Tarinoita elävästä elämästä: 2009

lauantai 26. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua!
God Jul!
Merry Christmas!

Reija ja Jarmo Valtari perheineen

Ps. Kuva kuusenhakureissulta jouluaattona.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Nakuenkeli ja rousteen syvin olemus

Naku lumienkeli.

Aamuyöllä oli satanut lunta. Sitä oli tullut jopa niin paljon, että se riittää suojaamaan mansikkamaitamme melko koviltakin pakkasilta. Voitte arvata, että olemme onnellisia. Isäntä kipaisi aamulla ensi töikseen tekemään lumienkelin porraspäähämme. Suoraan sängystä päin, pukeutumatta. Taisipa siitä tulla nakuenkeli. Kyllä nyt kelpaa odotella joulua.

Roustetta kuvattuna metsätiellä.

Ylläoleva kuva rousteisesta metsätiestä on otettu 11.12.2009, jolloin lunta ei vielä ollut nimeksikään. Siinä on näkyvillä mielenkiintoinen ilmiö, josta tuntuu olevan hyvin vähän tietoa saatavilla. Uusi Suomen kielen sanakirjakaan ei kyseistä rouste-sanaa tunne.

Seuraavasta linkistä löysin kuitenkin melko hyvän selostuksen rousteen muodostumisesta:

http://www.pirkanmaanmetsat.fi/metsakoulu/sanasto.php#routa

"Pintaroutaa eli roustetta muodostuu yöpakkasten aikaan, kun hienojakoisen maan pintaosa jäätyy yöllä ja sulaa päivällä. Jäätyvän maan pintakerros nousee koholle. Liikehdintä katkoo juuria ja nostelee pieniä taimia maanpinnalle. Rouste voi haitata erityisesti kylvöä ja luontaista uudistamista."

Jääpuikot näyttävät ikään kuin kasvavan maasta. Maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita, kunhan niitä vain ehtii pysähtyä tutkimaan.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Käkikellosta elävän elämän tarinoihin

Suoritan parhaillaan sanataideohjaajan opintoja Etelä-Pohjanmaan Opistossa. Seuraava essee liittyy oleellisesti näihin blogiteksteihini, siispä kopioin tekstin tähän.

Reija Valtari
Sanataideohjaajakoulutus / Sanataideohjauksen pedagogiset lähtökohdat, 2 op
Esseetehtävä, lokakuu 2009

Käkikellosta elävän elämän tarinoihin

Muistan olleeni pieni tyttö, kun ensimmäisen kerran aloin pohtimaan runouden syvintä olemusta. Hädin tuskin kirjoittamaan oppineena päätin ruveta runoilijaksi. Olin kuullut myös pöytälaatikkorunoilijoista ja harmittelin, kun en omistanut pöytälaatikkoa. Arvelin kenkälaatikon ajavan saman asian.

Konkretisoin runollista ajatteluani miettien, mikä esine on kaikkein runollisin. Kotoa löytämistäni esineistä tällaisen kunnian sai käkikello. Tosin tuon kotini seinällä olleen runouden ilmentymän sielu, käki, oli teljetty luukkuunsa. Vanhempani eivät tykänneet lainkaan tuosta puolen tunnin välein kukahtelemaan ponkaisevasta lintusesta, joten se oli tehty toimintakyvyttömäksi.

En muista tarkalleen, millainen runo syntyi tuon luukkuunsa vangitun käen kunniaksi, mutta pienen tytön mielessä tuo ensimmäinen runollinen aikaansaannos tuntui ylevältä. Myöhemmälläkin iällä olen silloin tällöin kuvitellut olevani runoilija. Tämän luulon vaivaamana olen väsännyt paperille mitä merkillisimpiä ajatelmia, niitä jopa erilaisiin lehtiin tarjoten. Jälkeenpäin tekstejäni tutkiskellessani olen joutunut syvän häpeän valtaan. Kiitän onneani, että ne harvat lehtiin päässeet tekstini on julkaistu nimimerkillä.

Pyrkiäkseni estämään runosuoneni mahdollisen pulppuamisen vastaisuudessa, päätin etsiä luettavakseni jonkinmoisen runoutta käsittelevän oppaan. Kirjallista ilmaisua käsitteleviä ja sanataiteeseen opastavia kirjoja tuntui olevan maailma pullollaan, mutta useimpien opusten teksti tuntui niin kuivalta, että sanoja sulatellessa tuli väkisinkin vatsanväänteitä. Loppujen lopuksi päädyin lainaamaan Tiina Pystysen Runousopin. Pystynen on kirjoittanut kirjansa erittäin mielenkiintoisella ja hykerryttävän humoristisella tavalla; opastaen, miten elämä voi muuttua taiteeksi… Todella hyvä kirja, joka sisältää paljon asiaa kuvattuna kaikkea muuta kuin tavanomaisesti. Tästä kirjastahan voisin saada vinkkejä, miten ohjata ja kannustaa lapsia kirjallisen esittämisen saloissa!

Pystynen jakaa kirjailijat kahteen kastiin: ”On kirjailijoita, jotka keksivät tarinoita. Toiset taas ensin elävät ne tarinat, joista sitten kirjoittavat.”

Itse kirjoittelen tarinoita ja koenkin lukeutuvani kirjoittajiin, jotka aivan häikäilemättömästi käyttävät omaa elämäänsä materiaalinaan…! Tähän viittaa jo blogini nimikin: ”Tarinoita elävästä elämästä”. Aivan. Mielestäni sanataideohjaaja voi kannustaa kirjoittajia - niin nuoria kuin vanhoja - kirjoittamaan juuri siitä mistä parhaiten osaa, eli omasta elämästään. Jokaisen elämähän on ainutkertainen. Kukaan ei tunne samalla tavalla, eikä elämä itsellekään toista itseään samankaltaisena. Tavanomaisuudessaankin jokainen elämä on sisäistä seikkailua.

Elämäkertakirjoittajiin liittyen Pystynen kirjoittaa: ”Tunnustuksellisuus on vaikea taitolaji. Mitä henkilökohtaisemmalla tasolla liikutaan, sitä hämmentävämpää se on lukijallekin. Kun tullaan alueille, joista ei yleensä puhuta, rikotaan arkielämän käytössääntöjä. Se herättää ahdistusta. Joissakin herää uteliaisuus, toisissa taas helpotuksen tunne.” Minusta todella hienosti ilmaistua tekstiä, ja niin totisinta totta. Lasten sanataideohjausta ajatellen ei voida puhua elämäkertakirjoittajista, mutta kyllähän ”tunnustuksellista” kerrontaa voi käyttää minkä ikäisenä tahansa. Mielikuvitus on rikkautta, mutta todellisuus on kaikilla. Itse muistan, kuinka Susanna-tyttäreni teki kakkosluokkalaisena pitkiä sarjakuvia ”Nallen seikkailuista”. Tosiasiassa Susanna kertoi omasta elämästään, mutta esittäjänä oli Nalle.

Pystynen kirjoittaa oivallisesti, kuvaillen runoutta tekstien väliseksi leikiksi, jossa itse kieli on pääosassa erilaisine muotoineen ja kirjallisine keinoineen. Arvelisin, että lasten kanssa runojen maailmaan tutustuttaessa olisi helpointa aloittaa riimillisistä runoista. Tietty rytmisyys tuo esitykseen selkeyttä, ja loppusointujen ”maistelu” on ainakin omien lasteni mielestä ollut kiehtovaa.

Pystynen toteaa kielentutkijoiden ja runoilijoiden paljastaneen, miten monimutkainen järjestelmä kieli on. ”Runous tunkeutuu kielen rakenteisiin, mutta samalla siitä tulee salakieli, joka jättää asiaan vihkiytymättömät mysteerioista osattomiksi, asiantuntijoiden selitysten varaan.” Lasten kanssa työskennellessä ”salakielisyysongelmia” saattaa tulla, mutta syyt ovat toiset kuin aikuisten runoilijoiden maailmassa. Lapset ovat erinomaisia keksimään ”omia sanoja”, keksimään omia merkityksiä sanoille ja asioille. Juuri tässä piileekin yksi lasten kanssa työskentelyn rikkauksista.

Pystynen kertoo huomanneensa, että kun painettuun sanaan yhdistetään kuvia, alkaa tapahtua mielenkiintoisia asioita. Hänen mukaansa meillä kuitenkin jostain syystä pelätään kuvan ylivaltaa. Sanataidetta halutaan suojella kuvilta. Yhtäkkiä ajatellen Pystysen väite kuulostaa oudolta, mutta ilmeisesti näin kuitenkin on. Lasten kanssa työskennellessä asia kuitenkin lienee päinvastainen: kuva selkeyttää tapahtumien kulkua ja lisää mielenkiintoa. Oma tyttäreni on tehnyt loruja ja tarinoita nimenomaan kuvien innoittamana.

Pystynen kertoo kokevansa ajattelemansa tai kirjoittamansa kielen voimakkaasti kuvalliseksi. ”Yhtä paljon kuin sanoja, ajatukset ovat näkyjä. Kieltä ja kuvakieltä on mahdotonta erottaa toisistaan.” Onhan niin, että kirjan avaamalla kuvat vyöryvät silmille. Lukemisesta sen sijaan voi kieltäytyä. Tekstiin täytyy syventyä, ennen kuin se suostuu avautumaan.

Pystynen kertoo päiväkirjoistaan: miten rakastuminen 15-vuotiaana valaisi maailman, ja kuinka jokainen sydämenlyönti muuttui merkitykselliseksi. ”Se elämä, jonka me elämme ei koskaan enää toistu. Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja ainutkertainen. Omien kokemustemme muovaamina me näemme maailman vähän eri tavalla kuin toiset. Tuosta maailmasta meidän tulee kirjoittaa uudelleen ja uudelleen omat tarinamme rakkaudesta, kaipauksesta, kuolemasta, yksinäisyydestä ja vanhenemisesta.”

