vaikkahan sade taukoaisikin. Illattain olemme kyllä paikalla, mutta muuten joudumme siirtymään muiden töiden pariin aika kiinteästi. Mansikkaa tuolta tulee varmaan vielä syyskuunkin puolella, samaten hernettä. Soittakaa ja kysykää koska olemme paikalla, puh. Reija 040-5963111 tai Jarmo 0400-667179. Kahvitusta emme enää lupaa, nyt teen donitseja ainoastaan grillillemme.

Viälä kerkiää noukkimahan mansikoota!

Meille on tulossa aivan erinomainen päärynäsato. Hedelmiä on kypsymässä kymmeniä, ehkä jopa satoja. Saavutus on erinomainen, kun tähän mennessä paras tulos on ollut yhden käden sormin luettavissa.

Mansikan itsepoiminta jatkuu tänään. Polka-lajikettakin saa poimia kolmen euron kilohintaan. Itse joudun menemään pizzeriaan työvoimapulaa paikkaamaan, mutta isäntä on luvannut hoidella palkanlaskentatöidensä ohella kotimyyntiasiakkaille jopa donitsikahvituksen. Tulkaahan testaamaan!

Aurinkoinen paistelee, eli tervetuloa! Poimimme myös valmiiksi, mutta kannattaa tehdä varaus puh. 0400-667179/Jarmo. Niin, hernettä saa myös itsepoimien hintaan 2 €/kg, eli sellainen tavallinen 8 litran ämpärillinen tulee maksamaan vain 6 €. Ei oo tyyristä, vai mitä!

Onnea Madonna!

Madonna täyttää tänään 50 vee.

Mä en täytä vielä, mutta siitä huolimatta ollaan vähän samiksia.

Miksikö...? No, hän synnytti tyttärensä Lourdasin, kun minä odotin meidän Susannaa. Poikiamme me odotimme ihan samaan aikaan, ja olipa laskettu aikakin miltei sama. Madonnalla oli kuitenkin ongelmia raskauden lopulla, niinpä hänen poikansa Rocco syntyi paljon ennen laskettua aikaa, jo lokakuussa 2000. Silloin oli lehdessä kuva, jossa huonossa kunnossa olevaa Madonnaa lykättiin pyörätuolissa. Tuli jotenkin sellainen olo, että kuinkahan meikäläisen vielä käykään. No, meillä meni hyvin, Joona syntyi joulukuussa itsenäisyyspäivän jälkeen, 7.12. Millenium-pojat on siis meillä molemmilla.

On se kova mimmi tuo Madonna. Oman tiensä kulkija ja monipuolisesti lahjakas.

Itsepoimien herneitäkin

Meiltä saa myös kruunu- eli kukkatilliä.

Raputilliksikin tuota kutsutaan.

Tervetuloa mansikan itsepoimintaan! Olemme poimineet myös valmiiksi, ja lisää poimitaan tarpeen mukaan.

Paljon on kyselty, voiko herneitäkin poimia itse. Nyt sekin onnistuu. Parin euron kilohinnalla saa makeita, terveellisiä herneitä. Poiminta on helppoa ja nopeaa, sillä herneemme kasvavat tuettuina.

Meille soitetaan monet kerrat päivässä kysyen vadelman itsepoimintaa - meillähän kasvaa myös puutarhavadelmaa. Viljelemme nekin ilman torjunta-aineita, mutta tulosta ei voida kehua. Tänä vuonna ne ovat suurin osa kovin ruman näköisiä, niinpä ne menevät omaan käyttöön. Myynnissä vadelmaa ei siis ole. Tarkoituksenamme on kokeilla uusia lajikkeita vadelmasta, myös mm. pensasmustikkaa ajattelimme laittaa ihan kokeilumielessä.

Nyt, kun varsinainen mansikkasesonki on ohi, ehdimme teettää pojilla kaikenlaisia töitä jotka jäivät keväällä tekemättä. Tällä hetkellä on menossa talomme terassinkaiteiden ja rännien pesu. Puhtoista tulee. Pesu teki valaisintolpistakin uuden eroiset, lyhdyt ihan loistavat valkoisuuttaan. Harjoittelijamme saavat samalla tehtyä tuntimääränsä täyteen, sillä sateiden takia pojat pitivät viikolla vapaata.

Äitee ei muista, että poika on jo isoo

Kuopuksemme on jo iso poika.

Energinen kakkosluokkalaisemme on kesän aikana kasvanut pituutta huikeasti. Kaikki housut menevät kierrätykseen, ja uusia pitäisi käydä ostamassa. Ennen sitä pärjää hetken vielä shortseilla.

Joona on kulkenut koulumatkat pyöräillen. Matkaa kertyy kolmisen kilometriä, eikä pyörätietä ole kuin hetken matkaa lähellä koulua. Tien ylitys Merikaarron riippusillan kohdalla on todella vaarallinen.

"Muista ajaa varovasti, katto aina jottei tuu autoja ku meet yli ja muistitko sä sen repun?!" Siinä joka-aamuista evästystäni.

