"Maistuis varmaan sullekin!"
Kylläpä on ihanaa, kun jälleen saan toivottaa teille aurinkoista huomenta! Mansikat kypsyvät pikavauhtia, ja itsepoimittavaa riittää.
Eilen ehdin jo hieman harmittelemaan voimakkaanpuoleista tuulta, kunnes itsepoimijamme valottivat minulle asian parhaan puolen: Tuuli pitää hyttyset ja paarmat loitolla. Näinhän se on. Näin aamusta on vielä tuuletonta, mutta päivän mittaan tuuli taas voimistunee. Eli oikein paljon tervetuloa poimimaan torjunta-aineettomia, punaposkisia herkkuja! Tai sitten ihan vain nautiskelemaan valmiiksipoimituista mollukoista.
Pari päivää sitten kysäisin ilmajokelaiselta ystävältäni Mairelta, jotta minkälaisia ajatuksia mansikka ja kesä hänessä synnyttävät. Maire jäi tuumailemaan, ja eilen sain sähköpostiini allaolevan tarinan. Mairen kielikuvat ja mainio murre aikaansaivat minussa hyvän olon väristyksiä, jotka Mairen luvalla jaan nyt teillekin. Tarinan lopusta löytyy linkki, josta voi tilata Mairen kirjoja - tältä runo- ja tarinanikkarilta on teoksia ilmestynyt jo kolme kappaletta, joista viimeisin, Henkemästyksis elämästä, ilmestyi ihan hiljattain. Arvelisinpa muuten, että tämä mansikkatarina ilmestyy Mairen seuraavassa kirjassa!
Mansikat parahillansa
Ku ajatteloo mansikoota,- vesi melekeev valuu pitkil leukaa. Suupieliä alakaa kinnaamahan ylähäp päin.
Ny ku paistaa taivahan täyreltä keltaanen aurinko. Makaan filtim päällä ylipitkäksi kasvanusella ruohikolla. Krannista tuloo niitetyn heinän haju ja ajattelev vain heinänkortehen pisteltyjä mansikoota. Puutarhamansikan paloja ja kermavahtua, jäätelöki vilahtaa mieles. Kiintiä, tummampunaanen mansikka ja sokurikrinni siinä ääres, haarukalla napsittavat mansikat joita saa topustaa sokurisantahan.
Mutta ensiksi n’on noukittava. S’on sev väärtti jotta vähä reisilihojansa venyttelöö mansikkamaalla. Perkaamahanki rupiaa aiva tärkiää siinävaihees ku oikeen teköö mieli makoosta mansikkaa.
Eileesij jo yhyren satsin piti mehustaa. Ny ku on kuuma, kylymälaukusta löytyy jäämpaloja ja se mehupullo. Vähä vetellä laimennettu janojuoma.
Aamulla ennenku oikeen kuumeni, ensimmäänen satsi noukittihin porukalla. Ehtoopäivällä, sitte ku mansikkamaa on punaasna niitä oikeen isoja, molemmimpuolin kypsynysiä mansikoota meej ja noukin oikeen ittiä ja kakaroota varte.
Paan kersat hakemahan sokuria tarijouksesta tuosta likillä olovasta kaupasta ja kermaa ainaki puolel litran purkin.
Plättytaikinan jo aamusta teinki valamihiksi ja pannuki or rasvattuna. Pihakekkerit pystyhyn sitte ku vähä ilima vilipaantuu. Tuulev viret viöö hyttyyset kauas ja friskaa kuumennutta ihua.
Maaltapäin, varsinki ne ittenoukitut on parahia. Väki tuloo apuhun ainaki siinä syömävaihees, kakarat vaikkas uimahan pääsyä ja sillälivulla ne sitte osallistuu perkoohin ku antoo luvan jotta pyörillä saavat itte sej jäläkihin mennä ja sitte tunnimpäästä tulla syömähän niitä plättyjä ja mansikoota kermavaharulla terästettynä.
Ehtookajus sitte hyvillä mielin viimmeesiä kraveeta viä itte pistelöö poskehensa. Tyytyvääsnä siitä jott’on saanu taas yhyren työntäyteesen päivän ehtoohin.
Se aamupäiväänen ruohikolla makoo oli tietysti mielikuvaan tuotosta, mutta vielä seki päivä tuloo, ompa jo valamihiksi kuviteltuna.
www.maireloppi.com
www.maireloppi.com
Ilmajokelaisen Maire Lopin runokirjat: Henkemästyksis elämästä, Syrämmeni syrijältä ja Silimieni takaa.