Päiväkirjojen kirjoittaminen kannattaa aloittaa heti, kun kynä pystyy ajatuksia paperille hahmottamaan. Jostakin syystä päiväkirjoja kirjoittavat lähinnä tytöt, mutta miten saada myös pojat innostumaan? Jonkinmoisen vastauksen löysin Pystysen tekstistä, jossa hän kehottaa pitämään itseään sekä tutkimuskohteena että tutkimusvälineenä, jolloin saa sivutuotteena myös elämän tarkoituksen. Vaikeistakin vastoinkäymisistä voi selvitä jakamalla kokemuksensa kirjoittamalla. Syy elää on se, että voi kirjoittaa. Mitään niin pahaa ei voi tapahtua, etteikö siitä saisi tarinaa. Pettymyksille voi kirjoittaa tarkoituksen. ”Turhaa lähteä merille seikkailemaan, kun suurin seikkailu koetaan keittiönpöydän ääressä, tässä, minussa itsessäni.”

Edellä mainituilla syillä ei kirjoittamisen kipinää varmaankaan saa ihan nuorimpiin istutettua, mutta ehkäpä jo murrosikäisiin.

Sanataideohjaajan työssä ehkä vaikeinta on kritiikin antaminen. Pystynen toteaakin, että kun on kyse taiteesta, puhutaan arvostuksista, mausta ja vallitsevista muotisuuntauksista. Henkilösuhteet merkitsevät silloin paljon enemmän kuin esimerkiksi talouselämässä, jossa onnistuminen ja epäonnistuminen on mitattavissa selkein numeroin. Kirjoittajan tulisikin oppia olemaan kriittinen omaa tekstiään kohtaan, oppia katsomaan sitä lukijan silmin.

Katsoisin, että nuorimmilla kirjoittajilla tärkeintä on tekstin tuottaminen ja siitä saatava ilo; kielioppivirheet ovat toissijaisia. Aikuisemmalla iällä tekstin uskottavuuteen vaikuttaa oleellisesti kieliasu ja sen virheettömyys. Mikäli haluaa tekstejään julkaistavan, tärkeään asemaan nousee lopulta kustannustoimittaja. Pystysen sanoin ”kustannustoimittaja on henkilö, jonka tehtävä on suojella kirjailijaa kirjailijan omilta virheiltä”.

Pystysen kirjaan tutustuttuani olen päättänyt hankkiutua eroon siitä häpeästä, jota olen tuntenut vanhoja tekstejäni kohtaan. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Niin minäkin – ja olen siitä jopa ylpeä! Omien lasteni kannustamisen kirjoittamiseen koen nyt entistä tärkeämpänä.

Sitten vielä siitä käkikellosta. Olen edelleenkin sitä mieltä, ettei sitä olisi saanut teljetä luukkuunsa. Sehän oli sananvapauden rajoittamista. Mutta silloin elettiinkin 1960-luvun loppupuolta.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Hanne haastatteli "Muodin huipulle" - jaksojen voittajat

http://www.olivialehti.fi/Tyyli/Muodinhuipulle/tabid/237/ArticleId/1010/Default.aspx?Return=237

Tästä linkistä pääsee seuraamaan Muodin huipulle- jaksojen voittajien haastatteluja. Esikoisemme on haastatellut, kuvannut sekä myöskin editoinut nämä kunkin jakson jälkeen tehdyt otokset.

Pimeää ja kurjaa?

Olen saanut useitakin ihmetteleviä viestejä blogini nukahtamisen takia. Joku viesti on ollut jopa huolestuneen sävyinen. Kiitos, ei täällä mitään hätää.

Oikeasti tein jonkinmoisen päätöksen, että pidän pienen blogipaussin. Pienen. Mutta sitten paussi pitkittyi ja lopulta mutkistui. On todella vaikeaa kirjoittaa lyhyt ja ytimekäs selonteko asioista, mitä on touhannut tai ollut touhaamatta pitkän ajan kuluessa.

Pah. Ketä se yleensä kiinnostaa, mitä olen ollut tekevinäni. Töitä, muutama lyhyt reissu, vanhentumista ja - pahus vieköön - veltostumista. Pimeä, kurainen syksy on tehnyt minusta väsyneen, ärtyisän, tylsistyneen akan. Mikään ei oo kivaa. Elän vain odotellen aikaa parempaa.

Kelasin taaksepäin facebook-merkintöjäni. Ajatuksia ainakin on ollut, jos ei sitten konkreettisia tekoja. Hyvin ajateltu/suunniteltu on puoliksi tehty. Minulla näkyy olevan paljon keskeneräisiä tekemisiä!

Ei kun tekemään. Maailmani ei tule valmiiksi, mutta ehkäpä sentään valmiimmaksi kun aloitan NYT!

tiistai 15. syyskuuta 2009

Puimurin sielunelämää

Tämän kuvan puimurin kitaan rakennetusta ampiaispesästä olen ottanut 28.7.1994. Puimuri oli jo tuohon aikaan vanha, ja kiireisimpään puintiaikaan hajosi yksi jos toinen osa. Eu:kin oli tuolloin uusi ja outo kummajainen, jonka seuraamuksia pelolla odoteltiin - eikä syyttä. Suomihan liittyi Eu:hun kansanäänestyksen jälkeen seuraavana vuonna.

Kuva ja siihen liittyvä tarina tulivat mieleeni tänään, kun näin kyseisen puimurin edelleen toiminnassa. Oikeasti koen sääliä puimurin nykyistä omistajaa kohtaan, ja kiitän onneamme, kun meidän ei enää tarvitse viljaa puida eikä hajoavien laitteiden kanssa "otella". Myymme viljat pystykaupalla, meillä ei enää tarvita puimuria sen kummemmin kuin kuivaajaakaan.

Seuraava tarina on tosi, ja se liittyy ylläolevaan kuvaan, viidentoista vuoden taakse:

PUIMURIN SIELUNELÄMÄÄ

Kyllähän sitä monenmoosta juttua kuuloo näinä synkkinä aikoona siitä, kuinka terveys on vaaras ku on liikaa tyätä. Stressiähän siitä seuraa ja kaiken maailman sairauret, jos ei yhtään huilaamahan kerkiä. Mutta enemmän ny vissihin on niitä joillei sitä tyätä oo - ja siinä sitä vasta miälenterveyttä koitellahankin. Tuloo turhautumista ja masennusta ja vaikka mitä.

Mutta kuinkahan on kulukaa puimurien sielunelämän laita? Ajatella ny - yksiksensä oleella siälä kartanon perällä, kerran vuares vaan sitte muutaman päivän piretähän sellaases rääkis, että ei soo ihime jos siinä sisuskalut välillä hajuaa ja tarvitahan korijoomiästä.

Meiränki puimuri oli täs jo aivan alamais. Jostaki se oli viälä eeuustaki kuullu. Oli pelijätetty, notta voi olla jottei kohta enää oo virkaa koko vehkehellä. Kovaa soli juttukaveria vailla. Kohtahan se oli vuaren uutta syksyä orottanu ja nähäny unia ihanista vilijavainioosta joita sais kitahansa ammentaa. Sitte oliki yhtäkkiä koko olemasolo uhaattuna.

Tuli siinä sitte muutama ampiaanen kyselemähän tontin paikkaa. Kysääsivät, josko saisivat sen kitahan ruveta pesäänsä rakentohon. Viälä kehuuvat, kuinka suajaasa ja mukava paikka solis. No, ei siinä Fahrin tarvinnu kauaa tuumaalla, tärkiäähän se lupas tontin paikan eikä pyytäny vuakraakaan. Kovasti soli vaan miälisnänsä ja tunti ittensä taas tärkiäksi. Oikeen niinku olis himmentyny maalipintakin ruvennu uurestansa killtämähän.

Kyllä siinä sellaanenki surina alakoo puimurin ympärillä, jottei siinä selevää ottanu kuka hoiti tyänjohtua ja kuka oli tyämiähenä. Tiärä vaikka olis ollu parempaaki sukua tämä yhyryskunta - niin suuren ja komian pesän osasivat kyhätä.

Isäntä niiren touhut oli huamannu vasta jäläkikätehen. Vähä niinku olis tuumaallu, notta "Ka, tuahonkin on noussu uus tupa." Siinä sitten ihimettelöhön, jotta mitä tualle ny pitääs teherä. Vilijatkin alakoovat olohon siinä mallis jotta "jokohan pitääs".

Ei siinä auttanu vaikka kuinka surku tuli. Isäntä vaan isoon muavipussin kans konttii puimurin kitahan, nyppäs lukaalin pussihin ja äkkiä pussinsuu kiinni. Sitte juastihinkin kovaa, se pussi kaikkinensa käres, kohti parempaa tulevaasuutta.

Hetkehen matkahan isäntä sen pussin kiikutti, jotteivät heti osaasi takaasin muuttaa. Asetti pussin siävästi ojanreunalle, otti jo valamihiksi lähtöasennon ennenku aukaasi pussinsuun. Aina meirän isännällä pakkaa kiirusta pitämähän, mutta ny se vasta lujaa tuliki tupaa kohori.

Muutama kimpaantunu ampiaanen pöristi peräs, ja mahtoovat lyärä päänsä ovehen ku isäntä kiskaasi tuvan oven kiinni.

Sitä puimuria mun melekeen eniten surku tuli. En yhtään ihimetelly, ku se teki tenän heti ensimmääsenä puintipäivänä. Oli niin lakoosta vilijaaki.

