Painetun sanan painoarvo on välillä köykäistä

2.7.2009 klo 8.20 Kuorma on lastattu autoon,
Jarmo ohjeistaa vielä poimijoita ennen lähtöään torille.

Joskus tiedotusvälineistön antama informaatio ärsyttää. Viikko sitten Pohjanmaan radiosta soitettiin Jarmolle aamulla kysyen mansikkatilanteesta. No, uutisissa oli kerrottu päivän mittaan useaan kertaan, että Jarmo Valtarin mansikkatilalla ensimmäiset mansikat ovat kypsyneet. Informaatio oli aivan oikea, MUTTA: Paikkakunta olikin muuttunut Ylistaroksi. Itse saimme tietää asiasta vasta samaisena iltana. No, asiasta oli oltu radioon yhteydessä jo ennen meitä ja asia korjattiin, mutta harmitusta tuli kuitenkin.

Tänä aamuna ilmaisjakelulehteä lukiessani olin saada hepulin: "Torikauppiaat möivät vielä kesäkuun loppuviikoilla ruotsalaisia mansikoita. Suomalaista marjaa odoteltiin joka aamu, mutta sitä ei vain kuulunut." Kuten varmaan arvaattekin, meikäläinen otti välittömästi yhteyttä lehden toimitukseen. Selvisi, että juttu oli tehty muualla, Vaasan torin tilanteeseen ei oltu tutustuttu.

Tiedotusvälineiden antama informaatio on monille lukijoille ja kuulijoille ainoa totuus. Jos lehdessä sanotaan, että edullisempia hintoja ja parhainta satoa kannattaa odotella heinäkuun loppupuolelle, niin painettuun sanaan luotetaan. Voi, voi ja voi.

Joskus uutisointi voi mennä jopa tragikoomisuuden puolelle. Toissapäivänä oli Iltasanomien nettiversiossa seuraavanlainen uutinen: "Kalifornialainen tuomari on luovuttanut Michael Jacksonin lasten huoltajuuden väliaikaisesti kuolleen poptähden äidille Katherine Jacksonille." Uutisen mukaan Jackson on siis kuollut vain VÄLIAIKAISESTI. Eli Elvis elää, ja kohta elää taas Jacksonkin. Hyvin pian uutinen tässä muodossa poistettiin nettisivustolta.

No, sitten asiaan: Mansikoita kypsyy mieletöntä vauhtia. Sadosta näyttää tulevan erinomainen.

TERVETULOA noutamaan hymyileviä mansikoitamme joko Vaasan kauppatorilta - tai suoraan meiltä kotoa. Myös itsepoimintaa.

Ps. Aamulla paistoin taas lisää donitseja kahvipöytäämme!

Hinnat laskevat kuin lehmän häntä

Suomen kieli on täynnä lausahduksia, joiden merkityksiä kyseenalaistan. Otsikoksi laitoin hintojen laskua kuvailevan, hyvin yleisesti käytössä olevan lausahduksen, jonka merkitys on mielestäni jollain tapaa vääristynyt. Käsittääkseni lehmän häntä laskee lähinnä sen jälkeen, kun se on prönäyttänyt laitumelle sen ruskean, liukkaan kasan, johon lypsäjä sitten seuraavassa vaiheessa astuu. Minun mielikuvissani lehmän häntä kuitenkin enimmäkseen heilahtelee puolelta toiselle, iloisesti surraavia kärpäsiä pois hätistellen, eli lehmän häntään viittaava vertaus voisi kuvailla ennemminkin hintojen heilahtelua, ei välttämättä laskemista.

Oli kuinka oli, mansikoiden hintataso on laskenut vauhdilla. Kypsyminen on hellesäässä erittäin nopeaa. Laatikkokauppakin on aloitettu, ja itsepoiminnassa on tilaa.

Tyttäremme Susanna avaa tänään oman kirppispöydän kahviterassillemme. Hyvää tavaraa lähtee HALVALLA!!! Susanna on "tytäryhtiöstään" kovasti innoissaan.

TERVETULOA!

Mansikoita ja kermavaahtoa

Suvi ja Nora poimimassa tämän aamun satoa.

Mansikanmakuinen tervehdys täältä Vähästäkyröstä! Aurinko paistaa edelleen, ja mikäs sen parempaa syötävää hellesäällä kuin tuoreet, makeat mansikat! Mansikathan sisältävät runsaasti nestettä mutta hyvin vähän energiaa.

