Ensimmäinen päivä torilla

Voiko ihanammin päivän enää alkaa?! Aurinkoista, lämmintä, tuuletonta. Luonto suhtautui suopeasti ainakin ensimmäiseen torimyyntipäiväämme.



Ylimmäisessä kuvassa Jennifer, joka yleensä myy keskitorin myyntipaikassamme. Susannan (alimmainen kuva) vakiopaikka taas sijaitsee torikahvilan läheisyydessä ylätorilla.




Tänään mansikat pääsivät loppumaan aivan liian aikaisin. Toivon mukaan huomenna saamme poimittua runsaammin myytävää.


Torimyynnin jälkeen myyjätyttömme tulivat tutustumaan tilaamme. Onhan helpompaa kertoa asiakkaille tilamme toiminnasta, kun on itse käynyt paikanpäällä.

Tytöt poimivat itsekin mansikoita.

Susanna, Daniela ja Jennifer kokeilivat mansikan
myyntityön lisäksi myös poimintaa.

Täten julistamme mansikkakauden alkaneeksi!

Tänään nostimme mansikkalipun salkoon. Mansikkakausi on nyt virallisesti alkanut.

Paljon on työtä tehtävä, ennen kuin lippu sitten sesongin päätyttyä lasketaan. Toivotaan, että lippu saisi hulmuta aurinkoisessa säässä.

Huomenna keskiviikkona aloitamme torimyynnin. Minä hoidan kotimyyntiä, ja yritän saada donitsitkin tehtyä. Kahvi- ja donitsitarjoilua jatketaan edellisvuosien tapaan.

Perunannostosta huolehtivat tänään Ivan ja Vladi, kuvassa keskellä Jarmo hieman ohjeistaa.

Mansikoita poimittiin tänään vain kotimyyntiä varten, torille myyntiin menevät herkut poimitaan vasta aamulla. Juuri tuoreempana ei mansikoita voi saada, paitsi tietenkin itsepoimien.

Sanjeewa ja Pavel niputtivat porkkanat ja sipulit ja hoitivat herneiden poiminnan. On muuten mahtavaa, kun kaikki tämänhetkiset työntekijämme ovat "vanhoja tekijöitä", eli kaikki ovat työskennelleet meillä aikaisemminkin - no, lukuunottamatta Chandimaa. Hän on tehnyt tänään maalaushommia, mutta huomenaamulla kello kuusi kaikki aloittavat työpäivän mansikanpoiminnalla.

Ps. Kuvathan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Ikioma paratiisi

22.6.2009 Hedelmätarhamme, taustalla keväällä istutettua mansikkaa.

Haaveissamme on jo kauan ollut oman hedelmätarhan perustaminen. Nyt se on totta. Talomme eteläpuolella kasvaa nyt monenmonta omenalajiketta perheomenapuiden muodossa, luumu-, päärynä- ja kirsikkapuita, kriikunoita, tyrniä, pensasmustikkaa, erilaisia herukkalajikkeita, marjasinikuusamaa, karhunvatukkaa ym. Muovipenkeissä on tihkukasteluletkut, joten kuivuudestakaan ei paratiisimme puiden eikä pensaiden tarvitse kärsiä. Riviväleihin on kylvetty nurmikko ja valkoapilaakin on kasvamassa saarekkeina. Ehkäpä laitamme tuonne keskelle huvimajan... Vielä ei näkymä ole kovinkaan kummoinen, paitsi haavekuvissamme. Muutaman vuoden kuluttua saanemme jo kovastikin satoa, maistiaisia on tulossa jo tänä syksynä. Työtä on vielä paljon, alue pitää mm. aidata ympäriinsä, sillä meidän lisäksemme paratiisimme puista pitävät mm. pupujussit. Viljelemme kaikki nämäkin marjat ja hedelmät ilman torjunta-aineita kuten mansikatkin. Myöhemmin paratiisiimme saavat tutustua myös kotimyyntiasiakkaamme.

Huomisin nostamme salkoon mansikkalipun. Kotimyyntiä aloitellaan, keskiviikkona aloitamme myynnin myös torilla. Kesä on viimeinkin alkanut myös lämpötilojen suhteen. Lisätyövoimaa emme ihan vielä tarvitse, mutta eiköpä tuo lämpö ala kypsyttämään mollukoitamme runsaamminkin. Itsepoimintaa on jo kyselty, mutta siihen päästään vasta heinäkuun puolella.

Kuulimme kollegaltamme vitsin, joka - valitettavaa kyllä - on totista totta:

- Miksi ruotsalaisia mansikoita on ollut niin vähän myynnissä?
- ???
- No siksi, koskapa Puolassa on ollut kovin sateista...