-rhv 1994

maanantai 14. syyskuuta 2009

Mikäs ihimeen vekotin tua ny sitte on...?

Ötökkäimuri toiminnassa, kuvan olen ottanut tänään iltapäivällä.

Onpahan ollut todella kaunis päivä. Aurinkoista, tuuletonta, + 17 astetta lämmintä. Olen käynyt kuvassa olevalla pellolla popsimassa paljon sellaisia punaisia ja makeita, joiden nimeä taisin luvata käyttäväni vasta lähempänä ensi kesää.

Tänään Jarmo jatkoi ötököiden imurointia kuvassa olevalla laitteella. Kyseinen vekotin on herättänyt kovasti ihmetystä, eikä ihmekään. Veljeni tekemä laite on ainut laatuaan, joskin sen toimintaperiaate on muualta kopioitu.

Laite näyttää toimivan erinomaisesti, joten odotammekin siitä erinomaista apua torjunta-aineettomaan viljelytapaamme. Hyöty on todettavissa kuitenkin vasta ensi satokauden aikana, ja ensi vuoden kesään on vielä pitkä aika. Sitä ennen tulevaa satoa saattaa käydä ennakkoon verottamassa lumeton ja kylmä talvi.

No, toivotaan parasta, eli runsaasti lunta pakkassuojaksi. Mutta ei sentään ihan vielä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Elämysviikonloppu Naantali - Turku - Rymättylä 21. - 23.8.2009

Muumit tulivat Santulle ja Chandimalle kesän aikana tutuiksi televisiostakin.

Tällä upealla m/s Noora amerikanveneellään Marja ja Pentti-Oskari
veivät meidät kierrokselle Luonnonmaan ympäri.

Tässä höyrylaiva Ukkopekka on tulossa Naantaliin.
Me kuitenkin astuimme Ukkopekkaan vasta illemmalla Turusta.

Tässä olemme menossa tutustumaan yhteen
Herrankukkaron viidestä savusaunasta.
Sisään sopii vaivaiset 124 saunojaa...!

Oskari tutustutti meidät höyrylaiva Ukkopekan toimintaan.

Ajattelin laittaa tännekin muutaman kuvan upeasta viikonlopustamme runsas kaksi viikkoa sitten. Kertakaikkisen elämysloman tarjosivat meille Marja ja Pentti-Oskari Kangas.

Pentti-Oskarihan on monelle tuttu Pentti-Oskari Kankaan Seitsemän Seinähullua Veljestä-yhtyeestään. Nykyisin Oskari on monen toimen liikemies, jonka perheyhtiö luotsaa mm. höyrylaiva Ukkopekkaa sekä Rymättylässä sijaitsevaa Herrankukkaroa, vanhan kalastajatilan ympärille rakennettua hulppeaa kokous-, koulutus- ja virkistyspaikkaa. Turussa, Aurajoen rannalla on Vaakahuoneen paviljonki, joka sekin on monelle tuttu viihtymispaikka. Siellä sijaitsee myös Ukkopekan "pilettikonttori".

Henkilökohtaisesti tutustuimme Pentti-Oskariin Sri Lankassa jokunen vuosi sitten. Itse asiassa tapasimme Sanjeewan perheen omistamassa Sun Set-ravintolassa Hikkaduwassa. Pentti-Oskari ja Marja viettävät talvet Sri Lankassa, jossa he ovat monessa avustustoiminnassa mukana. Suurin projekti on Lotus Hill hanke, jonka puitteissa on kerätty varoja monenmoiseen avustustoimintaan. Lisätietoa osoitteesta http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?7d9a155b-12f7-42a4-acb6-4a20d53dbd1b . Itsekin olemme mukana Lotus Hill-yhteisökummeina, joskin meillä on myös omat henkilökohtaiset kummilapsemme Lions-järjestön kautta.

Meillä oli tarkoituksena käydä Sanjeewan ja Chandiman kanssa vain tervehtimässä Marjaa ja Oskaria, Joonakin oli mukanamme. Kuinka ollakaan, koko viikonloppu vierähti heidän vierainaan.

Ensimmäisen yön vietimme Naantalissa, entisen luostarin nunnien asunnoissa. Tuvat olivat viihtyisiä, ja ne sijaitsevat aivan Marjan ja Oskarin oman kodin läheisyydessä. Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa Muumimaailmaan, jossa oli mielenkiintoista näkemistä meille aikuisillekin. Iltapäivällä Marja ja Oskari veivät meidät upealla m/s Noora amerikanveneellään kierrokselle Luonnonmaan saaren ympäri.

Naantali on kertakaikkisen upea kesäkaupunki, mutta kuten Oskari sanoi: "Talvisaikaan käy aamupäivällä postinkantaja, ja iltapäivällä onkin sitten hiljaisempaa."

Illattain suunnistimme kohti Herrankukkaroa. Luxus-linnunpönttöönkin oli ilman muuta käytävä tutustumassa, vaikka me yövyimmekin mieluummin alempana, vaikka pöntöstä hierova Hästens-patja löytyikin...!

Oskarin mielikuvituksella ei ole rajaa: Yöpymiseen rakennetuista linnunpöntöistä olimme jo kuulleetkin, mutta kaksikerroksinen ulkohuussi, "Tårta på torta...!" No, se tosin jäi käytännön kokeilua vaille. Asetuimme taloksi omiin mökkeihimme, ja sitten olikin jo aika lähteä kohti Turkua. Hetkisen ehdimme ihmetellä Vaakahuoneen Paviljongin valtaisaa asiakasmäärää, kunnes olikin jo aika astua laivaan. Matka höyrylaiva Ukkopekalla kohti Loistokarin karunkaunista saarta alkoi.

Loistokari on aivan upea pieni saari, ja mitkä herkkupöydät meitä siellä odottivatkaan!

Saavuttuamme takaisin Turkuun, veimme ensin Oskarin kotiinsa Naantaliin, sitten ajelimme yöpymään Herrankukkaroon. Täytyypä sanoa, että nukahdimme väsyneinä mutta onnellisina.

Seuraavana päivänä kävimme hyvästelemässä Marjan ja Oskarin. Pian oli aika hyvästellä myös Chandima ja Sanjeewa, sillä he jäivät vielä Lions-tuttujensa luo vierailulle. Teimme Ahtokarin parinkunnan kanssa treffit Raisioon, ja hyvästely oli haikeaa.

Santulla ja Chandimalla on tuttuja myös Helsingissä, joten he kävivät myös siellä. Viime tiistaina he sitten lähtivät takaisin kotimaahansa.

Matka oli sujunut hyvin. Nyt he sitten odottelevat meitä Sri Lankaan. Täytyy sanoa, että matkakuumetta pukkaa.

torstai 3. syyskuuta 2009

Kiitoksia niin palijo notta piisaa!

Vielä viime viikolla muutama itsepoimija kävi poimimassa kesän viimeisiä mansikoita. Nyt, kun olemme jo syyskuun puolella, voimme kai julistaa mansikkakauden päättyneeksi.

Tähän kesään voimme olla tyytyväisiä. Toissavuotinen sadekesä toi marjatilamme tulokseen ison miinuksen, mutta nyt olemme kiitollisin mielin.

Niinhän se on, että ilman asiakkaita kaikki olisi turhaa. Torjunta-aineeton viljelytapamme on tuonut tänä kesänä entistäkin enemmän terveiden elintapojen ystäviä torikojuihimme sekä suoraan tänne marja- ja vihannestilallemme. Suurkiitos teille, hyvät asiakkaamme!

Kiitos kuuluu tietenkin myös työntekijöillemme. Iloiset, ystävälliset myyjämme torilla, kiitos! Poimijamme täällä pelloilla, kiitos! Ilman työtänne eivät mollukat olisi koreihin pomppineet. Täällä tilalla työskentelee vielä hetken aikaa pari nuorta miestä, mutta kuukauden loppuun mennessä syystyöt on tehty. Viljat myymme pystykaupalla, joten puintikiireitä meillä ei ole.

Mansikka-asioihin palaan näissä blogeissani seuraavan kerran vasta ensi kesänä. Grillimme kuulumisia sen sijaan saatan kertoilla moneenkin otteeseen...!

Tapaamisiin... Grilli PuskaJussilla, Kurikassa!

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Paluuta (h)armaaseen arkeen

Kolin kansallismaisemaa. Paitsi nuo seisoskelijat...

Kuun siltaa Pielisen rannalla.

Korkeakosken putouksilla Maaningalla.

Voi kylläpä kotona on mukava olla! Kivaa oli kyllä reissussakin, mutta maisemien "ahmiminen" lyhyessä ajassa tiesi paljon istumista autossa. Kolmessa päivässä kilometrejä tuli peräti 1685 km. Säät suosivat, ainoastaan Savonlinnassa tuli vettä aika lailla, mutta sade alkoi vasta juuri kun olimme jo lähdössä seuraavaan paikkaan.

Pohjois-Karjala on vieraampaa seutua myös meille, joten Kolin maisemat olivat melkoinen elämys meillekin, ei vain srilankalaisille ystävillemme. Monta muutakin paikkaa tuli nähtyä, ja kauemminkin olisi viivytty, mutta työt odottavat. Yksi matkan kohokohdista oli yllätysvierailu Hollolassa Sri Lankan kummitapaamisessa. Emme olleet ilmoittaneet lainkaan tulostamme, vaan saavuimme paikalle yllätyksenä. Sanjeewa on hyvin monelle kummille tuttu, sillä muun muassa hän hoitaa kuljetuksia omalla pikkubussillaan Sri Lankassa. Lisäksi hänen perheensä omistama Sun Set Coffeee Bar Hikkaduwassa on Lions-kummien kantapaikka.

