Mansikoita yötä myöten, suolapalaksi makkaraa

Joskus ruokasipulikin innostuu kukkimaan. Kaunista!

Tänään päivä ei riitä. Normaalin torimyynnin lisäksi jatkamme myöhäiseen yöhön, sillä Vaasassa on tänään Taiteiden yö. Illattain myyntirepertuaalimme laajenee käsittämään mm. makkaraa, hattaraa ja juomia.

Kotimyyntiä jatkamme noin viiteen asti, sen jälkeen ei kotimyyntiä ole ennen perjantaita. Mutta itsepoimintaan ehtii vielä kovasti, uuden maan Sonata on itse poimien 4 €/kg, vanhemmalta maalta löytyy vielä paikka paikoin poimittavaa, hinta 3 €/kg. Vanhan maan lajikkeet ovat Polka ja Bounty, ja siellä on lupa "huuhailla", mikä tarkoittaa sitä, että siellä ei ole enää lipuilla merkittyjä penkkejä. Poimia saa mistä parhaiten löytää.

Valmiiksipoimittuakin löytyy torimyyntimme lisäksi myös täältä kotoa, isommat määrät kannattaa varata etukäteen.

Olen aivan täpinöissäni tuosta Taiteiden yöstä. On kiva päästä näkemään yön tapahtumia myös ulkona, sillä edelliset viisitoista vuotta on kulunut Rewell Centerissä sisällä pizzaa myyden, ja jokunen vuosi sitten työllisti lisäksi donitsikahvila. Viime lokakuussa myimme pizzeriammekin, joten ensimmäistä kertaa pääsemme tekemään muutakin kuin "paiskimaan pizzalättyjä". Vaihtelu virkistää!

Katse auringonnousuun!

Chandima tuo mansikkapelloillemme trooppista
kauneutta. Sesongin päätyttyä lähdemme srilankalaisen
ystäväpariskuntamme kanssa kiertämään maatamme.

Täytyypä myöntää, että tänä aamuna uni olisi maistunut. Ylösnousu oli nihkeää. Heräsin paremmin vasta isännän säikäytykseen: "Sataa!" Minä kommentoin välittömästi: "Mitä!? Eikä...!"

Onneksi sateella pelottelu oli ainoastaan herättelytaktiikkaa, jolla isäntä sai minut ylös. Aurinko on nousemassa, eikä ropinasta ole tietoakaan. Poimijat ovat poimimassa, ja itsepoimijoille on kovasti tilaa.

Nyt menen laittamaan kahvin tippumaan kotimyyntiasiakkaille. Taidanpa nauttia kupillisen itsekin.

"Kannattaa miettiä, miten käsittelet ja ymmärrät aikaa. Kellon katsominen ei ole sama asia kuin auringonnousun katsominen."

- Sophia Bedford-Pierce,
positiivari+ elokuun numero 2009

Mistä niitä mansikoita oikein tulee...?

Joona-pojallamme oli leppäkerttuja purkissa elättinä.
Ehdotuksestani ne kuitenkin päästettiin vapauteen,
sillä leivänmuruja syömällä ne tuskin olisivat eläneet.
Leppikset elävät paljon onnellisemman elämän vapaudessa kirvoja popsien.

Ihanan lämpimät loppukesän terveiset täältä Vähästäkyröstä!

Mansikkakaudestamme näyttää tulevan todella pitkä. Hyvää säätäkin on luvattu ainakin viikoksi eteenpäin, ja mansikkaa kypsyy lisää ja lisää. Eteläisimmässä Suomessa mansikan satokausi on jo lähes ohi, mutta meillä satokausi vielä jatkuu uusien istutusten ansiosta.

Tänä vuonna tilallamme on vieraillut ennätysmäärä lapsiperheitä. Välillä lapset eivät haluaisi lähteä ollenkaan kotiin, sillä virikkeellinen pihapiirimme polkuautoineen ja -traktoreineen tarjoaa runsaasti tekemistä pienille mansikkasuille. Silitystä rakastavat kissamme lähtevät usein seuraksi itsepoimintapellollekin, etenkin Petteri-tyttö tepsuttelee monasti häntä pystyssä lapsiperheitä seuraten.

Mansikka maksaa itse poimien 3 €/kg, eli litrahinnaksi tulee vain n. 1,50 €. Ja poimijoita ei punnita, maistelu kuuluu asiaan!