Mikäli Joonan polkupyörässä olisi kilometrimittari, siihen tulisi enemmän ajeltuja metrejä koulumatkasta kuin Susannalla - vaikka koulu on ihan sama. Mutta pojathan ovat poikia. Siitäkö se johtuu, että pyörän kulku kohti määränpäätä ei ole ollenkaan niin suoraviivaista kuin tytöillä. Pojan on ihan pakko ajaa välillä pitkin ojanpohjia ja etsiä parhaimmat kuralätäköt.

"Olokaas ny ihimisiksi jottei vaan satu mitään!" Näin äidilläni on tapana opastaa näitä nuorimmaisiamme. Niinhän se on, jotta jos ei mitään tee, niin eipä mitään satukaan. Meillä kyllä tahtoo tapahtua kaikenlaista, mutta onneksi ei sentään mitään vakavampaa.

Joona menee koulupäivän jälkeen iltapäiväkerho Hurrikaaniin. Kakkosluokkalaisilla tämä etuus vielä on, vuoden kuluttua on taas miettimistä, miten lapsen iltapäivä saadaan sujumaan. Eilen sitten soittelin neljän jälkeen, että poika vois lähteä ajelemaan kotiin.

"Merikaarron ryhmis!" vastattiin puhelimesta. Minä esittelin itseni ja sanoin, että Joona sais ajella kotia kohti. "Nyt sä oot kyllä soittanu väärään paikkaan, ei meillä oo täällä ketään Joonaa...!"

Oliskohan mun aika päivittää kännykkäni puhelinnumerot. Etten enää turhanpäiten soittele ryhmikseen. Aina sitä ei nimittäin muista, että poika onkin jo iso poika. Isot pojat eivät enää ole hoidossa ryhmiksessä.

Erinääsiä tiarootuksia

Säätiarootus: Ei sara. Ainakaan nyt justihin. Tosin ei palijo paistakkaan. Eileen kyllä satoo ja paistoo yhtä aikaa.

Reijatiarootus: Ei kovin pahalla päällä. Ainakaan nyt justihin. Ei tosin kovin aurinkoosellakaan. Ärsytettynä saattaa syöstä tulta ja tappuraa.

Mansikkatiarootus: Löytyy, löytyy. Valmiiksipoimittuna isommat määrät tilauksesta. Itsepoiminnassa tilaa ja poimittavaa löytyy.

Työvoimapulatiarootus: Pizzerias hirviä työvoimapula. Monet päivätyöntekijöistämme lähtevät muualle opiskelemaan, iltatyöntekijöitä on paremmin. Vaasaan tulevat yliopisto-opiskelijat, ilmoittautukaa jos työ kiinnostaa! Yliopistolaisethan pystyvät tekemään myös jonkin verran päivävuoroja. Kurikassa grillillämme tilanne on jo parempi, eli ehkäpä Tiinakin pääsee äitiyslomalle. Suunnittelin jo synnytyspaikan perustamista grillin varastoon.

Sellaasta tällä kertaa. Kurikassa markkinat, ja meillä PuskaJussilla kauhia kisa kuka saa myytyä Nätti-Jussi-aterioita. Suvi johtaa myyntitilastoa.

Paisteloo ja ploosoottaa

Päivä valkeni aurinkoisena. Yöt ovat jo sen verran pimeitä, että voidaan todellakin puhua aamun valkenemisesta. Tuuli puhaltelee mukavasti kuivatellen eilisen sateen kastelemaa luontoa.

Valitettavasti joudumme isännän kanssa käväisemään yhdessä asioilla, mutta palaamme iltapäivällä. Soittakaa Reija 040-5963111 tai Jarmo 0400-667179 ja tiedustelkaa, olemmeko paikalla.

Eilisen sirkusreissun aikana itsepoiminta tapahtui itsepalveluperiaatteella - poimijat punnitsivat itse marjansa ja jättivät rahat sovittuun paikkaan. (Kiitos!)

Pizzaa ja sirkushuveja

Sataa, sataa, sataa.

Siksi ja vähän muutenkin ketuttaa kaikki. Nyt lähdemme pizzalle koko perhe ja sitten Sirkus Finlandiaan.

Rewell Centerin Kotipizzassa saa maailman parhaaksi valittua pizzaa, jospa se lohdun toisi...

Koulut alakoo ja mansikoota piisaa

Eilen oli viimeinkin se päivä, kun koulut alkoivat nuorimmaisillamme. Johan tuota päivää jo oli odotettukin - ei ainoastaan Susanna ja Joona, vaan myös me vanhemmat. Lasten tietokoneella istuminen alkoi olemaan liian runsasta, eikä aina millään ole jaksanut keksiä muita virikkeitä. Susanna tosin on viihtynyt viime aikoina kaohoitolagreenin sivuilla kirjoitellen erilaisia tarinoita, ja tuollainen ajankulu on minusta enemmän kuin suositeltavaa. Susanna omaa erinomaiset kirjoittajalahjat, ja olen itsekin käynyt hänen tarinoitaan lueskelemassa.

Joonalle olen yrittänyt keksiä tietokoneella pelailun tilalle kaikkea muuta tekemistä, mutta välillä valvontani on ollut perin juurin tehotonta. Pleikkari meidän huushollista puuttuu, ja tulee puuttumaankin. En ymmärrä, miksi kavereidenkin kanssa tultaisiin ensimmäisenä tietokoneelle. MITÄ IHMETTÄ LAPSET TEKIVÄT ENNEN TIETOKONEAIKAA? Hyvänen aika, eipä ole pitkä aika siitäkään, kun oikein toivoin Joonan kohta olevan niin iso että oppisi käyttämään tietokonetta. Missä ihmeen välissä poika sen taidon oppi???