Huomenna koittaa paluu normaaliin arkeen, mansikkaloma on nyt ohitse tältä kesältä ja aloitan taas työt grillillämme Kurikassa. Ensi viikonloppuna käväisemme vielä Turun seudulla Chandiman ja Sanjeewan kanssa, Joonakin tulee mukaan jälleen.

Mansikkaa löytyy vielä itsepoimintaan, mutta kannattaa soittaa ja kysäistä, koska olemme paikalla, puh. Reija 040-5963111 tai Jarmo 0400-667179.

torstai 13. elokuuta 2009

Viimeistä päivää torilla

Viimeisiä poimintoja tänä aamuna. Vielä piisaa hymyä, vaikka työ ei mitään kevyttä olekaan.

Susanna ja Joona lähtivät kouluun.

Vanhimmat tyttäremme Johanna ja Hanne tulivat
lomailemaan kotiin, jotta iskä ja ja äiskä pääsevät lomailemaan...?
Kuva eilisillalta.

Tänä aamuna osaa työväestämme nukutti meidän lisäksemme. Työntekijöidemme asunto sijaitsee tuolla kotimyyntipaikkamme yläkerrassa, ja bulgarian pojat olivat unten mailla Jarmon mennessä sinne kuuden maissa. Noo, kausi on ollut pitkä, eikä moista ole ennemmin tapahtunutkaan.

Tänään olemme viimeistä päivää torilla. Myytävää olisi toki vielä tämänkin jälkeen, mutta jatkamme ainoastaan kotimyyntinä, lähinnä itsepoimintana. Työntekijöitäkään ei enää riitä, sillä koulut alkavat. Nuorimmaistemmekin koulu alkaa tänään, Susanna lähtee Merikaarron alakouluun viimeiselle luokalle, Joona aloittaa kolmannella.

Tänään lähdemme Sanjeewan ja Chandiman kanssa kohti Itä-Suomea, Joonallekin pyydämme huomista vapaaksi. Susanna jää isojen siskojen kanssa kotiin. Kolilla on tarkoitus pistäytyä, ja pysähdymme monissa muissakin mielenkiintoisissa paikoissa. Mökkimajoituksia tiedossa.

Vanhimmat tyttäremme Hanne ja Johanna tulivat lomailemaan tänne kotiin, ja he hoitavat samalla kotimyyntiä. Koska heilläkin on tiedossa jos jonkinmoista menoa ja tapaamista, kotimyynti kannattaa kuitenkin varmistaa vaikkapa meiltä reissussaolijoilta.

Terv. Reija, puh. 040-5963111 ja Jarmo, puh. 0400-667179

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Terveisiä Sri Lankasta ja ja kuivia mansikoita sateellakin

Sanjeewa toi kyläläisillemme terveisiä srilankalaiselta kalastajaperheeltä.
Jarmo toimi tulkkina.

Eilisen päivän päätteeksi olimme kyläläistemme kanssa illanvietossa kylätalolla.

Srilankalainen Sanjeewahan työskenteli meillä myös neljä vuotta sitten, tsunamin jälkeisenä kesänä. Ystävämme Rita Lahti työskenteli tsunamin jälkeen Sri Lankassa avustustyössä, ja tuolloin Sanjeewa oli hänellä kuskina, tulkkina ja oppaana. Rita järjesti hänelle sitten kesällä matkan Suomeen, ja sitä kautta Sanjeeva tuli meille töihin. Tämän jälkeen olemme vierailleet Sanjeewan luona kolme kertaa, tosin maa oli tuttu meille jo aikaisemmaltakin ajalta.

Tuolloin neljä vuotta sitten kyläläisemme kokosivat voimansa yhteen. Tuloksena oli rahat uuden kalastusveneen hankintaan srilankalaiselle perheelle, jonka Sanjeewa tunsi. Perhe menetti tsunamissa isoisän lisäksi myös elinkeinonsa, kun kalastusvene hajosi kahtia. Myös koti hajosi aallon pyyhkäisemänä.

Seuraavana talvena me kävimme hankkimassa ja luovuttamassa uuden veneen. Nyt Sri Lankan aalloilla lipuu sinivalkoinen vene, jonka nimi on kylämme mukaan Järvenkylä. Nimen lisäksi kyljessä komeilee Suomen lippu.

Sanjeewa toi kylällemme terveiset kalastajaperheeltä. Perheen elämä on taas asettunut uomiinsa, kalaa tulee ja elinkeino on turvattu. Ilman kyläläistemme apua kaikki olisi ollut vaikeampaa.

Hienoa, onpa upeaa olla järvenkyläläinen!

*******************************

Tänään sataa. Emme mene torille ennen huomista, mutta koska tilanne oli tiedossa jo eilen, poimimme kuivaa mansikkaa kylmiöön jonkin verran illalla. Nyt on vain niin, että minä menen käymään Kurikassa ja Jarmo käväisee Kalajoella saakka. Emme tarkasti tiedä koska olemme paikalla, muitta soittakaa ja kysykää, puh. Reija 040-5963111 tai Jarmo (vasta illalla). 0400-667179.

tiistai 11. elokuuta 2009

Ain naurain työtäs tee

"Ain naurain töitäs tee!" Yksi parhaimmista työviihtyvyyden
merkeistä lienee iloisesti raikuva nauru, tässä "näytettä" antamassa
Roman, Ivan ja Vladi.

Huomenta! Mansikoita tulee, tulee, tulee sittenkin yllättävän paljon!

Pikapäätös: Minä lähden myymään torille toiselle myyntipaikalle, koska tähän hätään emme saa mistään toista myyjää. Vladi lupasi hoitaa kotimyyntiä, ja mikäli asiat eivät selviä englannilla, käytetään puhelinta.

Nähdään vaikkapa torilla! Terveisin Reija

maanantai 10. elokuuta 2009

Viimeisiä viedään

Noin vuosi sitten sain viestin eräältä blogilukijaltani. Sen sisältö oli suurin piirtein seuraavanlainen: "Sun blogeja on mukava lukea, mutta voi kun ne teidän mansikat pian loppuis. Olis kiva lukea jo muunkinlaisia tarinoita."

Niinpä niin. Juhannuksesta lähtien tarinoitteni päähenkilönä on ollut mansikka. Ensin sen tuloa odoteltiin, sen poskien punan leviämistä seurattiin ja lopulta sen saapuminen estraadille sai kaikki mansikan ystävät suorastaan hekumoimaan.

Kaikella on aikansa. Mansikka-aika on lopuillaan, mutta vielä muutaman päivän ajan mansikkalippumme liehuu tangossa. Sadon vähenemisestä kertoo torimyyntipaikkojemme väheneminen: Enää myymme ainoastaan keskitorin myyntipisteessämme, moottoritien puoleisessa päässä.

Itsepoimittavaa löytyy kyllä. Helteet ovat vaihtumassa sadesääksi, mutta vielä ehtii poimimaan marjat kuivina.

TERVETULOA!

sunnuntai 9. elokuuta 2009

1700-luvun markkinat, mansikoita Vähästäkyröstä ja paahdetta tasapuolisesti kummassakin paikassa

Poimintavaunut ovat monikäyttöisiä: Päällä oleva varjo suojaa sateelta,
tai sitten paahteelta kuten tässä eilen otetussa kuvassa.
Poimintatyön lisäksi vaunuja käytetään perkaus- ja istutustyössä.

Huomenta!

Harvemmin nukun yhtä kyytiä yksitoista tuntia, mutta nyt niin vain pääsi käymään. Univelat painoivat, ja olisin kaiketi nukkunut pitempäänkin, jollei Joonalla olisi ollut lähtöä futismatsiin. Onneksi kimppakyyditys toimii, sillä meiltä onnistuu kovin harvoin peleihin lähtö, niin mukavaa kuin se olisikin.

Eilisistä kotimyyntiasiakkaistamme moni oli käynyt samalla reissulla Isonkyrön 1700-luvun markkinoilla. http://www.1700-lmarkkinat.net/ Tänään markkinat jatkuvat, joten sama onnistuu taas. Itsekin ajattelin pistäytyä markkinoilla iltapäivällä lasten kanssa, isäntä hoitaa sillä välin kotimyyntiä. Sanjeewa ja Chandima lähtevät Isoonkyröön jo puolilta päivin yhteisen tuttavamme Maurin kyyditseminä.

Ensi viikolle on luvassa hieman toisenlaista keliä, joten nyt jos koskaan on mitä parhain tilaisuus saada mansikoita lisää pakastimeen, ja tietenkin "vatsapankkiin". Valmiiksipoimittua löytyy, ja itsepoiminta onnistuu.

Donitsikahvipöytä on katettuna, ja mansikkamehua on varattuna runsaasti. Paahteessa kannattaa juoda paljon, ja auringolta suojaava päähinekin on tarpeen.

TERVETULOA!

http://www.jarmovaltari.fi/
Marja- ja vihannestilamme kotisivut

http://www.puskajussi.fi/
ScanBurger PuskaJussi-grillimme kotisivut (grilli sijaitsee Kurikassa, hotelli Pitkä-Jussin vieressä)

lauantai 8. elokuuta 2009

Mansikkamaiskutusta

Eilen menikin sitten koko päivä Kurikassa, taisin kotiutua vasta kuuden kieppeillä. Tekemistä piisasi, vaikka varsinaista työvuoroa ei ollutkaan kuin ihan aamusta. Isäntä hoiti kotimyyntiä päivällä, ja minä jatkoin sitten illalla kotiuduttuani grilliltä.

