Työmatkakin voi olla lomaa

Viikonloppuna olimme pienellä lomareissulla.  Niin no, Forssassa hotellin henkilötietoilmoitukseen merkitsimme matkan syyksi "työmatka", mutta Porissa taisimme ilmoittaa olevamme lomalla.  No, lomalta se tuntuu joskus työmatkakin.

Käväisimme muun muassa Lepaalla puutarhanäyttelyssä.  Kaikenlaisia uusia ideoita jäi takataskuun, sieltä ne poimitaan käyttöön ensi kesän tullen.  Kuva on Lepaalta, siinä kaksi marjaa - eiku kaksi Jarmoa.  Meidän Jarmon kanssa jutustamassa taimitoimittajamme Jarmo Röppänen Marja-Suomen Taimituotannosta.

Poissaollessamme pizzeriassamme oli ollut melkoisesti vipinää.  Tarjouskupongit houkuttavat pizzannälkäisiä, ja olihan meillä Laihian Nuukuuren viikon kunniaksi burger-ateriatkin tarjouksessa.

Jotenkin mieleni on kaihoisa.  On mukavaa palata taas mansikoiden parista pizzan ja burgereiden pariin, mutta mielelläni olisin jatkanut mansikkatilan emännän pestissä pidemmänkin aikaa tällekin kesälle.

Talomme vieressä oleva vihannesmaa on jo käännetty, ja musta pelto on surullisen näköinen. Ikään kuin se yrittäisi sanoa, että sillä olisi ollut vielä  annettavaa tälle vuodelle.  Minä sille olen koittanut puhua, että lepäähän nyt, niin jaksat taas ensi kesänä kasvattaa satoa.

Itse asiassa säikähdin töistä tullessani, kun huomasin käännetyn maan.  Minulla kun on kasvamassa papuja varhaissipulimaalla.  Päätin  säästää maata, ja istutin pavut sipulipenkkiin sen jälkeen, kun sipulit oli nostettu.  Kaksi satoa samasta paikasta, kätevää!   No, onneksi isäntä oli muistanut papuni, ja maa oli siltä osin kääntämättä.  Toisin oli vuosi sitten, kun valkosipuliviljelmäni oli joutunut unohduksiin jonnekin hernemaan laitamille.  Sinne sipulini sitten käännettiin.  Minä mökötin ainakin kaksi päivää, kun harmitti niin vietävästi.

Vadelmavanukasta chiansiemenillä

Esikoisemme lähetti  minulle jokin aika sitten linkin mielenkiintoiseen  blogiin. http://www.lily.fi/juttu/strawberry-pudding  Jutun kautta tutustuin ensimmäistä kertaa chia-siemeniin.  Aluksi suhtautumiseni oli hyvinkin epäluuloista.  Tuote on meikäläisillä markkinoilla uusi, Evirakin on tutkinut tuotteen vasta ihan äskettäin, siitä huolimatta, että chia-siemeniä ovat jo muinaiset Atsteekit käyttäneet ravinteikkaana ruoka-aineena. 

"Kuitupitoisia, antioksidanttirikkaita chia-siemeniä on hyödynnetty Keski-Amerikassa jopa kauemmin kuin maissia.  Chia merkitsee maya-intiaanien kielellä voimistamista ja vahvistamista.  Chia onkin ollut muinainen soturiruoka,  sillä koostumukseltaan androgeenisena se tukee mieshormoonien toimintaa."

Edelläoleva teksti lukee siemenpussin tuoteselosteessa.  Tilasin pussin netin kautta www.fitnessfirst.fi, koskapa vaasalaisista luontaistuotekaupoista en ainakaan heti näitä löytänyt. Lisäksi pussissa kerrotaan chia-siementen olevan ravinnerikkaimpia siemeniä ja ruoka-aineita.  Ne sisältävät erittäin arvokkaita kasviöljyjä, noin 20 % proteiinia, runsaasti kuitua, antioksidantteja, A- B1-, B2- ja B3-vitamiineja.  Chia on mineraali- ja hivenainepitoinen.  

EU-päätöksen mukaan chia-siemeniä saa käyttää ainoastaan leipätuotteisiin, joissa chia-kasvin siementen pitoisuus on enintään 5 %.  Että sellaisia ukaaseja.  Itse kokeilin tehdä linkistä löytyvää strwberry-pudding-reseptiä mukaillen vadelmavanukasta.  Chia-siementen liotusneste todellakin muuttui kiisselimäiseksi, ilman mitään liivatteita tai perunajauhoja.  Hassua!  Sitten vaan heitin vadelmat ja hunajan sekaan, ja surautin tehosekoittimessa vanukkaan.