Mollukoita löytyy myös valmiiksipoimittuina, samaten kuin muita tuotteitamme: Herneitä, perunoita, sipulia, porkkanaa. Ihanaisia kirsikoitakin meillä on myynnissä, ne tosin eivät ole omaa tuotantoamme.

Oikein paljon tervetuloa ostoksille Vaasan kauppatorille, tai suoraan tänne tilallemme Vähäänkyröön! Täällä kotimyynnissä tarjoamme asiakkaille donitsikahvit, mansikkamehuakin on tarjolla.

Kovasti löytyy viälä noukittavaa

Pohojanmaan kielellä nämä ovat "Siankärsiä veres". Lähestyvä syksy
on saanut ulpukat luopumaan keltaisista terälehdistään, jäljellä on
vain siankärsää muistuttavat siemenkodat. Lapsuuteni leikeissä
nämä olivat possuja, jotka tekivät seuraa käpylehmille.

Rakastan aikaisia aamuja. En nyt millään muotoa tarkoita tykästyneeni aikaisiin ylösnousuihin, vaan niihin aistimuksiin, mitä on mahdollista kokea ainoastaan aamuvarhain. Heräävä, haukotteleva luonto on ihan parasta usvaverhoineen.

Asumme Jokivarsitiellä. Tämä pohjoispuolen tie on liikenteellisesti melko rauhallinen verrattuna joen eteläpuolta kulkevaan Merikaarrontiehen, mutta työmatkaliikenne alkaa täälläkin kuuden jälkeen. Ennen aamukuutta kulkijoita ei ole nimeksikään, ja hiljaisuudessa kuuluu ainoastaan joen vieno liplatus. Kuovi ääntelee jossakin, ja räkättiparvi päättää siirtyä tutkiskelemaan lähimetsän mustikkatilannetta. Hyvä niin, sillä rastaista on ollut ihan tarpeeksi riesaa mansikkapelloillamme. Heliumilla toimiviin pelättimiimme ne ovat jo tottuneet, mutta kypsynyt mustikkasato saa ne hakemaan vaihtelua ruokavalioonsa metsiköistä.

Ilokseni huomasin, että osmankäämit ovat lisääntyneet rannassamme. Viime kesänä noita hauskoja ruskeita samettipatukoita oli rannassamme vain muutama, mutta nyt ne ovat levittäytyneet laajalle alalle. Myös pujo on vallannut alaa, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia.

Soutupaattimme jokirannassa oli puolillaan vettä lauantaisen kaatosateen jäljiltä. Eipä ole ehditty silläkään soudella juhannuksen jälkeen. Meille muuten saapui viikonloppuna itsepoimijoita veneellä! Tosin olivat lainanneet naapurin laituria, sillä meillä ei sellaista ole. Toki meidänkin rantaamme veneen saa kiinni, mutta rantautuminen on haasteellisempaa.

Sitten mansikka-asiaa: Itsepoimittavaa riittää vielä kovasti. Kosteus on tehnyt tuhojaan, mutta huonoja mansikoitahan ei tarvitse poimia. Hinta on nyt 3 €/kg, sekä Polka- että Bounty-lajikkeilla. Hieman Honeoy-lajikettakin löytyy vielä.

Palkkapoimijamme poimivat toukokuun loppupuolella istutetuista taimista Polkaa, eli torille menemme edelleen, ja kotimyynti jatkuu entiseen malliin.

VÄHIHIN MENÖÖ ENNEN KU LOPPUU! TERVETULOA OSTOKSILLE!

Mansikoita ja majanrakennuspuuhia

Joonan maja tammessamme.
Taustalla viime vuonna istutettua mansikkaa.

Pahnanpohjimmaisemme Joonan, 8 vee, yksi kesän mielipuuhista on ollut majan kyhääminen puuhun. Nauloja ei ole ollut lupa tammipuuhumme iskeä, niinpä erilaisia jätelautoja ja kuormalavoja on köytetty puuhun naruilla. Jossain välissä paksu kotinaru oli lopussa, joten poika oli hakenut kätköistäni punaista villalankaa. Arvelin kuitenkin villalangan kestävyyden olevan kyseiseen tarkoitukseen alimitoitettua, joten kotinarua hommattiin lisää.

Esteettisestä näkökulmasta katsottuna majapuu ei ole erityisen kaunista katseltavaa, etenkin kun rakennusmateriaaleja lojuu pitkin, poikin puun alla. Puu on lisäksi kotimyyntiasiakkaidemme parkkipaikalla, ja sen ohi kävellään mikäli itsepoimijat menevät takapellolle. Arvelisin kuitenkin asiakkaidemmekin hoksaavan mistä on kyse, niinpä en ole pojalta rakennusleikkiä kieltänyt.