Tarkoitukseni oli mennä illalla ajoissa nukkumaan. Kymmenen maissa menin käväisemään terassillamme, ja siellähän oli kissojemme seurana ihana piikkipallo! Naksut maistuivat hyvältä siilinkin suussa, ja kissamme suhtautuivat kaveriinsa ystävällisen ymmärtäväisesti: "Saat syödä ruokaamme, kunhan et tule ihan viereemme."

Joskus siilit käyvät syömässä mansikoita suoraan maalta. Ne oikein maiskuttavat popsiessaan punaisia herkkupaloja.

Itsepoiminta jatkuu tänäänkin, ja valmiiksipoimittua löytyy. Tervetuloa maiskuttelemaan joko Vaasan kauppatorille, tai suoraan tänne tilallemme!

perjantai 7. elokuuta 2009

Takana taiteellinen yö, mansikkashow jatkuu tänäänkin

Susanna-tyttäremme hoiti hattaranvalmistuksen Taiteiden yössä.

Hyvää perjantai-aamua!

Lyhyillä, mutta sitäkin makoisemmilla yöunilla lähdetään tähän päivään. Taiteiden yötä vietettiin Vaasassa mitä parhaimmassa säässä, ja väkimäärä oli sen mukainen. Olipahan mukava tapahtuma kaikin puolin, vaikka itsellämme ei juurikaan jäänyt aikaa tapahtumissa kiertelyyn.

Hellelukemissa mennään lähipäivinäkin. Tuntuupa melkeinpä liiankin hyvältä ollakseen totta! Myöhäisimmätkin mansikanmollukat saavat punaa poskiinsa pikavauhtia.

Itsepoiminta jatkuu tänäänkin, mutta vasta puolen päivän maissa. Minun on pakko käväistä grillillämme Kurikassa, ja isäntä lähtee laittamaan torimyyntiä kuntoon.

Tervetuloa Vaasan kauppatorille yhdeksän jälkeen, ja tänne kotiin vaikkapa itsepoimintaan sitten puolilta päivin!

torstai 6. elokuuta 2009

Mansikoita yötä myöten, suolapalaksi makkaraa

Joskus ruokasipulikin innostuu kukkimaan. Kaunista!

Tänään päivä ei riitä. Normaalin torimyynnin lisäksi jatkamme myöhäiseen yöhön, sillä Vaasassa on tänään Taiteiden yö. Illattain myyntirepertuaalimme laajenee käsittämään mm. makkaraa, hattaraa ja juomia.

Kotimyyntiä jatkamme noin viiteen asti, sen jälkeen ei kotimyyntiä ole ennen perjantaita. Mutta itsepoimintaan ehtii vielä kovasti, uuden maan Sonata on itse poimien 4 €/kg, vanhemmalta maalta löytyy vielä paikka paikoin poimittavaa, hinta 3 €/kg. Vanhan maan lajikkeet ovat Polka ja Bounty, ja siellä on lupa "huuhailla", mikä tarkoittaa sitä, että siellä ei ole enää lipuilla merkittyjä penkkejä. Poimia saa mistä parhaiten löytää.

Valmiiksipoimittuakin löytyy torimyyntimme lisäksi myös täältä kotoa, isommat määrät kannattaa varata etukäteen.

Olen aivan täpinöissäni tuosta Taiteiden yöstä. On kiva päästä näkemään yön tapahtumia myös ulkona, sillä edelliset viisitoista vuotta on kulunut Rewell Centerissä sisällä pizzaa myyden, ja jokunen vuosi sitten työllisti lisäksi donitsikahvila. Viime lokakuussa myimme pizzeriammekin, joten ensimmäistä kertaa pääsemme tekemään muutakin kuin "paiskimaan pizzalättyjä". Vaihtelu virkistää!

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Katse auringonnousuun!

Chandima tuo mansikkapelloillemme trooppista
kauneutta. Sesongin päätyttyä lähdemme srilankalaisen
ystäväpariskuntamme kanssa kiertämään maatamme.

Täytyypä myöntää, että tänä aamuna uni olisi maistunut. Ylösnousu oli nihkeää. Heräsin paremmin vasta isännän säikäytykseen: "Sataa!" Minä kommentoin välittömästi: "Mitä!? Eikä...!"

Onneksi sateella pelottelu oli ainoastaan herättelytaktiikkaa, jolla isäntä sai minut ylös. Aurinko on nousemassa, eikä ropinasta ole tietoakaan. Poimijat ovat poimimassa, ja itsepoimijoille on kovasti tilaa.

Nyt menen laittamaan kahvin tippumaan kotimyyntiasiakkaille. Taidanpa nauttia kupillisen itsekin.

"Kannattaa miettiä, miten käsittelet ja ymmärrät aikaa. Kellon katsominen ei ole sama asia kuin auringonnousun katsominen."

- Sophia Bedford-Pierce,
positiivari+ elokuun numero 2009

tiistai 4. elokuuta 2009

Mistä niitä mansikoita oikein tulee...?

Joona-pojallamme oli leppäkerttuja purkissa elättinä.
Ehdotuksestani ne kuitenkin päästettiin vapauteen,
sillä leivänmuruja syömällä ne tuskin olisivat eläneet.
Leppikset elävät paljon onnellisemman elämän vapaudessa kirvoja popsien.

Ihanan lämpimät loppukesän terveiset täältä Vähästäkyröstä!

Mansikkakaudestamme näyttää tulevan todella pitkä. Hyvää säätäkin on luvattu ainakin viikoksi eteenpäin, ja mansikkaa kypsyy lisää ja lisää. Eteläisimmässä Suomessa mansikan satokausi on jo lähes ohi, mutta meillä satokausi vielä jatkuu uusien istutusten ansiosta.

Tänä vuonna tilallamme on vieraillut ennätysmäärä lapsiperheitä. Välillä lapset eivät haluaisi lähteä ollenkaan kotiin, sillä virikkeellinen pihapiirimme polkuautoineen ja -traktoreineen tarjoaa runsaasti tekemistä pienille mansikkasuille. Silitystä rakastavat kissamme lähtevät usein seuraksi itsepoimintapellollekin, etenkin Petteri-tyttö tepsuttelee monasti häntä pystyssä lapsiperheitä seuraten.

Mansikka maksaa itse poimien 3 €/kg, eli litrahinnaksi tulee vain n. 1,50 €. Ja poimijoita ei punnita, maistelu kuuluu asiaan!

Mollukoita löytyy myös valmiiksipoimittuina, samaten kuin muita tuotteitamme: Herneitä, perunoita, sipulia, porkkanaa. Ihanaisia kirsikoitakin meillä on myynnissä, ne tosin eivät ole omaa tuotantoamme.

Oikein paljon tervetuloa ostoksille Vaasan kauppatorille, tai suoraan tänne tilallemme Vähäänkyröön! Täällä kotimyynnissä tarjoamme asiakkaille donitsikahvit, mansikkamehuakin on tarjolla.

maanantai 3. elokuuta 2009

Kovasti löytyy viälä noukittavaa

Pohojanmaan kielellä nämä ovat "Siankärsiä veres". Lähestyvä syksy
on saanut ulpukat luopumaan keltaisista terälehdistään, jäljellä on
vain siankärsää muistuttavat siemenkodat. Lapsuuteni leikeissä
nämä olivat possuja, jotka tekivät seuraa käpylehmille.

Rakastan aikaisia aamuja. En nyt millään muotoa tarkoita tykästyneeni aikaisiin ylösnousuihin, vaan niihin aistimuksiin, mitä on mahdollista kokea ainoastaan aamuvarhain. Heräävä, haukotteleva luonto on ihan parasta usvaverhoineen.

Asumme Jokivarsitiellä. Tämä pohjoispuolen tie on liikenteellisesti melko rauhallinen verrattuna joen eteläpuolta kulkevaan Merikaarrontiehen, mutta työmatkaliikenne alkaa täälläkin kuuden jälkeen. Ennen aamukuutta kulkijoita ei ole nimeksikään, ja hiljaisuudessa kuuluu ainoastaan joen vieno liplatus. Kuovi ääntelee jossakin, ja räkättiparvi päättää siirtyä tutkiskelemaan lähimetsän mustikkatilannetta. Hyvä niin, sillä rastaista on ollut ihan tarpeeksi riesaa mansikkapelloillamme. Heliumilla toimiviin pelättimiimme ne ovat jo tottuneet, mutta kypsynyt mustikkasato saa ne hakemaan vaihtelua ruokavalioonsa metsiköistä.

Ilokseni huomasin, että osmankäämit ovat lisääntyneet rannassamme. Viime kesänä noita hauskoja ruskeita samettipatukoita oli rannassamme vain muutama, mutta nyt ne ovat levittäytyneet laajalle alalle. Myös pujo on vallannut alaa, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia.

Soutupaattimme jokirannassa oli puolillaan vettä lauantaisen kaatosateen jäljiltä. Eipä ole ehditty silläkään soudella juhannuksen jälkeen. Meille muuten saapui viikonloppuna itsepoimijoita veneellä! Tosin olivat lainanneet naapurin laituria, sillä meillä ei sellaista ole. Toki meidänkin rantaamme veneen saa kiinni, mutta rantautuminen on haasteellisempaa.

Sitten mansikka-asiaa: Itsepoimittavaa riittää vielä kovasti. Kosteus on tehnyt tuhojaan, mutta huonoja mansikoitahan ei tarvitse poimia. Hinta on nyt 3 €/kg, sekä Polka- että Bounty-lajikkeilla. Hieman Honeoy-lajikettakin löytyy vielä.

Palkkapoimijamme poimivat toukokuun loppupuolella istutetuista taimista Polkaa, eli torille menemme edelleen, ja kotimyynti jatkuu entiseen malliin.

VÄHIHIN MENÖÖ ENNEN KU LOPPUU! TERVETULOA OSTOKSILLE!