Tietokoneella voisi tehdä vaikka mitä järkevää ja opettavaistakin, vaikkapa kertailla lukemisen saloja. Tällaisia pelejä olen koettanut pojalle laittaa koneelle, mutta hyvin pian peli onkin vaihdettu joksikin rallipeliksi.

Onneksi poika tykkää myös liikunnallisista harrastuksista. Eilen hän oli Kyrölän kentällä mm. estejuoksussa, ja kovasti tykkäsi. Maanantai-illalla oli jalkkispeli Vaasassa, ja intoa puhkuen tultiin sieltäkin.

Joona on nyt tokaluokkalainen, ja Susanna meni jo viidennelle. Kuvat ovat eilisaamulta, ja reppua ei Joonalla vielä ollut selässä. Eihän nyt kaikkea voi muistaa ekana koulupäivänä. No, minä lähdin saattelemaan heitä, ja hoksasin tienpäässä, että jotain puuttui. Hups, tuumasi poika, ja pyörsi noutamaan reppunsa.

Itsepoimijoita oli illattain kivasti, päivällä oli hiljaisempaa. Lomat on pidettynä, joten poimimaan päästään vasta töiden jälkeen.

Poimittavaa riittää edelleen. Hyvät ihmiset, tehkääpä mansikkaretki meille vaikka ihan työporukalla! Valmiiksipoimittua löytyy myös, ihanaista Polkaa 29,90/5 kg tai useamman laatikon erissä 25 €/5 kg. Halavalla menöö, mutta menköhön. Ilman torjunta-aineita kaikki.

ERINOMAASEN PALIJO TERVETULUA!

puh. Reija 040-5963111 Jarmo 0400-667179

Mansikkakausi jatkuu

Uusilta istutuksilta tulee uskomaton määrä komeaa mansikkaa. Itsepoimien edullisesti, Honeoye 3 €/kg, makutestien voittaja Polka 4 €/kg. Kutin pellolta mm. Bounty 2 €/kg, eli n. 1 €/litra. Valmiiksipoimittua mansikkaa löytyy myös, samaten kuin herneitä, sipulia, porkkanaa...

Asiakkaamme ihmettelevät usein, miksi meidän mansikkamme eivät kirvele suuta. Miksi "muun maan", oikeammin ihan kotimaankin ns. normaaliviljelyssä kasvatetut mansikat saavat monella suupielet kirvelemään, ja suussa tuntuu jopa pistelyä? Minäpä kerron: Normaaliviljelyssä mansikat ruiskutetaan moneen kertaan. Tietyt torjunta-ainejäämät ovat sallittuja. Ajatelkaas nyt: Ihmisille on lupa syöttää myrkkyjä. Sitten ihmetellään, mistä allergiat ovat peräisin.

Meillä ei käytetä torjunta-aineita. Satoa saamme juuri tästä syystä huomattavasti normaaliviljelyä vähemmän, mutta meillä onkin täysi syy ylpeillä marjojemme puhtaudella ja aidolla aromikkuudella. Ei ole ihme, jos marjamme matkaavat pitkienkin matkojen päähän juuri tämän takia. Etenkin lapsiperheissä asia on oivallettu: Lapsille halutaan antaa ehdottoman puhtaita mansikoita.

Tänä vuonna satokausi jatkuu pitkään, sillä viimeiset uudet taimet istutettiin vasta juhannusviikolla. Torilla meillä ei ole enää myyntiä, mutta täällä kotona myynti jatkuu. Donitsikahvit odottavat asiakkaita terassillamme.

PS. Pohjalaisen tekstaripalstalla oli tänään kiva yllätys:

VÄHÄSSÄKYRÖSSÄ hyvä mansikkapaikka eikä maksa
"maltaita". Poiminnan lopussa tarjotaan vielä rinkiläkahvit.

Kiitokset kirjoittajalle, kuka sitten oletkin, niin palijo notta piisaa! :)

Mansikkahilloa

Hillonautinnon viimeistelee hauska purnukka.

Tänään olen pakastanut mansikoita - taas kerran. Uusien taimien Polka on isoa ja komeaa, joten perkaus on helppoa ja nopeaa. Tapanani on viipaloida mansikat suoraan ämpäriin. Sokeri vaan sekaan, sitten iso leipäveitsi käteen - ja fiu-fiu-fiu. Helposti ja nopeasti. Muutama mollukka saa jäädäkin kokonaiseksi, mitäs se haittaa.

Jostakin syystä taloudessamme on jos jonkinmoisia pakasterasioita. Herrijjee kuinka olisikaan helppoa, jos olis pakasterasiatkin standardoitu. Mutta ei, kun ensin koitat etsiä toisiinsa sopivat rasiat ja kannet. Siinä sitä aikaa meneekin. Mitä ilmeisimmin meille on eksynyt omien lisäksi myös vanhimpien tyttärien ja kenties heidän anoppiensakin rasioita, koska skaala on laajentunut entisestään. No, olen nyt yrittänyt lajitella samanlaiset rasiat omiin pusseihinsa, ja otan käyttöön yhden sortin kerrallaan.

