Haukottelua

Tämä haukotteleva krokotiili loikoili lammen rannalla Yalan kansallispuistossa Sri Lankan reissullamme. Kuvaa katsoessa haukotus tarttuu.  Ilta venyi taas vaihteeksi kovin myöhälle, ja uni olisi maistunut herätyskellon soidessa.

Eilinen päivä meni kotikonttorilla.  Onpas ihana tunne, kun sain kaikki paperihommat ajantasalle. Mutta mikä parasta, sain myös kaikki matkakuvat järjestettyä.  Sain maanantaina muistitikulla myös Johannan kameralla otetut kuvat, ja nyt yhdistin kaikki samaan kansioon.  Lopulliseksi kuvien määräksi jäi noin 3000 kpl, vaikka poistin ankaralla kädellä varmaan tuhatkunta otosta.  Joistakin huonoista kuvista pystyin kuvankäsittelyohjelman avulla tekemään ihan kelvollisiakin.  On huippua, kun yli - tai alivalotusta pystyy korjailemaan jälkikäteen!

Tein jo viime viikolla pari pientä valokuvakirjaa Ifolorin ohjelmalla, ja kirjat lähtevät viikonloppuna Sri Lankaan ystävämme Rita Lahden mukana.  Rita vie myös muistitikulla valokuvamme Sanjeewalle.  Hän voi käyttää kuvia mm. esitellessään saarikierroskohteita asiakkailleen.  Ritan matkaseurueesta oli juttu eilisessä Pohjalaisessa. http://www.pohjalainen.fi/teemat/kulttuuriteematarticle.jsp?p=264&article=560592&Title=Tuhansia+silm%E4laseja+tsunamin+uhreille  Rita on korkeasta iästään ja sairauksistaan huolimatta aivan uskomattoman tarmokas nainen.  Mutta kuten hän on monesti itsekin todennut, juuri auttamistyöstä hän saa voimia sairauksista selviämiseensä.

Juuri Ritan kautta Sanjeewa tuli aikoinaan meille töihin ensimmäistä kertaa, tsunamin jälkeisenä kesänä.  Siitä alkoikin ystävyyden kautta ikuinen rakkaus Sri Lankaan.  Olemme saaneet olla avustustöissäkin mukana monella tapaa, silmälasejakin on mukanamme kulkeutunut melkoiset määrät tsunamin uhreille.

Tarkoituksenani on tehdä matkakertomus valokuvia käyttäen koko matkastamme.  Edellisestä pitemmästä reissustamme tein neliosaisen valokuvakirjasarjan, joista yksi näkyy tuossa Pohjalaisen jutussa alimmaisessa kuvassa, Jukka siinä kirjaa tutkii.  Ritan matkaseuralaiset lähtevät nyt Sri Lankaan ensimmäistä kertaa, ja kuvakirjoihin tutustumalla he ovat pystyneet tekemään jonkinmoisia retkisuunnitelmia.

Tänne blogiin laitan myös lisää tarinoita jossakin vaiheessa.  Aika vain ei meinaa riittää, ja kuten eilisiltaisesta blogistani jo selvinneekin, meillä on melkoinen työvoimapula.  Tyttäremme Johanna oli näköjään jo ruokablogiinsa joitakin kuvia  laittanut. http://leafylunch.blogspot.com/

Facebookiin olen joitakin kuvia jo lataillut, naamakirjapiipahdus kun ei vaadi juurikaan aikaa.  Esikoisemme Hanne muuten teki uusimpaan City-lehteen hauskan "tutkimuksen" facebookista uutisten välittäjänä. Eli ei mikään turhake tuo facebook...

http://www.city.fi/artikkeli/Uutispalvelu+FB/3798/

Uutispalvelu FB - City-lehti

Työtä tekeville!

Työssä voi päästä helpollakin.  Kuorman päällä makaavan nuorenmiehen
toimenkuvaan kuuluu kuorman vartioiminen srilankalaisella hedelmien tukkutorilla.
Näin helppoa työtehtävää meillä ei valitettavasti ole tarjolla.

Olis töitä tarjolla.  Paljon.  Monelle.  Monipuolista.  Monelta alalta.  Monella paikkakunnalla.  On kesätöitä ja on vakipaikkoja.  