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Mansikoita ja majanrakennuspuuhia

Joonan maja tammessamme.
Taustalla viime vuonna istutettua mansikkaa.

Pahnanpohjimmaisemme Joonan, 8 vee, yksi kesän mielipuuhista on ollut majan kyhääminen puuhun. Nauloja ei ole ollut lupa tammipuuhumme iskeä, niinpä erilaisia jätelautoja ja kuormalavoja on köytetty puuhun naruilla. Jossain välissä paksu kotinaru oli lopussa, joten poika oli hakenut kätköistäni punaista villalankaa. Arvelin kuitenkin villalangan kestävyyden olevan kyseiseen tarkoitukseen alimitoitettua, joten kotinarua hommattiin lisää.

Esteettisestä näkökulmasta katsottuna majapuu ei ole erityisen kaunista katseltavaa, etenkin kun rakennusmateriaaleja lojuu pitkin, poikin puun alla. Puu on lisäksi kotimyyntiasiakkaidemme parkkipaikalla, ja sen ohi kävellään mikäli itsepoimijat menevät takapellolle. Arvelisin kuitenkin asiakkaidemmekin hoksaavan mistä on kyse, niinpä en ole pojalta rakennusleikkiä kieltänyt.

Rakennustyyliltään maja on melkoisen hutera. Välillä askelmia ja tasoja kyhätään niin korkealle, että meikäläistä todella hirvittää. "Katto sitte jottet tuu alaha siältä"-komennoillani tuskin on kummoistakaan vaikutusta. Isäntä kuitenkin tuumasi kokemuksen syvällä rintaäänellä, että "Joka miäshän sitä joskus on puusta puronnu." Niinpä niin. Kunhan ei edes sieltä ylhäältä.

Välillä poika lymyilee majassaan hiiren hiljaa, ja työntekijöidemme mennessä ohi kuuluu "BÖÖÖÖ!" Tuota noin, voipi olla että jotkut asiakkaistammekin ovat joutuneet saman pelottelun kohteeksi...?!

Sitten mansikka-asiaa: Itsepoimittavaa riittää, valmiiksipoimittuja laatikollisia poimimme näin sunnuntaisin ainoastaan tilausten mukaan. Litrakaupalla myytävää toki löytyy.

Donitsikahvipöytäkin on katettuna, joten TERVETULOA!

lauantai 1. elokuuta 2009

Se "piskojen välis" olis NY!

Taukosi se sade sittenkin! Torilla ei ole kuulemma pahemmin satanutkaan vielä aamusta.

Tänä aamuna laitoin työntekijöille kunnon aamupalan. Meillähän ei talon puolesta ruokaa normaalisti tarjoilla, vaan poimijat syövät omia eväitään tuolla meidän grillikodassamme. Ulkomaalaiset työntekijämme valmistavat ruoat omassa keittiössään. Tänään halusin kuitenkin järjestää jotain ekstraa siitä hyvästä, kun viitsivät poimia kovasta sateesta huolimatta. Valmistin voileivät ja paistoin pannukakkua, "kropsua" jota tarjoilin kera kermavaahdon ja mansikkahillon. Hyvin tuntui maistuvan lämmin kropsu poiminnan välissä!

Tänä vuonna meillä kasvaa pitkästä aikaa papuja. Tarkoitukseni oli kasvattaa niitä ainoastaan omaan käyttöön, mutta sadosta tulee niin runsas, että myyn niitä asiakkaillekin täällä kotimyynnissä. Pavut sopivat mihin tahansa keittoon erinomaisesti, tänään teen kalasoppaa johon noita herkullisia palkoja laitan. Talvea varten pakastan niitä esikiehautuksen jälkeen. Nämä pavuthan käytetään palkoineen kaikkineen, eli kuorikaan ei mene hukkaan kuten esim. silpoydinherneessä.

Jaahas, sade alkoi taas! Itsepoimijoita jo ehti menemään pellolle, mutta sade sai heidät päätymään valmiiksipoimittuihin mansikkoihin.

Ei oo todellista, sademittarimme tulee kohta yli!

Surkia saretkeli

Ajantasainen kuva tältä aamulta kuuden jälkeen.

Se on sitten elokuu. Vettä on satanut enempi tai vähempi koko yön, ja ennusteet lupaavat sadetta koko päiväksi.

Isäntä lähti tapansa mukaan Jyväskylän ralliin torstaina. Onneksi työntekijämme ovat erinomaisen itseohjautuvia, joten olen pärjännyt täällä erinomaisesti. Tänä aamuna yksi ulkomaalaisista "pehtooreistamme" kotiutui friijuureissultaan vasta puoli kuuden maissa ja kyseli haukotellen, että onko ihan pakko mennä tuonne vesisateeseen poimimaan. No, hän tiesi vastauksen itsekin, mutta mitä ilmeisimmin uni olisi maittanut bulgarian pojalle ennemmin kuin vesisateessa poimiminen.

Torille mennään normaaliin tapaan tänäänkin, mutta voipi olla, että päivä jää lyhyemmäksi. Sadekelillä ei torillakaan liiku ostajia normaaliin malliin, mutta viikonlopuksi monen suunnitelmissa on kuitenkin mansikkakakun teko.

Tervetuloa siis ostoksille Vaasan kauppatorin myyntipöytiimme, tai suoraan tänne tilalle Vähäänkyröön! Nyt ei muuten ole itsepoimintapelloillamme ruuhkaa, joten piskojen välissä voi poimia itsekin!

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Unisia mansikoita - mansikoita unissakin?

Mansikkapuskasta voi löytyä monenlaista kypsyysastetta:
Kukkia, raakileita ja kypsiä.

Hyvää perjantaiaamua täältä Järvenkylästä!

Mansikkakausi jatkuu edelleen. Palkkapoimijoidemme määrä on vähentynyt, mutta sitkeimmät pinkaisevat lähtöasemiinsa joka arkiaamu kuuden tietämillä. Uusia poimijoita emme ole enää palkanneet, sillä uuden istutuksen isoja mansikoita on nopea kerätä pienemmälläkin työvoimalla.

Työmaalle saapuminen aamuvarhaisella on kieltämättä raskasta itse kullekin. Väsymystä ei sovi ihmetellä, etenkin kun nuorison sosiaalinen elämä keskittyy myöhäiseen iltaan ja pitkälle yöhön. Itsekään ei tule mennyksi nukkumaan ajoissa, sillä harvemmin sitä illalla nukuttaa! Meikäläiselle paras hetki päivässä on se, kun tenavat ovat menneet nukkumaan ja saan olla hetken aivan rauhassa.

Lepoajan pituuttakin tärkeämpää on ainakin minulle levon laatu. Lyhyelläkin yöunella pärjää, mikäli nukkuu levollisesti. Sen sijaan pitkäkään lepo ei ole riittävää, mikäli nukkuu vain toinen silmä lurpallansa, toisella jo katsellen päivään tulevaan. Meikäläisellä tahtoo olla liiankin usein "isoo pyärä päällä", jolloin pohdin niin menneitä kuin tuleviakin tapahtumia unissanikin.

Sitten asiaan: Mansikoita riittää myös itsepoimijoille. Polka-lajike on itsepoimien vain 3 €/kg, Bountya löytyy runsaammin hintaan 4 €/kg.

Valmiiksipoimittua isoa Polkaa, makutestien voittajaa, löytyy myös laatikoittain. Isommat määrät kannattaa varata etukäteen.

TERVETULOA NOUTAMAAN TORJUNTA-AINEETTOMIA MOLLUKOITA!

torstai 30. heinäkuuta 2009

Mansikkapuskien pelemuutusta

Sanna ja Emma poimivat komeita nauravia mansikoita.

Hyvää varhaishuomenta!

Poimijamme lähtivät juuri poimimaan päivän ensimmäisiä mollukkalaatikollisia. Poimittavana on ensimmäinen sato viime toukokuussa istuttamaltamme alalta, ja marjat ovat isoja ja maukkaita. Puoli yhdeksään mennessä poimitut marjat ehtivät torille lähtevään kuormaan, ja lisää viedään myyntipöytiimme myöhemmin päivällä. Mistä muualta saa yhtä tuoretta mansikkaa kuin meidän myyntipöydistämme Vaasan kauppatorilta? No, tietenkin suoraan täältä tilaltamme.

Itsepoimittavaakin löytyy, tosin vanhempien maiden Polka alkaa olemaan vähissä. Laskimmekin hinnan kolmeen euroon kilolta, eli n. 1,50 € tulee litrahinnaksi. Bountya löytyy itse poimien parhaiten, hinta 4 €/kg.

Ensimmäisen vuoden jälkeen mansikkapuskat kasvavat tuuheiksi. Viimeiset mollukat piileksivätkin usein tuuhean kasvuston seassa, joten lehdistöä kannattaa "pelemuuttaa" (pöyhiä, käännellä), jolloin piileksijätkin löytyvät.

TERVETULOA OSTOKSILLE VAASAN KAUPPATORILLE TAI SUORAAN TÄNNE TILALLE!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Noo, ei se ny ihan heti lopu!

http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=437131&Title=Mansikkasesonki+loppuu+pian

Mansikoista nuoruuden eliksiiriä

Kertakaikkisen hyvät mollukat vaativat välillä antaumuksellista nautiskelua silmät kiinni...!

Voisi ajatella, että mansikkatilan emännällä tulisi tässä vaiheessa satokautta mansikoita jo korvistakin, mutta eipä vain tule. Korvantaustatkin on tarkistettu, mutta minkäänmoista töhnää ei ole pursuamassa, vaikka syön punaisia herkkuja päivittäin valtaisat määrät.