Rakennustyyliltään maja on melkoisen hutera. Välillä askelmia ja tasoja kyhätään niin korkealle, että meikäläistä todella hirvittää. "Katto sitte jottet tuu alaha siältä"-komennoillani tuskin on kummoistakaan vaikutusta. Isäntä kuitenkin tuumasi kokemuksen syvällä rintaäänellä, että "Joka miäshän sitä joskus on puusta puronnu." Niinpä niin. Kunhan ei edes sieltä ylhäältä.

Välillä poika lymyilee majassaan hiiren hiljaa, ja työntekijöidemme mennessä ohi kuuluu "BÖÖÖÖ!" Tuota noin, voipi olla että jotkut asiakkaistammekin ovat joutuneet saman pelottelun kohteeksi...?!

Sitten mansikka-asiaa: Itsepoimittavaa riittää, valmiiksipoimittuja laatikollisia poimimme näin sunnuntaisin ainoastaan tilausten mukaan. Litrakaupalla myytävää toki löytyy.

Donitsikahvipöytäkin on katettuna, joten TERVETULOA!

Se "piskojen välis" olis NY!

Taukosi se sade sittenkin! Torilla ei ole kuulemma pahemmin satanutkaan vielä aamusta.

Tänä aamuna laitoin työntekijöille kunnon aamupalan. Meillähän ei talon puolesta ruokaa normaalisti tarjoilla, vaan poimijat syövät omia eväitään tuolla meidän grillikodassamme. Ulkomaalaiset työntekijämme valmistavat ruoat omassa keittiössään. Tänään halusin kuitenkin järjestää jotain ekstraa siitä hyvästä, kun viitsivät poimia kovasta sateesta huolimatta. Valmistin voileivät ja paistoin pannukakkua, "kropsua" jota tarjoilin kera kermavaahdon ja mansikkahillon. Hyvin tuntui maistuvan lämmin kropsu poiminnan välissä!

Tänä vuonna meillä kasvaa pitkästä aikaa papuja. Tarkoitukseni oli kasvattaa niitä ainoastaan omaan käyttöön, mutta sadosta tulee niin runsas, että myyn niitä asiakkaillekin täällä kotimyynnissä. Pavut sopivat mihin tahansa keittoon erinomaisesti, tänään teen kalasoppaa johon noita herkullisia palkoja laitan. Talvea varten pakastan niitä esikiehautuksen jälkeen. Nämä pavuthan käytetään palkoineen kaikkineen, eli kuorikaan ei mene hukkaan kuten esim. silpoydinherneessä.

Jaahas, sade alkoi taas! Itsepoimijoita jo ehti menemään pellolle, mutta sade sai heidät päätymään valmiiksipoimittuihin mansikkoihin.

Ei oo todellista, sademittarimme tulee kohta yli!

Surkia saretkeli

Ajantasainen kuva tältä aamulta kuuden jälkeen.

Se on sitten elokuu. Vettä on satanut enempi tai vähempi koko yön, ja ennusteet lupaavat sadetta koko päiväksi.

Isäntä lähti tapansa mukaan Jyväskylän ralliin torstaina. Onneksi työntekijämme ovat erinomaisen itseohjautuvia, joten olen pärjännyt täällä erinomaisesti. Tänä aamuna yksi ulkomaalaisista "pehtooreistamme" kotiutui friijuureissultaan vasta puoli kuuden maissa ja kyseli haukotellen, että onko ihan pakko mennä tuonne vesisateeseen poimimaan. No, hän tiesi vastauksen itsekin, mutta mitä ilmeisimmin uni olisi maittanut bulgarian pojalle ennemmin kuin vesisateessa poimiminen.

Torille mennään normaaliin tapaan tänäänkin, mutta voipi olla, että päivä jää lyhyemmäksi. Sadekelillä ei torillakaan liiku ostajia normaaliin malliin, mutta viikonlopuksi monen suunnitelmissa on kuitenkin mansikkakakun teko.

Tervetuloa siis ostoksille Vaasan kauppatorin myyntipöytiimme, tai suoraan tänne tilalle Vähäänkyröön! Nyt ei muuten ole itsepoimintapelloillamme ruuhkaa, joten piskojen välissä voi poimia itsekin!