Trullitustunnelmia ajankuvan mukaisesti

Pitääs trulliille vissihin kattella
kaffipannua piänemmän mallista,
kun taantuma vaikuttaa tähänkin tyähön
- onhan namujen hankinta kallista,

eikä täyty pannu
entisehen tahtihin,
vaikka usko ei horjuuskaan
noitien mahtihin.

No, eiköhän meillä teherä
niinku tehty on ennenkin aina:
Isoon pannun kans lähtöövät trompsimahan
meiltä kakarat pääsiääslauantaina.

Ja siinähän siton noirille
oikeen kunnon tyäsarkaa,
ku vitsoollansa saavat huitua
sitä onnetoonta lamaparkaa,
joka härisnänsä loppujen lopuuksi
KAUAS, KAUAS KARKAA!!!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ !

t. Susanna ja Joona

Ylläolevan lorun kirjoitin kortteihin, joita lapsemme jakoivat virpomisreissullaan vitsojen lisäksi. Nyt on vain niin, että loru toimii paremmin ääneen lausuttuna.

Aluksi reissulla oli mukana myös Susannan kaveri Veera, mutta lopuksi Susanna ja Joona jatkoivat virpomista kahdestaan. Molli-kissammekin kiersi lasten mukana - ihan omasta halustaan. Näin kyllä, että kissamuorimme lähti lasten perään, mutta enpä arvannut, että se jaksaisi kiertää talosta taloon. Tosin tuonne kylään päin käännyttäessä Molli oli jo saanut tarpeekseen moisesta konhottamisesta.

Innovatiivinen citypupu-ilmiö

Joskus vuosia sitten luin lapsille satukirjaa. Kirja oli lainattu kirjastosta, ja se kertoi pääsiäispupusta. Tarina oli sinänsä herttainen ja kuvat olivat värikkäästi piirrettyjä - mutta mitä kummaa!? Tarinassa kerrottiin, kuinka tuo pupu muni pääsiäisenä kirjavia munasia!

Yleensähän sadut sisältävät jonkun opetuksen. Tässä sadussa opetettiin, että pääsiäispuput munivat. Mahtaakohan tällainen suklaapupu olla joku aivan omanlaisensa rotu?

Kirjan tarina tuli mieleeni kuunnellessani erään radio-ohjelman juontoa. Siinä kerrottiin aivan pokkana, että kohta on pääsiäinen ja puput munivat suklaamunia.

Mahtavatkohan ne paljonpuhutut citypuput munia? Ajatelkaas, jos Helsingin puputkin pyöräyttelisivät suklaamunia pitkin puistoja - johan siinä saisivat lapset raitista ilmaakin suklaamunia etsiskellessään.

Maailma kehittyy. Mistäs sitä tietää, jos joku innovatiivinen pupu keksii ruveta pyöräyttelemään yllätysmunia.

Sitä odotellessa - Hyvää pääsiäistä!

Ahdasmielisiä ajatelmia?

Susannalla oli viime viikolla uskonnonkokeet. Aihealueeseen liittyi myös pietismi. Oppikirjassa kerrottiin, että pietismi tarkoittaa ahdasmielisyyttä. No, minä sitten kysymään viidesluokkalaiseltamme, että mitäs se ahdasmielisyys sitten tarkoittaa.

- Sitä, että aivoihin ei mahdu paljon mieltä.

No joo, pitikö minun mennä kyselemään itsestäänselvyyksiä. Toisaalta jäin miettimään, olisiko oppikirjoissa paneuduttava tarkemmin erilaisten sanojen merkityksiin.

Uskonnollisessa merkityksessä ahdasmielisyyden vastakohta lienee suvaitsevaisuus, näin ainakin ymmärtäisin. Eli aivoihin sopii eri paljon mieltä?

No, ehkäpä ahdasmielisyydellä voidaan muissa yhteyksissä tarkoittaa myös huumorintajuttomuutta. Omaan ammattiini liittyen voisi siis ajatella, että huonolla aivojen tilavuuskapasiteetilla varustettu asiakaspalvelija suorastaan sahaa omaa oksaansa.

Eilen palvelin asiakkaita kaksitoista tuntia yhteen menoon. Mitenkä minusta tuntui, että aivotilavuuteni oli suurimmillaan koko päivän? Aivan ihania asiakkaita, ja niitä riitti.

Arvelisin, että asiakkaita riitti aamuun asti, sillä grillimme viereisessä hotelli Pitkä-Jussissa oli esiintyjänä E-type.

Ajatukset herpaannuksis

Tämänaamuisella työmatkallani huomasin ajelleeni ties kuinka kauan jonkun rekan perässä, tajuamatta, että ohittaakin voisi. Tästä syyttäisin Suomi Popin Aamulypsy-ohjelmaa, jota kuunnellessa kaikkinainen järkevyys unohtuu.

Myönnettäköön, että "persiissäajaminen" kuuluu vakiopahuuksiini. Kyseistä asiaa on huono peitellä, sillä kostealla kelillä perässäajelijan auto saa muhkean kurapäällysteen. Kotiin tullessani olenkin saanut lukuisia kertoja kuulla isännältä kommentin: "Jaahas, sitä on taas roikuttu persiis!"

No, jos hauskan radio-ohjelman kuuntelu herpaannuttaa ajatustoiminnan, vastaavanlaista voi aiheutua, kun asiakkaaksi saapuu hurjan komea uros. Antakaas kun kerron: No, meillähän on töissä sellaiset kanta-asiakaskortit, ja asiakkailta tietenkin kysytään, josko heillä on kantakorttimme. No, tässä päivänä eräänä asiakkaaksi saapui oikein komea mies, ja minä vahingossa kysyinkin häneltä, josko hänellä olisi käyntikorttia...! Itse en tajunnut kysymyksessäni ollutta vikaa, ennenkuin isäntä höristeli korviaan ja kysäisi: "Mitä, käyntikorttejakos täälä jo kysellähän...!"

Joskus vähän harmittaa, kun tuo työmaa on isännän kanssa yhteinen.