Vierastarjottavana mansikat ovat erityisen helppo ja lähes jokaiselle sopiva herkku. Niitä voi tarjoilla ihan sellaisenaan, tai vaikkapa kermavaahtoon dipaten.

Tervetuloa ostoksille joko Vaasan kauppatorille, tai vierailulle tänne marja- ja vihannestilallemme. Lapsillekin löytyy tekemistä pihapiiristämme, ja kissamme odottavat silityksiä.

Itsepoimintakin on mahdollista, tai voit ostaa herkut valmiiksipoimittuina. Terassillamme odottaa donitsikahvit - toki mehuakin löytyy.

Mansikkamme viljellään ilman torjunta-aineita. Siihenhän viittaa lause, joka löytyy mainospaitojemme selästä: PUHDASTA MIELIHYVÄÄ.

TERVETULOA OSTOKSILLE!

Hymynaamoja on helppo bongata...!

Chandima ja Sanjeewa poimimassa makeita mansikanmollukoita.

Voiko tämä olla tottakaan!? Tällainen lämpöaalto ilmeisestikin tasoittaa keskimääräistä lämpösummaa. Juhannusta edeltäneinä hallaöinä ei pahemmin naurattanut, mutta nyt on naamat hymyssä isäntäväen lisäksi myös työntekijöillä sekä ilman torjunta-aineita viljellyillä mansikoillamme.

Vaasan kauppatorilla tuotteitamme on myynnissä kahdessakin pöydässä. Tänäkin aamuna poiminta aloitettiin aamukuudelta, joten toripöydissämme on taatusti tuoretta tavaraa. Mansikoiden lisäksi varhaisperunaa, sipulia, porkkanaa, herneitä...

Tervetuloa ostoksille myös tänne kotiin, terassillamme odottavat donitsikahvit!

Ps. Itsepoiminta on alkanut!

Mansikoita, aurinkoa ja tunteiden paloa

27.6.2009 Juhannusruusuaitaan tuskin voi enempää kukkia mahtua...!

No niin, nyt ovat tienvarsiopasteetkin paikoillaan! Torin lisäksi tuotteitamme on mahdollista ostaa myös suoraan tilaltamme. Itsepoimintakin on mahdollista jo nyt, mutta koskapa sesonki on vasta alussa, suosittelemme itsepoimintaa vasta myöhempänä ajankohtana. Heinäkuun puolella hintatasokin on alempi, kun mansikoita kypsyy runsaammin.

Suoramyynnissä meillä on ihan samat tuotteet kuin torillakin. Talo tarjoaa donitsikahvit terassillamme. Ellen satu olemaan tuolla myyntipisteessämme, käykäähän rimpauttamassa talomme ovikelloa. Auringon takia meillä on kaihtimet kiinni, ja äskenkin asiakkaat olivat odotelleet tovin ennen kuin huomasin mennä palvelemaan.

Eilen illattain Jarmo oli hääjuhlissa. Jo maanantaina olivat Vitaly "Vitska" sekä Sandra Maria "Marsha" pistäytyneet vihittävinä maistraatissa Seinäjoella, mutta juhlat pidettiin vasta eilen. Pariskunta on ensimmäinen marjatilallamme rakastuneista pariskunnista, joiden suhde on johtanut avioliittoon. Nyt toisensa saivat ukrainalainen Vitska ja Karjalan neito Marsha. Toki ihastumisia ja rakastumisiakin syntyy työntekijöidemme keskuudessa lähes joka vuosi, sillä kesä ja mansikkamaa luovat mitä oivallisimman yhdistelmän tunteiden palolle.

Tervetuloa aistimaan...!

Lumisia ajatelmia hellesäässä

Helteen jatkuessa tuli mieleeni tarina vuosien takaa. Kirjoitan sen tähän ihan sellaisenaan.

LUMIUKON KESÄHUUMA

Oli pihalla lunta
satanut juuri,
ja lapsilla kävi
sellainen tuuri,

jotta sattui olemaan viikonloppu
eikä kouluunkaan ollut hoppu.

He pukeutuivat sutjakasti,
ja ennen kuin pääsivät pihalle asti,
jo riitti puhetta lumiukosta:
"Tehdään hiuksetkin sille heinätukosta!"

