Orotelkaas ny pikkuusen

Vähinsä pitää vaihteeksi toppuutella itsepoiminnankin osalta.  Polka alkaa olohon tältä päivältä poimittuna, mutta Honeoyen ja Sonatan loppumarjoja on viälä jonkin verran.  Ne ei maksa ku kolme euroa kilo.  Niitä ei enää poimita rivi riviltä, vaan ny saa mennä ihan niinku puolukkamettäs, eli saa luvan perästä haahuulla.  Siältä löytyy ihan hyviäkin paikkoja, kunhan jaksaa pemistää puskia ja kattua lehtienkin alle.

Huamenna lauantaina alaatahan taas menemähän kolme päivää sitten poimittua Polka-peltua uurestansa, ny on kypsyny ihan mukavasti ku aurinkoki on paistellu.  Jottei hätä oo tämän näköönen.

Mun pitää ny ruveta donitsileipuriksi viälä illan päätteeksi, on ollu ihan jukelittoman palio kaffittelijoota.  Ja se on mukavaa.  Soon hyvä ku mun rinkulat kelepaa, mulle tuloo hyvä miäli!

Soitelkaa poimintatilanteesta, niin mä tiärän sanua mikä on kulloonenkin tilanne.
040-5963111/Reija.

Mansikoiden kysyntä ylittää tarjonnan

Myyjätyttömme Milla suorittaa makutestausta.   "Nam!"

Ei-oon myyminen on uskomattoman raskasta.  Sitä olen joutunut kuitenkin myymään, sillä laatikkotilauksia emme ole voineet vastaanottaa enää tälle päivälle.  Huomisenkin kohdalla on epävarmaa.  Mansikoita ei kypsy tarpeeksi nopeasti.

Mansikoitamme noudetaan pitkienkin matkojen takaa,  sillä torjunta-aineettomuus on noussut arvoon arvaamattomaan.  Etenkin nuorten perheiden tietoisuus puhtaasti tuotetun mansikan eduista on kasvanut.

Eilen meillä kävi pieni Nooa-poika noutamassa mansikoita perheensä mukana.  Poika oli kysäissyt äidiltään:  "Kuinka nää haluaa luopua niin paljosta mansikoista...?"  Hupaiselta kuulostava kysymys sisälsi paljon pienen miehen viisautta.  Kuka haluaa vapaaehtoisesti luopua jostain käsittämättömän hyvästä...?!

Vaikka laatikkokauppaa emme pysty tässä vaiheessa suuren kysynnän vuoksi tekemään, itsepoimittavaa löytyy.  Polka-lajike on itsepoimien 6 €/kg,  Honeoye ja Sonata -lajikkeiden loppumarjaa meillä on nyt jonkin verran hintaan 3 €/kg.

Donitsikahvit odottavat, eli tervetuloa!

Leppäkerttu - puutarhurin apulainen

Leppäkerttu kirva-aamiaisella tervaheinän varrella.

Tänä vuonna on runsaasti kirvoja, syynä lienee juhannusta edeltänyt lämmin ajanjakso.  Kirvat imevät nestettä kasveista, jolloin lopulta seuraa kasvin näivettyminen.

Leppäkertut popsivat kirvoja mielellään.  Ne syövät elämänsä aikana tuhansia kirvoja.  Tämän takia leppäkertut ovatkin mitä mainioimpia puutarhurin apulaisia.

Leppäkerttuhan on kovakuoriainen.  Sen mustat lajitoverit eivät juurikaan ihastusta herätä, mutta tämä punakuorinen, mustapilkkuinen otus saa sympatiat heräämään kaikkialla.  Toisaalta tämä on hassua, sillä leppäkertun kirkas väri pilkkuineenhan on varoitusväri.  Sen viholliset varovat leppäkertun suojaväritystä.  Ollessaan uhattuna, se erittää nivelistään hirveän makuista, kellertävää nestettä. Lintujen ja muiden saalistajien ensikosketus suloisen leppäkertun kanssa saattaakin muodostua niin kuvottavaksi, että ne taatusti muistavat olla kajoamatta punaisen suojavärin omaavaan leppäkerttuun vastaisuudessa.

