Mukapirteyttä

LAPSI EI JAKSA NUKKUA
HALUTESSAAN UUSIA ASIOITA.

AIKUINEN HALUAA NUKKUA
JAKSAAKSEEN UUSIA ASIOITA.

Höh. Luulin oivaltaneeni juuri jotain elämää suurempaa, mutta nyt kirjoitettuna tekstinä se ei enää näytäkään yhtään miltään. Tai siis itse asiassa; eihän sillä ole merkitystä onko aikuinen vai lapsi. Kaikki riippuu asiasta, ajankohdasta, tunnetilasta... Kumma kun kaikki on aina sidoksissa johonkin. Yhtä ketjua tämä elämä.

Ketjua? Mutta tämähän on aivan kuten pitääkin. Ketjua toisen perään. Joskus yksi ketjun lenkeistä kiristyy, venyy.... Silleen soikeaksi. Mutta pitää kuitenkin. Upeaa elämää.

Niin, nukkuminen tuli mieleen lähinnä siitä, kun jäi toissa yön unet vain parituntisiksi. Sitten töihin, ja piti olla koko päivän MUKAPIRTEÄ. Huhhuh.

No, kerrankos sitä ystävien häitä juhlitaan aamuun asti. Niin, yleensä ottaen kerran, siis samojen ystävien.

Eli onnea vielä kerran Merikaartoon!

Google on muuten siinä mielessä pelottava keksintö, jotta jos mä nyt kirjoitan hääparin nimet tähän, niin sitten ei tartte kuin nimet googlettaa ja kuka tahansa pääsee lukemaan, että kyseisen nuorenparin häissä on juhlittu aamuun asti. So what, mutta kuitenkin!

Pakkaa naurattamahan vaikka ei saisi

Mitä pitäisi tehdä tilanteessa, jolloin oikeasti kuuluisi itkeä mutta nauru pukkaa päälle ihan väkisin? Kun lapselle pitäisi olla vihainen ja torua, mutta suupielet kääntyvät ylöspäin vaikka miten yrittäisi kulmia kurtistaa.

Poika oli tänään iltapäiväkerho Hurrikaanissa suorittanut poikamaisuuksia oikein viimeisen päälle. Enpä taida tämän tarkemmin kertoa. Asia kuuluu niihin legendoihin, joita miehet sitten isompana kertovat kun haluavat joita kuita mukamas viihdyttää. Ainoa lohtu asiassa on se, että poika ei ollut asialla yksin. Kaverin kanssa yhdessä. Oliko se niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy.

Muodostuuko jo kahdesta miehenalusta joukko?

Myydään firma - vastineeksi AIKAA?

Olemme voihkineet liiallisen työmäärän kanssa jo pidemmän aikaa. Pizzerian myynti on ollut suunnitteilla keväästä lähtien. Mitään konkreettista asian hyväksi ei ole tehty.

Tämän päivän Pohjalaiseen laitoimme viimeinkin myynti-ilmoituksen. "Myydään Vaasan keskeisimmällä liikepaikalla Rewell Centerissä toimiva, erittäin hyvän myynninkehityksen omaava Kotipizza-liike."

Melkein kuin lapsestaan aloittaisi kaupankäynnin. Kuun vaihteessa olemme olleet pizzayrittäjinä jo neljätoista vuotta. Olemme yrittäjävuosiltamme ketjun vanhimpiin kuuluvia. Se on merkki viihtymisestä. Hommasta täytyy tykätä, jos on jatkanut sopimusta. Kuten tykkäsimme Arnolds-yrittäjyydestä. Kuun vaihteessa tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun luovuin tuosta, kahdettatoista vuotta kestäneestä yrittäjyydestä.

Keväällä ostimme Kurikan ScanBurger Puska-Jussin, ja työtä on jälleen liikaa. Voi meitä ja meiräs kans. Kesällä työllisti myös marja- ja vihannestilamme, mutta valoisat kesäyöt auttoivat jaksamaan.

Lapset ovat lapsia vain hetken, heille on löydyttävä enemmän aikaa. Meille itsellemmekin on annettu vain yksi elämä. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, ja jostakin täytyy luopua pystyäkseen luomaan uutta. Myönnämme olevamme ahneita elämälle: maailma on täynnä asioita joita haluaisimme tehdä mutta koskaan ei ole löytynyt aikaa.

Vääriä silmälukuja

Joona sai eilen matikan formatiivisesta kokeesta täydet pisteet. Eli poikamme on selkeästi tuleva DI, tai jotain. No, illattain menimme sitten äitini 70-vee syntymäpäiville, ja koulureppu läksykirjoineen matkusti mukana. Siinähän oli sopiva tilaisuus ikään kuin puolivahingossa julkistaa suvulle, kuinka uskomattoman etevä suvun nuorimmainen onkaan.