Niinpä niin. Kovin, kovin paljon tätä tapahtuu: Alkuperämaa vaihtuu matkalla. Näin se vain on. Myöhemmässä vaiheessa ruotsalaisia mansikoita myydään suomalaisina.

Paras tae tuotteen alkuperästä on, kun ostaa suoraan tilalta - joko valmiiksipoimittuna, tai itse poimien. Meillä on torimyynnissäkin ainoastaan omia mansikoita.

Hyvää juhannusta!

Tämänvuotinen juhannus ei ole liiemmälti näyttänyt herttaisia puoliaan. Pitkästä aikaa mekin olimme aaton ihan kotosalla, tärkein syy kotona viihtymiseen oli hallanvaara. Siksi toiseksi meillä on isäntä valvonut jo niin monta yötä hallantorjuntavalmiudessa, että parempi huilia kaikki aika mikä suinkin on mahdollista.

Aattomme sujui supisuomalaisissa merkeissä: Nostimme ensimmäiset uudet perunat, minä tein tarjoilun ihan yksinkertaisimmillaan: Perunat maitokastikkeellla, jossa voita, suolaa ja ruohosipulia. Lisukkeena silliä! Työntekijämme tykkäsivät kovasti vaatimattomasta tarjoilusta, jopa srilankalaiset ystävämme Chandima ja Sanjeewa.

Juhannuskokko jäi kovan tuulen takia polttamatta. Kokkomme on kyhätty hieman erikoisemmista materiaaleista: Meillä on valtaisa kasa puisia mansikantaimilaatikoita jotka oli tarkoitus polttaa. Kokko poltetaan nyt myöhempänä ajankohtana, me siirryimme grillailemaan grillikotaan. Sade sentään pelasti meidät hallayötä, eli hyötyä sentään siitäkin.

Osa porukasta kävi saunomassa, mutta vihdat jäivät tekemättä. Saunan siivoamisen kannalta erinomainen asia!

Tänään teen suuren mansikkakakun. Mansikoita on käyty popsimassa suoraan maalta päin jo parina päivänä, mutta kovasti hakuisassa ovat vielä kypsät mollukat. Herneitäkin on maisteltu, porkkanat ovat jo ihan mukavan kokoisia, samaten sipulit.

Torimyynti siirtyy vielä muutamalla päivällä, samaten lisätyövoiman tarve. Ensi viikoksi on kuitenkin luvassa kohtuullisen lämmintä, ja lämpö jos mikä saa mansikatkin kypsymään ihan silmissä.

Jääkukkia

Nyt näyttää siltä, että hallat ovat tältä erää ohitse. Ylläolevan kuvan jääpeitteen suojassa olevasta mansikankukasta on Jarmo ottanut 8.6 klo 7.29. Kuva julkaistiin Maaseudun Tulevaisuudessa eilen. Kuva on kaunis (kannattaa klikata suuremmaksi) mutta sen sanoma on karu: Sääasemamme mukaan alin lämpötila oli tuolloin metrin korkeudessa -4 astetta ja maanpinnassa -5 astetta. Ylistarossa oli mitattu samaan aikaan -7,2 astetta.

Sadetuksesta huolimatta tuhoa on tullut enemmän kuin arvattiin. Paljon, kovin paljon valkeita kukkia on muuttunut ruskeiksi. Myös viljapelloillamme on tuhon jälkiä näkyvissä. Mikäli eläisimme aikaa sata vuotta sitten, voitaisiin jopa uumoilla nälkävuotta.

Työvoimapulasta ei ilmeisestikään ole pelkoa. Emme ole milloinkaan vastaanottaneet niin valtaisaa työhakemusmäärää kuin tänä vuonna. Osa hakemuksista on deletoitu välittömästi puutteellisten yhteystietojen vuoksi. Mikäli puhelinnumero puuttuu, meillä ei ole aikaa sitä lähteä selvittämään. Joistakin hakemuksista ei käy ilmi edes asuinpaikkakunta. Olisi myös hyvä ilmoittaa, mitä työpaikkaa hakee: Meillä on ollut työpaikkoja auki myös grillillemme Kurikkaan, ja ennen vappua haimme torimyyjiä. Meillä ei todellakaan ole aikaa lähteä arvuuttelemaan, mitä työtä hakija on tavoittelemassa.