Kotipizzaan Laihialle tarvitsemme lisätyövoimaa ihan välittömästi.  Kevättyöt täällä marja- ja vihannestilallamme alkavat, ja oma työpanoksemme pizzeriassa jää vähäiseksi.  Paikka soveltuu erinomaisesti vaikkapa välivuotta pitävälle abille.  Töitä löytyy myös opiskelijoille, iltatyöntekijöitä tarvitaan ja viikonlopun ruuhkat vaativat useiden työntekijöiden työpanoksen.  Ja kun pizzeriatyön oppii, sen jälkeen työllistyminen on varmaa missä päin Suomea tahansa.  

Myös Kurikkaan tarvitsemme lisää grillityöntekijöitä.  ScanBurger PuskaJussin työpaikoistakin löytyy lisätietoa MOL:n sivuilta. Kotisivut www.puskajussi.fi

Torimyyjiä tarvitsemme lisää Vaasan kauppatorille. Työ alkaa juhannuksen tienoilla, jatkuen vähintään koulujen alkuun, sesongin pituudesta riippuen.

Vapuksi tarvitsemme 35 ilmapallonmyyjää Vaasaan. Myös kojuihin tarvitsemme myyjiä kyseisenä päivänä.

Mansikanpoimijoita tarvitaan runsaasti.  Työnhakijan tulee olla 15 vuotta täyttänyt. Kotisivuiltamme www.jarmovaltari.fi löytyy valmis hakukaavake.  Poiminta alkaa juhannuksen tienoilla, mutta mm. istutus- ja perkaustyötä riittää toukokuun alusta lähtien.  Asuntoa meillä ei poimijoille ole tarjota, eli odotammekin työntekijöiden asuvan lähistöllä.  Esimerkiksi  Vaasan suunnasta on yleensä kuljettu kimppakyydeillä.  Marja- ja vihannestilamme työyhteisö on kansainvälistä, sillä tilallamme asuvat työntekijät tulevat Venäjältä, Bulgariasta, Ukrainasta sekä Sri Lankasta.  Erinomainen tilaisuus kielitaidon kehittämiseen ja kansainvälisiin tuttavuuksiin!

MUISTAKAAHAN ILMOITTAA SELKEÄSTI MITÄ TYÖTÄ OLETTE HAKEMASSA! Olemme saaneet useita työhakemuksia, joissa haetaan "avoinna olevaa paikkaa". Joistakin hakemuksista ei ilmene edes hakijan paikkakunta, eli on melko mahdotonta tietää, onko hakija kiinnostunut työstä Kurikassa vaiko Laihialla, torimyyjän paikasta Vaasassa vaiko mahdollisesti puutarhatyöntekijän pestistä täällä Vähässäkyrössä. 

Eli hakemuksia sisään, Jarmon puhelinnumero on 0400-667179.  Kaikki työpaikat löytyvät MOL:in sivuilta. 

Vaihteeksi mainoskatko

Etelä-Pohjanmaan murre on hupaisaa.  Aioin lisätä tähän vielä, että "Jos ei teilloo oikialtaasen ikääsiä kersoja ittellä, niin kävääskääs hakemas krannista kakaroota följyhyn.  Pysyy välitki hyvin virees."

 

Rakastan mainosten suunnittelua.  Siitäkin huolimatta, että joskus ideoita ei vaan meinaa syntyä.  Kotipizzalla käytämme ketjun omia mainoksia, mutta PuskaJussille teemme lehtimainokset itse.  Kuten tietenkin kesällä marja- ja vihannestilamme mainokset.

Joskus vuosia sitten haaveilin jopa oman mainostoimiston perustamisesta.  Se taas olisi vaatinut alan koulutusta, jota minulla ei ole.  On vain into kirjoittaa.  Toisaalta joskus, kun mainosten deadlinet paukkuvat ja istun vielä aamuyöllä koneen äärellä synnyttämässä mainosta, olen äärettömän onnellinen siitä, että deadlinet paukkuvat ainoastaan itselle.

Ylläoleva mainos on tulevan torstain Kurikka-lehdessä.  Lehti jaetaan n.s. "isojakona" myös Jurvaan (joka kuuluu nykyään Kurikkaan) sekä Ilmajoelle, Jalasjärvelle ja Kauhajoelle.