Joona koetti syventyä läksyjen tekoon siellä mummolassa. Matikanläksytkin tulivat tehtyä sukkelasti. Oli sellaisia noppatehtäviä. Nopan kuvia, niistä piti laskea silmäluvut yhteen ja ympyröidä oikea vastaus ja silleen. Tottahan poika nyt sellaiset selvittää, ei siinä aikuisten valvontaa tarvita.

No, kotosalla sitten ajattelin hieman tutkia kuopuksemme aikaansaannoksia. MITÄ, MITÄ MERKILLISTÄ? Ei sitten vahingossakaan yhtäkään oikeaa vastausta. Tunsin, kuinka DI-unelmani valahtivat ensin pöydän alle, jatkaen sieltä matkaansa lattianrakoon.

Minä olin kuulemma sanonut, että pitää noppien silmäluvut laskea yhteen. Enkä kai tullut tarkentaneeksi, että kysymys on nimenomaan niistä kirjan kuvissa olevista nopista.

Luova kykymme oli etsinyt pelilaatikosta noppia, paiskinut niitä ja merkannut silmäluvut läksykirjaansa. Meillä kotona olis ollu ensin noppakin hukas, eli sitä etsiessä olis meikäläinenkin saattanut havahtua. No, tehtävät tulivat tehtyä, ankaran kummauksen jälkeen.

Tänään oli pojan reissuvihossa merkintä opettajalta. Ma läksy tekemättä. Maanantainko? Susanna selvensi että ma tarkoittaa matikkaa. Rako lattiassamme tuntui suorastaan imaisevan meikäläisen. Väärät läksyt tehtynä. Kaiken lisäksi se koepaperi olisi pitänyt palauttaa tänään opettajalle. Se jäi mummin luo.

Valtarin äireellä ottaa nyt luantohon. Ku ei meinaa selevitä tästä ensimmääsestäkään luakasta.

Missä sijaitsee korvan juuri?

Olin laittamassa lapsia nukkumaan. Tiedustelin Susannalta, onko hän käynyt pesulla. Vastaus kuului: "Joo, pesty on, varpaiden väleistä korvanjuuriin."

Samalla hetkellä tyttäremme otti tyypillisen pohdintailmeensä. Osasin jo odottaakin, että filosofisia ajatuksia on tulossa. Tummat silmät kaukaisuuteen tuijottaen hän aloitti pohdiskelunsa tähän tapaan:

"Missähän ne oikein mahtavat sijaita, ne korvan juuret...?"

Pienen hetken jälkeen Susanna sitten julkisti pohdintansa tuloksen: Korvan juuret sijaitsevat pään sisällä, aivojen naapurissa.

Nyt on siis sekin asia selvitetty.

Asiasta kolmanteen: Profiiliani on käyty paljon tutkimassa. Johtuen ehkä siitä, että sieltä löytyy automaattinen E-mail-yhteystietonäppäin. Se vaan ei toimi läheskään kaikilla ohjelmilla. No, kokeilin nyt laittaa kommenttipuolen toimintaan. Että kertokaa vaikka, mikäli olette eri mieltä korvan juurista... Sillä missäs ne keinot on määritelty, mikä on oikea tapa tehdä tieteellistä tutkimusta.

Klasista pihalle

Meidän isäntä keksi oivallisen tavan päästä eroon turhasta roinasta. Ei kun yläkerran ikkunasta pihalle, mäiskis.

Nyt asia vaatinee ehkä hieman selvennystä: Meillä ei ole menossa minkäänmoista parisuhdedraamaa tavaroiden hajottamisineen, vaikka asiaan mies liittyykin. Nimittäin meidän nuorimies, kuusi vee.

Hankimme taannoin sellaisen vuolukivisen putoussysteemin. Tiedättehän, sellainen pöydällä pidettävä koristekapistus, jossa vesi solisee valaistua putousta pitkin alas. Ihan rauhoittava vaikutus. Onkohan niin, ettei meillä ole pitkiin aikoihin ollut aikaa rauhoittua, sillä putous on ollut Hannen huoneessa odottamassa aikaa nimeltä "Sit Ku". Tai jotain.

Olin keittiössä, kun yläkerrasta kuului Joonan rääkäisy. Minä paistinpannu kädessäni huusin, jotta "Mikä kauhia siälä nyt on...?" Ja poika ihan tukahtuneella äänellä vastaa, että "Tuu tänne, en mä oikeen osaa selittää..."

Henki hapatuksissa singahdin yläkertaan, jossa Joona seisoi sen vesiputouksen vieressä kauhuissaan. "Tuasta tuli valakiaa ja se ritisi...!"