Onneksi mansikkamaalla ei kirvoja esiinny,  monilla muilla kasveilla niitä on.  Viljakasveilla ne ovat todellinen riesa.

****************

Sitten mansikka-asiaa:

Mansikan itsepoiminta jatkuu, Honeoye ja Sonata itsepoimien 4 €/kg, Polkan alkusatoa 6 €/kg.  Valmiiksipoimittua löytyy sekä kauppatorin myyntipöydistämme että täältä kotoa, mutta isommat määrät kannattaa varata.  Laatikkotilauksia pystymme ottamaan lisää vasta iltapäiväksi.

Puh. 040-5963111/Reija, 0400-667179/Jarmo

Ps.  Donitsikahvit odottavat!

Mansikan itsepoiminta jatkuu, ohi meni sade rankka!

Kalastajat laskevat verkot veteen, me mansikanviljelijät verkotamme poiminnan jälkeen mansikat.

Päivällä sade teki taas tosissaan kiusaa, ja itsepoimijat joutuivat lopettamaan poiminnan kesken kaiken.  Harmitti niin vietävästi.  Säätiedotuksen mukaan sateiden pitäisi oleman ohi, ja aurinko paistaakin nyt kirkkaansiniseltä taivaalta.

Meille saa tulla poimimaan vielä iltamyöhälläkin, eli erittäin paljon tervetuloa!  Lajikkeina Polka ja Honeoye.  Meiltä saa laatikotkin käyttöön veloituksetta.  Donitsikahvit odottavat!

Elämää lintukodossa

Muovipintaisessa jättijulisteessa poseeraa meillä useana kesänä mansikanmyyjänä työskennellyt Susse. 

Ostin taannoisella lapinreissullamme matkamuistoksi linnunpöntön.  Se oli niin nätti, että aluksi suunnittelin sen sijoittamista sisätiloihin.  Harvemminhan meillä sisällä lintuja lentelee, mutta somisteeksihan sen olin hankkinutkin.  Eiväthän linnut nyt tuollaiseen pesi, kun ei se näytä perinteiseltä linnunpöntöltä, tuumailin.  Muistan, kuinka lapsena tein pönttöjä vanhasta, harmaasta laudasta, koska isäni kertoi lintujen karttavan uutta, hienoa lautaa.  Eikä pönttöjen maalaaminen tullut kysymykseenkään, silloin olisi ollut ihan turhaa odottaa pönttöön asukkaita.

Muutin kuitenkin mieleni ja kiinnitin pöntön ulos myyntipaikkamme seinustalle, pöydän yläpuolelle.  Näyttipäs nätiltä.

Viime viikon loppupuolella aloin ihmettelemään pientä piipitystä.  En uskonut korviani enkä tajunnut, mistä ääni kuului.  Jatkoin mansikoiden lappaamista laatikkoon.

Yhtäkkiä koristeestani lennähti talitiainen.  Ei voi olla totta!  Nyt en uskonut silmiänikään. Minun koristeestani oli tullut ihan oikea lintukoto.  Mutta sen sijaintipaikka oli täysin väärä, sillä alapuolella oli myyntipöytämme.  Suunnittelin jo koko myyntipaikkamme siirtämistä toisaalle. 

Ajattelimme riskeerata.  Lintukodon vieminen kauas ei tullut kysymykseen, mutta päätimme isännän kanssa siirtää sen myyntikatoksemme vastakkaisella puolella olevaan pylvääseen.  Operaatiota suorittaessamme lintuemo piti kovaa meteliä pihakoivussamme, ja pelkäsin sen hyökkäävän kimppuumme.  Poikaset piipittivät pöntössä, kun siirsimme sen varovasti uuteen paikkaan.