Kotipizzassa  alkaa huomisin odotettu Opera-kampanja.  Normikokoinen Opera maksaa vain 5,90 €.  Sen lisäksi SUPERHYPERSUOSITTU Burgerpizza jatkaa voittokulkuaan!  Tuon uutuuspizzan myynti on ylittänyt kaikki odotukset.  Eikä mikään ihme - Burgerpizza on uskomattoman hyvää!

Tervetuloa ScanBurger PuskaJussiin Kurikkaan,

tai Laihian Kotipizzaan!

terveisin Reija ja Jarmo henkilökuntineen

Jomotus tietää jonotusta - paitsi Sri Lankassa

28.2.  Miss Susannan korvatulehduslääkkeet

Tänään olin jonottamassa.  Päivystysvastaanotolle.  Jonotus kesti vaivaiset neljä tuntia.

Keskiviikkona tunsin oloni perin omituiseksi.  Välillä vilutti, välillä taas hikikarpalot nousivat pintaan.  Kuumemittari todisti asian: +39°C.  Sitten vasta surkea olo tulikin, kun sain oikein mittarista vahvistuksen epäilylleni.  Mittari oikeutti minut vaipumaan itsesääliin, josta olo ei suinkaan auvoisemmaksi muuttunut, päinvastoin.  Olenkin sitä mieltä, että kuumemittareita tulisi käyttää ainoastaan ääritapauksissa.

Nyt olo on jo parempi, mutta yskiminen sattuu ihan hirveästi.  Tulehdusarvot olivat hieman koholla, mutta muuten kaikki ok.  Sain myös lähetteen röntgeniin polvestani, jonka loukkasin Sri Lankassa. Olimme Yalan kansallispuistossa autosafarilla, ja loikkasin jeepin lavalta kasseineni hieman huolimattomasti, jolloin polviin tärähti.  Kaikkea ei kestä vanhat luut.  Rappusissa liikkuminen sattuu, ja välillä kolottaa.  Tuskin mikään poikki on, joku lienee vain revähtänyt, mutta parempi on kuitenkin tutkia.  Polvivaivat ovat ilkeitä.

Susannan korvat kipeytyivät reissullamme.  Ensin tautia hoidettiin Panadolilla, mutta sitten kipu yltyi.  Menimme paikalliseen apteekkiin, josta olisi toki myyty korvatippoja. He kuitenkin suosittelivat lääkärin vastaanotolle menoa, jonne pääsimme apteekin takana olevalta kujalta.  Ilman jonotusta, kengät vain jätettiin rappusille.  "Miss Susannan" voinnista kyseltiin ensin esitiedot, sitten lääkäri tutki korvat ja kuunteli keuhkot ihan kuten Suomessakin.  Sitten resepti, ja lasku 1000 rupiaa.  Euroissa  noin 6,60. Lääkkeet maksoivat kympin verran.  Viidenlaisia pillereitä, joista yhdet olivat perus-Panadoleja, ja yhdet antibiootteja.  Muista en tiedä, mutta lääkkeet tepsivät tulehdukseen erinomaisesti. Homma toimi kaikin puolin helposti ja nopeasti.  Ja edullisesti.  Noin pieniä kuluja ei kannata matkavakuutuksesta hakea.

Sri Lankassa lääkkeitä myydään ihan yksitellen.  Voit käydä ostamassa vaikkapa vain yhden Panadolin.  Kyseinen lääkemerkki on muuten Sri Lankassa kova sana, sitä mainostettiin kaikkialla. Lääkkeitä löytyy tavallisista kaupoistakin, ja taannoin näimme eräässä katukojussa Panadoleja yksittäispakattuina sanomalehtipaperiin.  Hmm.  En suosittele.  En, vaikka olisivat kauniin sinisiä.

Erittäin lämpimät terveiset Sri Lankasta!

Järvenkylä-vene oli parkissa kalastussatamassa.

Vierailulla kalastajaperheen luona 26.2.2011.  Vasemmalla perheen isä Rupawansa,  Joonan vieressä nuorin perheen kolmesta pojasta, Johannan vieressä perheen äiti vierellään isoäiti.  Takana perheen pojista keskimmäinen, vanhin pojista ei ollut kotosalla.
 

Ulkona sataa lunta.  Lämpötila on nollan tietämillä.  Maanantaina olimme vielä Sri Lankan tropiikissa, jossa lämpöä oli parhaimmillaan/pahimmillaan (?!) +35 °C.  Täytyy myöntää, että vähempikin olisi riittänyt.