Ihan mukavaa mössöä tuli.  Tosin tässä vadelmaversiossa on siemeniä vähän liiaksikin, sillä vadelmahan sisältää jo itsessään melkoisesti siemeniä.  Aion kokeilla myös mansikkaversiota noista vähistä mansikoistamme, joita ei myyntiin saakka enää riitä.

Saas nähdä, minkämoinen soturi minusta vielä kehittyykään, kun tästä oikein voimistun ja vahvistun.

Verkontekomallia

Verkostoitunut syysasteri.

Mitä mahtoikaan ajatella hämähäkki, joka oli langallaan sitonut autoni kiinni leikkimökkiin?  Häiritsinkö minä nyt pahastikin luonnon tarkoituksellisuutta, kun vapautin autoni lukin kahleista?

Erilaiset seittimallit herättävät kysymyksiä.  Mikä tarkoitus on kaksinkertaiseksi kudotulla verkkoviritelmällä syysasterien kupeessa?  Pyydystetäänkö näin tiheällä verkolla pieniä kukkakärpäsiä?  Miksi tuplavarmistus?  Ihan kuin yksinkertaiseksi kudottu, tiheä verkko olisi vielä käännetty kaksinkerroin.

Vadelmapensaan oksistossa näkyy se perinteisempi malli.  Itseasiassa käsittääkseni kyseisessä mallissa on käytetty virkkaustekniikkaa, itse ainakin ottaisin pienimmän mahdollisen virkkauskoukun käteeni kera silkinohuen langan, mikäli kyseisenlaisen mallin eteeni saisin.  Mutta hei, multa vois mennä hermot alta aikayksikön. Jätän mielihyvin tällaiset työt verkonteon mestareille.

Nuukuuren viikko Laihialla

 Kotipizza & 55 Burger Laihia nuukailee ainoastaan hinnassa.  Aterioiden koossa ei nuukailusta ole tietoakaan!

Tällä viikolla Laihialla vietetään ensimmäistä kertaa Nuukuuren viikkoa.  No, itse asiassa Laihialla viikkokin on nuukasti vain viikonlopun pituinen, sillä erinäiset asiaan liittyvät tapahtumat ajoittuvat loppuviikolle.
https://www.vasek.fi/vasaregionens-utveckling-ab-vasek/kommunikation-2/evenemang/event/page-2095/2012-08-17

Koskapa me olemme naapurikuntalaisia, ajattelimme nuukailla vähän isommasti:  Meillä Laihian Kotipizza & 55 Burger tarjoaa maanantaista lauantaihin   burger-ateriat reippaalla alennuksella: - 25 %!  Erinomaisen paljon tervetuloa!

Yleistä tietoa Laihiasta(kin) löytyy Hanne-tyttäremme http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/9/2/tiedan-mita-teet-ensi-lomallasi-lahdet-pohjanmaalle.html matkailuvinkistä.

Pääskyperheen kuulumisia

Marjatilan asiakkaamme ovat tiedustelleet, mitä kuuluu pääskyperheellemme.  Pääskyjen touhua sai kesällä seurata kahvipöydästämme, mutta silloin poikaset eivät vielä pesästä lähteneet.

Haarapääskyperheelle kuuluu oikein hyvää.  Neljä poikasta ovat oppineet taitaviksi lentäjiksi.  Päivät ne lentelevätkin puusta toiseen, ja välillä vain istuskelevat seuraten pihapiirimme touhuja.  Illan tullen ne kerääntyvät kotipesäänsä, joka tosin on käynyt kovin ahtaaksi isoille linnuille.  En tiedä olisiko niin, että sopu sijaa antaa - tosin sopua ei ainakaan ruoka-aikana aina tunnu olevan.  Tarkasti muuten emo tuntuu muistavan, kenen nokkaan on edellisen suupalan tuonut, vaikka kaikilla on aina suu auki yhtä aikaa.  Eilisiltaisen varttitunnin kuvaussessioni aikana ruokintasuunta tuntui kulkevan vasemmalta oikealle. 

Missähän välissä pääskypariskunta ehtii itse syödä, sillä neljän poikasen ruokkimisessa on melkoinen työ.  En ole ihan varma, hoitaako lintuperheen äiti ruokintapuolen ihan yksin, vai piipahtaako isäkin ruoanhankintamatkalla. Yleensähän ne hoitavat ruokinnan yhdessä, mutta juuri tuon ruokintajärjestyksen vuoksi ajattelin, että asialla oli ainakin tällä kertaa vain toinen puolisoista.  No, ehkäpä isä oli pitämässä ruokatuntia.  Tai äiti.  En tiedä kumpiko on kumpi.

Se on kuulkaas neljän kuukauden kuluttua Lucian päivä, ja joululaulujen aika.  Silloin pääsky-ystävämme ovat lentäneet Afrikkaan, ja me Suomessa laulamme:

Kun maas' on hanki ja järvet jäässä

Ja silmä sammunut auringon

Kun pääsky pitkän on matkan päässä

Ja metsä autio, lauluton

Käy lämmin henkäys talvisäässä

Kun joulu on, kun joulu on...