Taustalla näkyy paarmapyydys. Erittäin tehokas, tulkaahan tutustumaan!
http://www.h-trap.net/fi/page/contact/

Kun siirto oli suoritettu (sen jälkeen kun porakoneeseen oli vihdoin löydetty oikeankokoinen ruuvinväännin), menimme sivummalle seuraamaan tapahtumia.  Niin vain kävi, että emo hyväksyi siirron.  Perhe elää onnellisena myyntikatoksemme pylvääseen kiinnitetyssä kodossaan, ja kohta saamme varmaankin seurata ensimmäisiä lentoharjoituksia.  Talitiainen ei tunnu lainkaan häiriintyvän, vaikka myyntipaikalla on välillä kovakin hulina.

Ai niin, Vähäkyröhän liittyi vuodenvaihteessa Vaasaan.  Näin ollen nämä citytintit ovat oma lajinsa, ne ovat sosiaalisia ja valitsevat kodokseensakin luksuskodon.  Harmaat pöntöt ovat menneen kesän lumia.

Voi rumaasta ku flosajaa

Tämä on niitä päiviä, jolloin taivas itkee ja saa melkein viljelijänkin itkemään.  Mansikoilla olisi kysyntää, mutta poiminta lopetettiin sateen takia.  Onneksi tilatut laatikot on saatu poimittua ennen sadetta, mutta torille ei lisää myytävää ole juurikaan viedä. 

Polka-lajikkeelle olisi kova kysyntä, mutta kypsyminen on tällä säällä hidasta.  Lämpötila on neljäntoista asteen tietämissä ja vettä sataa.

Milla hoitaa myyntiä tuolla myyntipaikalla, minä aion saada huusholliamme järjestykseen.  Pyykkivuoret odottavat silitystä, ja siistimistä kaipaa koko talo.  Kävin lueskelemassa vanhoja blogejani, ja sekamelska on näemmä aina ollut vieraanamme, etenkin näin mansikka-aikana.  Aina on kuitenkin hengissä selvitty, että eiköpä se tästä.  Olis vaan satamatta. Kuuden vuoden takaisessa blogissani kerrotaan näin:

Pari vuotta sitten sattui tapaus, joka kotimme epäjärjestyksen tiimoilta sai jopa hymyn huulille.
Juttu löytyy myös Positiivareiden julkaisemasta kirjasta "Vain kummempaa, ei hassumpaa", joka sisältää lasten nasevimpia tokaisuja:

Esikoistyttäremme Hanne oli käymässä kotona, ja meni illalla antamaan halia pikkuveljelleen Joonalle.

Huoneen leluröykkiöiden väistely on oudokselta työlästä. Hanne siinä veljelleen ihmettelikin isoon ääneen, kuinka siinä sekamelskassa voi edes nukkua.

Joona kiepsautti itsensä ketterästi sänkyynsä ja totesi: "Näin vain!"

Niinpä niin. Kuinka usein me aikuiset annammekaan joutavanpäiväisten asioiden häiritä luonnollista elämänrytmiä.


Soitelkaahan mansikkatilanteesta, tilanne kun elää koko ajan.
040-5963111/Reija 0400-667179/Jarmo

Kiiruhun vilikkaa

Myyjätyttömme Milla hoitaa myyntiä täällä Vähässäkyrössä.  Jarmo myhäilee taustalla.

Oho, kello on jo iltapäivän puolella, ja nyt vasta olen kirjoittamassa päivitystä.  Meillä on täällä melkoinen hulina, toriltakin on kuulemma marjat loppu, mutta uusi satsi on jo matkalla.

Itsepoimittavaa on vielä tällä hetkellä, mutta kannattaa soittaa ja tarkistaa kulloinenkin tilanne.  Meillä on todella paljon väkeä pelloilla!  Valmiiksipoimittujen laatikoiden tilauksia voimme vielä jonkin verran ottaa tälle päivälle.

Torjunta-aineettomien mansikoiden tuoksu on leijaillut kauas, meillä on väkeä ympäri maakuntaa!

Simo Ralli kirjoittaa niin asiaa nottoikeen, laitanpa linkin tähän: https://www.facebook.com/simoralli?fref=ts   No, tänään meillä aloitti monta uutta paikkakuntalaista nuorta mansikanpoimijapestissä, eli  uskomme edelleen nuorisoon!