|
Pekko-kissa tuli tänään mukaan postinhakumatkalle. |
Mukavaa suvisunnuntaita!
Tänään on mitä mainioin mansikkaretkisää. Meillä itsepoimittavaa riittää, hinta itsepoimien 7 €/kg, eli noin 3,50 € litralta. Mehän viljelemme ilman torjunta-aineita, jolloin satotaso jää alhaisemmaksi kuin normiviljelyllä, mutta maku onkin sitten aito mansikan maku ilman torjunta-ainejäämien kirvelyä suupielissä. Me emme käytä edes niitä torjunta-aineita, mitkä sallitaan luomuviljelyssä.
Mansikkaretki Kyrönmaan rantamaille on on elämys koko perheelle. Meillä lapsetkin viihtyvät, sillä kun poimiminen alkaa kyllästyttää, puuhaa riittää pihapiirissämme. Polkuautot saavat kyytiä niin jotta renkaat vinkuvat!
Petteri-kissammehan on monelle tuttu jo edellisiltä kesiltä. Monet muistavat sen nimeltä, ja lapset kyselevät sitä, ellei se satu olemaan pihapiirissä. Nyt meillä on Petterin lisäksi toinenkin kissa, esikoistyttäremme Pekko-kissa on muuttanut Herttoniemen kaupunkikaksiosta meille maalle. Aluksi ainakin näin kesäksi, mutta voipi olla, että Pekko ei enää kaupunkiin halua, niin hyvin se täällä viihtyy.
Pekon nimi kokonaisuudessaan on Pekko Lemu Kalevi. Pekko muutti aikoinaan Hanne-tyttäremme perheeseen Turun löytöeläinkodista, tyttäremme opiskellessa Turussa. Pekon toinen nimi liittyy löytöpaikkaan, ei hajuun: se kun oli löytynyt hylättynä, takkuturkkisena kulkukissana Lemun kunnasta. (Lemu on liitetty Maskun kuntaan vuoden 2009 alussa.)
Pekko on vieraillut monet kerrat aikaisemminkin täällä meillä, ja viihtynyt aina erinomaisesti. Kulkukissataustansa vuoksi se tykkää olla myös ulkona, joten kaupunkikaksio tuntuu olevan sille liian ahdas paikka. Meillä sillä on tilaa temmeltää. Joka välissä se haluaa mennä ulos - voidakseen samantien pyytää taas sisälle. Ja toisin päin. Se ei oikein osaa päättää, missä on mukavinta.
Välillä Pekko näyttää ihan pöllöltä. Keltaiset silmät suurina se osaa laittaa korvansa ihan pöllömäiseen asentoon. Mutta pöllö se ei ole. Viisas katti kuin mikä. Osaa avata ovia sellaisiin paikkoihin, minne sillä ei olisi lupa mennä. Muun muassa jääkaapille. Kyllä! Eräänä jouluna tapahtui sellaista, mitä en olisi uskonut, ellen olisi itse sattunut näkemään: Pekko tiesi, että jääkaapissamme oli kinkku. Se oli asettunut istumaan jääkaapin viereiselle työtasolle. Se liikutti tassuaan jääkaapin oven välissä pitkin tiivistettä niin kauan, että ovi aukesi! Pakkohan kollille oli sitten kinkkua antaa.
Pekolla on outo ruokailutapa. Se vetää naksunsa ensin tassullaan kupista lattialle, ja syö vasta siitä. Ei milloinkaan suoraan kupista. Kukkani ovat sen herkkua. Se popsi Onnenapila-kukkani miltei kokonaan parempiin suihin, jonka jälkeen vein kukkani jäännökset makuuhuoneeseemme turvaan. No, Pekko ilmeisesti vainusi kukkaraasun olinpaikan, sillä niin vaan oli katti saanut makuuhuoneemme oven auki ja popsinut kukastani loputkin. Mahtoi olla hyvää!
Nykyään meillä imuroidaan melkeinpä päivittäin. Se on välttämätöntä, sillä Pekon karvoja on joka paikassa. Karvainen kissa on siis tehnyt kodistamme siistimmän!
Tervetuloa mansikkaretkelle, kissammekin odottavat innoissaan!