Näin se vain menee.  Mutta hei, meillä poimitaan tänään taas mansikkaa.  Florence-mansikat matkaavat torille yhdeksäksi kera herneiden, sipulien ja porkkanoiden.  Otetaan kesästä irti kaikki mitä saadaan!

Kuinkas mansikkakesä meni?

Tässä vaiheessa vuotta meiltä kysellään, että "kuinkas mansikkakesä meni?"

No, sen ainakin saimme tuta jälleen kerran, että etukäteen ei pidä mennä tuloja arvailemaan, vaikka aluksi näyttäisi kuinka hyvältä.  Niinhän siinä taas kävi, että uusimman istutuksen valtavat raakilemäärät jäivät loppujen lopuksi lähes kaikki peltoon.  Kypsyminen ajoittui sateisimpaan aikaan, joten marjat pilaantuivat jo ennen valmistumistaan.  Huomisin yritämme poimia torille vielä jotain, mutta tulos tulee olemaan palkkakulujen jälkeen ihan plus miinus nolla.

Perkaustyötä ja muita syystöitä riittää vielä pitkäksi aikaa.  Täällä marjatilalla meillä on enää neljä työntekijää.  Jotenkin iskee ihan kaihomieli muistellessa kesän kiihkeintä aikaa, kun työntekijöitä ja asiakkaita oli aamusta iltaan.  Meillä asuvat työntekijät pelasivat iltaisin jalkkista tai korista pihallamme, tai joku hyppi trampoliinilla.  Kukaan ei tule enää kalasaaliin kanssa joelta, eikä grillikotaamme enää laiteta tulta niin usein.  Ihan alan jo tässä vaiheessa odottelemaan uutta kesää!

Marjatilan vieraskirjaa on mukava selata.  Elokuun ensimmäisenä päivänä meille tuli vielä iltamyöhällä itsepoimijoita peräti neljä autolastillista.  Heidän myötään vieraskirjaamme tuli persiankielistäkin tekstiä!  Näin  sisältö kansainvälistyi entisestään.

Ensi kesää varten olen jo tilannut ihan desing-vieraskirjan, sen kannessa on marjatilamme kuva.

www.jarmovaltari.fi

Tehdäkö töitä - vai josko vain tulis rikkaaksi?

Löysin äitini isän kotitalosta vanhan Kodin Kuvalehden seitsemän vuosikymmenen takaa.  Vuoden 1942 julkaisussa oli monien mielenkiintoisten tarinoiden lisäksi kuvassa oleva mainos, joka on kerrassaan puhutteleva, sen lisäksi että se on huvittava.  Jos olisin ollut tuon ajan äiti, olisin tainnut tuntea syyllisyyttä, ellen olisi lapselleni  tuota rikkauden tuovaa arpaa tilannut.  Tuohon aikaan ei tainnut olla lakeja rahapelien ikärajoista olemassa!

Meillä on työpaikkoja auki.  Taas.  Opinnot vievät työntekijöitämme pois paikkakunnalta.  Pari päivää sitten julkaisin ilmoituksen täällä blogissanikin, toki paikat löytyvät myös MOL:n sivuilta.  http://www.mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi&jobID=8048745&index=234&anchor=8048745   Ai niin, tuossa puhutaan vain yhdestä paikasta, pitääpä avata maanantaina myös iltatyöntekijän paikka.

Joka tapauksessa kiinnostusta työhön on ollut kovin niukasti.   Ammattityöttömiä ei kiinnosta, eli mitä ilmeisimmin heillä on parempaakin tekemistä.  Se on heidän valintansa.  Opiskelijoiden kohdalla olen ihmeissäni:  Meillä voi työskennellä myös opintojen ohessa, ja joka meillä hyvin työnsä hoitaa, saa jatkossa alan työtä mistä vain!  Sitä paitsi lähes kaikki itsenäiset ravintolayrittäjät ovat aloittaneet uransa alunperin työntekijöinä.  Eli uralla voi myös edetä!

Tämä työvoimapulaongelma on ollut meillä aina, niin mansikanpoimijoiden kuin pikaruokapuolenkin kohdalla.  Tästä linkistä voi lukea neljän vuoden takaisesta tilanteestamme, kun tarvitsimme työntekijöitä myös yövuoroihin silloiselle grillillemme: http://mansikkamaalta.blogspot.fi/2008_05_01_archive.html#7675660286167376771

Että tämmöistä tällä kertaa.  Mansikoiden kohdalla pidämme paussia viikonlopun, ja suoritamme tilannekatsauksen maanantaina.  Mutta erinomaisen paljon tervetuloa 55 Burger & Kotipizzaan Laihialle!