Rasioiden merkintään käytän Scotch Magic teippiä, johon saa helposti kirjoitettua tussilla rasian sisällön ja päiväyksen. Tapanani on kirjoitella muutamiin joku ajankohtainen loru, tai lyhyt tarina pakastuspäivän tapahtumista. Aika usein pakastuspäivänä on satanut, eli talvipakkasella saattaa puuromarjan päällä lukea, notta "Vettä flosajaa, tullu jo 20 milliä." Jos huomisin pakastan, purkeissa saattaa olla tekstiä koulujen alkamisesta.

Tänään tein myös lättyhilloa hillosokerilla.

Perushillo hillosokurilla

2 kg (n. 4 l) mansikoota
1 desi vettä
1 kg hillosokuria

Kaara marijat kattilahan ja lisää vesi.
Kuumenna ja lisää hillosokuri vähis eris,
tarkasti (=varovaasesti) sekoottaen.
Vähennä lämpyä ku seos alakaa kiahua.
Keitä hillua 10 min välillä sekahuttaen.
Kuari vahtu pois.
Jähärytä n. puali tuntia välillä sekoottaen,
niin jotta rakenne rupiaa kiinteytymähän
eikä marijat enää pökkää pintahan.
Pistä hillo hyvin pestyyhin, kuumennettuuhin klasipurkkiihin.

Varo nottet polta näppiäs.

Hyvät ihimiset, tulukaa noukkimahan!

Jooseppi kasvaa päivä päivältä. Tämä Joonan ja kissujen kuva on eiliseltä.

Tulukaa noukkimahan mansikoota! Valmiiksipoimittuna löytyy myös, pojat ovat parhaillaan poimimassa upeaa Polkaa juhannusviikolla istutetuista taimista.

Enää emme ilmeisesti mene torille myymään. Syy on hyvin yksinkertainen: Myyjäpula. Täksi päiväksi on luvattu sateistakin, ja huomenna alkavat peruskoulut ja lukiot. Koulujen alettua tori hiljenee, joten parempi myydä pelkästään kotoa päin. Täällä onnistun hoitamaan muitakin asioita samanaikaisesti, koska ruuhkaa ei enää ole.

Saatavilla makeeta mansikoota,mälyttömän hyviä hernehiä, porkkanoota, sipulia, perunoota... Tilliäkin sais etuusasti vaikka pakkaasehen siliputtavaksi.

DONITSIKAFFIT OROTTAA!

Ps. nyt donitseja saatavilla myös ScanBurger PuskaJussilta!

Piperöösiä pitkin pihaa

Isännällä on tapana järjestää ulkomaisille harjoittelijoillemme satokauden päätösjuhlat. Tänä vuonna kausi jatkuu edelleen, mutta koskapa pojat ovat tätä "huipentumaa" niin kovasti odotelleet, päätettiin bailut pitää jo eilen. Jaksavatpahan paremmin vielä loppurutistuksetkin, kun välillä relataan kunnolla.

Pojat ovat taitavia palloilijoita, yläkuvassa on menossa oikein kunnon matsi. Yhtenä iltana onnistuivat saamaan pallon korkealle koivun latvaan, mutta yksi pojista kiipesi kuin apina noutamaan pallon. Kuvassa näkyy myös osa pihakiveyksemme kuvioista, jotka suunnitteli aikoinaan yksi virolainen työntekijämme. Tyttö oli suunnitellut mm. lastenruokapurkkien etikettejä Virossa, ja hän teki jos jonkinmoisia luonnoksia tietokoneelle. Tuo suuri pyörylä on mitä mainioin lasten hyppyleikkipaikka, ja tuolla ulkorakennuksen edessä liihottelee perhonen.

Kun grillikodassa oli sopiva hiillos, pojat siirtyivät perinteiselle makkara- ja olutlinjalle. Tuo raitapaitainen ei kuulu pehtooreihimme, vaan hän on se kaikentietävä ATK-tukemme Jarno.

Grillailun jälkeen Kytösen pitkä mersu tulikin hakemaan mölyporukkaa kohti Vaasaa, siellä oli vuorossa camping-alueen sauna. Mä olisin kuulemma päässyt selänpesijäksi.

Noo, jäin paljon mieluummin kotiin nukkumaan. Siitä huolimatta heräsin hirveään päänsärkyyn, ja isännällä ei oo mitään, vaikka baarikierrokselta kotiutuivat puoli viiden mais. Tosin osa porukasta on edelleen reissussa...

Aamulla tuli vaihteeksi vettä. Nyt paistaa aurinko, ja ensimmäiset itsepoimijat saapuivat. Mukaan sopii,
TERVETULOA JÄRVENKYLÄÄN!!!!

Terassikahvila Mansikkacafé kutsuu

Kahvi ja donitsit odottavat. Taustalla olevassa korissa
Molli-kissamme, ja Jooseppi-pentukin on korin edessä.

Aurinko paistaa.

Oikeastaan tämä muu teksti on turhaa, sillä tuo ensimmäinen lause sisältää kaiken oleellisen. Jo sen perusteella kaikki tietävät olevansa tervetulleita poimimaan mansikoita - tai ostamaan valmiiksipoimittuja.