Asuntoahan meillä ei ole tarjota kuin muutamalle ulkomaalaiselle työntekijälle. Viimevuotiset harjoittelijat Bulgariasta ja Ukrainasta ovat meillä taas - ja monien vaikeuksien jälkeen myös ystäväpariskuntamme Sri Lankasta saapunee juhannuksen tienoilla. Tällä hetkellä työskentelee jo perkaustöissä viimevuotisia työntekijöitämme lähiseudulta. Mansikoissa on jo paljon raakileita, ja lisää työvoimaa otamme sitä mukaa kun on tarvetta. Tarkkaa aloituspäivämäärää emme voi sanoa, sillä kaikkihan riippuu säästä. Koleudessa kypsyminen on hidasta.

Työpäivä alkaa meillä kello kuusi aamulla. Poimintaa jatketaan menekin mukaan, työpäivän pituus on keskimäärin 4 - 6 tuntia. Ahkerimmat jatkavat poiminnan jälkeen perkaus- yms. töissä. Palkka on opiskelijoilla 5,30 €/h, muilla 7,57 €/h. Työsuhteen loputtua maksamme lomakorvauksen, joka on 12,5 % ansaitusta palkasta.

Työhakemuksia otamme vastaan edelleen. Lastensa puolesta hakemuksia tekevien vanhempien hakemuksiin suhtaudumme kriittisesti: Työhalun täytyy löytyä nuorilta itseltään, eikä vanhempien rustaama hakemus ole kovinkaan vakuuttavaa.

Koko elämä aikaa

Lasten kesäloma on haasteellista aikaa - ainakin meille vanhemmille. Ensimmäinen lomaviikko meni suht koht mukavasti uimakouluineen ja mökkireissuineen, mutta tänään on esiintynyt ensimmäisiä merkkejä tylsistymisestä. Tai ehkä on niin, että me vanhemmat olemme kehitelleet liiankin kanssa erilaisia aktiviteetteja. Niistä sipulipenkkien perkaus on ollut etenkin Joonalle miltei ylivoimainen tehtävä. Poika onkin keskittynyt lähinnä työmaan kaukaa kiertämiseen. No, ylläoleva kuva on otettu tänään, ja kyllä Joonakin kuvassa on perkaustouhussa, tuolla talonpuoleisessa päässä. Jooseppi-kissa on Susannan seurana.

Tänään jo Joonalle jossain välissä hermostuinkin, kun kaikkeen käskemiseen vastauksena oli "Joo joo, kohta!"

- Minkä ihimeen takia sä koko aijan vaan siirrät tekemisiäs, ei sipulipenkin perkauskaan oo yhtään edistyny...?

- No mutta onhan mulla aikaa - koko ELÄMÄ!

Tämän vastauksen jälkeen meikä-äiti oli hetken aivan hiljaa. Lopulta päädyin selittelemään pojalle jotain siihen suuntaan, että ehkäpä sipulipenkin perkausta ei kannata jättää ihan elämänmittaiseksi projektiksi. Jäävät helposti elämän muut mukavat asiat perkaamatta.

Koleuren kouris

Eipä olisi viikko sitten uskonut, että helle muuttuu pakkaseksi.

Viereisen kuvan on Jarmo ottanut viime yönä klo 4.39. Mansikan kukka on jääpeitteen sisällä suojassa. Pakkasherra nipisteli enimmillään peräti viidessä miinusasteessa, ja ilman sadetuslaitteiston avulla hoidettavaa hallantorjuntaa tuho olisi ollut melkoinen. Varhaisimmat mansikkalajikkeemme kukkivat, ja ilman sadetusta halla olisi korjannut sadon niiltä osin tuossa tuokiossa. Tuhoa tuli kuitenkin jonkun verran, sillä ihan joka paikkaan ei kastelulaitteisto yltänyt. Kaksinkertainen kateharsokaan ei riittänyt kaikelta osin suojaamaan. Perunanvarsistakin osa sojottaa nyt mustina. Eikä tässä kaikki - ensi yönä pakkasherra on tulossa vierailemaan toistamiseen.

Kurikan Haku päällä-rakkausfestareidenkaan kannalta keli ei ollut paras mahdollinen. Kolea keli teki hallaa juhlijamääriin, emmekä mekään pystyneet rikkomaan vuoden takaista myyntiennätystä grillillämme. Tosin lauantaiyönä tehtiin kaikkien aikojen tuntimyyntiennätys.

Arvelisinpa muuten, että moni festarijuhlija potee tällä hetkellä vähintäänkin kurkkukipua, sen verran kesäisissä tamineissa oli väki liikkeellä. Tosin saattaahan se olla niinkin, että minihame ja toppi sai etsimään lämmintä syliä vähän alhaisemmillakin kriteereillä.