Pyöri pallot kädessä lapsien,
pian hahmon lumisen muodostaen.
Vielä yksi pallo - ja se on pää -
"Äiti - tulehan katsomaan ystävää!"

Toi äiti nenäksi porkkanan
ja kaulalle huivin kirjavan.
Vaan puuttuu ukolta
silmät ja suu -
Hiilenpaloista nekin
onnistuu.

Nyt katsovat lapset ystävää tuota.
"Ethän kaikkoa, lähde perheemme luota?
Oothan luonamme vielä,
kesä kun koittaa,
kun auringon lämpö
harmauden voittaa?"

Ja hän, ken tahtoo, sen kuulla voi,
kun ukko tuo elostaan tarinoi:

"Oottekos, lapset
miettineet koskaan,
miltä se tuntuu,
kun sulaa loskaan?

Kas - toiset ne tahtoo
auringos juosta,
vaan minä en välitä
lämmöstä tuosta.
Minä yhtään en lämpöä
kehooni halua,
alkaa suojakelillä
hikeni valua.

Tosin kiva ois kerrankin
kokea kesä:
Nähdä kukkaset kauniit
ja lintujen pesä.
Vaan turhia lienevät
haaveeni mun,
ehkä enemmän nautin,
kun pakastun."

Tulee lapsille olo
kovasti haikea:
On ratkaisu pulmaan
tehtävä vaikea.

He ystävän tahtovat
kesään säästää,
suven riemuista nauttimaan
ukon päästää.

Vaan miten voi ukon
turman estää,
jos ukko ei yhtään
voi lämpöä kestää?

Miettivät lapset,
pohtivat pitkään,
voiskohan auttaa
nyt taiat mitkään.

Niinhän se on:
kun suurin on hätä,
toki silloin autetaan
ystävätä.

On apuna suuri tuo pakastin,
sinne kömpii tuo ystävä parahin.
On eväänään marjoja, jäätelöpaloja,
kun odottaa kesältä suuria saloja.

****

Tuli vihdoinkin kesä,
vaan mikä on tulos,
kun hiippaili ukko tuo
vaivihkaa ulos:
Se tuskaili, puhkui kuumissaan,
oli hikikarpalot otsallaan.

"Ei kesässä lienee mitään järkeä,
alkaa kehoa kuumuus jo kolottaa, särkeä.
Mun parempi sulaa ja häipyä ois,
kohta kukatkin kuumuudes kuihtuvat pois."

Suli ukko, melkeinpä tuntien vihaa,
tehden suuren lammikon keskelle pihaa.
Se mietti tulleensa huijatuksi:
"Eihän kesällä varmaankaan luista ees suksi!"

Juuri ennen kuin poistui sulaen,
sai kukilta kuulla se kiitoksen:
"Sä pelastit henkemme! Kiitos siitä.
Ei helteellä meille juomaa riitä."

Sai sulamisvedestään kukat siis voimaa,
ei enää ukko eloaan soimaa,
vaan miettii:"On syksyllä metkaa olla,
ensilumena jälleen nurmikolla."

-reija 3.4.2004

Tunnelmia auringon noustessa

Aamukasteen kostuttamalla mansikanlehdellä
kimmeltää iso vesipisara.
Auringonsäde peilaa siitä itseään,
saaden pisaran välkehtimään
kuten tuhannet kaltaisensa usvan lapset.

Pieni siili hiipii hämärän turvin
etsien punaista herkkupalaa.

Samoihin aikoihin Valtarin mansikkamaalla
aloitellaan uutta työpäivää.
Kun ensimmäisiä torjunta-aineettomia
herkkuja poimitaan koppaan,
tepastelee siili pesäänsä
saaliinaan suuri, punainen mansikka.

Päivä Valtarin marja- ja vihannestilalla
on asettunut uomiinsa.

-reija

Ps. Tietääkö joku, kuljettaako siili ruokavarastoja pesäänsä? Näin minä ainakin kuvittelen, tosin meillä siilit käyvät samalla ruokakupilla kissojemme kanssa, ja mansikoita ne tuntuvat popsivan kovasti mielellään ainakin suoraan pellolta. Kotisivuillamme on kuvakin mansikkaa maiskuttelevasta siilistä. http://www.jarmovaltari.fi/suomi/kuvia.html