Aamulla herätessämme aurinko ei vielä ollut noussut, ja ilma oli utuinen. Väsytti - ja suoraan sanottuna tympäisikin. Ihan vähän vain. Sitten kurkkasimme grillin tapahtumia valvontakamerasta. Flikat siellä vielä tekivät loppusiivouksia aamukuudelta. Tuumaalin, notta voi totta viäköhön, ku melekeen tuli maraattua omaa väsyänsä. Ja työntekijät on painanu koko pitkän yän töitä ku moomma verelly hirsiä. Ei meirän sovi maraata, ei. Grillillä on ollu melekoosen kiirus yä, ku flikoolla meni yli kuutehen.

Tervetuloa taas tänäänkin ScanBurger PuskaJussi-grillille, Kotipizza Rewell Centeriin ja Vaasan kauppatorille Marja- ja vihannestila Jarmo Valtarin kojulle. Ja minut tapaa täällä kotimyynnissä! NÄHDÄÄN!

Susannan runo

JOOSEPPI II

On meillä kisu,
ja saappaat valkoiset sillä,
niillä kelpaa tassutella
jos millä.
Ei se helposti suutu,
eikä siltä häntäkään puutu.
On kaunis mustavalkoinen,
pitkä karvaturkki sen.
On Joose nopsa jaloistaan,
saa saaliin kiinni aina uudestaan.
On nenänpää sillä musta,
ja posket valkoiset,
tätä kissaa halaamatta
olla voi sä et.

Susanna V. 11 v.

Pyysin Susannalta runoa tuohon kuvaan. Ei siinä kauan nokka tuhissut eikä kynä suhissut, kun runoa pukkas. Lupaamani kuuden euron julkaisupalkkio tilitettiin saman tien...! RHV

Taiteellista pizzan heittelyä

Taiteiden yö takana. Me kylläkin taiteiltiin ainoastaan pizzanheitossa, mutta sen verran hyvällä tuloksella, että tuli kaikkien aikojen myyntiennätys. Hyvä, hyvä Kotipizza Rewell Center pizza team!

Marjapuolen myynti ei sitten ollutkaan hääppönen, sateet tekivät kiusaa. Aamusta oli itsepoimijoita ihan kivasti, mutta sade karkoitti väen.

Jouduin eilen myös tilaamaan ambulanssin yhdelle vanhemmalle miehelle, joka kaatui pihassamme. Hän oli tullut itsepoimintaan, ja jostakin syystä kaatui kasvoilleen kiveykselle. Onneksi paikalla oli muitakin asiakkaita, enkä joutunut hoitamaan tilannetta yksin.

Olen aikoinaan työskennellyt Vaasan Keskussairaalan päivystyspoliklinikan sisäänkirjoituksessa. Tehtävänäni oli henkilötietojen ottaminen, joiden perusteella tilasin arkistosta potilaskansiot - sikäli kun potilas oli käynyt siellä aikaisemmin. Tapauskohtaisesti ohjasin potilaat joko sisätauti, kirururgia- tai gynepuolelle. Näin ja koin kaikenlaista epämiellyttävää, ja yritinpä kerran jopa kysellä henkilötietoja ihmiseltä, joka oli ambulanssilla tuotaessa jo kuollut. Kaikesta huolimatta en kokenut työtä ahdistavaksi. Veren näkeminen kuului asiaan, ja siihen oli totuttava. Eilinen onnettomuus taas tapahtui aivan yllättäen, sillä ei meille ihan joka päivä ambulansseja tilailla. Täytyy myöntää, että paniikki iski, kun näin miehen ruhjeiset kasvot ja sen veren määrän, mikä otsaan tulleesta kolosta pulppusi. Välillä mies pyörtyi, mutta onneksi avuliaat asiakkaamme kannattelivat häntä.

Kun soitin hätäkeskukseen, jouduin odottelemaan todella kauan. "Hätäkeskuksessa on ruuhkaa, odottakaa sulkematta puhelinta." Kas kun eivät sanoneet, että odotus on maksuton. Mitäs, jos jonkun sydän olisi pysähtynyt, ja minä vain olisin odotellut että joku ennättää vastaamaan. Ambulanssin tulokin kesti kovin kauan.

Tänään mies kävi hakemassa valmiiksipoimittuja mansikoita. Tikkejä oli laitettu, mutta kaikki oli muuten kunnossa.

Tänään on hyvin syksyinen sää. Itsepoimijoita on jo tullut, ja lisää sopii. Kumisaappaat ovat tarpeen. On meillä ollut extempore-poimijoita korkokengissäkin, ei sen puoleen, mutta nyt on melko kosteaa. Crocs-jalkineet ovat muuten erinomainen keksintö: Kirkkaankeltaisilla crocseillani minäkin olen mennä vipeltänyt koko kesän. Peltojen kosteus ei haittaa mitään, ja kurat saa huuhdeltua helposti pois. Askel on keveä, kun crocsit eivät paina mitään. Seuraavalle lomareissulle pakkaan kapsäkkiini ilman muuta crocsit.

Hyvät crocsien jälleenmyyjät, otan mielelläni vastaan provikkaa. Minne voin ilmoittaa tilinumeroni...?

Kesä taakse jää, illat hämärtää

Susannelta saa torimyynnissämme valloittavan hymyn
kaupan päälle.