Mansikan punainen väri on yhteydessä flavonoidien esiintymiseen (antioksidantit) ja mansikan antosyanidit ovatkin yksi flavonoidilähde. Ilman torjunta-aineita viljellyssä mansikassammehan nämä terveysvaikutukset vain korostuvat. Flavonoidithan ehkäisevät sydän- ja verisuonitauteja, syöpää ja jopa vanhenemista. Liekö tuo viimeksimainittu asia yksi syy siihen, miksi olen innostunut popsimaan mollukoita pohjattomia määriä: En aio vanheta viisikymppiseksi vielä vuosikausiin...!

Tervetuloa itsepoimintaan, marjaa löytyy kolmessa hintaluokassa: Pieni Bounty 3 €/kg, makeinta Polka-lajiketta pienet 4 €/kg, isot 5 €/kg ja isokokoista, nopeasti poimittavaa Bountya hintaan 5 €/kg.

Myös valmiiksipoimittua löytyy niin täältä kotimyynnistä kuin Vaasan kauppatorinkin myyntipöydistämme.

TERVETULOA TERVEELLISILLE OSTOKSILLE!

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Mansikat odottavat itsepoimijoita

Tässä poimitaan tämänvuotiselta istutukselta.
Toukokuussa istutetuista taimista saadaan jo nyt ensimmäinen sato.

Erinomaisen hyvää alkanutta päivää täältä Vähästäkyröstä!

Taivaalla on ainoastaan muutama utuinen pilvi, ja mansikkamme kääntelevät innoissaan poskiaan lämpimästi paistavalle auringolle. Näinä heinäkuun viimeisinä päivinä ne odottavat malttamattomina pääsyä itsepoimijoiden koreihin, matkatakseen uusiin seikkailuihin ympäri maakuntaa.

On mielenkiintoista, kuinka laajalle alueelle tieto torjunta-aineettomista mansikoistamme on levinnyt. Meillä on ollut asiakkaita lähimaakunnan lisäksi jopa pääkaupunkiseutua myöten, ja myönnänpä olevani asiasta kovasti hyvilläni. Normaaliviljelyssä marjoihin jäävien torjunta-ainejäämien haittavaikutukset on tiedostettu entistä yleisemmin, ja puhtaiden tuotteiden kysyntä kasvaa kasvamistaan.

Valitettavasti torjunta-aineeton viljelytapamme laskee satotasomme huomattavasti alhaisemmaksi kuin normaaliviljelyssä. Sääolosuhteista riippuen saattaisimme saada normaaliviljelyllä jopa kolminkertaisen satomäärän verrattuna torjunta-aineettomaan viljelytapaamme. Lisäksi palkkakustannukset olisivat alhaisemmat, kun mm. rikkakasvien poistoonkaan ei tarvitsisi käyttää niin paljon työvoimaa. Nykyisellään rikkakasvien perkaus on tilallamme työ, joka ei tule valmiiksi koskaan. Ahkerimmat työntekijämme jäävätkin mansikanpoiminnan jälkeen perkaustöihin päivittäin.

Nyt menen paistamaan lisää donitseja kahvipöytäämme. Meillähän on kaikille kotimyyntiasiakkaillemme kahvi- ja donitsitarjoilu. Kavipöytäämme voi istahtaa vaikkapa itsepoiminnan välilläkin selkää lepuuttamaan, ja sitten poiminnan päätteeksi vielä uudemman kerran.

Itsepoimittavaa alaa on runsaasti, Polka-lajike on itsepoimittuna 4 €/kg, lisäksi löytyy Honeoy ja Bounty- lajikkeet hintaan 3 €/kg, eli litrahinnaksi tulee n. 1,50 €.

Valmiiksipoimittuakin löytyy Vaasan kauppatorin myyntipisteidemme lisäksi täältä kotoakin. Myös Siikli-perunaa, herneitä, sipulia ja porkkanaa.

TERVETULOA! VÄLKOMMEN!

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Mansikoista terveyttä ja hyvää oloa

Poimintaa tänä aamuna. Etualalla hedelmätarhaamme.

Hyvää aurinkoista mansikka-aamua!

Utuisen varhaisaamun jälkeen aurinko on työntämässä pilviä pois säteidensä leikkikentältä, ja päivästä näyttää tulevan mitä kaunein.

Poimittavaa mansikkamaallamme on hurjasti, ja ajankohta on itsepoiminnallekin todella otollinen.

Sydämellisesti tervetuloa ostamaan valmiiksipoimittuja vitamiinipommeja, tai poimimaan omin käsin ensi talven terveyslähteet. Itse poimien todella edullisesti, vain 3 - 4 €/kg poimittavasta lohkosta riippuen.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Mansikoita ja hattaraa

Onko tämä Kerttu vaiko Pirkko...?

Hyvää sunnuntaihuomenta!

Itsepoimittavaa riittää runsaasti. Makeaa Polkkaa 4 €/kg, uuden maan Honeoy ja vanhemman maan Bounty vain 3 €/kg, eli litrahinnaksi tulee vain 1,50 €.

Susanna innostui Köpingin markkinoilla hattaran teosta niin paljon, että päätimme tehdä tänään ilmaiset hattarat kaikille lapsille ja toki muillekin kotimyyntiasiakkaillemme!

TERVETULOA VIETTÄMÄÄN HAUSKA PÄIVÄ MARJA- JA VIHANNESTILALLEMME!

Mansikkaa löytyy toki myös valmiiksi poimittuna. Myynnissä myös sipulit, porkkanat, herneet ja perunat. Lisäksi uuden sadon hunajaa!

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Saret on loppunu!

Ropina on lopus, eikä uuttakaan saretrintamaa oo näköösällä.

Tulukaahan ihimiset noukkimahan makoosia mansikoota! Suasittelemma kummisaappahia.

Jos mun teksti on vaikiaselekoosta, niin ottakaa vaikka ja pirahuttakaa!

Reija puh. 040-5963111

Ropajuttaa, muttei onneksi hytäjytä

Kunnon varusteissa pärjää kelillä kuin kelillä.

Aina ei voi paistaa. Vettä on satanut koko yön, ja edelleen ripottelee hieman. Tilanne oli tiedossa jo eilen, niinpä poimimme jonkin verran marjaa tällekin päivälle ennen sateen alkua. Edellispäivän poiminnat myymme aina edullisemmin, sillä marjojemme erinomaisuus koostuu torjunta-aineettomuuden lisäksi oleellisesti siitä, että ne myydään juuri poimittuina, todella tuoreina. Viemme torimyyntiinkin marjoja lisää päivällä, joten vielä iltapäivällä myynnissämme on juuri poimittuja mollukoita! Normaalistihan mansikkakauppiaiden myymä marja on vähintäänkin edellispäivänä poimittua, joskus vielä vanhempaa.

Itsepoimittavaa riittää yllin kyllin. Meillehän voi tulla ihan vain "kahta kättä heiluttaen", sillä omatkaan astiat eivät ole pakollisia: Meiltä saa laatikoita veloituksetta. Eväitä ei tarvita, sillä kahvipöydästämme löytyy leipomiani donitseja. Niin, ja mansikoiden maistelu poiminnan yhteydessä kuuluu luonnollisesti asiaan!

Niin torimyyntipisteissämme kuin täällä kotonakin meillä on käytössämme "höylät", joten käteisen lisäksi meillä voi maksaa myös pankkikortilla. Kortissa tulee olla "PK" tai "BK"-merkintä, eli esimerkiksi electron ei käy.

ScanBurger PuskaJussi-grillillämme Kurikassa on käytössä kaikki maksutavat, ja lisäksi siellä on myös mobiili- eli käännykkämaksumahdollisuus. Ensi kesäksi hankimme myös tänne marjatilalle sekä torimyyntipisteisiimme sähköiset lukulaitteet.

Tervetuloa myyntipisteisiimme Vaasan kauppatorille, Köpingin markkinoille Tervajoelle tai suoraan tänne marja- ja vihannestilallemme Vähäänkyröön! Niin, ja se meidän grillimmehän tarjoaa sitten toisenlaisia herkkuja Kurikassa.

www.jarmovaltari.fi
www.puskajussi.fi

Ps. Tuonne PuskaJussi-grillimme kotisivuille mennessäsi löydät erilaisia "pohojalaasella trossootyylillä" kirjoitettuja sloganeitamme. Lausahduksia on monia erilaisia, niitä pystyy lukemaan etusivupainiketta näppäilemällä.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Itsepoimintaa ja markkinoita

Tämä kuva on kauimmaiselta mansikkapelloltamme,
metsän keskellä sijaitsevasta Kutista.

Tänään ja huomenna on mitä mainioin tilaisuus yhdistää samalla reissulla kaksi asiaa: Mansikoiden itsepoiminta täällä Vähänkyrön Järvenkylässä ja Köpingin markkinat tuolla Tervajoella.

Tänään avasimme itsepoimintaan myös Kutin metsäpellon. Sinne pääsee suoraan autolla perille, opastan tarkemmin täältä kotoa. Kutissa on parkkipaikka autoille, ja maalaisromantiikkaan kuuluva puuceekin on siellä käytössä!

Makutestien voittajaa eli Polka-lajiketta on itsepoiminnassa hintaan 4 €/kg, eli litrahinnaksi tulee noin 2 €.

Itsepoimittavaa riittää todella runsaasti, isäntä sanoikin markkinoille lähtiessään että "Nyt ei sitte tartte toppuutella yhtään!"

Omin käsin poimittu, torjunta-aineeton marja - enpä kyllä tiedä parempaa!

TERVETULOA!

Tulukaa noukkimahan mansikoota!

Mehumaijalla mehua höyrystettäessä kannattaa
laittaa sokeria marjojen sekaan - tällöin mehu irtoaa paremmin.