Alunperin olimme lähdössä matkaan koko perheen voimin, kunnes kohtalo puuttui peliin vain neljä päivää ennen lähtöämme.  Esikoisemme Hanne kaatui jäisellä kadulla sillä seurauksella, että jalkaan jouduttiin laittamaan kipsi.  Häneltä jäi tällä kertaa Sri Lanka kokematta, samaten kuin Thaimaa, jonne hän oli varannut jatkoloman kera sulhonsa.  Hannen työ toimittajana hankaloituu pitkäksi aikaa, vaikkakin jalka on jo paranemassa hyvää vauhtia.

Näissä kuvissa olemme vierailulla kalastajaperheen luona.
Viisi vuotta sitten kävimme luovuttamassa heille veneen tsunamissa rikkoutuneen tilalle.  Varat veneeseen kerättiin kyläläistemme keskuudesta, tosin lehtijutun ansiosta varoja saatiin ulkopuolisiltakin. 

Veneen ostimme pääkaupungista Colombosta, ja ystävänpäivänä tuo kylämme mukaan nimetty sinivalkoinen JÄRVENKYLÄ-vene sitten laskettiin neitsytmatkalle juhlallisten seremonioiden saattelemana. 


Vene on ollut kovassa käytössä, tosin perheellä on nykyään käytössään isompikin vene.  Elämä on normalisoitunut.  Tsunamin kauheuksista muistuttaa kuolleen isoisän ja sukulaisnaisten kuvat kirjahyllyssä. 

Halusimme taas kokeilla palmuun kiipeämistäkin.  Perheen keskimmäinen poika näytti mallia, mutta kyllä me suomalaiset jouduimme luovuttamaan.  Kuvassa oikealla näkyy Sanjeewa "Santtu" Samarasekara, joka erinäisten sattumien tuloksena tuli marjatilallemme töihin tsunamin jälkeisenä kesänä.  Parina edelliskesänä hän on ollut meillä vaimonsa Chandiman kanssa, ja viime kesänä meillä työskenteli myös Santun siskon mies Chaminda.  Santun perheellä on Sun Set Coffee Bar & restaurant Hikkaduwassa, ja Santtu järjestää opastettuja saarikierroksia.  Mukana saarikierrosbisneksessä ovat myös Chaminda sekä Santun serkkupoika.

Saimme olla Santun ja Chandiman vieraina heidän kauniissa kodissaan Hikkaduwassa.  Ensimmäisen viikon aikana kävimme tapaamassa myös kummilapsiamme sisämaassa.  Maaliskuun alussa lähdimme sitten saarikierrokselle Santun kyyditseminä. Kuvia ja tarinoita tulossa tuonnempana.

Ootko mun kaa?

Huomenna sunnuntaina olemme otteluisäntänä Kurikan Jäähallissa, vapaalippuja grilliltämme!  Ystävänpäivätarjous  (3 ateriaa kahden hinnalla) voimassa ma - to.

"Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle."   Lapsuudessani, kiiltokuvien kulta-aikana, kiiltokuvavihkoihin kirjoiteltiin useinkin kyseinen riimitelmä.    Nykyään lause kai kuuluisi muodossa "Ootko mun kaa?"

Ystävänpäivästä ei Suomessa tiedetty lapsuudessani vielä mitään.  Tuo kaupalliseksi hapatukseksikin moitittu ystävyyden teemapäivä rantautui maahamme vasta 1980-luvulla, tosin käsittääkseni sen vietto yleistyi maassamme vasta vuosikymmen myöhemmin.  Entisenä Arnolds-yrittäjänä muistan, kuinka ystävänpäivän aamuna menimme töihin normaalia aikaisemmin leipomaan vaaleanpunaisia vaniljasydämiä.  Niitä leivottiin ja leivottiin, ja siitä huolimatta ne jossain vaiheessa saattoivat tehdä välipään.

Mielestäni ystävyyden juhliminen ei ole lainkaan turhaa.   Minkä verran siihen sitten liitetään kaupallisuutta, se on jokaisen oma asia.  Tyttäremme Susanna on jo usean vuoden ajan järjestänyt ystävänpäiväkekkerit kavereilleen.  Kesätyöntekijöidemme asunto on vielä tähän aikaan tyhjillään, joten tilaa on. Ainakin toistaiseksi me vanhemmatkin olemme saaneet käydä piipahtamassa kaverikekkereillä.