Gauhian goliaa, gali-gali! Pitkän aikaa olenkin tarjennut minihameella tai shortseilla, mutta tänä aamuna sorruin vetämään jalkaani tavalliset farkut. Kaiken lisäksi jouduin etsimään sukatkin.

Vielä ehtii itsepoimintaan ennen sadetta! Tänä vuonna ei metsämarjoista juurikaan satoa tule, joten mansikkaa kannattaa laittaa nyt niidenkin edestä. Ja meillä mansikkaa riittää.

Kutin Bounty-pellosta poiminta on helppoa ja nopeaa, hinta on kolme euroa kilolta. Kahden euron marjaakin löytyy vielä, mutta kovin on vähiin mennyt sen pellon sato. Itsepoimijoita on ollut todella hyvin.

Valmiiksipoimittua marjaakin löytyy torin lisäksi myös meiltä kotoa. Aina ilman torjunta-aineita.

Tuossa eilen ottamassani kuvassa on uusiperunakyltti. Siitä tulikin mieleeni kysymys, joka minulle esitettiin tässä päivänä eräänä: Mitä eroa on varhaisperunalla ja uudella perunalla? Joku kertoi nimittäin nähneensä edelleen myynnissä myös varhaisperunoita. Kyseistä asiaa on kuulemma käsitelty myös jossain radio-ohjelmassa, ja siellä oltiin tultu siihen lopputulokseen, että varhaisperunat nostetaan aamulla ennen viittä. Myöhemmin nostetut ovat sitten uusia perunoita... No, minun mielestäni varhaisperunoiksi voidaan kutsua ainoastaan kesäkuussa myytäviä perunoita. Heinäkuu ei ole ajankohdallisesti enää erityisen aikainen perunalle, kyllä ne ovat silloin ihan vain uusia perunoita. Tosin marketeista saa useimmiten vanhoja uusia perunoita, joita toisella nimellä kutsutaan kumiperunoiksi.

Tänään alkavat mm. ammattikoulut. Katselimme eilen illalla grillin tapahtumia valvontakamerasta, ja siellä oli mitä ilmeisimmin amikselaisiakin jo tutustumassa opinahjonsa ympäristöön. Kurikan amis on siinä ihan grillimme vieressä, ja amislaiset ovatkin erinomaisia asiakkaita. Kouluaikana aamun ensimmäiset asiakkaat ovat amikselaisia, jotka hakevat meiltä kahvikupposet. Tarkoitus on laittaa grillillekin myyntiin donitsit, mutta olen unohtanut koko asian. Ehkäpä jo huomisin on "Puskalta" saatavilla myös leipomiani donitseja.

Vaasassa on tänään Taiteiden yö. Illaksi on luvattu sateista, ja se taas tietää sitä, että kauppakeskuksemme on täynnä kansaa. Menemmekin pizzeriaan avuksi, mutta hoidan kotimyyntiä ainakin iltakahdeksaan.

Tervetuloa ostoksille kauppatorille tai tänne kotimyyntiin, ja illalla/yöllä voimme tavata vaikkapa Rewell Centerin Kotipizzassa! Jos on vielä joku joka ei ole maistanut Berlusconi-pizzaa, suosittelen lämpimästi. Maailmanmestaruuden voittanut pizza ei voi olla muuta kuin hyvää. Se vain on niin.

Pelemuuttamalla löytyy raakasti

Petteri-kissamme tulee mielellään seuraksi itsepoimijoillekin.

Eilen oli yksi kesän mukavimmista päivistä. Aurinkoenergian lisäksi minuun tarttui iloisuusenergiaa asiakkaista. Kaikki asiakkaat olivat ihan erityisen hyväntuulisia, ja ihmekös tuo, kun aurinko hyväili hipiää ja mansikanmollukatkin hymyilivät päästessään itsepoimijoiden koreihin.

Itsepoimintapelloilla tavataan myös tuttuja. Yhtenä päivänä yksi asiakkaistamme tuli innoissaan kertomaan, kuinka oli tavannut pellolla helsinkiläisserkkunsa, jota ei ollut tavannut vuosikymmeniin. Uusiakin ystävyyssuhteita syntyy. Donitsikahvipöydässä on luontevaa keskustella ihan tuntemattomienkin kanssa. Monasti kahvittelijat muistelevat, millaista seuraa kahvipöydässä oli edelliskerralla.

Tämä pohojalaasmurre on sitten ihanaa. Eilen kuulin itsepoimijalta seuraavan kommentin:
"Esti siälä ei niin kauhiasti marijoja näkyny, mutta sitte ku niitä puskia vähä pelemuutti, niin siältä lehtien altahan niitä marijoja rupes löytymähän aivan raakasti!"
Tuo olisi vapaasti suomennettuna ehkä jotain siihen tyyliin, kuin että "Ensin niitä marjoja ei sieltä lehtien alta näkynyt, mutta sitten lehtiä käännellessä marjoja alkoikin löytymään runsaasti." Tosin tuo "pelemuutus" on niin omanlaatuisensa sana, että ihan tarkkaa synonyymiä en ihan heti keksi. Tuo "raakasti"-sanan käyttö kuvaamaan jonkun asian runsautta lienee myös yksi murteemme erikoisimmista helmistä.