Hyvää kiireistä huomenta! Tänään ja huomenna meillä on kauppatorin lisäksi myynti myös Köpingin markkinoilla Tervajoella. Susanna-tyttäremme myy Köpingissä myös ilmapalloja, ja hattarakin kuuluu myyntiartikkeleihimme markkinoilla.

Itsepoimittavaa alaa riittää, oikein paljon tervetuloa!

Nyt menen kiireesti paistamaan donitseja kahvipöytäämme. Kotimyyntiasiakkaillemmehan tarjoilemme ilmaiset donitsikahvit. Donitsimme ovat niin pidettyjä, että ensi vuonna ehkä laajennamme niiden valmistusta myös myyntiin. Tällä hetkellä resurssimme eivät riitä, mutta ensi kesänä Susannakin voisi aloitella donitsileipurin uraa. Olen toiminut kaksitoista vuotta Arnolds-kahvilayrittäjänä, ja tuolloin kaikki donitsit valmistettiin vielä paikan päällä. Tarvittava laitteisto on nyt minulla täällä kotona.

Mansikan itsepoiminnan suosio on kasvanut tänä vuonna ihan ennätysmääriin, eikä ihme: Sen tuoreempanahan ei mansikkaa voi saada. Itsepoiminnassa yhdistyy huvi ja hyöty.

Tervetuloa ostoksille myyntipöytiimme Vaasan kauppatorille tai Köpingin markkinoille, tai tule suoraan tänne marjatilalle kokemaan, kuinka maalla on mukavaa!

torstai 23. heinäkuuta 2009

Mansikkaretket kuuluvat ihaniin lapsuusmuistoihin

Koko perheen yhteisiä mansikkaretkiä muistellaan vielä aikuisinakin.
Ja meillähän ei itsepoimijoita punnita, maistelu kuuluu asiaan!

Mansikkakaudestamme tulee pitkä. Viime toukokuussa istutetuista taimista viimeiset vasta kukkivat, joten satoa riittää vielä pitkälle elokuun puolelle.

Tätä kirjoittaessani torikuormaa lastataan parhaillaan, ja torille mennään yhdeksäksi. Ilman torjunta-aineita viljeltyjä punaposkisia herkkuja on myynnissä Vaasan kauppatorin myyntipisteissämme siis tänäänkin, ja minä hoitelen myyntiä suoraan täältä tilaltamme. Mehän viljelemme mansikoiden lisäksi myös varhaisvihanneksia, joten sipulit, porkkanat, perunat ja herneetkin voi noutaa joko torilta tai täältä tilalta.

Itsepoimittavaa riittää kolmessa hintaluokassa: 3 €/kg vanhan maan Honeoy ja Bounty, 4 €/kg uudemmalta maalta Sonataa sekä jonkin verran Polkaa. Tämän kevään istutukselta löytyy isoa, nopeasti poimittavaa Sonataa 5 €/kg ja Honeoye-lajike maksaa uudella istutuksella 4 €/kg. Yksi kilohan vastaa suunnilleen kahta litraa.

Tervetuloa!

Ps. Varmista mansikkatilanne puh. 040-5963111/Reija

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Ihania mansikoita ihanille asiakkaille

"Ihan huippuja asiakkaita tänäänkin! Oon väsynyt mutta onnellinen. Puskaradio on parasta."

Ylläolevan kommentin kirjoitin Facebookiini eilisen päivän päätteeksi. Päivä oli kotimyynnissämme tämän kesän paras, itsepoimijoita riitti aamuvarhaisesta iltayhdeksään. Todella moni kertoi tulleensa ystäviensä suosituksesta. Näin ollen "puskaradio" on markkinointikanavista kenties parempi kuin minkään viestintävälineen kautta tarjoiltava mainos/informaatio.

Moni asiakkaista kertoi myös lukevansa tätä blogiani. Myönnän olevani asiasta kovasti hyvilläni. Rakastan kirjoittamista, ja nyt kun liitän turinointiini myös informatiivista viestintää koskien mansikkatilannetta, koen kirjoitteluni jopa jossain määrin liittyvän työhöni. Olisin aina halunnut kirjoittaa työkseni, mutta haaveeni on toteutunut vasta jälkikasvun kohdalla: Esikoisemme Hanne saa elantonsa toimittajana.

Ai niin, se informatiivinen viestintä:

Mansikkaa löytyy sekä itsepoimien että valmiiksipoimittuna, kuten myös muita tuotteitamme joita näkyy tuossa eilen otetussa kuvassakin.

OIKEIN PALJON TERVETULOA!

Reija puh. 040-5963111

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Näin on marjat

Susannan ja Sallamarin mansikkahassuttelua.

Eilen illalla satoi. Oli sopiva hetki laittaa mehumaija höyrystämään mansikkamehua. Susannan kanssa perkasimme pari laatikollista mollukoita pilkottavaksi rasioihin. Tätä ennen emme ole vielä mansikoita omaan käyttöön ehtineet laittakaan, tosin mehua on höyrystetty jo aikaisemminkin. Mansikkamehua on tarjolla myös donitsikahvipöydässä kotimyyntiasiakkaillemme.

Tunnelma oli kotoinen, ja lisätunnelmaa iltaamme toi sähkökatkos. Täällä joen pohjoispuolella ollutta sähkövikaa korjattiin lähes tunti, kunnes valkeus tuli ja mehumaijammekin sai jatkaa iloista höyrystämistään.

Tapanani on laittaa mansikkarasioihin päiväyksen lisäksi muutamia kommentteja kyseisen pakastuspäivän tapahtumista. Eilisissä rasioissa lukee mm. "Oho, meni sitten sähköt!", "Rupes ropajuttamahan!" ja "Viälä piisaa mansikkaa". Nämä "mietelauseet" tuovat sitten talvella kesän mieleen vieläkin elävämmin kuin pelkät mansikat. Näitä mietteitä kirjaan vielä moniin purkkeihin, sillä perheessämme pakastetaan mollukoita valtaisat määrät.

Yhteen rasiaan kirjoitin Susannan eilisiltaisen ihmettelynaiheen: "Miks niidenkin kauppojen ovis on lukot, jotka on auki 24 h?" Niin, siinäpä pohdittavaa kerrakseen.

Isäntä kävi juuri antamassa tilannetiedotusta: Mansikkaa tulee tälle päivälle todella runsaasti. Itsepoiminta-alaakin on paljon, hintaluokissa 3 - 4 €/kg.

Tervetuloa ostoksille Vaasan kauppatorille aamuyhdeksän jälkeen, tai suoraan tänne kotiin, vaikkapa itse poimien!

terveisin Reija, puh. 040-5963111

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Suun täydeltä makeita mollukoita myös itsepoimien

Susanna ja Sallamari: "Maistuis varmaan sullekin!"

Hyvää alkanutta viikkoa mansikkapeltojen keskeltä!

Uusia poimijoita saapui juuri vahvistamaan palkkapoimijoidemme määrää, ja ensimmäiset itsepoimijatkin saapuivat heti kuuden kieppeillä.

Meillehän voi tulla itsepoimintaan vaikka aamukuudelta, ja sikäli kun poimittavaa riittää, poimia voi iltamyöhälle. Ketään emme pellolta aja pois!

Nyt menen paistamaan donitseja kahvipöytäämme.

TERVETULOA OSTOKSILLE MYYNTIPÖYTIIMME VAASAN KAUPPATORILLE AAMUYHDEKSÄN JÄLKEEN, TAI SUORAAN TÄNNE VÄHÄÄNKYRÖÖN.

Ps. Itsepoimintatilanne kannattaa varmistaa soittaen, puhelinnumeroni on 040-5963111.

www.jarmovaltari.fi

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Itsepoiminta jatkuu

Susanna ja Molli. Kuuletteko kehräyksen...?!

Tervetuloa itsepoimintaan tänäänkin! Polkaa poimitaan hintaan 4 €/kg, jonkin verran löytyy myös Sonataa. Tämän vuoden uusista taimista itsepoiminnassa Honeoye, joka tuottaa nyt ensimmäistä satoa. Erittäin nopeita poimia, isot marjat eikä tarvitse "pelemuuttaa", eli marjat ovat näkyvillä eikä niitä tarvitse etsiä lehtien seasta. Niiden hinta on itsepoimien 5 €/kg.

Itse käväisen grillillämme Kurikassa, palaan joskus iltapäivällä. Isäntä hoitaa kotimyyntiä, ja lupaa keitellä kahviakin donitsien kanssa tarjoiltavaksi. Seuraavien tuntien aikana kannattaa itsepoimintatilannetta tiedustella Jarmolta, puh. 0400-667179.

Terveisin Reija

TERVETULOA!

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Mansikoita riittää sittenkin

Vladi tyhjäämässä mansikkakoppaa tänä aamuna.

JEEEEE...! Palkkapoimijamme lupautuivat poimimaan vielä hetken, ja pidättäytymään Rockperry-tapahtuman houkutuksilta! (Tähän tarvittiin tarjoamaamme Battery-energiajuomaa...) Niinpä saamme valmiiksipoimittua mansikkaa myytäväksi laatikoittainkin ilman ennakkotilauksia. Käytetäänpä kliseistä lausahdusta: Nopeimmat syövät hitaat.

Itsepoimintaan avattiin vielä lisää penkkejä, eli tervetuloa!

Reija puh. 040-5963111

***********************

Lisäys klo 23.45:

Jouduin nyt sitten tyttäreni "painostuksen" alla tekemään tuon korjauksen Rockperry-nimeen. Olen kyllä sitä mieltä, että berry-liite olisi marja-aikana olevalle tapahtumalle paljon osuvampi nimi kuin johonkin kuplivaan päärynäjuomaan viittaava nimi...!