Eilen illalla oli Kyrönjoen yllä aivan fantastinen värinäytelmä. Olin juuri tulossa kotiin, ja kävin hakemassa kameran. Ajoin autolla jokirantaan vaikka matkaa on vain parisataa metriä, mutta tilanne oli juuri menossa ohi auringon laskiessa.Painoin laukaisimesta tallentaakseni upean näyn. Sorsaperhekin lipui hitaasti auringon muodostamaa siltaa!
Painoin voimakkaammin, mutta mitään ei tapahtunut. Mikä per...? "Lataa tai vaihda akku", viestitti kamera minulle.
Äkkiä autolla takaisin kotiin hakemaan vaihtoakkua. Joka oli sekin tyhjä. Missä laturi...? Ihme kyllä löytyi. Akku minuutiksi lataukseen, sitten uudelleen matkaan ja isännän taskudigi varmuudeksi mukaan.
Sorsista ei ollu enää tietoakaan kun pääsin joelle takaisin. Aurinko oli hukuttautumassa horisonttiin, mutta vielä oli väriä taivaanrannassa. Pari kuvaa otin, sitten ajattelin vaihtaa automatiikalta manuaaliseen toimintoon. Ilman salamaa tunnelma olisi taltioitunut paremmin, ja tukijalustaksi tuntui sopivan rannassa oleva kaide. Sitten taas "Lataa akku!" Tyhjä akku ei minuutissa lataannu.
Kuinka tuommoinen asia voikin ottaa niin suunnattomasti päähän. Ainutlaatuinen tilanne, sitten tekniikka ei toimi. Tuollaisissa tilanteissa ei taskudigillä tee yhtään mitään, järjestelmäkameralla taas voi tehdä pimeässäkin vaikka mitä. Jos on akkua.
Isäntä oli ihmeissään, kun moinen asia sai meikäläisen niin pahalle tuulelle. Kyllä se aurinko laskee toistekin, se sanoi.
Eikä laske. Eikä ne sorsat ainakaan siinä oo enää ikinä.