Minusta murteemme on niin ihanan vivahteikasta, että ei paremmasta väliä. Tapaankin sanoa, että murteemme on niin rumaa notta se on oikeen komiaa!

TERVETULOA MURREKIELIKYLPYYN ITSEPOIMINNAN OHELLA!

Ps. Joku epäili, pääseekö donitsikahville ollenkaan jos ostaa valmiiksipoimittuja. No tiätysti pääsöö. Eikä tartte autos orotella matkaseuralaastenkaan, ei ku kaffille vaan koko porukka!

Aurinkoenergiaa kroppaan ja mansikoita koppaan

Voiko olla komeampaa mansikkaa?!? Lajike on Polka, kaikkein makein, makutestien voittaja. Sää on optimaalinen mansikan makean aromikkuuden syntymiseen: Yöt ovat viileitä, ja päivällä paistaa aurinko.

Satoa poimitaan nyt alkukesällä istutetuista erikoistaimista, joista satoa saa jo istutusvuotena. Mahtavan isoja mollukoita ovatkin.

Kävin muuten avaamassa itsepoimintaan Kutin peltoalueen Bounty-penkit. Siellä ei itsepoimintaa vielä ole ollutkaan. Tuo metsän keskellä oleva pelto on vähän kaukana, mutta sinne pääsee Haavistontien kautta ajamaan ihan viereen. Siellä on parkkipaikka autoille, ja puuceekin löytyy.

Tilasin täksikin päiväksi kauniin kelin. Aurinkoenergiaa varastoituu poimijan kroppaan samalla kun mansikat hyppivät koppaan. Välillä voi käydä lepuuttamassa selkää donitsikahveja nautiskellen tuossa terassillamme. Jooseppi Kekkonen, tuo kissaperheemme uusin tulokas, on alkanut myöskin viihtymään terassilla.

Aamuisella postinhakureissullani jäin taas kerran tuijottamaan tuota ohitsemme hiljalleen virtaavaa Kyrönjokea. Minulla on joku ihmeellinen tunneside tuohon Kyrönmaan vehmauden tuojaan: Sen veden äärellä sieluni ikään kuin latautuu.

TERVETULOA KOKEMAAN MAASEUDUN IDYLLINEN TUNNELMA!

Nätti-Jussi Ilta-Sanomissa ja radioaalloilla

ScanBurger PuskaJussi-grillillämme on erikoisuus: Sadan euron hampurilaisateria. Olivat Ilta-Sanomissa saaneet asiasta vihiä, ja soittivat viime viikolla.

Tänään lehdessä on ylläoleva kuva. "Suomen kalleinta hampurilaista myydään yllättäen Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa. PuskaJussi-grillin ylpeys on sadan euron Nätti-Jussi ranskalaisilla, kolmella limulla ja suklaapatukoilla. Itse hampurilaisen välissä on mm. kaviaaria, hanhenmaksaa ja härkää." Mitähän muuten tuo sana "yllättäen" tarkoittaa? Tottahan tuan ny kaikkien pitääs tiätää, notta Etelä-Pohojanmaalla kaikki on vähä isoompaa ja komiampaa...!

Juttu oli tepsivä kuten arvata saattaa. Suomi Popin Anni ja Jaajo olivat aamulla keskustelleet asiasta radiossa. Ihmetelleet, jaksaako tuollaista ateriaa syödäkään. Novallakin juttu oli herättänyt keskustelua. Jokisen Ile oli jonkun kanssa asiaa pohdiskellut, ja olivat päättäneet, että ihan uteliaisuudesta moinen hampurilainen täytyisi käydä ostamassa. Sitten olivat tulleet siihen tulokseen, että taksikuluihin menisi jo sen verran tuohta, että maistuisiko se sadan euron hampurilaisateriakaan enää hyvältä.

Käykääpä muuten lukemassa blogiarkistostani viime vuoden elokuun kohdalta, 17.8.2007 kirjoittamani juttu nimeltä "Legendaarinen Nätti-Jussi". Silloin ymmärrätte, minkä takia grillijonossamme vedetään kättä lippaan, jos joku tilaa Nätti-Jussin. Listallamme lukeekin Nätti-Jussin kohdalla: KAIKILLE JOILLA ON POKKAA JA PELIMERKKEJÄ.

Kävin muuten juuri tänään postittamassa kaksi kunniakirjaa. Numeroidut kunniakirjat postitetaan kaikille Nätti-Jussi-aterian ostajille. Talo tarjoaa kuudennen Nätti-Jussi-aterian sekä messinkisen nimilaatan kunniapaikalle. Lista Nätti-Jussin ostajista on aina näkyvillä grillillämme.

Tänään Jarmo tilasi lisää hanhenmaksaa ja kaviaaria. Ei sovi sanoa, ettei löydykään raaka-aineita, jos vaikka Jokisen Ile tulee ostoksille. Jaajolle ja Annille Jarmo lupasi lähettää kupongin, jolla saa kaksi Nätti-Jussi-ateriaa yhden hinnalla. Sen verran hyvää läppää päästelevät aamuisin. Sama juttu Ilelle. Jotta jää vähän taksirahaakin! Tänään nyt sitten emme sattuneet kuuntelemaan kumpaakaan kanavaa. Vähänkös harmittaa!