Tämänaamuiseen facebook-päivitykseni kirjoitin: 

"Ei muuten ihan heti uskois, jotta meillä on illalla teinien ystävänpäiväpilehet. Nuan niinku tarjoilupuolta silmäilles. Sipsit, karkit ja muut mässytit on ihan normisettiä, mutta ku tusinan verran vauvansosepurkkeja... Mä en oo oikein tottunu tähän vielä." 

Pilttipurkit tuntuvat maistuvan myös teineille.  Mikäs siinä, hyviähän vauvojen hedelmäsoseet ovat.  Työntekijöillämmekin olen kyseisiä purkkeja nähnyt eväänä olevan.  Susanna tässä päivänä eräänä minulle sanoikin (taas ote facebookista): 

Suski: "Äiti, mun täytyy nyt avautua sulle..." *täs vaihees meikä-äitee kerkes olla hetkuusen aikaa ihan äimänkäkenä* "Mä oon siis NIIN koukus vauvanruokiin...!"

JK.  Pizzeriassa meillä on myös erityinen  ystävänpäivätarjous.  Oikeasti se on voimassa Kotipizzan facebook-ystäville.  Kannattaa liittyä, sillä ystävänpäivänä meiltä saa kaksi kahden täytteen pizzaa vain kympillä!

Aikansa ilmiöitä runsaan puolen vuosisadan takaa

Äitini oli tehnyt mukavan kirpparilöydön:  Suomen Kuvalehti vuodelta 1959.  Kaiken lisäksi kyseinen lehti on ilmestynyt syntymäpäivänäni, joten lehti on minulle erityisen arvokas.

Kansikuvassa komeilee K. J. Ståhlberg, ja sisäsivuilla kerrotaan, kuinka tuo tasavaltamme ensimmäisen presidentin patsas oli paljastettu eduskuntatalon edessä muutamaa päivää aikaisemmin. Ståhlbergin patsaan matkasta puolen Helsingin halki kerrotaan sanoin ja kuvin.  Patsaan luoja, professori Wäinö Aaltonen oli luonnollisesti seuraamassa monumentin kuljetusta valimolta kohti lopullista sijoituspaikkaa.

Lehti poikkeaa ulkoasultaan ja sisällöltään nykyajan aikakauslehdistä melkoisesti. Takasivulla komeilee North State savukemainos.  Siinä koira seisoo ylpeänä isäntänsä vieressä, ja sen suuhun on pantu sanat:  "Nortti on minunkin isäntäni savuke..."

Jos takasivun varsinainen savukemainos on outo, niin vielä kummallisemmalta tuntuu sisäsivuilta löytyvä piilomainonta.  Kuvassa on Tanskan kuningatar Margareeta, silloinen kruununprinsessa Margrethe.  Kööpenhaminan yliopistossa opiskellut tuleva hallitsija näyttää tarvinneen nikotiinia pysyäkseen opiskeluvireessä.  "Luentojen lomassa maistuu savuke, jonka hän ystävättärensä Helle Stangerupin (oik.) seurassa imaisee."
          
Tämähän lienee ollut mitä parhain mainos.  Tuollaisen kuvan julkaiseminen tuskin tulisi kyseeseen nykypäivänä.  Kuninkaallisen liittäminen paheisiin, hui kamalaa...  No, tuohon aikaan ei vielä tiedetty savukkeiden vaaroista, eli ilmeisesti kruununprinsessakaan ei sitten röyhytellessään ollut mikään "kova kimma".

Muistan kuitenkin joskus lukeneeni, kuinka kuningatar on nykyisin kovin harmissaan nuoruusvuosinaan aloittamastaan tupakoinnista.  Hän ei siis edelleenkään pahettaan kiellä, mutta asiaan suhtautuminen on hänenkin kohdallaan rajusti muuttunut.  Kuningatar täytti vajaa vuosi sitten jo seitsemänkymmentä vuotta. Kovin korkeaa ikää hän ei sauhuttelunsa takia itselleen odota, kuten seuraavasta linkistäkin ilmenee.

http://www.ts.fi/online/ulkomaat/123357.html

Itse en ole milloinkaan kokeiluja lukuunottamatta tupakoinut.  Isäntä on lapsuuden tupakkakokeilunsa suorittanut kaverin kanssa heinäladossa.  Onneksi ei lato roihahtanut.  Eikä myöskään tupakanhimo.