En kyllä ihan heti usko, että tuo kapistus olisi ollut kytkettynä pistorasiaan, sehän on ollut kuivillaankin iät ajat. Poika sen taisi kytkeä päälle, ja mikä lie oikosulku tullut. Hapettumista tai jotain. Kiskaisin pois seinästä, ja sen sijaan, että olisin rauhoitellut poikaa, jouduin kyllä rauhoittelemaan ensiksi itseäni.

Kerrottuani asiasta Jarmolle, kapistus sai välittömästi äkkilähdön. Ikkunasta lensi kaaressa ulos myös Hannen huoneessa ollut kuplaputki. Sellainen paksu, korkea läpinäkyvä putki, joka on täynnä vettä. Sitten kun sen laittaa päälle, niin veteen syntyy kuplia. Kivan näköinen valaistava kapine sekin. Siis oli. Isäntä päätti jo ennakkoon välttää tilanteen, jolloin se putki olisi kaatunut lattialle vesineen, päivineen.

Hieman tämän tapauksen jälkeen olin työhuoneessa. Alkoi haista palaneelta muovilta. Poika oli kytkenyt laminointilaitteen päälle. Jollei laite olisi meillä tarvekäytössä, olisin paiskannut sen tuonne nurmikolle muiden tavaroiden seuraksi. Toisaalta olisi ehkä ollut syytä paiskata poika pihalle vähän ajattelemaan tekosiaan, mutta kun ei oikein ollut voimia siihenkään.

Ajattelin mennä lainaamaan kirjastosta opuksen "Kun pojasta kasvaa mies." Sitten hoksasin, että mun täytynee sittenkin haeskella teosta "Kuinka pojasta kasvatetaan mies." Tai "Nuoren pojan hengissä säilyttämisen opas".

Neuvoja vastaanotetaan kernaasti. Työllistäkäähän sähköpostimiestä.

Yrittämisen autuutta

Olen onnistunut järjestämään itselleni kaksi peräkkäistä vapaapäivää. Tänään töistä lähtiessä oloni tuntui epätodelliselta.

Tosin viime lauantain olin myös vapaalla, mutta sitä edelsikin kolmen viikon työputki. Joka ainut päivä, pyhää arkea.

No, lauantain tapahtumien jälkitunnelmissa leijun vieläkin pilvissä. Jotta jos satutte näkemään jossain pilvestä retajavat jalat, niin vetäkäähän alaspäin. Mutta erittäin kevyesti. Pään soisin edelleen olevan pilvissä, mutta jalat olis ehkä syytä saada vähitellen maan pinnalle. No, ei siitä asiasta sen enempää, muuta kuin isoot halit ystävillemme Järvenpäähän. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, kun pyytää sinappia lainaksi.

Palatakseni vielä näihin olemattomiin vapaapäiviin: Tuntuu konkreettisesti siltä, että työvoimapula on todellisuutta. Palvelualalla ainakin. Onko liikaa vaadittu, jos haemme työhön ulospäin suuntautuneita, molemmilla kotimaisilla pärjääviä nuoria? Työkokemuskaan ei ole välttämättömyys, sillä me opetamme kyllä. Tosin mikäli oikea asenne puuttuu, asiakaspalvelua ei kyllä opi. Silloin ei ole meidän työntekijämme.

Saimme taannoin kaupunkilehden yleisönosastolla palautetta. Jotta kun palkkaamme vain nättejä tyttöjä. Epäselväksi jäi, halusiko kyseinen henkilö tulla palvelluksi miespuolisen työntekijän toimesta, vai halusiko hän kenties ruman ruttuturpaisen naaraan pizzoja tarjoilemaan. No, seuraavaan kaupunkilehteen laitoimme mainoksemme, jossa kolme komeaa miespuolista työntekijäämme poseerasivat kera pizzojen. Mieli teki laittaa tekstiksi, jotta "Tilaa meiltä pizzalähetti kotiisi. Samalla voit tilata myös pizzaa."

Joskus kyllä mietityttää, jotta mikä sai ryhtymään yrittäjäksi. Olisihan paljon helpompaa tehdä palkkatyötä. Viitenä päivänä viikossa, palkallinen kesä - ja jopa talvilomakin. Jopa sairasajalta juoksisi palkka. Yrittäjä taas joutuu kurkkaamaan kukkaron pohjalle, josko olisi varaa maksaa jollekulle siitä että itse pääsisi lomalle. Sitten yrittäjiä vielä karehditaan. Jos joku lukee rivien välistä katkeruutta, lukee aivan oikein.

No, oikeasti, onhan tässä yrittäjyydessä paljon hyviäkin puolia. En nyt vaan just muista mitä. Ai niin, puhutaan paljon siitä yrittämisen vapaudesta. Viime aikoina sitä vapautta on ollut kyllä suhteellisen vähän. Juuri siitä tämä tuskastuneisuuteni johtuukin. Mutta kyllä tämä tästä. On ne kaksi vapaapäivääkin. Jotta saa tehdä kirjanpitoa...!