Tässä linkki Iltasanomien nettiversioon, lehtijuttu on kyllä parempi.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1565358

Mansikan satokausi jatkuu runsaana

Iltaruskoa eilisehtoolla klo 22.40.

Hyvää koleaa huomenta. Yöllä taisi taas käväistä miinuksen puolella, kuten kävi lauantain vastaisena yönäkin. Siitä huolimatta päivä nousee kauniina.

Eipä olisi pari viikkoa sitten uskonut, kuinka mahtavana mansikan satokausi jatkuu edelleen. Todella komeaa Polkaa kypsyy uudelta maalta, ja satoa tulee runsaasti. Uudelle maalle taannoiset sateet tekivät vain hyvää, sillä mansikat olivat silloin vielä raakileina.

Työvoimapula alkaa vaivaamaan. Osa työntekijöistämme haluaa pitää hieman lomaa ennen koulujen alkua, siksipä emme saaneet järjestymään torimyyjiäkään kuin yhdelle myyntipaikalle. Poimijamääräkin väheni, mutta onneksi uudella maalla poiminta on helppoa ja nopeaa. Marja on isoa ja komeaa.

ITSEPOIMITTAVAA RIITTÄÄ RUNSAASTI, monia eri lajikkeita!

TERVETULOA!

Kotimyyntiä viiveellä ja työtä tarjolla

Myös Susanna Suvi Anniina on apuna kotimyynnissä.

Hups, tulipas nukuttua. Lomapäivät ovat rankkoja...!

Tänään aloitamme kotimyynnin vasta klo 15.00 jälkeen, sillä olemme lähdössä Vilin juhliin. Soittakaa ja varmistakaa puh. 040-5963111/Reija tai 0400-667179/Jarmo.

Mansikoita löytyy valmiiksipoimittuna ja itsepoimien.

Asiasta kolmanteen: Tarvitsemme lisää työntekijöitä grillillemme Kurikkaan (ScanBurger PuskaJussi, hotelli Pitkän Jussin vieressä), samaten kuin Kotipizza-liikkeeseemme Vaasan Rewell Centeriin. Osa työntekijöistämme lähtee opiskelemaan, lisäksi myynti on noussut kummassakin paikassa todella mukavasti. Työntekijöiden tärkein ominaisuus on oikea palveluasenne, työhön opetetaan. Vaasassa edellytämme pärjäämistä molemmilla kotimaisilla kielillä, Kurikassa pärjää leviällä pohojalaasella murteella. Vapaamuotoisia työhakemuksia voi lähetellä sähköposteihimme jarmo.valtari@netikka.fi tai reija.valtari@netikka.fi. Työ on pääosin päivätyötä.

Isäntäväki relaamas

Eileen oli vilipoonen päivä, ja kolia oli yäkin. Kuuren mais oli vain viis astetta mittaris.

Mun miälestä kesällä kulijetahan vähis vaattehis. Niinpä olin shortsiis eileenkin, tosin pitkähiaasta piti kattella. Taisin sitten vähä hytistä, ja joku asiakas mulle sanoikin, notta "Puje flikka päälles."

Isäntä lähti toissaehtoona Jyväskylähän rallia kattomahan. Nuata on sellaanen kaverusporukka äijiä, jokka pakkasivat ittensä asuntoautohon, tiäs kuinka monennen kerran sinne rallihin. Tänään mä lähären ajelohon vähä niinku vastalle, tai isäntä on jo tulos junalla. Meemmä yhyres pitöhön huiloopäivää ja tuttuja näköhön.

Meirän Hanne tuli eileen kotia käymähän Veskunsa kans. Ne hoitaavat tänään kotimyyntiä, ja torillekuskauksen hoitaa yks tyäntekijä.

Eli tervetuloa ostoksille joko kauppatorille tai suaraa tänne kotia. Hanne pistää täälä kaffin tippumahan ja hoitaa donitsit pöytähän kaikille kotimyyntiasiakkahille.

Syksyn tuntua

Mukavaa elokuuta! Kuten tästä eilen nappaamastani Susannan kirmailukuvasta näkyy, vilja alkaa tuleentumaan. Syksy lähestyy.

Yöllä satoi 4 mm. Ukkonenkin jyristeli iltamyöhällä. Tuota edellistä blogia kirjoittaessani salama iski jossain ihan lähellä, ja tietokoneeni sammui. Pelästyin, että nyt hajosi koko masiina, mutta onneksi sain käynnistettyä uudelleen. Nukkumaan mennessäni kiskoin kuitenkin töpselit pois seinästä.

Eilen oli ensimmäinen rauhallinen päivä täällä kotimyynnissä. Asiakkaita kävi, mutta hyvin verkkaiseen tahtiin. Monilta on lomat jo loppu, ja marjat on laitettuna. Tilaa onkin itsepoimijoille yllin kyllin, ja jos ruuhkaa tulee niin avataan uusi Bounty-ala poimintaan tuolta Kutin pellolta. Kahden euron marjaakin löytyy.

Valmiiksipoimittua löytyy samaten. Ja meiltä kotimyynnistäkin saa niitä takuutuoreita herneitä, sipuleita, porkkanoita, perunoita... Lisäksi myynnissä on kirsikoita ja luumuja. Niin, ja Tuomelan Eskon hunajaa!

OIKEIN PALJON TERVETULOA!